Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Seksi
Oletko mies, joka pihtaa? Kerro miksi pihtaat?
24.03.2013 |
Ahdistaa, itkettää, masentaa tämä miehen pihtaaminen.
Itse olen aina ollut hyvinkin seksuaalinen ja mielelläni harrastaisin seksiä usemman kerran viikossa, mutta ei. Mies tuntuu unohtaneen seksin kokonaan.
Välillä saattaa mennä viikkoja, muutama kuukausikin, ettei tapahdu mitään. Läheisyyttä on, suukkoja, haleja, mutta ei seksiä. Tuntuu, että kuihdun, menen hukkaan ja koko naiseus katoaa ja hiipuu.
Miehellä oli jossain vaiheessa ongelmia erektion kanssa ja liian nopean siemensyöksyn ja kai sitten kehitteli niistä itselleen jotain paineita. Miehen puolelta seksi on oikeastaan aina ollut hyvin itsekästä, omien tarpeiden tyydyttämistä. Joskus olen ajatellut, että onko mies pohjimmiltaan oikeasti homo? Se olisi ehkä jopa helpottava tieto, koska oma itsetunto alkaa tässä samalla rapistua, kun en saa omalta mieheltäni sellaista huomiota ja seksiä, mitä haluaisin ja kaipaan.
Tiedän, että olen monien muiden miesten silmissä kiinnostava ja silmää miellyttävä, mutta kotona on niin hiljaista makuuhuoneessa, etten enää tiedä mitä teen. Tuntuisi niin väärältä edes harkita avioeroa pelkän seksin puutteen tai lähinnä miehen pihtaamisen vuoksi.
Kommentit (265)
Vierailija kirjoitti:
En varsinaisesti pihtaa, suostun kyllä seksiin, jos vaimo sitä ehdottaa. En vain enää tee aloitteita.
Ja kun syitä kerran kyseltiin, niin hyvin sama tarina kuin monella muulla.
Vaimon vuosikausia jatkunut pihtaus jätti jälkensä. Oikeastiko te naiset luulette, että voitte vuosia toistensa perään torjua miehen aloitteet ja kieltäytyä seksistä milloin mistäkin syystä, tyrkkiä miestä poispäin ja läpsiä käsille huutaen: "ei nyt, en halua, älä nyt", vaikka mies tulee vaan halaamaan.
Ajatteletteko te tosiaan, että voitte sitten yhtäkkiä nelikymppisenä herätä jostain unesta ja huomata, että "Hei, muahan haluttaa" ja sitten vielä olettaa, ettei teidän vuosikausien torjuntanne ole jättänyt mitään arpia sen miehrn sieluun?
Oletatteko aivan oikeasti, että se mies on muna pystyssä odottanut vaikka sen kymmenen vuotta ja kestänyt ilman mitään traumoja sen vähäisen velvollisuusseksin, mitä on silloin tällöin innottomasti sattunut saamaan?
Ja oletteko ihan tosissanne sitä mieltä, että vuosikausien kuivan kauden ja torjumisen jälkeen mies ei ole oman mielenterveytensä takia joutunut joko sammuttamaan omaa seksuaalisuuttaan tai menettänyt suurinta osaa seksuaalisesta itsetunnostaan miettien päivästä toiseen "miksi en kelpaa?"Tämänkaltaisessa tilanteessa en itse enää halua enkä uskalla tehdä aloitteita. Tehköön vaimo, jos haluaa. Minä jo aikani yritin ja sain vain siipeeni.
Tämä oli kyllä paras kommentti pitkiin aikoihin näillä leveleillä. Tämä on niin totta. Kiitos kun toit tämän julki.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
En varsinaisesti pihtaa, suostun kyllä seksiin, jos vaimo sitä ehdottaa. En vain enää tee aloitteita.
Ja kun syitä kerran kyseltiin, niin hyvin sama tarina kuin monella muulla.
Vaimon vuosikausia jatkunut pihtaus jätti jälkensä. Oikeastiko te naiset luulette, että voitte vuosia toistensa perään torjua miehen aloitteet ja kieltäytyä seksistä milloin mistäkin syystä, tyrkkiä miestä poispäin ja läpsiä käsille huutaen: "ei nyt, en halua, älä nyt", vaikka mies tulee vaan halaamaan.
Ajatteletteko te tosiaan, että voitte sitten yhtäkkiä nelikymppisenä herätä jostain unesta ja huomata, että "Hei, muahan haluttaa" ja sitten vielä olettaa, ettei teidän vuosikausien torjuntanne ole jättänyt mitään arpia sen miehrn sieluun?
Oletatteko aivan oikeasti, että se mies on muna pystyssä odottanut vaikka sen kymmenen vuotta ja kestänyt ilman mitään traumoja sen vähäisen velvollisuusseksin, mitä on silloin tällöin innottomasti sattunut saamaan?
Ja oletteko ihan tosissanne sitä mieltä, että vuosikausien kuivan kauden ja torjumisen jälkeen mies ei ole oman mielenterveytensä takia joutunut joko sammuttamaan omaa seksuaalisuuttaan tai menettänyt suurinta osaa seksuaalisesta itsetunnostaan miettien päivästä toiseen "miksi en kelpaa?"Tämänkaltaisessa tilanteessa en itse enää halua enkä uskalla tehdä aloitteita. Tehköön vaimo, jos haluaa. Minä jo aikani yritin ja sain vain siipeeni.
