Olen työnarkomaani ja yritän keksiä vastapainoa.
Mutta enpä keksi! Olen viime viikon herännyt neljältä aamuyöllä ja olo on ollut oksettava, kun työkuviot ahdistaa ja jännittää niin, että vatsa menee sekaisin. Sama tänä aamuna ja piti hillitä itseäni ihan kunnolla, etten hyökännyt läppärin kimppuun ja tekemään alta pois tällä hetkellä painavia asioita. Sanoin miehelle, että nyt tänään on pakko tehdä jotain täysin muuta vastapainoksi, että nyt tajuan jo itsekin että tämä olo ei ole terve!
Ongelma vaan on, että en keksi mitään... Lapsi ei halua laskettelemaan ja haluaa olla vain kaverin kanssa, mies hävisi jonnekin eikä varmasti kehitä koko perheelle mitään, ja minä olen yksin. Kaveritkin ovat jääneet! Mitä ihmettä tekisin? Apua?
Kommentit (10)
Opiskelu on ehdoton ei. Olen joutunut työssäni perehtymään niin paljon uusiin asioihin, että aivot sanoo poks.
Neulominen ehkä saattaisi mennä, mutta se ei tunnu tarpeeksi extremeltä. Ehkä illalla sitten.
Olen aikoinani harrastanut hyvinkin fyysisiä lajeja, mutta nyt yhtäkkiä lauantaina puolen tunnin varoitusajalla ne ovat melko mahdottomia.
Ai vitsi kun pääsisi ex tempore kampaajalle tai pitkän kasvohoitoon...
Ap
Mitä jos vaan olisit? Tekemättä mitään.
Vai oletko niitä, jotka tarvivat aina jotain ulkoa ohjattua ja muista riippuvaa tekemistä, siis hyväksyntää?
No päädyin neulomaan muutaman kerroksen enkä ole tehnyt mitään muuta. Pelkästään palstaillut ja pakoillut muuta perhettä makkarissa.
Mutta ihan hirveän levoton olo!!
Ap
Lenkille metsään? Kahville keskustaan?
Tähän liittyy myös se, että en saa töissä vertaistukea ja kaipaisin sitä kipeästi. Olo on ihan räjähtämäisillään (+pms).
Ap
Pääsisitkö työpsykologin juttusille?
Mitä yleensä teet viikonloppuisin? Olisiko joku näyttely/ teatteri/leffa/ yleisöluento/ ulkoilmatapahtuma mahdollinen?
Mitä olet joskus harrastanut? Onko jotain liikuntaa tai taideharrastusta josta pidät? Esim luontoretkeily tai käsityöt tms voisi olla rauhoittavia ja pitäisivät sinut poissa läppäriltä. Tai miten olisi opiskelu vapaa-ajalla? Vapaaehtoistyö?