Pitkäaikaistyöttömissä on paljon ei-työkykyisiä. Miksi heitä ei siirretä eläkkeelle?

Onhan meillä olemassa määräaikainen eläke eli kuntoutustuki. Ei sillekään noin vain pääse.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Syynä on raha. On halvempaa maksaa työmarkkinatukea josta aktiivimalli vielä rokottaa entisestään (kukaan ei palkkaa sairaslomalaista edes pieneksi hetkeksi). Jos puoliso on töissä niin työkyvytön saa tasan tuon ja voi vaan haaveilla toimeentulotuista. Aivan epäreilu ja karmea systeemi. Itse olen vielä onnekkaasti kuntoutustuella mutta se voidaan evätä milloin vaan vaikka työkyky ei olisi kohentunut lainkaan. Itse loukkaannuin tapaturmassa enkä pysty edes allekirjoitusta raapustamaan ilman kipuja. En todellakaan pystyisi jotain patalappuja virkkaamaan työpajassa, olisi kivuliasta. Mitäköhän muuta noissa pajoissa oikein tehdään, pelkkiä käsitöitäkö? Entä jos juuri sellaiset ei onnistu?

Eli jos eroaa, niin saa enemmän tukia?

Kyllä, jos on hoitanut aiemmin raha-asiansa surkeasti. Jos on ne sen sijaan hyvin hoitanut niin siitä toki rangaistaan eli tttukia ei tipu jos on säästöjä. Ne täytyy ensin käyttää. Reilu systeemi 😐.

Eli jos on vaikka 10 000 € säästöjä, niin voi tehdä yhden maailmaympärysmatkan, ja säästöt on käytetty ja saa heti tukia? Toinen vaihtoehto olisi käyttää se kymppitonni ruokaan ja lääkkeisiin ja vuokraan puolen vuoden ajan ja sitten saada vasta tukia. Matka kuulosta kivemmalta, valitsen sen!

Ei heti saisi mutta muutaman kk päästä kyllä. Mun kaveri mietti juuri näin työttömäksi jäätyään että törsää säästönsä matkustamalla koska kun säästöt on käytetty niin tt-tukea saa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itse olen tällainen, joka ei pääse eläkkeelle kun _fyysiset_ ja henkiset diagnosoidut vammat eivät ole täysin lamauttavia, mutta oikeassa elämässä hyvä kun saan kaupassa käytyä ja kodin (kerrostalo) ja lapsen (jo ala-asteella) jotenkuten hoidettua. Ilmeisesti mun tulee tällä hetkellä hakea näön vuoksi työtä, vaikka lääkärin, sosiaalityöntekijän, psykologin ja oman näkemyksen mukaan en ole työkunnossa vaan korkeintaan joku tuettu

opiskelu tai kuntoutus tulee kysymykseen.

Onko mahdollista, että sen tuetun opiskelun tai kuntoutuksen avulla kuntoudut työkuntoiseksi? Pitäisikö sinulle sinun (ja noiden lääkäreiden ja psykologien) mielestä myöntää määräaikainen vai pysyvät eläkestatus?

Kuulostaa nimittäin tosi kurjalta tuo tilanne, koska varmaan kaikki näkee, että rekrytoija ei innostu palkkaamaan sinua töihin. Ja silti pakotetaan hakemaan. Nöyryyttävää.

En tiedä kuntoudunko kokonaan työkykyiseksi. Itse asiassa olen tehnyt niin, että en ole hakenut niitä työpaikkoja vaan kärsinyt sitten leikkauksen. Nyt minulla on uusi B-lausunto, jonka laitan taas. Jännittävää on, että yhdessä vaiheessa sain vuodeksi määräaikaisen eläkkeen. Seuraavalla kerralla se oli kuitenkin hylätty, vaikka en ollut yhtään parantunut/kuntoutunut vaan yhä samat diagnoosit, joista yksi on parantumaton etenevä sairaus. Jostain syystä katsottiin, että enää en saa eläkepäätöstä, vaikka tilanne oli sama. Valitus ei muuttanut asiaa.

Ai niin. En ole varma, olisiko määräaikainen vai pitkäaikainen eläkepäätös oikea. Alaa vaihtamalla ehkä voisi päästä siihen tilanteeseen, että pystyisin elättämään itseni työllä. Todennäköisimpänä ehkä pidän, että kuntoudun sen verran, että pystyn osittain elättämään itseni. Ikävää olisi, että pääsisi eläkkeelle vuodeksi, pariksi, siinä kuntoutuisi puolikuntoon, ja sitten olisi siitä lähtien osatyökykyisenä, jolta vaadittaisiin kuitenkin kokopäivätyökykyä. Eläkepäätöksenhän voi kai peruakin, jos alkaa näyttää siltä, että ihmeen kaupalla eläkkeensaaja onkin tullut kokopäivätyöhön pystyväksi.