Varmasti tuokin on totta,,,mutta, onko vaikea ajatella niitä syitä juurikin tuiohon ajanjaksoon? Silloin 20 - 40 vuotiainahan ne naiset lapsia saa (ne yhdessä tehty..) ja siitä johtuu juuri nuo haluttomuudet joillakin. Voisko ajatella niin. Ja todella kun ei se seksi ole mitään ilotulitusta, niin kai sen ymmärtää ettei halua ole. Olisiko väkisin pitänyt sitten?
Mites sitten kun saanut ne lapset koulu ikää ja ehkä tehnty se vasektomia tai jjohtimet poikki, ja na halut tulee uuudestaan, pitääkö naisen SILLOINKIN jäädä ilman hyvää seksiä? Epäreilua. Erittäin. Ja siitä eteenpäinkin naiset haluavat seksiä, mutta miehet ei jaska ei nouse ei huvita. Elämä on, tuhlatkaa jos kerran haluatte.
Meillä ei tehty noin, nyt rakastellaan ihan jokapäivä, vaikka puolikkaan sitsun voimalla, mutta ihanaa on!
Täällä näkyy valitettavasti täydellinen ymmärtömättömyys asettua toisen asemaan. Ja se, että jos nainen yrittää ajatella miehen tavoin ja siitä kirjoittaa, niin silti tulee alapeukkua, vaikka kuinka olis ymmärtävä ja empaattinen. Miksi edes yrittää..
En tiedä miten luonto tämän on päättänyt hoitaa? miehet käy vieraissa kun vaimo on 25-40 v ja nainen sitten kun nainen on 40 +???
(Ehkä kuitenkin asiasta puhuminen on jo puoli voittoa, myös haluttomina aikoina.)
Päin persiötä menee miesten ajatukset. Pitäkää tunkkinne.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
En varsinaisesti pihtaa, suostun kyllä seksiin, jos vaimo sitä ehdottaa. En vain enää tee aloitteita.
Ja kun syitä kerran kyseltiin, niin hyvin sama tarina kuin monella muulla.
Vaimon vuosikausia jatkunut pihtaus jätti jälkensä. Oikeastiko te naiset luulette, että voitte vuosia toistensa perään torjua miehen aloitteet ja kieltäytyä seksistä milloin mistäkin syystä, tyrkkiä miestä poispäin ja läpsiä käsille huutaen: "ei nyt, en halua, älä nyt", vaikka mies tulee vaan halaamaan.
Ajatteletteko te tosiaan, että voitte sitten yhtäkkiä nelikymppisenä herätä jostain unesta ja huomata, että "Hei, muahan haluttaa" ja sitten vielä olettaa, ettei teidän vuosikausien torjuntanne ole jättänyt mitään arpia sen miehrn sieluun?
Oletatteko aivan oikeasti, että se mies on muna pystyssä odottanut vaikka sen kymmenen vuotta ja kestänyt ilman mitään traumoja sen vähäisen velvollisuusseksin, mitä on silloin tällöin innottomasti sattunut saamaan?
Ja oletteko ihan tosissanne sitä mieltä, että vuosikausien kuivan kauden ja torjumisen jälkeen mies ei ole oman mielenterveytensä takia joutunut joko sammuttamaan omaa seksuaalisuuttaan tai menettänyt suurinta osaa seksuaalisesta itsetunnostaan miettien päivästä toiseen "miksi en kelpaa?"Tämänkaltaisessa tilanteessa en itse enää halua enkä uskalla tehdä aloitteita. Tehköön vaimo, jos haluaa. Minä jo aikani yritin ja sain vain siipeeni.
Liian surullista luettavaa..
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En varsinaisesti pihtaa, suostun kyllä seksiin, jos vaimo sitä ehdottaa. En vain enää tee aloitteita.
Ja kun syitä kerran kyseltiin, niin hyvin sama tarina kuin monella muulla.
Vaimon vuosikausia jatkunut pihtaus jätti jälkensä. Oikeastiko te naiset luulette, että voitte vuosia toistensa perään torjua miehen aloitteet ja kieltäytyä seksistä milloin mistäkin syystä, tyrkkiä miestä poispäin ja läpsiä käsille huutaen: "ei nyt, en halua, älä nyt", vaikka mies tulee vaan halaamaan.
Ajatteletteko te tosiaan, että voitte sitten yhtäkkiä nelikymppisenä herätä jostain unesta ja huomata, että "Hei, muahan haluttaa" ja sitten vielä olettaa, ettei teidän vuosikausien torjuntanne ole jättänyt mitään arpia sen miehrn sieluun?
Oletatteko aivan oikeasti, että se mies on muna pystyssä odottanut vaikka sen kymmenen vuotta ja kestänyt ilman mitään traumoja sen vähäisen velvollisuusseksin, mitä on silloin tällöin innottomasti sattunut saamaan?
Ja oletteko ihan tosissanne sitä mieltä, että vuosikausien kuivan kauden ja torjumisen jälkeen mies ei ole oman mielenterveytensä takia joutunut joko sammuttamaan omaa seksuaalisuuttaan tai menettänyt suurinta osaa seksuaalisesta itsetunnostaan miettien päivästä toiseen "miksi en kelpaa?"Tämänkaltaisessa tilanteessa en itse enää halua enkä uskalla tehdä aloitteita. Tehköön vaimo, jos haluaa. Minä jo aikani yritin ja sain vain siipeeni.
Liian surullista luettavaa..
Ja niin typerää lisäksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En varsinaisesti pihtaa, suostun kyllä seksiin, jos vaimo sitä ehdottaa. En vain enää tee aloitteita.
Ja kun syitä kerran kyseltiin, niin hyvin sama tarina kuin monella muulla.
