Tyttö 11v lukittautuu vessaan kun ruutuaika on lopuillaan ja jatkaa siellä puhelimen räpläystä

Vierailija kirjoitti:

Nuorilla KAIKKI on kännykässä, se telkka, ne somekanavat (ei face) ja ennen kaikkea se sosiaalinen elämä. Nuoret eivät mene hengailemaan kulmille kuten ennen, he ovat somessa. Jos 11-vuotiaalla on vaikkapa 2 tunnin "ruutuaika" - joka jo ilmaisuna viittaa jonnekin 80-luvulle aikaan ennen nettiä - niin ei se riitä sosiaaliseen kanssakäymiseen. Kukaan tuskin haluaa, että lapsi tipahtaa kehityksestä tai sosiaalisista verkostoista?

80-luvulla oltiin tarvittaessa kotiarestissa jos homma ei toiminut ja käytös oli huonoa, eikä sosialisoitu ulkona kavereiden kanssa.

Ota netti pois päältä

Tuleehan se sieltä pois. Kylmän rauhallisesti puhelin pois ja kerrotaan että viikon päästä saat jos osaat käyttäytyä. 

Vierailija kirjoitti:

Tuleehan se sieltä pois. Kylmän rauhallisesti puhelin pois ja kerrotaan että viikon päästä saat jos osaat käyttäytyä. 

Tämä vain lisää riippuvuutta. Ja ellei riippuvuus saa ilmetä kuten tyttö haluaa, se kanavoituu johonkin muuhun ehkä haitallisempaan... Kannattais vaan miettiä uusiksi se netin käyttö, kun ei kerran vastaa nyt käytäntöä. Ethän rajoita nuorta liikaa?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lasten ja nuorten paha olo on lisääntynyt sitä mukaa mitä enemmän on tullut näitä laissez-faire kasvattajia jotka kammoavat rakastavaa vallankäyttöä.

Sattumaa?

Päinvastoin. Nykyään nuoret voi paremmin kuin koskaan. Teineistä tuli nuhteettomia

Ja yksi syy on tämä, heillä on ollut rajat ja rakkaus ilman turhaa vallankäuäyyttöä ja rangaistuksia

Näissä nuhteettomissa nuorissa on paljon ahdistuneita yli suorittajia, jotka ovat joutuneet itse rajoittamaan itseään ja tehneet sen nuoren jäykällä mustavalkoisuudella. Oireilevat perfektionismilla, univaikeuksilla ja ortoreksialla kun yrittävät epätoivoisesti löytää niitä sääntöjä 😞

Mistä nämä oireilut pääosin johtuvat? Niitä sääntöjä on ollut niin ettei kelpaa millään. Pitää yrittää vielä vähän enemmän että kelpaisi

Mun kokemuksen mukaan (nuorten mt-työssä vuodesta 2004) usein siitä, että vanhemmat eivät ole jaksaneet huolehtia eli pitää kiinni iänmukaisista sopimuksista. Ovat menneet siitä missä aita on matalin, välttäneet riitoja ja vastuunkantoa. Lapselle on välittynyt tunne siitä, että hän ei ole niin tärkeä että vanhempi jaksaisi nähdä vaivaa.

Tähän liittyy varmasti muutakin. Varmasti on vanhempia, jotka eivät osaa tai uskalla toimia vanhempina.

Mutta vakavissa häiriöissä kyse on enemmänkin liiasta kurinpidosta ja ankaruudesta. Lapsen rajojen rikkomisesta. Mielivallasta. Jopa väkivallasta

Keskusteltiin nimenomaan näitä ulkoisesti hyvin kunnollisista mutta sisäisesti kärsivistä nuorista. Jotka voivat olla ns kympin tyttöjä tai poikia mutta myös kärsiä hyvinkin vakavista häiriöistä, masennuksesta, syömishäiriöistä ym. Kamalinta ovat tilanteet, joissa nuori pyrkii suojelemaan vanhempiaan eikä antaisi kertoa heille, etteivät huolestu. Nuoren mieleen ei mahdu, että vanhemmilta nimenomaan pitäisi saada tukea ja turvaa, koska vanhemmat ovat nuoren mielessä niin hauraita. Sellaista huolta en ole tavannut nuorilla, jotka ovat saaneet kapinoida ja vääntää, testata ja koetella vanhenpien voimavaroja.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tuleehan se sieltä pois. Kylmän rauhallisesti puhelin pois ja kerrotaan että viikon päästä saat jos osaat käyttäytyä. 