Vierailija kirjoitti:

Kyse on muustakin kuin rahasta, vaikka siitäkin. Ei ole oikein antaa signaalia, että tekemällä huonoja valintoja elämässä, pääset eläkkeelle ja paremmin asiansa hoitavat joutuvat työkkärin yms hampaisiin. Asia ei tietenkään ole näin yksinkertainen, koska työkyvyttömyyteen on monia syitä, sairaudet yms joille ei juurikaan mitään voi, mutta halutaan antaa sanoma, että omilla toimilla ei eläkkeelle noin vaan mennä.

Ja kyllähän se on vaikeaa lähteä vetämään sitten niitä rajoja kuka on kuntoutettavissa ja kuka ei. Eläke on kuitenkin ns lopullinen päätös, meillä voisi olla vaikkapa määräaikainen työkyvyttömyysraha tms.

Niin, mitenkähän niillä omilla toimilla voi vaikuttaa siihen että kaatuu pyörällä ja loukkaantuu ja jää pysyvä invaliditeetti? Toki huono valinta että menin kuntoa kohottaen pyörällä kauppaan enkä autolla mutta autollakin voi joutua kolariin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyse on muustakin kuin rahasta, vaikka siitäkin. Ei ole oikein antaa signaalia, että tekemällä huonoja valintoja elämässä, pääset eläkkeelle ja paremmin asiansa hoitavat joutuvat työkkärin yms hampaisiin. Asia ei tietenkään ole näin yksinkertainen, koska työkyvyttömyyteen on monia syitä, sairaudet yms joille ei juurikaan mitään voi, mutta halutaan antaa sanoma, että omilla toimilla ei eläkkeelle noin vaan mennä.

Ja kyllähän se on vaikeaa lähteä vetämään sitten niitä rajoja kuka on kuntoutettavissa ja kuka ei. Eläke on kuitenkin ns lopullinen päätös, meillä voisi olla vaikkapa määräaikainen työkyvyttömyysraha tms.

Niin, mitenkähän niillä omilla toimilla voi vaikuttaa siihen että kaatuu pyörällä ja loukkaantuu ja jää pysyvä invaliditeetti? Toki huono valinta että menin kuntoa kohottaen pyörällä kauppaan enkä autolla mutta autollakin voi joutua kolariin.

Niin jos luit tekstini, siinä sanoin, että kaikki syyt työkyvyttömyyteen eivät ole sinänsä huonoja valintoja tai vastaavaa. On oikeasti huonoa tuuria, sairastumiset ja vastaavat. Ei se silti poista sitä, että osa ihmisistä on vaan luiminut elämänsä siitä, mistä aita on matalin.

Mutta niin tai näin, vaikea on lähteä niitä lopullisia rajoja vetämään. Jos on henkisesti terve, mutta fyysisiä rajoitteita syystä tai toisesta on ihan eri tapaus kuin mielenterveyden ongelmien takia elämänsä sössinyt jne.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Täällä kuusikymppinen kremppainen ja voin sanoa, ettei ole kivaa. Kyllä, olen kotona työmarkkinatuella (en saa muita tukia), käyn fysioterapeutilla, syön särkylääkkeitä ja yritän pärjätä päivä kerrallaan. En ole alkoholisti, en polta, ei ole mielialalääkityksiä eikä -ongelmia, olen suht normaalipainoinen jne.

Eläkeikä varmaankin pian taas nousee ja kärsimys vaan  pitkittyy.

Kun tässä hommassa on myös se ns. nöyryytyspuoli, että joudut joka kerran, kun joku "kutsu käy", selittelemään tilannettasi jollekin urpolle, jota ei oikeasti kiinnosta pätkääkään mitä sulle kuuluu tai mitä sulle tapahtuu. Samalla kuulet paljon uusia innovaatioita kaiken maailman kursseista, aktivoinneista ja rannekkeista, minkä avulla pääsee vaikka " keinumaan trapetsilla, tekemään uimahyppyjä tai juoksemaan maratonia".

Jos kerrot jo 89. kerran, että olet sairas ja kyvytön, olet samalla kuin ilmaa; "Mitäköhän tuokin luuseri tuossa taas niskuroi, taidan pamauttaa kunnon karenssin päälle" näkyy naamasta...