Vaimon vuosikausia jatkunut pihtaus jätti jälkensä. Oikeastiko te naiset luulette, että voitte vuosia toistensa perään torjua miehen aloitteet ja kieltäytyä seksistä milloin mistäkin syystä, tyrkkiä miestä poispäin ja läpsiä käsille huutaen: "ei nyt, en halua, älä nyt", vaikka mies tulee vaan halaamaan.
Ajatteletteko te tosiaan, että voitte sitten yhtäkkiä nelikymppisenä herätä jostain unesta ja huomata, että "Hei, muahan haluttaa" ja sitten vielä olettaa, ettei teidän vuosikausien torjuntanne ole jättänyt mitään arpia sen miehrn sieluun?
Oletatteko aivan oikeasti, että se mies on muna pystyssä odottanut vaikka sen kymmenen vuotta ja kestänyt ilman mitään traumoja sen vähäisen velvollisuusseksin, mitä on silloin tällöin innottomasti sattunut saamaan?
Ja oletteko ihan tosissanne sitä mieltä, että vuosikausien kuivan kauden ja torjumisen jälkeen mies ei ole oman mielenterveytensä takia joutunut joko sammuttamaan omaa seksuaalisuuttaan tai menettänyt suurinta osaa seksuaalisesta itsetunnostaan miettien päivästä toiseen "miksi en kelpaa?"Tämänkaltaisessa tilanteessa en itse enää halua enkä uskalla tehdä aloitteita. Tehköön vaimo, jos haluaa. Minä jo aikani yritin ja sain vain siipeeni.
Liian surullista luettavaa..
Ja niin typerää lisäksi.
Minkä suhteen typerää?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En varsinaisesti pihtaa, suostun kyllä seksiin, jos vaimo sitä ehdottaa. En vain enää tee aloitteita.
Ja kun syitä kerran kyseltiin, niin hyvin sama tarina kuin monella muulla.
Vaimon vuosikausia jatkunut pihtaus jätti jälkensä. Oikeastiko te naiset luulette, että voitte vuosia toistensa perään torjua miehen aloitteet ja kieltäytyä seksistä milloin mistäkin syystä, tyrkkiä miestä poispäin ja läpsiä käsille huutaen: "ei nyt, en halua, älä nyt", vaikka mies tulee vaan halaamaan.
Ajatteletteko te tosiaan, että voitte sitten yhtäkkiä nelikymppisenä herätä jostain unesta ja huomata, että "Hei, muahan haluttaa" ja sitten vielä olettaa, ettei teidän vuosikausien torjuntanne ole jättänyt mitään arpia sen miehrn sieluun?
Oletatteko aivan oikeasti, että se mies on muna pystyssä odottanut vaikka sen kymmenen vuotta ja kestänyt ilman mitään traumoja sen vähäisen velvollisuusseksin, mitä on silloin tällöin innottomasti sattunut saamaan?
Ja oletteko ihan tosissanne sitä mieltä, että vuosikausien kuivan kauden ja torjumisen jälkeen mies ei ole oman mielenterveytensä takia joutunut joko sammuttamaan omaa seksuaalisuuttaan tai menettänyt suurinta osaa seksuaalisesta itsetunnostaan miettien päivästä toiseen "miksi en kelpaa?"Tämänkaltaisessa tilanteessa en itse enää halua enkä uskalla tehdä aloitteita. Tehköön vaimo, jos haluaa. Minä jo aikani yritin ja sain vain siipeeni.
Liian surullista luettavaa..
Ja niin typerää lisäksi.
Minkä suhteen typerää?
No pihtaaminen pihtaamisen vuoksi, ja kostaminen vailla tajua miksi toinen ei ole halunnut. Nainen jää lopulta aina nautinnossa kuitenkin kakkoseksi. Aina. Paitsi minä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En varsinaisesti pihtaa, suostun kyllä seksiin, jos vaimo sitä ehdottaa. En vain enää tee aloitteita.
Ja kun syitä kerran kyseltiin, niin hyvin sama tarina kuin monella muulla.
Vaimon vuosikausia jatkunut pihtaus jätti jälkensä. Oikeastiko te naiset luulette, että voitte vuosia toistensa perään torjua miehen aloitteet ja kieltäytyä seksistä milloin mistäkin syystä, tyrkkiä miestä poispäin ja läpsiä käsille huutaen: "ei nyt, en halua, älä nyt", vaikka mies tulee vaan halaamaan.
Ajatteletteko te tosiaan, että voitte sitten yhtäkkiä nelikymppisenä herätä jostain unesta ja huomata, että "Hei, muahan haluttaa" ja sitten vielä olettaa, ettei teidän vuosikausien torjuntanne ole jättänyt mitään arpia sen miehrn sieluun?
Oletatteko aivan oikeasti, että se mies on muna pystyssä odottanut vaikka sen kymmenen vuotta ja kestänyt ilman mitään traumoja sen vähäisen velvollisuusseksin, mitä on silloin tällöin innottomasti sattunut saamaan?
Ja oletteko ihan tosissanne sitä mieltä, että vuosikausien kuivan kauden ja torjumisen jälkeen mies ei ole oman mielenterveytensä takia joutunut joko sammuttamaan omaa seksuaalisuuttaan tai menettänyt suurinta osaa seksuaalisesta itsetunnostaan miettien päivästä toiseen "miksi en kelpaa?"Tämänkaltaisessa tilanteessa en itse enää halua enkä uskalla tehdä aloitteita. Tehköön vaimo, jos haluaa. Minä jo aikani yritin ja sain vain siipeeni.
Liian surullista luettavaa..
Ja niin typerää lisäksi.
Minkä suhteen typerää?
