SGA/IGUR vauva. Kokemuksia kaivataan, kysymys kehityksestä.
Vauva syntyi käynnistys yritysten jälkeen sektiolla rv 37+5 painaen vain 2200g. Pääsi aluksi osastolle kanssani, mutta suolisto ei vielä ottanut ruokaa vastaan niinpä vietti ensimmäisen viikon teholla jonka jälkeen lastenodastolla toisen. Kotiuduttiin hieman vajaan 3vk:n iässä.
Vauvan paino lähti hienosti nousuun, kunnes refluksi äitiy niin pahaksi että olin viikon lähes syömättä (no toki söi mutta laihtui silmissä kun eibdaanutvnirltyö tarpeeksi, neuvolan mielestä ei vaatinut hoitoa). Saimme apua synnytysairaalamme kautta ja nyt lääkityksellä vauvan paino on ampaissut taas hyvin nousuun.
Vauva on nyt 8vk:n ikäinen. Ei vielä hymyile. Katsoo kyllä tarkasti välillä silmiin ja itkee syliin, eli kaipaa kyllä seuraa. Lähinnä ihmettelen kun vauva usein vastaa hymyyn hsukottrlemslls... Voiko vauva hahmottaa ilmeeni väärin? Vauva nukkuu edelleen suurimman osan päivää. Jaksa valvoa noin 2h kerrallaan.
Käden ei ole enää nyrkissä jstkuvasti. Tarttuu tarkoituksellisesti hiuksiini ja yrittää syödä ne (paras juttu vauvan mielestä) Jäntevä vauva... Heijasteet mielestäni jo hiukan heikentymään päin. Ihmettelen silti käsien liikettä, sellaista pyörivää liikettä pään sivuilla. Lisäksi pitää isovarpaita koko ajan vedettynä ylös päin. Lisäksi jännitynrenä/väsyneenä vauvalla ilmenee tärinää joka loppuu jos vaikka jalasta ottaa kiinni. Tämä kyllä vähenemään päin.
Tiedän että vauva on vielä pieni ja että meillä on mennyt monta viikkoa sairaalassa ja vauvan kärsiessä äärimmäisen kivuliasta refluksista, ei siinä paljon seurustelua pysty harrastamaan. Vauvan pää, vatsa ja sydän ultrattu. Ei mainittavaa vikaa.
Huoli on kova, koska kasvun hidastuminen ja napa virtauksien poikkeama (jopa blokki välilillä) huomattiin jo rv 26. Siltä saakka saanut pelätä... Tuntuu että en saa itseäni rauhoittumaan asian kanssa... Löydän aina jotain vikaa ja pelättävää.
Asiallisia kommentteja kaipailisin.
Kommentit (4)
Meillä SGA on nyt ihan normaali teini, ka yli 9:n, ei erityisen liikiunnallinen.
Toki yksilöitä kaikki.
Tulevan en voi ennustaa tai kukaan ei voi. Mutta lähinnä oma ongelmani on jatkuvassa pelossa eläminen ja tauoton vauvan tarkkailu. Tämä siis lähtöisin kasvuhäiriön huomaamisesta saakka. Pelko sikiön puolesta oli kova. Tietysti nyt vauvan synnyttyä pelko ei ota hellittääkseen.
Lääkärit eivät ole havainneet poikkeamaa.
Ap
Eipä täältä taida löytyä kokemuksia.
Ja anteeksi typot. Kännykällä vaikea kirjoittaa.