Kun sitä ei kuitenkaan ole mikään työelämästä jo poistunut eläkeläinen, vaan työmarkkinatuella tasapainotteleva "muka sairas -loiseläjä", jota voi kuitenkin  pompotella, uhkailla ja kiristää. Aina muistetaan mainita se karenssi, kuin taikasana näiden sadistipäättäjien maailmassa.

Eräälle TE-virkailijalle taas samat asiat selitettyäni (olin motivoituneena hakeutumassa opiskelemaan ja ottamassa selvää mihin pystyn, sekä tietenkin mahdollisia työmarkkinoita kyselemässä, ihan omasta aloitteestani) sain vastaukseksi pään pyöritystä ja tokaisun "Etkö sinä ymmärrä, että sulla on vielä useita vuosia työikää jäljellä"? Eli siivouspaikkoja olisi ollut tarjolla sairaalle, mistä kieltäydyin, mutta aikuisopiskelua ei voinut ajatella omalle kohdalleni. Mainittakoon, että lukuisat tuttavani ja ystäväni ovat järjestään päässeet joillekin, jopa ammattiin johtaville, kursseille.

Siis what? Meinasin kysyä nimeään ja laittaa yleisönosastokirjoituksen, mutta tajusinhan minä, ettei se olisi asiaani ajanut, vaan jotain kurimusta sieltä olisi vastineeksi roiskittu takaisin. Onneksi pää toimii vielä, eli on sentään itsemääräämisoikeus ja pystyn vaikka hankkimaan asianajajan, kun varattomallekin sellainen löytyy.

Vinkkejä äänestykseen? Turusta olen.

Mutta oikeasti ei olisi siivouspaikkoja tarjolla, koska kun menet sinne siivousfirman haastatteluun ja kerrot tilanteesi / ne näkee sut, niin ei ne sua palkkaa! Ei ne halua palkata liian kremppaista, kun ei se pysty siivoamaan.

No sepä se, eli juoksutusta ja kyykytystä. Tilannehan on kaikille selvä.

Esimerkki täältä Turusta:

Kun kerroin taas vaihteeksi eräälle TE-virkailijalle yhdestä lääkärin diagnosoimasta ongelmasta, mitä todistusta en ollut vienyt TE-toimistoon, koska työpaikkalääkäriltä en sellaista saanut sen mennessä suoraan esimiehelle, vaati virkailija minua hakemaan tämän todistuksen. Onneksi työnantaja oli olemassa vielä. Ainoa pulma oli, että sieltä sanottiin, että saisin vain lukea todistuksen, mutta he eivät sitä suostu tulostamaan.

Kerroin heille tilanteen. Eli varmaankin pitkä karenssi edessä, jos en tuota todistusta saa. Puistelivat päätään ja pyörittelivät silmiään, eivät hekään ymmärtäneet tätä toimintaa. Onneksi sattui fiksu ja tervejärkinen vastaan, joka sen todistuksen minulle printtasi. Vältyin karenssilta.

Pääpointti:

TE-toimistolla oli jo useita lääkärintodistuksia eri lääkäreiltä, missä tämäkin vaiva oli mainittu, mutta ei juuri niillä sanoilla mitkä erehdyin itse sanomaan. Ja tuo sana oli 'hermopinne'. Lääkärintodistuksissa sama asia oli kerrottu eri termeillä. Tällaista pilkun nuss mista siis on täällä meillä. Sainpahan taas juosta, tai paremminkin ryömiä.  Minä 6-TE-toimisto 0 :D

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itse olen tällainen, joka ei pääse eläkkeelle kun _fyysiset_ ja henkiset diagnosoidut vammat eivät ole täysin lamauttavia, mutta oikeassa elämässä hyvä kun saan kaupassa käytyä ja kodin (kerrostalo) ja lapsen (jo ala-asteella) jotenkuten hoidettua. Ilmeisesti mun tulee tällä hetkellä hakea näön vuoksi työtä, vaikka lääkärin, sosiaalityöntekijän, psykologin ja oman näkemyksen mukaan en ole työkunnossa vaan korkeintaan joku tuettu opiskelu tai kuntoutus tulee kysymykseen.

Onko mahdollista, että sen tuetun opiskelun tai kuntoutuksen avulla kuntoudut työkuntoiseksi? Pitäisikö sinulle sinun (ja noiden lääkäreiden ja psykologien) mielestä myöntää määräaikainen vai pysyvät eläkestatus?