No pihtaaminen pihtaamisen vuoksi, ja kostaminen vailla tajua miksi toinen ei ole halunnut. Nainen jää lopulta aina nautinnossa kuitenkin kakkoseksi. Aina. Paitsi minä.
Paitsi sinä? Vain sinä? Hyvin sulla tuntuu taas olevan maailman muiden naisten asiat tiedossa…
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En varsinaisesti pihtaa, suostun kyllä seksiin, jos vaimo sitä ehdottaa. En vain enää tee aloitteita.
Ja kun syitä kerran kyseltiin, niin hyvin sama tarina kuin monella muulla.
Vaimon vuosikausia jatkunut pihtaus jätti jälkensä. Oikeastiko te naiset luulette, että voitte vuosia toistensa perään torjua miehen aloitteet ja kieltäytyä seksistä milloin mistäkin syystä, tyrkkiä miestä poispäin ja läpsiä käsille huutaen: "ei nyt, en halua, älä nyt", vaikka mies tulee vaan halaamaan.
Ajatteletteko te tosiaan, että voitte sitten yhtäkkiä nelikymppisenä herätä jostain unesta ja huomata, että "Hei, muahan haluttaa" ja sitten vielä olettaa, ettei teidän vuosikausien torjuntanne ole jättänyt mitään arpia sen miehrn sieluun?
Oletatteko aivan oikeasti, että se mies on muna pystyssä odottanut vaikka sen kymmenen vuotta ja kestänyt ilman mitään traumoja sen vähäisen velvollisuusseksin, mitä on silloin tällöin innottomasti sattunut saamaan?
Ja oletteko ihan tosissanne sitä mieltä, että vuosikausien kuivan kauden ja torjumisen jälkeen mies ei ole oman mielenterveytensä takia joutunut joko sammuttamaan omaa seksuaalisuuttaan tai menettänyt suurinta osaa seksuaalisesta itsetunnostaan miettien päivästä toiseen "miksi en kelpaa?"Tämänkaltaisessa tilanteessa en itse enää halua enkä uskalla tehdä aloitteita. Tehköön vaimo, jos haluaa. Minä jo aikani yritin ja sain vain siipeeni.
Liian surullista luettavaa..
Ja niin typerää lisäksi.
Minkä suhteen typerää?
No pihtaaminen pihtaamisen vuoksi, ja kostaminen vailla tajua miksi toinen ei ole halunnut. Nainen jää lopulta aina nautinnossa kuitenkin kakkoseksi. Aina. Paitsi minä.
Paitsi sinä? Vain sinä? Hyvin sulla tuntuu taas olevan maailman muiden naisten asiat tiedossa…
Puhun itsestäni, en kaikista maailman naisista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En varsinaisesti pihtaa, suostun kyllä seksiin, jos vaimo sitä ehdottaa. En vain enää tee aloitteita.
Ja kun syitä kerran kyseltiin, niin hyvin sama tarina kuin monella muulla.
Vaimon vuosikausia jatkunut pihtaus jätti jälkensä. Oikeastiko te naiset luulette, että voitte vuosia toistensa perään torjua miehen aloitteet ja kieltäytyä seksistä milloin mistäkin syystä, tyrkkiä miestä poispäin ja läpsiä käsille huutaen: "ei nyt, en halua, älä nyt", vaikka mies tulee vaan halaamaan.
Ajatteletteko te tosiaan, että voitte sitten yhtäkkiä nelikymppisenä herätä jostain unesta ja huomata, että "Hei, muahan haluttaa" ja sitten vielä olettaa, ettei teidän vuosikausien torjuntanne ole jättänyt mitään arpia sen miehrn sieluun?
Oletatteko aivan oikeasti, että se mies on muna pystyssä odottanut vaikka sen kymmenen vuotta ja kestänyt ilman mitään traumoja sen vähäisen velvollisuusseksin, mitä on silloin tällöin innottomasti sattunut saamaan?
Ja oletteko ihan tosissanne sitä mieltä, että vuosikausien kuivan kauden ja torjumisen jälkeen mies ei ole oman mielenterveytensä takia joutunut joko sammuttamaan omaa seksuaalisuuttaan tai menettänyt suurinta osaa seksuaalisesta itsetunnostaan miettien päivästä toiseen "miksi en kelpaa?"Tämänkaltaisessa tilanteessa en itse enää halua enkä uskalla tehdä aloitteita. Tehköön vaimo, jos haluaa. Minä jo aikani yritin ja sain vain siipeeni.
Liian surullista luettavaa..
Ja niin typerää lisäksi.
Minkä suhteen typerää?
No pihtaaminen pihtaamisen vuoksi, ja kostaminen vailla tajua miksi toinen ei ole halunnut. Nainen jää lopulta aina nautinnossa kuitenkin kakkoseksi. Aina. Paitsi minä.
Tää on kuule just siksi surullista, kun nainen on saanut miehen tuntemaan olonsa noin täydellisen arvottomaksi. Älä sinä aina jauha tuota samaa...nainen nainen ja naisen nautinto.. miehen nautinto on ihan yhtä tärkeää. Ja en ole mies, vaikka sitä alat seuraavaksi väittämään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En varsinaisesti pihtaa, suostun kyllä seksiin, jos vaimo sitä ehdottaa. En vain enää tee aloitteita.
Ja kun syitä kerran kyseltiin, niin hyvin sama tarina kuin monella muulla.
Vaimon vuosikausia jatkunut pihtaus jätti jälkensä. Oikeastiko te naiset luulette, että voitte vuosia toistensa perään torjua miehen aloitteet ja kieltäytyä seksistä milloin mistäkin syystä, tyrkkiä miestä poispäin ja läpsiä käsille huutaen: "ei nyt, en halua, älä nyt", vaikka mies tulee vaan halaamaan.
