Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Luitteko Tiina kirjoja lapsena?
22.03.2013 |
Olen 80-luvulla syntynyt mutta Anni Polvan Tiina - kirjasarja oli lempparini varhaisteininä.
Tiinan maailma oli jotenkin niin viaton verrattuna omaan kouluaikaan ja se varmaan siinä vetosi kun en oikein pärjännyt oman koululuokkani sosiaalisissa kuvioissa. Tiina kyllä ärsytti minua täydellisyydellään, mutta oli samalla myös esikuva ja ihailunkohde. Juha oli tietysti ihana ja toivoin että minullakin olisi sellainen paras kaveri.
Nyt jälkeenpäin mietin että kirjassa Tiina pärjäsi hyvin sen takia että kaikki miehet pitivät häntä niin hyvänä tyyppinä ja pitivät hänen puoliaan. Naiset kun välillä suhtautuivat häneen vähän karsaasti.
Olisipa hauskaa jos Polva olisi kirjoittanut kirjan Tiinan aikuisuudesta. Mitäköhän hänestä tuli ja miten heille Juhan kanssa kävi. Tiina taisi olla nuori aikuinen joskus 70-luvulla. Voisin kuvitella että se naisten vapautumisen aikakausi sopi hänen luonteelleen hyvin.
Kommentit (28)
luin! enpä kyllä muista niistä juuri mitään... sen muistan että hänellä oli veli nimeltä veli, ja muistan että mulla meni jotenkin tosi kauan ennen kuin tajusin että jonkun nimi voi oikeasti olla veli :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="22.03.2013 klo 09:54"]
luin! pitäs muuten lukea noi uudestaan..
[/quote]
Samaa olen miettinyt. Pitää käydä pian kirjastossa, olisi mielenkiintoista tietää että saisikohan noista enää mitään irti - siis muuta kuin nostalgisia fiiliksiä.
ap
Luin, ja tarjosin tyttärellekin luettavaksi. Lapsuudenkodissani oli aika ikävä tunnelma, joten lukeminen pelasti lapsuuteni. Pääsin pakenemaan sitä kurjuutta ja opin paljon.
Luinhan minä, muun muassa nekin.
Minä en koskaan pitänyt Tiinaa täydellisenä ja Juhakin oli hetkittäin mielestäni aika ärsyttävä tapaus. Olen jälkeenpäin kuullut, että monet ovat pitäneet Tiinaa täydellisenä ja olen ollut siitä lähinnä yllättynyt: minusta Tiina oli keskinkertainen ja hupaisa mutta vähän säälittävä säheltäjä. Tiinassa oli paljon samoja puolia kuin Merri Vikin Lotassa. Täydellisiä tyttöjä minä luin vanhemmissa tyttökirjoissa Vihervaaran Annasta ja Pikkunaisista ja ennen kaikkea Ruusu Puhkeaa tai Sara Crew - tyyppisistä kirjoista ja sitten lisää 1950-luvun tyttörkijoista (Anneli Juoniemen kartanossa tai Kerstin Bergrothin (En muista kirjailijanimeä) kirjoittamat kirjat Eevan luokka ja minä niitä samaa sarjaa oli). Niissä oli silloin paljon "täydellisiä" naisellisia poikatyttötyyppejä.
Anni Polva on muutenkin kirjoittanut vinon pinon aikuisten viihdekirjoja Tiinan tapaisista naisista aikuistuneina. Joku vähän säheltävä mutta ah niin raikas ja eettisesti ajatteleva pari-kolmikymppinen poikatyttötyyppi työelämän alun ja parisuhde-etsinnän kiemuroissa. Ne on ehkä siirretty kirjastossa varastoon, mutta kyllä niitä sieltä varmasti löytyy, jos jotakuta kiinnostaa. Ehkä kannattaakin, ihan hyvää viihdettä ja pala kansallista populaarikulttuurihistoriaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Luin ja tykkäsin kovasti. Parhaiten jäi mieleen se, että sillä oli kauhea äiti.
Luin itse ne moneen kertaan lapsena. Tiina oli jotenkin niin itsenäinen, oikeamielinen ja reipas ja pystyi pitämään puoliansa -ehkä se vetosi minuun kolmen veljen ainoana siskona.
Nyt oma tytär lukee kirjoja, mutta Tiina-kirjat eivät ole vielä oikein iskeneet. Muistan etten itsekään pitänyt niistä vielä silloin, kun aloittelin kirjoja lukemaan.
Anni Polvahan on kirjoittanut kirjoja myös aikuisista naisista. Sellaista huumoripitoista romanttista hömppää, mutta niissäkin naiset ovat itsenäisiä ja kipakoita ja miehet reiluja ja hauskoja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Luin yhden, mutten tykännyt. Tykkäsin enemmän esim. Seljan tytöt-sarjasta.
Luin, tykkäsin hirveästi ja tarjosin tietty omille tyttrillenikin luettavaksi. Eivät olleet kiinnostuneita. Kuten eivät Viisikoistakaan, jotka myös olivat omia lemppareitani.