Tämä vain lisää riippuvuutta. Ja ellei riippuvuus saa ilmetä kuten tyttö haluaa, se kanavoituu johonkin muuhun ehkä haitallisempaan... Kannattais vaan miettiä uusiksi se netin käyttö, kun ei kerran vastaa nyt käytäntöä. Ethän rajoita nuorta liikaa?

Perustele mitä kautta se lisää riippuvuutta? Miksi sitten nuorten ei anneta polttaa, nuuskata ja käyttää alkoholia? Eikös sekin vain lisää riippuvuutta.

Jonot nuorisopsykiatriaan ovat kokeneet räjähdysmäisen kasvun, itsensä viiltely näyttää olevan tavallisempaa kuin sen puuttuminen, ahdistus- ja masennuslääkkeitä popsitaan jo kaksitoista vuotiaasta asti, joka toisella tuntuu olevan "erityislapsi". Miksi? Olisko niin että kun ennen lapset olivat osa normaalia elämää, nyt he ovat pääosassa ja pyörittävät aikuisia oman ailahtelevan ja kypsymättömän (tietenkään ei kolmevuotias voi tietää mitä hän haluaa syödä ensi viikolla) ja   jokainen jani-petteri ja jennica-marleena-charlotta luulevat olevansa (kiitos vanhempiensa)  tulevia maailmanmestari formulakuskeja tai fitnessmissejä, ja kun sitten eka työpaikkaan pitää herätä ihan joka aamu klo 0700 ja olla työpaikalla Joka Päivä Ajoissa, seuraa suuri pettymys ja ahdistus , kun maailma ei pyörikään teinin tahdissa. Hyvät vanhemmat, tehkää lapsillenne palvelus ja opettakaa pettymyse sieto jo ajoissa ja se että maailmassa on rajat,ihan meille kaikille. ELämä nimittäin , on.

Meillä on tieturvaohjelmasda automaattinen virrankatkaisija. Se toimii niin kauan kuin on pieni ja illat kotona.

En tiedä mitä teinille sitten pitäisi olla.

Vierailija kirjoitti:

Meillä on semmonen iphonessa asetuksista laitettava että voi laittaa joka sovellukseen erikseen kuinka kauan sitä saa käyttää päivässä ja sitten ne ei vaan toimi. Tosin nyt huomasin että kun en laittanut kuviin käyttö rajoitusta niin lapsi (7v) on telkasta kuvannut jotain youtube videoita puhelimeensa ja kattoo niitä kun ruutuaika on mennyt umpeen :D

Älykäs skidi

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

On jotenkin pöyristyttävää lukea näitä rajattomien vanhempien postauksia. Eivätkö he ollenkaan ajattele lastensa parasta?

Tämä teinien kanssa työskentelevä äiti joka väittää että hänen teininsä kasvoivat normaaleiksi ilman mitään rajoja. Minulle tulee mieleen alkoholisti/narkki-perheet joissa lasten oli pakko kasvaa äkkiä aikuisiksi. Ei ollut rajoja koska ei ollut välittävää aikuista.

Kukaan ei päästäisi noin vajavaisilla tiedoilla varustettua ihmistä nuorisotyöhön. Siellä nimenomaan painotetaan sääntöjä,rajoja ja seurauksia.

Ei kaikissa paikoissa. Joissakin paikoissa tuollainen rajattomuus on toimintamallina. Valitettavasti.

Tuskinpa. Ja täällä ei ole ollut yhtäkään rajatonta kasvattajaa. Rajat ei tarkoita rangaistuksia.

Ei käskytystä. Ei nöyryytystä. Ei oven poisbottamista. Ei turhia liian tiukkoja sääntöjä.

Rajat tarkoittaa jotain ihan muuta

No mitä sinun maailmassasi tehdään kun lapsi/nuori ylittää sen sovitun rajan? Taputetaan olalle ja siirretään rajaa? Entä jos sen rajan toisella ouomen onkin vastassa joku sadistinen hyväksikäyttäjä, nutta kun se tyttäresi nyt niin haluaa löhteä tämän aikuisen miehen matkaan? Jossain sinullakin on se raja jota et voi antaa lapsesi ylittää? Mitä silloin tapahtuu?

En minäkään saanut juosa viinaa 15 v vaikka serkku joikin. En tiedä oliko lupa. enkä polttaa tupakkaa. En käydä baareissa jne. Ei oo jäänyt traumoja ja hyvin oon ehtinyt viettää paheellistakin elämää elämäni aikana. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Aloittajan tapauksessa vanhempien on aika tulla nykyaikaan. On tietenkin tärkeää että lapsi hoitaa koulunsa mutta muuten ei ole mitään syytä rajoittaa esimerkiksi television tai tietokoneen katselua tai netin käyttöä.