Ajatteletteko te tosiaan, että voitte sitten yhtäkkiä nelikymppisenä herätä jostain unesta ja huomata, että "Hei, muahan haluttaa" ja sitten vielä olettaa, ettei teidän vuosikausien torjuntanne ole jättänyt mitään arpia sen miehrn sieluun?
Oletatteko aivan oikeasti, että se mies on muna pystyssä odottanut vaikka sen kymmenen vuotta ja kestänyt ilman mitään traumoja sen vähäisen velvollisuusseksin, mitä on silloin tällöin innottomasti sattunut saamaan?
Ja oletteko ihan tosissanne sitä mieltä, että vuosikausien kuivan kauden ja torjumisen jälkeen mies ei ole oman mielenterveytensä takia joutunut joko sammuttamaan omaa seksuaalisuuttaan tai menettänyt suurinta osaa seksuaalisesta itsetunnostaan miettien päivästä toiseen "miksi en kelpaa?"Tämänkaltaisessa tilanteessa en itse enää halua enkä uskalla tehdä aloitteita. Tehköön vaimo, jos haluaa. Minä jo aikani yritin ja sain vain siipeeni.
Liian surullista luettavaa..
Ja niin typerää lisäksi.
Minkä suhteen typerää?
No pihtaaminen pihtaamisen vuoksi, ja kostaminen vailla tajua miksi toinen ei ole halunnut. Nainen jää lopulta aina nautinnossa kuitenkin kakkoseksi. Aina. Paitsi minä.
Tää on kuule just siksi surullista, kun nainen on saanut miehen tuntemaan olonsa noin täydellisen arvottomaksi. Älä sinä aina jauha tuota samaa...nainen nainen ja naisen nautinto.. miehen nautinto on ihan yhtä tärkeää. Ja en ole mies, vaikka sitä alat seuraavaksi väittämään.
Katso ja lue mitä kirjoitat! Jos noin olet puhunut/suhtautunut vaimoosi, en yhtään ihmettele. Minä minä ja mun muna.
Ja taas keskustelukaverin varsinkin naisen tietysti, kova mollaus. Naisviha jyllää,Jatka yksinäsi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En varsinaisesti pihtaa, suostun kyllä seksiin, jos vaimo sitä ehdottaa. En vain enää tee aloitteita.
Ja kun syitä kerran kyseltiin, niin hyvin sama tarina kuin monella muulla.
Vaimon vuosikausia jatkunut pihtaus jätti jälkensä. Oikeastiko te naiset luulette, että voitte vuosia toistensa perään torjua miehen aloitteet ja kieltäytyä seksistä milloin mistäkin syystä, tyrkkiä miestä poispäin ja läpsiä käsille huutaen: "ei nyt, en halua, älä nyt", vaikka mies tulee vaan halaamaan.
Ajatteletteko te tosiaan, että voitte sitten yhtäkkiä nelikymppisenä herätä jostain unesta ja huomata, että "Hei, muahan haluttaa" ja sitten vielä olettaa, ettei teidän vuosikausien torjuntanne ole jättänyt mitään arpia sen miehrn sieluun?
Oletatteko aivan oikeasti, että se mies on muna pystyssä odottanut vaikka sen kymmenen vuotta ja kestänyt ilman mitään traumoja sen vähäisen velvollisuusseksin, mitä on silloin tällöin innottomasti sattunut saamaan?
Ja oletteko ihan tosissanne sitä mieltä, että vuosikausien kuivan kauden ja torjumisen jälkeen mies ei ole oman mielenterveytensä takia joutunut joko sammuttamaan omaa seksuaalisuuttaan tai menettänyt suurinta osaa seksuaalisesta itsetunnostaan miettien päivästä toiseen "miksi en kelpaa?"Tämänkaltaisessa tilanteessa en itse enää halua enkä uskalla tehdä aloitteita. Tehköön vaimo, jos haluaa. Minä jo aikani yritin ja sain vain siipeeni.
Liian surullista luettavaa..
Ja niin typerää lisäksi.
Minkä suhteen typerää?
No pihtaaminen pihtaamisen vuoksi, ja kostaminen vailla tajua miksi toinen ei ole halunnut. Nainen jää lopulta aina nautinnossa kuitenkin kakkoseksi. Aina. Paitsi minä.
Tää on kuule just siksi surullista, kun nainen on saanut miehen tuntemaan olonsa noin täydellisen arvottomaksi. Älä sinä aina jauha tuota samaa...nainen nainen ja naisen nautinto.. miehen nautinto on ihan yhtä tärkeää. Ja en ole mies, vaikka sitä alat seuraavaksi väittämään.
Katso ja lue mitä kirjoitat! Jos noin olet puhunut/suhtautunut vaimoosi, en yhtään ihmettele. Minä minä ja mun muna.
Ja taas keskustelukaverin varsinkin naisen tietysti, kova mollaus. Naisviha jyllää,Jatka yksinäsi.
Jankuti, jankuti..olen nainen ja pidän huolen että mieheni tuntee itsensä halutuksi ja sen soisin muillekin miehille. Mutta lienee mahdottomuus..jos kohtaa sinunlaisesi naisen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
8
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En varsinaisesti pihtaa, suostun kyllä seksiin, jos vaimo sitä ehdottaa. En vain enää tee aloitteita.
Ja kun syitä kerran kyseltiin, niin hyvin sama tarina kuin monella muulla.