Kuulostaa nimittäin tosi kurjalta tuo tilanne, koska varmaan kaikki näkee, että rekrytoija ei innostu palkkaamaan sinua töihin. Ja silti pakotetaan hakemaan. Nöyryyttävää.

En tiedä kuntoudunko kokonaan työkykyiseksi. Itse asiassa olen tehnyt niin, että en ole hakenut niitä työpaikkoja vaan kärsinyt sitten leikkauksen. Nyt minulla on uusi B-lausunto, jonka laitan taas. Jännittävää on, että yhdessä vaiheessa sain vuodeksi määräaikaisen eläkkeen. Seuraavalla kerralla se oli kuitenkin hylätty, vaikka en ollut yhtään parantunut/kuntoutunut vaan yhä samat diagnoosit, joista yksi on parantumaton etenevä sairaus. Jostain syystä katsottiin, että enää en saa eläkepäätöstä, vaikka tilanne oli sama. Valitus ei muuttanut asiaa.

Omat lääkärini ja hoitajani julkisella puolella ovat sanoneet, että tilanne on kiristynyt vasta viime vuosina poliittisen paineen takia (oikeistohallitus). Nyt pääsee pitkäaikaiatyöttömänä paljon harvemmin kuntoutustuen tai eläkkeen piiriin. Uskon, että Kokoomuksella on intresseissä Vakuutusyhtiöiden voitontavoittelun maksimointi. Ikävä kyllä.

Vierailija kirjoitti:

Kyse on muustakin kuin rahasta, vaikka siitäkin. Ei ole oikein antaa signaalia, että tekemällä huonoja valintoja elämässä, pääset eläkkeelle ja paremmin asiansa hoitavat joutuvat työkkärin yms hampaisiin. Asia ei tietenkään ole näin yksinkertainen, koska työkyvyttömyyteen on monia syitä, sairaudet yms joille ei juurikaan mitään voi, mutta halutaan antaa sanoma, että omilla toimilla ei eläkkeelle noin vaan mennä.

Ja kyllähän se on vaikeaa lähteä vetämään sitten niitä rajoja kuka on kuntoutettavissa ja kuka ei. Eläke on kuitenkin ns lopullinen päätös, meillä voisi olla vaikkapa määräaikainen työkyvyttömyysraha tms.

Tämä on kyllä totta. Jos perusteet eläkkeelle ovat vaikka syrjäytyminen, masennus ja päihdeongelma, niin kyllä se antaa viestin, että nyt sinun sopii jäädä yhteiskunnan ulkopuolelle. Oikea ratkaisu olisi joku vuoden eläke minkä yhteydessä päihdehoidon tarjoaminen, sen jälkeen mt-hoito, sen jälkeen opiskelupaikkaa tai työssäoppimista yrittämään tms. Ja jos ei hoidot kiinnosta, niin eläkepäätös ei kestä ja tilalle alennetut sos. etuudet. Ongelma kai tässä olisi, että hoitopaikkoja ei voida kaikille varmistaa.

"Sairaat ja lannistuneet ihmiset juoksevat luukulta luukulle saamatta apua – Ministeriön raportti maalaa karun kuvan työttömien palvelusta Suomessa

Selvityksen mukaan viranomaiset eivät edes kunnolla tunnista, keitä ovat Suomen 600 000 pitkäaikaistyötöntä tai osatyökykyistä."

Lähde: HS 15.11.2018 "Luukulta luukulle apua saamatta"

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itse olen tällainen, joka ei pääse eläkkeelle kun _fyysiset_ ja henkiset diagnosoidut vammat eivät ole täysin lamauttavia, mutta oikeassa elämässä hyvä kun saan kaupassa käytyä ja kodin (kerrostalo) ja lapsen (jo ala-asteella) jotenkuten hoidettua. Ilmeisesti mun tulee tällä hetkellä hakea näön vuoksi työtä, vaikka lääkärin, sosiaalityöntekijän, psykologin ja oman näkemyksen mukaan en ole työkunnossa vaan korkeintaan joku tuettu opiskelu tai kuntoutus tulee kysymykseen.

Onko mahdollista, että sen tuetun opiskelun tai kuntoutuksen avulla kuntoudut työkuntoiseksi? Pitäisikö sinulle sinun (ja noiden lääkäreiden ja psykologien) mielestä myöntää määräaikainen vai pysyvät eläkestatus?

Kuulostaa nimittäin tosi kurjalta tuo tilanne, koska varmaan kaikki näkee, että rekrytoija ei innostu palkkaamaan sinua töihin. Ja silti pakotetaan hakemaan. Nöyryyttävää.