Eikö semmoinenkaan ole mikään syy että lapsi ehtisi nukkua kunnolliset yöunet ennen seuraavaa päivää sen sijaan että räplää sitä kännykkää pikkutunneille?

Ei. Kokemus opettaa lasta.

Mikä kokemus? Eihän lasta saa herättää väkisin  jos hän ei herää itse kouluun, sehän olisi vallankäyttöä.

Oppii siitäkin kun myöhästyy. Opettajan puhuttelu menee paremmin perille ku vanhemman.

Tämä on just sitä, että siirretään se ikävä vääntäminen ja rajojen asettaminen opelle niin ei itse tarvitse tehdä sitä kun se on ikävää.

Vierailija kirjoitti:

Aikuinen asettaa rajat ja niistä pidetään kiinni. Tärkeää olisi kuitenkin miettiä ja keskustella lapsenkin kanssa, miksi kännykkä on noussut selvästi liian tärkeään asemaan lapsen elämässä. Mitä muuta elämänsisältöä lapselle on tarjolla? Kannattaa viedä ohjattuihin harrastuksiin, mahdollistaa kavereden kanssa oleilu (ihan fyysisesti, ei virtuaalisesti) ja tehdä yhdessä perheenä erilaisia asioita. Näillä keinoilla olen saanut omien teinieni ruutuajan melko hyvin kontrolliin. Nytkin 12-v leipoo kaverinsa kanssa ja 15-v on treeneissä. Ja tärkein tietenkin eli oma malli. On huono huutaa lapsen ruutuajasta, jos itse roikkuu kaiket päivät AV:lla.

Meillä on ruutuaika osittain siksi, että olen vanhempana liian laiska ja että yhdellä lapsella on selkeä ja voimakas alttius riippuvuuteen. Tämä lapsi ei osaa rajata ruutuaikaa itse ja hänen kanssaan pitäisi jatkuvasti olla tekemässä vaihtoehtoista toimintaa. Hän ei halua harrastaa mitään tai ei keksi mitään tekemistä kotona pelaamisen sijaan, jos ei ole pakko, eikä hän oikein tahdo nähdä kavereita, jos nämä eivät tule ovelta hakemaan. Minusta kuitenkin lapsen kanssa ei tarvitse koko aikaa olla keksimässä muuta ja innostamassa johonkin muuhun kuin ruudun äärellä oloon.

Opettajana sanoisin, että useimmat vanhemmat eivät tiedä, miten paljon heidän lapsensa pelaavat tai viettävät aikaa netissä ja somessa. Vanhemmat eivät tiedä, miten vahvasti esim pelaaminen ohjaa lasten ajattelua ja kaventaa elämäniloa, koska se tuntuu vähentävän monen lapsen kykyä nauttia muista asioista. Osalle lapsista elämän ainoa mielekäs sisältö on pelaaminen, ja se on surullista. Tyttären äitinä en myöskään ymmärrä, miten vanhemmat voivat antaa lastensa tehdä aikuisten instagramintyylisiä tukanheilautusvideoita ja jakaa niitä netissä.

Yksi lapsistani olisi heittämällä tällainen addiktitapaus ellen aika vahvasti kontrolloisi hänen pelaamista. Tarkoitus on vähitellen vähentää meidän vanhempien puuttumista ja lisätä hänen omaa säätelykykyään asian suhteen. Pakko on kyllä todeta, että tämä on jotenkin todella vaikea asia ja usein kyseenalaistan omat päätökseni asian suhteen.

Keskustelin vanhempainillassa teinien väsymyksestä aamun ensimmäisillä tunneilla ja muistutin, että teinit tarvitsevat paljon unta. Vanhemmat siinä nyökyttelivät ja keskustelivat aiheesta kaikki samaa mieltä siitä, että yöuni olisi tärkeää ja että teinin pitää mennä nukkumaan klo 22, jos aamuherätys on ennen klo 7. Ja kaikilla näin kuulemma oli. Kysyin sitten, missä teinin kännykkä on öisin. Kaikilla se oli siellä omassa huoneessa. Toisin sanoen vanhemmilla ei ollut hajuakaan, milloin se teini oikeasti meni nukkumaan, kun kuulemma teiniä ja kännykkää ei voi erottaa toisistaan. Miksi ei?