Vaimon vuosikausia jatkunut pihtaus jätti jälkensä. Oikeastiko te naiset luulette, että voitte vuosia toistensa perään torjua miehen aloitteet ja kieltäytyä seksistä milloin mistäkin syystä, tyrkkiä miestä poispäin ja läpsiä käsille huutaen: "ei nyt, en halua, älä nyt", vaikka mies tulee vaan halaamaan.
Ajatteletteko te tosiaan, että voitte sitten yhtäkkiä nelikymppisenä herätä jostain unesta ja huomata, että "Hei, muahan haluttaa" ja sitten vielä olettaa, ettei teidän vuosikausien torjuntanne ole jättänyt mitään arpia sen miehrn sieluun?
Oletatteko aivan oikeasti, että se mies on muna pystyssä odottanut vaikka sen kymmenen vuotta ja kestänyt ilman mitään traumoja sen vähäisen velvollisuusseksin, mitä on silloin tällöin innottomasti sattunut saamaan?
Ja oletteko ihan tosissanne sitä mieltä, että vuosikausien kuivan kauden ja torjumisen jälkeen mies ei ole oman mielenterveytensä takia joutunut joko sammuttamaan omaa seksuaalisuuttaan tai menettänyt suurinta osaa seksuaalisesta itsetunnostaan miettien päivästä toiseen "miksi en kelpaa?"Tämänkaltaisessa tilanteessa en itse enää halua enkä uskalla tehdä aloitteita. Tehköön vaimo, jos haluaa. Minä jo aikani yritin ja sain vain siipeeni.
Liian surullista luettavaa..
Ja niin typerää lisäksi.
Minkä suhteen typerää?
No pihtaaminen pihtaamisen vuoksi, ja kostaminen vailla tajua miksi toinen ei ole halunnut. Nainen jää lopulta aina nautinnossa kuitenkin kakkoseksi. Aina. Paitsi minä.
En tuossa mielestäni sanonut pihtaavani pihtaamisen vuoksi. En vain tee aloitteita. Minusta jotenkin tuntuu, että naiset vain eivät itse tajua.
Minä tajuan kyllä, että siihen voi olla syynsä, miksi vaimo ei ole vuosiin halunnut.
Mutta väitän ihan jo näiden tänäänkin tulleiden kommenttien perusteella, että naiset jättävät itse täysin huomiotta, että vaikka siihen pihtaamisen olisi maailman paras syy ja vaikka kaikki sen ymmärtäisivät - - > sillä on silti VAIKUTUS miehen seksuaalisuuteen ja itsetuntoon.
Siinä voi sitten käydä niin, ettei mies enää innostukaan samalla tavalla kuin aiemmin. Ja aina ei ole edes kyse kostamisesta.
Vähän jopa ärsyttää, että näköjään naiset ajattelevat, että heillä on oikeus olla haluttomia vuosikausia, mutta kun tilanne kääntyy toisinpäin, onkin asiaa yhtäkkiä mahdotonta hyväksyä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
8
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En varsinaisesti pihtaa, suostun kyllä seksiin, jos vaimo sitä ehdottaa. En vain enää tee aloitteita.
Ja kun syitä kerran kyseltiin, niin hyvin sama tarina kuin monella muulla.
Vaimon vuosikausia jatkunut pihtaus jätti jälkensä. Oikeastiko te naiset luulette, että voitte vuosia toistensa perään torjua miehen aloitteet ja kieltäytyä seksistä milloin mistäkin syystä, tyrkkiä miestä poispäin ja läpsiä käsille huutaen: "ei nyt, en halua, älä nyt", vaikka mies tulee vaan halaamaan.
Ajatteletteko te tosiaan, että voitte sitten yhtäkkiä nelikymppisenä herätä jostain unesta ja huomata, että "Hei, muahan haluttaa" ja sitten vielä olettaa, ettei teidän vuosikausien torjuntanne ole jättänyt mitään arpia sen miehrn sieluun?
Oletatteko aivan oikeasti, että se mies on muna pystyssä odottanut vaikka sen kymmenen vuotta ja kestänyt ilman mitään traumoja sen vähäisen velvollisuusseksin, mitä on silloin tällöin innottomasti sattunut saamaan?
Ja oletteko ihan tosissanne sitä mieltä, että vuosikausien kuivan kauden ja torjumisen jälkeen mies ei ole oman mielenterveytensä takia joutunut joko sammuttamaan omaa seksuaalisuuttaan tai menettänyt suurinta osaa seksuaalisesta itsetunnostaan miettien päivästä toiseen "miksi en kelpaa?"Tämänkaltaisessa tilanteessa en itse enää halua enkä uskalla tehdä aloitteita. Tehköön vaimo, jos haluaa. Minä jo aikani yritin ja sain vain siipeeni.
Liian surullista luettavaa..
Ja niin typerää lisäksi.
Minkä suhteen typerää?
No pihtaaminen pihtaamisen vuoksi, ja kostaminen vailla tajua miksi toinen ei ole halunnut. Nainen jää lopulta aina nautinnossa kuitenkin kakkoseksi. Aina. Paitsi minä.
En tuossa mielestäni sanonut pihtaavani pihtaamisen vuoksi. En vain tee aloitteita. Minusta jotenkin tuntuu, että naiset vain eivät itse tajua.
Minä tajuan kyllä, että siihen voi olla syynsä, miksi vaimo ei ole vuosiin halunnut.
Mutta väitän ihan jo näiden tänäänkin tulleiden kommenttien perusteella, että naiset jättävät itse täysin huomiotta, että vaikka siihen pihtaamisen olisi maailman paras syy ja vaikka kaikki sen ymmärtäisivät - - > sillä on silti VAIKUTUS miehen seksuaalisuuteen ja itsetuntoon.