En tiedä kuntoudunko kokonaan työkykyiseksi. Itse asiassa olen tehnyt niin, että en ole hakenut niitä työpaikkoja vaan kärsinyt sitten leikkauksen. Nyt minulla on uusi B-lausunto, jonka laitan taas. Jännittävää on, että yhdessä vaiheessa sain vuodeksi määräaikaisen eläkkeen. Seuraavalla kerralla se oli kuitenkin hylätty, vaikka en ollut yhtään parantunut/kuntoutunut vaan yhä samat diagnoosit, joista yksi on parantumaton etenevä sairaus. Jostain syystä katsottiin, että enää en saa eläkepäätöstä, vaikka tilanne oli sama. Valitus ei muuttanut asiaa.

Omat lääkärini ja hoitajani julkisella puolella ovat sanoneet, että tilanne on kiristynyt vasta viime vuosina poliittisen paineen takia (oikeistohallitus). Nyt pääsee pitkäaikaiatyöttömänä paljon harvemmin kuntoutustuen tai eläkkeen piiriin. Uskon, että Kokoomuksella on intresseissä Vakuutusyhtiöiden voitontavoittelun maksimointi. Ikävä kyllä.

Uskon sen! Päätöksessä sanottiin jotenkin, että ei voida ENÄÄ katsoa työkyvyn alentuneen niin merkittävästi, että se oikeuttaisi eläkepäätökseen. Kuitenkin päätöksessä luki, että potilaan toimintakyky on osittain alentunut. Mitä se sitten tarkoittaa statukseni kannalta? Jos olen virallisesti toimintakyvyltäni puutteellinen, niin miksi on yhtä lailla haettava "oikeita" töitä ja kärsittävä aktiivimalli? Vastaus on kai, että väliratkaisua, mitään paikkaa kaltaiselleni, ei oikein ole. Paitsi se kuntouttava uudelleenopiskelu, mutta opiskelupaikkaahan ei voi hakea mihin aikaan vuodesta vaan ja vaikka hakee, ei välttämättä pääse.

Sosiaali- ja terveysministeriön tilaama laaja raportti paljastaa karun totuuden Suomen sirpaleisesta ja lannistavasta työvoimapolitiikasta ainakin pitkäaikaistyöttömien ja osatyökykyisten kohdalla."

https://www.hs.fi/politiikka/art-2000005900306.html

Harmi, että tämä artikkeli on vain tilaajille. Käykää esim. kirjastossa lukemassa ja jakakaa tämä artikkeli ja sosiaali- ja terveysministeriön tilaa maa raporttia lääkäreille, Te-toimistoihin, Kelaan, vakuutusyhtiöille ja muutoksenhakulautakuntaan!

Mulla on kopio siitä ja laitan teille kaikille lisää infoa, kun löydän sen.

Vierailija kirjoitti:

Sosiaali- ja terveysministeriön tilaama laaja raportti paljastaa karun totuuden Suomen sirpaleisesta ja lannistavasta työvoimapolitiikasta ainakin pitkäaikaistyöttömien ja osatyökykyisten kohdalla."

https://www.hs.fi/politiikka/art-2000005900306.html

Harmi, että tämä artikkeli on vain tilaajille. Käykää esim. kirjastossa lukemassa ja jakakaa tämä artikkeli ja sosiaali- ja terveysministeriön tilaa maa raporttia lääkäreille, Te-toimistoihin, Kelaan, vakuutusyhtiöille ja muutoksenhakulautakuntaan!

Mulla on kopio siitä ja laitan teille kaikille lisää infoa, kun löydän sen.

Näin lääkärinä voin kertoa, että yksittäisellä lääkärillä ei ole mitään vaikutusvaltaa. Sama koskee Kelan ja työkkärin virkailijoita. Työntekijät toteuttaa työnantajan määräyksiä eikä voi niihin vaikuttaa. Ainoastaan johtotaso ja poliittiset tahot voi vaikuttaa ja päättää.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyse on muustakin kuin rahasta, vaikka siitäkin. Ei ole oikein antaa signaalia, että tekemällä huonoja valintoja elämässä, pääset eläkkeelle ja paremmin asiansa hoitavat joutuvat työkkärin yms hampaisiin. Asia ei tietenkään ole näin yksinkertainen, koska työkyvyttömyyteen on monia syitä, sairaudet yms joille ei juurikaan mitään voi, mutta halutaan antaa sanoma, että omilla toimilla ei eläkkeelle noin vaan mennä.

