Lue keskustelun säännöt.
Olen NIIN pettynyt mieheeni vauvamme synnyttyä! Järkyttävä tunnekylmyys
23.03.2013 |
ja piittaamattomuus suhteessa pieneen ihmiseen, mies hoitaa lasta mekaanisesti kuin jotain esinettä, ei MITÄÄN kontaktia lapseen, ei juttele, ei lepertele, ei edes yritä saada katse- ta muutakaan kontaktia.
Vauvan tarpeisiin kuten itkuun vastaa niin pitkällä viiveellä, että monesti mun on ollut rynnättävä esim suihkusta "apuun" kun lapsi vaan huutaa eikä äijä räpäytä eväänsäkään. Vauva kohta 3kk , alusta asti ollut tällaista eikä mitään toivoa tai muutosta parempaan näy. Raskausaikana mies kuitenkin odotti vauvaa kovasti, leperteli ja lässytti mun mahallekin jne.
Suoraan on sanonutkin kun oon tentannut, että vauva ja koko pikkulapsi-/perhe-elämä on ollut hänelle pettymys ja peruis koko homman jos sais. Kieltää olevansa masentunut ja hoitaa esim työnsä kuten ennenkin, harrastaa, tapaa kavereitaan. Minä ja vauva vaan ei kiinnosteta sitä (enää). Tai mä kiinnostaisin kyllä silloin, kun seksiä pitäis saada :(
En tiedä, mitä jatkossa. Hoidan vauvan ja kodin ja koen, että olemme miehelle vain välttämätön paha. Eniten surettaa vauvan (pitkään toivottu ja kuukausia yritetty) puolesta, jääkö häneen joku "jälki" tuosta isän tunnetason totaalisesta torjumisesta?
Kommentit (23)
[quote author="Vierailija" time="23.03.2013 klo 17:38"]
[quote author="Vierailija" time="23.03.2013 klo 16:51"]
Näin terveydenhoitajana voin sanoa, että tilanteenne ei ole harvinainen. Joskus myös äiti voi käyttäytyä noin. Lapsen saaminen on sen verran suuri elämänmuutos, että miehesi varmasti työstää vasta tätä. Kannattaa jutella ja olla kärsivällinen. Usein mies kypsyy isäksi vasta lasta jonkun aikaa hoideltuaan. Tai vasta sitten, kun lapsen kanssa voi tehdä jotain "järkevää". Eikö teille perhevalmennuksessa puhuttu näistä asioista??
[/quote]
Avautuvatko ihmiset oikeasti? En ikinä ole puhunut mistään perheasioista neuvolassa, ei tulisi mieleenkään. Toki lapsen hoidoasta ja kasvusta puhun, mutta en ikinä avautuisi neuvolassa parisuhdeasioista.
[/quote]
Kyllä perheet usein puhuvat mieltä painavista asioista, mutta niistä pitää myös kysyä. Meillä perhevalmennuksessa kerrotaan tuleville vanhemmille synnytyksen jälkeisistä mahdollisista ongelmista. Tälläisistä mitä Ap:n kin perheessä on. Ja synnytyksen jälkeen aina kysellään myös vanhempien kuulumisia. Uskoisin, että on rutiinikäytäntöjä neuvolassa. T: se terkkari
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä oli vähän sama tilanne. Tosin siinä tilanteessa en uskaltanut harkita eroa kun tiesin, että mies ei luovuttaisi huoltajuutta. Ja minä kun en halunnut jättää vauvaa tunnekylmälle isälle edes vartiksi.
Miehen omaan hätään vauvana ei ole reagoitu, sen tiesin. Kun vauva alkoi osoittamaan selviä sosiaalisuuden merkkejä aloin jättämään väkisin. Tiesin siis 100% varmasti ettei mies vahingoita. Sai oppia oman tapansa olla lapsen kanssa. 1. Vuosi oli vaikea. 2-vuotiaana lapsella oli jo isä, joka hoito oikeasti 50% tilanteista. Mutta mikä tärkeämpää heidän tunnesiteensä on yhtä vahva kuin minun ja lapsen.
vaikka siinä tilanteessa tämä päivä tuntui utopialta niin olen onnellinen etten eronnut. Olin nähnyt sen hellän puolen ja se tuli kyllä esiin vahvempana kuin koskaan kun sille vain antoi aikaa.
voimia!
[quote author="Vierailija" time="23.03.2013 klo 16:51"]
Näin terveydenhoitajana voin sanoa, että tilanteenne ei ole harvinainen. Joskus myös äiti voi käyttäytyä noin. Lapsen saaminen on sen verran suuri elämänmuutos, että miehesi varmasti työstää vasta tätä. Kannattaa jutella ja olla kärsivällinen. Usein mies kypsyy isäksi vasta lasta jonkun aikaa hoideltuaan. Tai vasta sitten, kun lapsen kanssa voi tehdä jotain "järkevää". Eikö teille perhevalmennuksessa puhuttu näistä asioista??
[/quote]
Avautuvatko ihmiset oikeasti? En ikinä ole puhunut mistään perheasioista neuvolassa, ei tulisi mieleenkään. Toki lapsen hoidoasta ja kasvusta puhun, mutta en ikinä avautuisi neuvolassa parisuhdeasioista.