Siinä voi sitten käydä niin, ettei mies enää innostukaan samalla tavalla kuin aiemmin. Ja aina ei ole edes kyse kostamisesta.Vähän jopa ärsyttää, että näköjään naiset ajattelevat, että heillä on oikeus olla haluttomia vuosikausia, mutta kun tilanne kääntyy toisinpäin, onkin asiaa yhtäkkiä mahdotonta hyväksyä.
Täällä on tämä yksi ja sama nainen, jolta tulee tätä samaa tekstiä viikosta toiseen.. miehen vika aina, olipa asia mikä hyvänsä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
8
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En varsinaisesti pihtaa, suostun kyllä seksiin, jos vaimo sitä ehdottaa. En vain enää tee aloitteita.
Ja kun syitä kerran kyseltiin, niin hyvin sama tarina kuin monella muulla.
Vaimon vuosikausia jatkunut pihtaus jätti jälkensä. Oikeastiko te naiset luulette, että voitte vuosia toistensa perään torjua miehen aloitteet ja kieltäytyä seksistä milloin mistäkin syystä, tyrkkiä miestä poispäin ja läpsiä käsille huutaen: "ei nyt, en halua, älä nyt", vaikka mies tulee vaan halaamaan.
Ajatteletteko te tosiaan, että voitte sitten yhtäkkiä nelikymppisenä herätä jostain unesta ja huomata, että "Hei, muahan haluttaa" ja sitten vielä olettaa, ettei teidän vuosikausien torjuntanne ole jättänyt mitään arpia sen miehrn sieluun?
Oletatteko aivan oikeasti, että se mies on muna pystyssä odottanut vaikka sen kymmenen vuotta ja kestänyt ilman mitään traumoja sen vähäisen velvollisuusseksin, mitä on silloin tällöin innottomasti sattunut saamaan?
Ja oletteko ihan tosissanne sitä mieltä, että vuosikausien kuivan kauden ja torjumisen jälkeen mies ei ole oman mielenterveytensä takia joutunut joko sammuttamaan omaa seksuaalisuuttaan tai menettänyt suurinta osaa seksuaalisesta itsetunnostaan miettien päivästä toiseen "miksi en kelpaa?"Tämänkaltaisessa tilanteessa en itse enää halua enkä uskalla tehdä aloitteita. Tehköön vaimo, jos haluaa. Minä jo aikani yritin ja sain vain siipeeni.
Liian surullista luettavaa..
Ja niin typerää lisäksi.
Minkä suhteen typerää?
No pihtaaminen pihtaamisen vuoksi, ja kostaminen vailla tajua miksi toinen ei ole halunnut. Nainen jää lopulta aina nautinnossa kuitenkin kakkoseksi. Aina. Paitsi minä.
En tuossa mielestäni sanonut pihtaavani pihtaamisen vuoksi. En vain tee aloitteita. Minusta jotenkin tuntuu, että naiset vain eivät itse tajua.
Minä tajuan kyllä, että siihen voi olla syynsä, miksi vaimo ei ole vuosiin halunnut.
Mutta väitän ihan jo näiden tänäänkin tulleiden kommenttien perusteella, että naiset jättävät itse täysin huomiotta, että vaikka siihen pihtaamisen olisi maailman paras syy ja vaikka kaikki sen ymmärtäisivät - - > sillä on silti VAIKUTUS miehen seksuaalisuuteen ja itsetuntoon.
Siinä voi sitten käydä niin, ettei mies enää innostukaan samalla tavalla kuin aiemmin. Ja aina ei ole edes kyse kostamisesta.Vähän jopa ärsyttää, että näköjään naiset ajattelevat, että heillä on oikeus olla haluttomia vuosikausia, mutta kun tilanne kääntyy toisinpäin, onkin asiaa yhtäkkiä mahdotonta hyväksyä.
Ja just tuo että on eri aikakaudet..kun lapset pieniä. Ei se miehen kalua sitä tajua, se elää yhä kuten ennenkin. Mutta, nainen synnyttänyt,,voi olla alapää kipeä, voi olla ettei saa seksiä jota haluaisi, ennenkaikkea Kuka haluaa seksiä jossa saa vain olla tyhjennysämpäri? Tajuatteko ollenkaan miehet! Ja sitten vielä kostetaan ... ei ole ihan tasan painot kupissa. Mutta ymmärrän siltikin miestä. Milloin täällä joku mies sanoo ymmärtävänäs naista? Kostoa vaan, ja sitä ikuista " ei tarvitse klitorista räpeltää". huoh.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
8
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En varsinaisesti pihtaa, suostun kyllä seksiin, jos vaimo sitä ehdottaa. En vain enää tee aloitteita.
Ja kun syitä kerran kyseltiin, niin hyvin sama tarina kuin monella muulla.
Vaimon vuosikausia jatkunut pihtaus jätti jälkensä. Oikeastiko te naiset luulette, että voitte vuosia toistensa perään torjua miehen aloitteet ja kieltäytyä seksistä milloin mistäkin syystä, tyrkkiä miestä poispäin ja läpsiä käsille huutaen: "ei nyt, en halua, älä nyt", vaikka mies tulee vaan halaamaan.
Ajatteletteko te tosiaan, että voitte sitten yhtäkkiä nelikymppisenä herätä jostain unesta ja huomata, että "Hei, muahan haluttaa" ja sitten vielä olettaa, ettei teidän vuosikausien torjuntanne ole jättänyt mitään arpia sen miehrn sieluun?