Ja kyllähän se on vaikeaa lähteä vetämään sitten niitä rajoja kuka on kuntoutettavissa ja kuka ei. Eläke on kuitenkin ns lopullinen päätös, meillä voisi olla vaikkapa määräaikainen työkyvyttömyysraha tms.

Tämä on kyllä totta. Jos perusteet eläkkeelle ovat vaikka syrjäytyminen, masennus ja päihdeongelma, niin kyllä se antaa viestin, että nyt sinun sopii jäädä yhteiskunnan ulkopuolelle. Oikea ratkaisu olisi joku vuoden eläke minkä yhteydessä päihdehoidon tarjoaminen, sen jälkeen mt-hoito, sen jälkeen opiskelupaikkaa tai työssäoppimista yrittämään tms. Ja jos ei hoidot kiinnosta, niin eläkepäätös ei kestä ja tilalle alennetut sos. etuudet. Ongelma kai tässä olisi, että hoitopaikkoja ei voida kaikille varmistaa.

Joo mutta todella kohtuuttoman tilanteesta tekee se, että hoitoa ei ole tarjolla! Mt-ongelmiin ei saa vaikuttavaa ja kunnollista hoitoa vaikka sitä mistä anelisi! Psykoterapiaa ei ole tarjolla, ei vaikka mitä itse tekisi. Mt-ongelmaista roikotetaan työttömänä ja piinataan karensseilla, mutta hoitoa siihen työkyvyttömyyteen ei anneta! Lääkärit ja psykologit ja hoitajat on todella empaattisia ja haluaisi auttaa, mutta heillä ei ole tarjota aikoja, koska resurssit on ajettu täysin alas!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itse olen tällainen, joka ei pääse eläkkeelle kun _fyysiset_ ja henkiset diagnosoidut vammat eivät ole täysin lamauttavia, mutta oikeassa elämässä hyvä kun saan kaupassa käytyä ja kodin (kerrostalo) ja lapsen (jo ala-asteella) jotenkuten hoidettua. Ilmeisesti mun tulee tällä hetkellä hakea näön vuoksi työtä, vaikka lääkärin, sosiaalityöntekijän, psykologin ja oman näkemyksen mukaan en ole työkunnossa vaan korkeintaan joku tuettu opiskelu tai kuntoutus tulee kysymykseen.

Onko mahdollista, että sen tuetun opiskelun tai kuntoutuksen avulla kuntoudut työkuntoiseksi? Pitäisikö sinulle sinun (ja noiden lääkäreiden ja psykologien) mielestä myöntää määräaikainen vai pysyvät eläkestatus?

Kuulostaa nimittäin tosi kurjalta tuo tilanne, koska varmaan kaikki näkee, että rekrytoija ei innostu palkkaamaan sinua töihin. Ja silti pakotetaan hakemaan. Nöyryyttävää.

En tiedä kuntoudunko kokonaan työkykyiseksi. Itse asiassa olen tehnyt niin, että en ole hakenut niitä työpaikkoja vaan kärsinyt sitten leikkauksen. Nyt minulla on uusi B-lausunto, jonka laitan taas. Jännittävää on, että yhdessä vaiheessa sain vuodeksi määräaikaisen eläkkeen. Seuraavalla kerralla se oli kuitenkin hylätty, vaikka en ollut yhtään parantunut/kuntoutunut vaan yhä samat diagnoosit, joista yksi on parantumaton etenevä sairaus. Jostain syystä katsottiin, että enää en saa eläkepäätöstä, vaikka tilanne oli sama. Valitus ei muuttanut asiaa.

Omat lääkärini ja hoitajani julkisella puolella ovat sanoneet, että tilanne on kiristynyt vasta viime vuosina poliittisen paineen takia (oikeistohallitus). Nyt pääsee pitkäaikaiatyöttömänä paljon harvemmin kuntoutustuen tai eläkkeen piiriin. Uskon, että Kokoomuksella on intresseissä Vakuutusyhtiöiden voitontavoittelun maksimointi. Ikävä kyllä.

Samalla kun julkiset terveyspalvelut ja niiden resurssit on ajettu alas.

Ed. mainitussa Hesarin artikkelissa seuraavaa:

"Selvityksen tehneiden työ- ja elinkeinoministeriön johtajan Tuija Oivon ja lääketieteen tohtorin Raija Kerättären mukaan ongelma on niin valtava, että se vaatii yli hallituskausien menevän työkykyohjelman."