Minulla on itsellänikin teini eikä ole koskaan nukkunut kännykän kanssa. En ole edes erikseen tajunnut kieltää, kun on selvää, että se kännykkä on latauksessa olohuoneessa eikä piippailemassa ja välkähtelemässä teinin huoneessa. En lainkaan käsitä, miksi sen teinin pitäisi hiplailla kännykkää keskellä yötäkin. Ja miksi vanhemmat eivät kykene myöntämään, että se väsymys johtuu siitä, että teini käyttää kännykkää öisin? Onko jotenkin turvallisempaa teeskennellä, että ongelmaa ei ole kuin myöntää, että on ja olisi pakko ryhtyä tekemään asialle jotain?

Vanhempainillassa vanhemmat tulivat siihen tulokeen, ettei teiniltä voi sentään kännykkää kieltää. Olkoon sitten väsynyt oppitunneilla. Jääköön opettajien vaivaksi, kun ei vanhemmista ole kieltämään ja asettamaan rajoja, jotka olisivat teinin terveydelle eduksi.

Nykyvanhemmat pakoilevat vastuuta, yrittävät mieluummin kaveerata ja jättää vaikeat asiat yhteiskunnan opetettavaksi. Tämän takia teinit voivat myös pahoin. Heille tosiaan tulee käsitys, ettei vanhempia kiinnosta heidän asiansa, kunhan ovat vain hiljaa ja ovi kiinni huoneissaan.

Vierailija kirjoitti:

Keskustelin vanhempainillassa teinien väsymyksestä aamun ensimmäisillä tunneilla ja muistutin, että teinit tarvitsevat paljon unta. Vanhemmat siinä nyökyttelivät ja keskustelivat aiheesta kaikki samaa mieltä siitä, että yöuni olisi tärkeää ja että teinin pitää mennä nukkumaan klo 22, jos aamuherätys on ennen klo 7. Ja kaikilla näin kuulemma oli. Kysyin sitten, missä teinin kännykkä on öisin. Kaikilla se oli siellä omassa huoneessa. Toisin sanoen vanhemmilla ei ollut hajuakaan, milloin se teini oikeasti meni nukkumaan, kun kuulemma teiniä ja kännykkää ei voi erottaa toisistaan. Miksi ei?

Minulla on itsellänikin teini eikä ole koskaan nukkunut kännykän kanssa. En ole edes erikseen tajunnut kieltää, kun on selvää, että se kännykkä on latauksessa olohuoneessa eikä piippailemassa ja välkähtelemässä teinin huoneessa. En lainkaan käsitä, miksi sen teinin pitäisi hiplailla kännykkää keskellä yötäkin. Ja miksi vanhemmat eivät kykene myöntämään, että se väsymys johtuu siitä, että teini käyttää kännykkää öisin? Onko jotenkin turvallisempaa teeskennellä, että ongelmaa ei ole kuin myöntää, että on ja olisi pakko ryhtyä tekemään asialle jotain?

Vanhempainillassa vanhemmat tulivat siihen tulokeen, ettei teiniltä voi sentään kännykkää kieltää. Olkoon sitten väsynyt oppitunneilla. Jääköön opettajien vaivaksi, kun ei vanhemmista ole kieltämään ja asettamaan rajoja, jotka olisivat teinin terveydelle eduksi.

Nykyvanhemmat pakoilevat vastuuta, yrittävät mieluummin kaveerata ja jättää vaikeat asiat yhteiskunnan opetettavaksi. Tämän takia teinit voivat myös pahoin. Heille tosiaan tulee käsitys, ettei vanhempia kiinnosta heidän asiansa, kunhan ovat vain hiljaa ja ovi kiinni huoneissaan.

Ihme porukkaa. Leiriohjaajana kerään puhelimet pois tuntia ennen hiljaisuuden alkua. Sininen valo häiritsee melatoniinin tuotantoa eli nukahtaminen siirtyy liian myöhäiseksi, jos teinien annetaan räplätä luuria liian myöhään. Annan toki vanhempien sanoa mielipiteensä ennen leiriä, mutta aina siellä on enemmistö sanonut, että puhelimet saa kerätä yöksi pois. Olen valmis toimimaan toisinkin, jos koko leiriporukka osaa toimia viisaasti. Yleensä joukossa on joitakin, jotka eivät osaa, joten minun on asetettava heille raja. Äkkiä he siihen tottuvat. Ekana iltana draamaillaan, mutta jo tokana iltana puhelinten luovutus sujuu rutiinilla.