Oletatteko aivan oikeasti, että se mies on muna pystyssä odottanut vaikka sen kymmenen vuotta ja kestänyt ilman mitään traumoja sen vähäisen velvollisuusseksin, mitä on silloin tällöin innottomasti sattunut saamaan?
Ja oletteko ihan tosissanne sitä mieltä, että vuosikausien kuivan kauden ja torjumisen jälkeen mies ei ole oman mielenterveytensä takia joutunut joko sammuttamaan omaa seksuaalisuuttaan tai menettänyt suurinta osaa seksuaalisesta itsetunnostaan miettien päivästä toiseen "miksi en kelpaa?"Tämänkaltaisessa tilanteessa en itse enää halua enkä uskalla tehdä aloitteita. Tehköön vaimo, jos haluaa. Minä jo aikani yritin ja sain vain siipeeni.
Liian surullista luettavaa..
Ja niin typerää lisäksi.
Minkä suhteen typerää?
No pihtaaminen pihtaamisen vuoksi, ja kostaminen vailla tajua miksi toinen ei ole halunnut. Nainen jää lopulta aina nautinnossa kuitenkin kakkoseksi. Aina. Paitsi minä.
En tuossa mielestäni sanonut pihtaavani pihtaamisen vuoksi. En vain tee aloitteita. Minusta jotenkin tuntuu, että naiset vain eivät itse tajua.
Minä tajuan kyllä, että siihen voi olla syynsä, miksi vaimo ei ole vuosiin halunnut.
Mutta väitän ihan jo näiden tänäänkin tulleiden kommenttien perusteella, että naiset jättävät itse täysin huomiotta, että vaikka siihen pihtaamisen olisi maailman paras syy ja vaikka kaikki sen ymmärtäisivät - - > sillä on silti VAIKUTUS miehen seksuaalisuuteen ja itsetuntoon.
Siinä voi sitten käydä niin, ettei mies enää innostukaan samalla tavalla kuin aiemmin. Ja aina ei ole edes kyse kostamisesta.Vähän jopa ärsyttää, että näköjään naiset ajattelevat, että heillä on oikeus olla haluttomia vuosikausia, mutta kun tilanne kääntyy toisinpäin, onkin asiaa yhtäkkiä mahdotonta hyväksyä.
Ja just tuo että on eri aikakaudet..kun lapset pieniä. Ei se miehen kalua sitä tajua, se elää yhä kuten ennenkin. Mutta, nainen synnyttänyt,,voi olla alapää kipeä, voi olla ettei saa seksiä jota haluaisi, ennenkaikkea Kuka haluaa seksiä jossa saa vain olla tyhjennysämpäri? Tajuatteko ollenkaan miehet! Ja sitten vielä kostetaan ... ei ole ihan tasan painot kupissa. Mutta ymmärrän siltikin miestä. Milloin täällä joku mies sanoo ymmärtävänäs naista? Kostoa vaan, ja sitä ikuista " ei tarvitse klitorista räpeltää". huoh.
Oot kertonut nämä samat jo monen kertaan..keksi jotain uutta.
Tottahan jälkikäteen tuntuu kauhealta että miehellä on mennyt meilläkin varmaan 10 vuotta etten ole ollut huumassa, vain pakolliset avioseksit. Mut mitä tässä on tuotu esiin, kärsiihän nainenkin tilanteesta. Jää vaille hyvää seksiä ja kaipaamaansa läheisyyttä. Mut mitä itse muistelen pahinta 10 vuotta.. seksiä joo, orkkuja joo, mut himoa ei. Koska se jäätävä väsymys ja kroppa huutaa unta että sen JÄLKIKASVUN hoidettua. Lisäksi unettomuus niin kierre valmis. Ehkä tässä on se myötä -ja vastamäki... Palkinto odottaa jos kaikki menee hyvin :)
Alue: Seksi
En varsinaisesti pihtaa, suostun kyllä seksiin, jos vaimo sitä ehdottaa. En vain enää tee aloitteita.
Ja kun syitä kerran kyseltiin, niin hyvin sama tarina kuin monella muulla.
Vaimon vuosikausia jatkunut pihtaus jätti jälkensä. Oikeastiko te naiset luulette, että voitte vuosia toistensa perään torjua miehen aloitteet ja kieltäytyä seksistä milloin mistäkin syystä, tyrkkiä miestä poispäin ja läpsiä käsille huutaen: "ei nyt, en halua, älä nyt", vaikka mies tulee vaan halaamaan.
Ajatteletteko te tosiaan, että voitte sitten yhtäkkiä nelikymppisenä herätä jostain unesta ja huomata, että "Hei, muahan haluttaa" ja sitten vielä olettaa, ettei teidän vuosikausien torjuntanne ole jättänyt mitään arpia sen miehrn sieluun?
Oletatteko aivan oikeasti, että se mies on muna pystyssä odottanut vaikka sen kymmenen vuotta ja kestänyt ilman mitään traumoja sen vähäisen velvollisuusseksin, mitä on silloin tällöin innottomasti sattunut saamaan?
Ja oletteko ihan tosissanne sitä mieltä, että vuosikausien kuivan kauden ja torjumisen jälkeen mies ei ole oman mielenterveytensä takia joutunut joko sammuttamaan omaa seksuaalisuuttaan tai menettänyt suurinta osaa seksuaalisesta itsetunnostaan miettien päivästä toiseen "miksi en kelpaa?"
Tämänkaltaisessa tilanteessa en itse enää halua enkä uskalla tehdä aloitteita. Tehköön vaimo, jos haluaa. Minä jo aikani yritin ja sain vain siipeeni.