"Järjestelmässä on Oivon mukaan selvästi syrjiviä piirteitä, eivätkä töissä olevat ja työttömät ole tasa-arvoisia esimerkiksi työkyvyttömyyseläkkeitä hakiessaan. "Miksi muuten lähes 90% pitkäaikaistyöttömien työkyvyttömytseläkkeistä hylätään, kun töissä olevien hylkäysprosentti on 39. Tutkimusten mukaan pitkäaikaistyöttömät ovat selvästi sairaampia kuin töissä olevat."

Lähde: HS 15.11.2018

https://www.hs.fi/politiikka/art-2000005900306.html

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itse olen tällainen, joka ei pääse eläkkeelle kun _fyysiset_ ja henkiset diagnosoidut vammat eivät ole täysin lamauttavia, mutta oikeassa elämässä hyvä kun saan kaupassa käytyä ja kodin (kerrostalo) ja lapsen (jo ala-asteella) jotenkuten hoidettua. Ilmeisesti mun tulee tällä hetkellä hakea näön vuoksi työtä, vaikka lääkärin, sosiaalityöntekijän, psykologin ja oman näkemyksen mukaan en ole työkunnossa vaan korkeintaan joku tuettu opiskelu tai kuntoutus tulee kysymykseen.

Onko mahdollista, että sen tuetun opiskelun tai kuntoutuksen avulla kuntoudut työkuntoiseksi? Pitäisikö sinulle sinun (ja noiden lääkäreiden ja psykologien) mielestä myöntää määräaikainen vai pysyvät eläkestatus?

Kuulostaa nimittäin tosi kurjalta tuo tilanne, koska varmaan kaikki näkee, että rekrytoija ei innostu palkkaamaan sinua töihin. Ja silti pakotetaan hakemaan. Nöyryyttävää.

En tiedä kuntoudunko kokonaan työkykyiseksi. Itse asiassa olen tehnyt niin, että en ole hakenut niitä työpaikkoja vaan kärsinyt sitten leikkauksen. Nyt minulla on uusi B-lausunto, jonka laitan taas. Jännittävää on, että yhdessä vaiheessa sain vuodeksi määräaikaisen eläkkeen. Seuraavalla kerralla se oli kuitenkin hylätty, vaikka en ollut yhtään parantunut/kuntoutunut vaan yhä samat diagnoosit, joista yksi on parantumaton etenevä sairaus. Jostain syystä katsottiin, että enää en saa eläkepäätöstä, vaikka tilanne oli sama. Valitus ei muuttanut asiaa.

Omat lääkärini ja hoitajani julkisella puolella ovat sanoneet, että tilanne on kiristynyt vasta viime vuosina poliittisen paineen takia (oikeistohallitus). Nyt pääsee pitkäaikaiatyöttömänä paljon harvemmin kuntoutustuen tai eläkkeen piiriin. Uskon, että Kokoomuksella on intresseissä Vakuutusyhtiöiden voitontavoittelun maksimointi. Ikävä kyllä.

Uskon sen! Päätöksessä sanottiin jotenkin, että ei voida ENÄÄ katsoa työkyvyn alentuneen niin merkittävästi, että se oikeuttaisi eläkepäätökseen. Kuitenkin päätöksessä luki, että potilaan toimintakyky on osittain alentunut. Mitä se sitten tarkoittaa statukseni kannalta? Jos olen virallisesti toimintakyvyltäni puutteellinen, niin miksi on yhtä lailla haettava "oikeita" töitä ja kärsittävä aktiivimalli? Vastaus on kai, että väliratkaisua, mitään paikkaa kaltaiselleni, ei oikein ole. Paitsi se kuntouttava uudelleenopiskelu, mutta opiskelupaikkaahan ei voi hakea mihin aikaan vuodesta vaan ja vaikka hakee, ei välttämättä pääse.

Nyt kun pääsin vauhtiin - oma lukunsahan on vielä diagnosointivaihe. Mulla perussairauteni diagnosoinnissa meni reilu vuosi (monella menee pitempään). Tähän syynä oli hoitotakuut, eli keinot pitkittää seuraavaa tarvittavaa tutkimusta/lääkärikäyntiä 5 kuukauden päähän, niin että se juuri ja juuri mahtuu hoitotakuuseen. Tänä aikana kun on sairas, mutta diagnosoimaton, ei ole oikeutettu muuhun kuin siihen työttömyyskorvaukseen, ja työttömänä pitäisi siis töitäkin hakea samalla, vaikka oikeasti olisi mentävä hoitoon/kuntoutukseen, mitä ei ilman diagnoosia vielä saa. Eikä stressi lopu edes diagnoosiin, kun työkyvyttömyyseläkepäätöksessä kestää jopa yli vuoden.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyse on muustakin kuin rahasta, vaikka siitäkin. Ei ole oikein antaa signaalia, että tekemällä huonoja valintoja elämässä, pääset eläkkeelle ja paremmin asiansa hoitavat joutuvat työkkärin yms hampaisiin. Asia ei tietenkään ole näin yksinkertainen, koska työkyvyttömyyteen on monia syitä, sairaudet yms joille ei juurikaan mitään voi, mutta halutaan antaa sanoma, että omilla toimilla ei eläkkeelle noin vaan mennä.

