Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Onko normaalia pelätä oman lapsen kuolemaa?
18.03.2019 |
Oikeastaan päivittäin se käy mielessä ja saa kyyneleet silmiin ja fyysisen tunteen rintaan.
En uskalla ajatella asiaa pidemmälle kun ihan hirveä ahdistus tulee asiasta.
Joskus unessa näin tapahtuu ja se tuska on ihan hirveä ollut.
En tiedä miksi edes mietin tämmöisiä? Eletään ihan tavallista ja hyvää arkea nelilapsisessa perheessä.
Kommentit (9)
Kyllä se joskus mielessä käy, kun oikein pahat katastrofiajatukset nousevat pintaan. Ja lapsen kuolema olisi minulle pahin katastrofi elämässäni. Onneksi tätä ei tapahdu kovin usein.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä olen käynyt psykiatrilla juttelemassa näistä peloista, koska ne haittaavat jo arkea. Hän on ollut kovasti sitä mieltä, että nämä pelot juontavat jostain menneisyydestä.
Ei, jos ne haittaavat jo arkea. Tietysti vähän kaikki vanhemmat sitä jollain tasolla pelkää, kun lapset alkaa liikkua itsekseen. Mutta, jos siitä tulee ongelma se ei oo enää normaalia.
Vierailija kirjoitti:
Kyllä se mielestäni on normaalia, mutta jos tuntuu, että se on jatkuvasti mielessä, kannattaa miettiä, millainen oma psyykkinen tilanne on noin ylipäätään.
No hyvä kuulla.
Kaverini sanoi (hyvällä) että oon ihan pimeä kun tuommoista mietin ja vielä saan kyyneleetkin silmiini.
Liikutun kyllä jos luen jonkun toisen perheen tragediasta enkä voi lukea tuollaisia julkisilla paikoilla lehdistä tai katsoa televisiosta kun kyyneleet vaan virtaa ja tulee se fyysinen tunne, möykky rintaan.
Lapsen kuolema on pahin asia minkä kuvitella saatan. Tuntuu vaan että viime parina vuotena olen tätä asiaa pelännyt tavallista enemmän.
Minulla ei ole aiempia mt-ongelmia ja olen kohta nelikymppinen.
Pelkään myös omaa sairastumista jolloin lapset jäisi ilman äitiä. Minulla on tosi läheiset välit kaikkiin lapsiini.
Ap
On. Olen samanlainen. Äitini sanoikin joskus, ettei sitten tarvi surra, kun on surrut jo etukäteen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ja lapseni tietää kaikki mahdolliset ja mahdottomat vaaranpaikat ulkona ja sisällä mihin voi kuolla. Kerron myös kaikista lasten onnettomuuksista varoittavina esimerkkeinä.
Ollaan luonnollisesti myös harjoiteltu tilanteita joilla joku voi houkutella autonsa viereen tai asuntoon.
En estä lasten liikkumista mutta olen onnellinen siitä että viihtyvät paljon kotona ja lasten kaverit meillä.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En tiedä normaalista, mutta mulle arkipäiväistä. Jos alkaisi rajoittaa tai häiritä elämää, epäilisin tarvitsevani apua (esim. neuvolasta tai lääkäristä).
Nyt tuon lisänä olen alkanut pelkäämään omaa kuolemaani (ikinä ennen en ole sitä pelännyt), sillä toista vanhempaa ei lapsellani edes ole.
Alue: Aihe vapaa
Kyllä se mielestäni on normaalia, mutta jos tuntuu, että se on jatkuvasti mielessä, kannattaa miettiä, millainen oma psyykkinen tilanne on noin ylipäätään.