Tuleeko kaikista koulukiusaajista menestyjiä ja -kiusatuista luusereita?

ja siis moni poika esim oli ns "kovis", mutta ne ei todellakaan ollu kiusaajia. :DD päinvastoin, ne aina autto muita ja tykkäs ihmisistä yleisesti vaikka joskus meniki överiks, mut ei ne kiusaajia ollu.

Kävin kouluni 70-luvulla. Isäni oli kansakoulun opettaja ja siksi minua kiusattiin työläispaikkakunnalla, kun olin ns. "herran pentu", opettajien lellikki.

Lopetin hikipinkoilun koulussa ja menestymisen kokeissa. Menin amikseen vastoin vanhempieni toiveita ja valmistuin levyseppähitsaajaksi hyvin arvosanoin.

Perustin perheen ja rakensin omakotitalon ja toimin aktiivina Metalliliiton SAK-ammattijärjestössä.

Yhtenä päivänä tapasin entisen kiusaajani ruokatunnilla. Vanhat kaunat oli jo unohdettu. Kaveri kertoi menneensä lukioon, yliopistoon ja valmistuneensa maisteriksi. Kysyi sitten: "No, mitäs sulle?"

Vastasin: "Big Mac Meal, isot ranskikset ja iso kokis!"

Minun koulukiusaajani oli alkoholisti ja lopulta meni oman käden kautta.

Toisaalta hän myös vastaavasti tuli useasti oman käden kautta.

Puhe voittajista ja häviäjistä on turhaa. Kuulostaa kilpailulta, ei ihmisen elämältä. Ei elåmä ole kisa tai peli.

Musta tuli menestynyt suunnitelija, joka on liberaali, ja nykyaikainen hipsteri, joka käy slushissa, ja on naimisissa feministi miehen kanssa, kaupungin cityvihreä...Kiusaajat narkkasivat itsensä kadulle, ja nyt ne samat ihmiset etsivät itseänsä mielisairaalassa...että hieno elämä..heillä on rikosrekisteri ja lapsia, voi luoja mikä yhdistelmä..