Ja kyllähän se on vaikeaa lähteä vetämään sitten niitä rajoja kuka on kuntoutettavissa ja kuka ei. Eläke on kuitenkin ns lopullinen päätös, meillä voisi olla vaikkapa määräaikainen työkyvyttömyysraha tms.

Tämä on kyllä totta. Jos perusteet eläkkeelle ovat vaikka syrjäytyminen, masennus ja päihdeongelma, niin kyllä se antaa viestin, että nyt sinun sopii jäädä yhteiskunnan ulkopuolelle. Oikea ratkaisu olisi joku vuoden eläke minkä yhteydessä päihdehoidon tarjoaminen, sen jälkeen mt-hoito, sen jälkeen opiskelupaikkaa tai työssäoppimista yrittämään tms. Ja jos ei hoidot kiinnosta, niin eläkepäätös ei kestä ja tilalle alennetut sos. etuudet. Ongelma kai tässä olisi, että hoitopaikkoja ei voida kaikille varmistaa.

Niin mutta mulla ei ole näistä mitään. Tosin masennusta/ ahdistusta on alkanut tulemaan ihan vaan tästä kaikesta epävarmuudesta. Olen hankkinut kaksi ammattia, kun ensimmäinen ei työllistänyt enää niin opiskelin toisen joka työllistää 100%:sesti, ikävä kyllä en fyysisesti pysty sitä tekemään (muuten olisin töissä). Olen aina elänyt terveellisesti, en ole käyttänyt alkoholia ollenkaan yli 20 vuoteen ja syön terveellisesti ja pyöräilin työmatkatkin 10km päivässä kesät, talvet. Tapaturma pilasi elämäni.

"Selvityksessä tuli esille, että pitkäaikaistyöttömien sairauksia ei tutkita tai hoideta asianmukaisesti ja heille kirjoitetuissa lääkärinlausunnoissa on hyvin usein huomattavia puutteita, selvityshenkilöt sanovat."

Lähde: HS artikkeli 15.11.2018 "Luukulta luukulle apua saamatta"

Vierailija kirjoitti:

Ainakin yksi este on vakuutuslääkärit, jotka epäävät sairaseläkkeet, myös määräaikaiset sellaiset, eli kuntoutustuet, vaikka olisi useamman erikoislääkärin lausunto. Eihän kukaan ainakaan mt-ongelmista kuntoudu, jos on jatkuva stressi ja pelko toimeentulosta. 

Puutteellinen selitys! Tuo porukka tekee työtä käskystä, ei muuta. Heille on saneltu tarkat kriteerit siitä, kuka on tarpeeksi sairas.

Vierailija kirjoitti:

Ed. mainitussa Hesarin artikkelissa seuraavaa:

"Selvityksen tehneiden työ- ja elinkeinoministeriön johtajan Tuija Oivon ja lääketieteen tohtorin Raija Kerättären mukaan ongelma on niin valtava, että se vaatii yli hallituskausien menevän työkykyohjelman."

"Järjestelmässä on Oivon mukaan selvästi syrjiviä piirteitä, eivätkä töissä olevat ja työttömät ole tasa-arvoisia esimerkiksi työkyvyttömyyseläkkeitä hakiessaan. "Miksi muuten lähes 90% pitkäaikaistyöttömien työkyvyttömytseläkkeistä hylätään, kun töissä olevien hylkäysprosentti on 39. Tutkimusten mukaan pitkäaikaistyöttömät ovat selvästi sairaampia kuin töissä olevat."

Lähde: HS 15.11.2018

https://www.hs.fi/politiikka/art-2000005900306.html

Seuraan aktiivisesti eri uutismedioita ja politiikkaan, mutta en ole kuullutkaan tästä tutkimustuloksesta (en tilaa hesaria). Miksi tätä ei ole uutisoitu isosti ylellä ja iltiksessä ja muissa isoissa medioissa?