Millaiset ulkoiset ominaisuudet ovat aspergerille tyypillisiä?

Siis millaisia kusipäitä te oikein olette? Ei mikään meriitt välttämättä olla "tavis"...

meriitti siis

[quote author="Vierailija" time="28.03.2013 klo 09:44"]

Aspergereilla on pikkusormi selvästi muita sormia alempana. Ihan oikeasti! Pätee kaikkiin tuntemiini aspergereihin ja muistan myös jonkun "ammattimaisen kädestäpovaajan" joskus todenneen saman. Tarkkailkaapa tekin käsiä.

[/quote]

Ei helkkari. Sisarellani pikkusormi tavallista lyhyempi. On muutenkin aspergerimainen, ei tosin diagnosoitu. Voiko toi pitää paikkansa..?

Katsekontakti jutellessa harhailee eli ei jaksa pitää yllä katsekontaktia, vaikka alussa yrittäisikin kovasti. Monella assilla todella hirvittävä käsiala ja hiukan erikoinen tapa kävellä lievistä motorisista vaikeuksista johtuen (sekä ehkä vaikeutta automaatiossa). Myöskin ruoan kanssa ääneen nirsoilu vielä aikuisiällä vie ajatukset as-ihmiseen. Yli- tai alipukeutuminen tilaisuuteen voi myös olla eräs merkki, ei välitä muiden mielipiteistä.

[quote author="Vierailija" time="26.03.2013 klo 19:40"]

En oikein usko että löytyy. Sanotaan kyllä, että assit säilyvät pitkään nuorekkaina ja oma mieheni toisiaan on poikamainen, vaikka jo yli 50. Etenkin ilmeissä on lapsenomaisuutta - ilmeetön hän ei suinkaan ole, pikemminkin päin vastoin, ei kontrolloi ilmeitään yhtä tarkasti kuin ne, jotka haluavat enemmän miellyttää muita. Ja vaatteet tosiaan ovat aina mukavat, usein ylisuuret ja hiukan roikkuvatkin ;) Ja koska aistit ovat yliherkät, käyttää usein aurinkolaseja ja korvatulppia.

Hahaa, tunnistan niin itseni :)

Pidän muodista, mutta pukeudun miten sattuu. Ulkomuoto vaihtelee iän ja tilanteen mukaan kuten kai muillakin. Mutta on taipumus käyttää samoja vaatteita usein, ostaa uudelleen samanlaisia ja mukavia pitää olla. Oma suojaväri on, jossa viihtyy, vaikka muista pidänkin. Tajuan toki trendit, mutta en välitä niitä seurata. Ikäistäni paljon nuoremmaksi luullaan aina ja noin 10 - 15 v. itseäni nuoremmat luulevat minua ikäisekseen aina vaan. Outoa.

En tod. yritä äyttää nuorekkaalta, koska en yritä mitään. Paitsi että tarkenen ja viidyn lapseni kanssa päivittäin useita tunteja leikkipuistossa, pulkkamäessä yms. Srn mukaan menee ulkomuoto nyt toistaiseksi: käytännön ehdoilla. En kesät kylmää, märkää, epämukavaa - ja sen huomaa :)

Ja tuttua myös tuo, että katse ja ajatuskin harhailee. Ajattelen ilmeisesti eri tavalla kuin monet. Yhdistän asioita eri tavalla. Toisen puhuessa kiinnitän huomioni eri asioihin hänessä, puheeseen, omiin ajatuksiini ja kaikkeen ympärillä varmaan yhtä paljon. Kuuntelen ja muistan hyvin (oikein hyvin) mitä toinen  sanoo, mutta aina se ei näytä siltä.

Joku ihmettelee, miksi vaihdan puheenaihetta, mutta minusta asiat liittyivät toisiinsa ja koitan joskus selittää toisille, miten. Usein en, etten jäisi liikaa jankkaamaan omiin juttuihini. Koitan kehittää sosiaalisuutta, hyvin se kehittyykin iän myötä. Lapsena olikin ihan muuta. Huomaan nykyään, että ihmiset ihmettelevät välillä ajatuksenjuoksuani. Ystäväni pitävät juuri siitä minussa. Koitan olla selkeä, jo ammattiinikin liittyen. Mutta kyllä se rajoittaa!

Sairastuin aikanaan vakavasti. Lääkäri jouti kertomaan ikävän uutisen. Myöhemmin olen tajunnut, miten paljon hän hämmästyi reaktiotani siihen ja mien erikoinen, outokin se oli. Tämä on jotain, mitä olen oppinut vuosikymmenien aikana. Reaktioni oli kai erilainen kuin koskaan lääkärin uralla tai yleensä vastaavassa tilanteessa. Nykyään edes tajuan sen. Tietenkin ajattelen, että se on minulle ainoa oikea reaktio. Jälkeenpäin vasta olen myös kuullut, miten muut yleensä reagoivat samaan ja taas muistin, mikä oon. Usein unohtuu, kun ei kerro tai seura on tuttua tai muuten sitä, jossa nämä asiat ei erota.

Niin, kun minulle kerrottiin vakavasta sairaudesta, ajattelin jo seuraavaa asiaa. Ja sitä, että lääkäri jouti kertomaan vaikean asian, joka oikeastaan oli minulle jotenkin selvä. Se tilanne, että lääkäri ei ollut varma, jäänkö henkiin vai en. Ja kertoi vain positiiviset puolet, ei puhunut kuoleman mahdollisuudesta. Itse tajusin sen heti, kun kuulin puhelimessa lääkärin äänen ennen tapaamista. Enkä juuri miettinyt, miten käy. Hengissä ollaan, terveenä, tietenkin :)