Niin muuttuu maailma.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="22.03.2013 klo 10:09"]
Luinhan minä, muun muassa nekin.
Minä en koskaan pitänyt Tiinaa täydellisenä ja Juhakin oli hetkittäin mielestäni aika ärsyttävä tapaus. Olen jälkeenpäin kuullut, että monet ovat pitäneet Tiinaa täydellisenä ja olen ollut siitä lähinnä yllättynyt: minusta Tiina oli keskinkertainen ja hupaisa mutta vähän säälittävä säheltäjä. Tiinassa oli paljon samoja puolia kuin Merri Vikin Lotassa. Täydellisiä tyttöjä minä luin vanhemmissa tyttökirjoissa Vihervaaran Annasta ja Pikkunaisista ja ennen kaikkea Ruusu Puhkeaa tai Sara Crew - tyyppisistä kirjoista ja sitten lisää 1950-luvun tyttörkijoista (Anneli Juoniemen kartanossa tai Kerstin Bergrothin (En muista kirjailijanimeä) kirjoittamat kirjat Eevan luokka ja minä niitä samaa sarjaa oli). Niissä oli silloin paljon "täydellisiä" naisellisia poikatyttötyyppejä.
Anni Polva on muutenkin kirjoittanut vinon pinon aikuisten viihdekirjoja Tiinan tapaisista naisista aikuistuneina. Joku vähän säheltävä mutta ah niin raikas ja eettisesti ajatteleva pari-kolmikymppinen poikatyttötyyppi työelämän alun ja parisuhde-etsinnän kiemuroissa. Ne on ehkä siirretty kirjastossa varastoon, mutta kyllä niitä sieltä varmasti löytyy, jos jotakuta kiinnostaa. Ehkä kannattaakin, ihan hyvää viihdettä ja pala kansallista populaarikulttuurihistoriaa.
[/quote]
Niin, ei Tiina sinänsä ollut täydellinen mutta hänen huonot puolensakin olivat loppujen lopuksi niin sympaattisia. Esim. se ettei hän kyennyt pyytämään anteeksi, mutta teki sitten sitäkin enemmän sen eteen että korjasi väärän tekonsa. En ole lukenut Polvan muuta tuotantoa mutta pitää kyllä lukea, kiitos vinkistä!
ap
Tiina ja Seljan tytöt on tarkoitettu eri ikäisille lukijoille ja ovat eri ikäistä kirjallisuuttakin.
Tiina on aikanaan tarkoitettu noin 7-10-11-vuotiaille Seljan tytöt on taas ehkä 10-13-vuotialle. Seljan tytöissähän on teini-asiaa, poikaystäväkuvioita ja sen sellaista. Nykyään molempien suhteen lienee noussut se ikä, jossa niistä kiinnostutaan: ei siksi, että lapset lukisivat huonommin tai kehittyisivät hitaammin, vaan siksi, että koska kirjat ovat vanhoja, ne vaativat tietynlaista kiinnostusta menneeseen tai ainakin toisenlaiseen yhteiskuntaan kuin nykyään on - siis historiaan - ja se tulee vasta vähän vanehmmille lapsille/nuorille, jos ylipäätään tulee. Pitää olla kiinnostunut siitä, miten ruokaa laitetaan puuliedellä, miten niin luistimet on jotain, mikä sidotaan kengänpohjiin kiinni, mikä ihme on joku oppikoulu ja miksi osa väestä käy eri kouluja kuin toiset ja miksi kouluun pyritään, miten jotkut oikeasti saa ehtoja, miksi talonmiehen lasten kanssa ei kaikki halua seurustella ja miten luokalla voi olla joku, jolla ei ole varaa talvikenkiin ja sitten se kuolee keuhkokuumeeseen. Jne. joku ekatokaluokkalainen ei opettelee vielä ymmärtämään sitä, miten tämä yhteiskunta toimii, vasta myöshemmin tulee se vaihe, jossa voidaan kuvitella toisenlaisia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
13,
minä jotenkin lapsena onnistuin ohittamaan nuo yhteiskunnalliset muutokset. Ihailin varmaan Tiinaa sen verran että huomioni kiinnittyi vain yhtäläisyyksiin minun ja Tiinan välillä :D Mutta täytyy kyllä nyt aikuisena lukea nuo kirjat uudestaan tuosta näkökulmasta!
ap
Nuo puuliedet ja oppikoulut ja kenkiin sidottavat luistimet - saati pumpulihameet oli ihan hepreaa mullekin, kun luin Tiina-kirjoja 80-luvun puolivälissä. Mä olen vieläpä maalta kotoisin, mutta murros oli niin nopea. :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Voi että, olin jo unohtanut koko Tiinan <3
Siskoni Tiina oli kirjojen himolukija ja myöhemmin seurustelikin monta vuotta Juha-nimisen miehen kanssa :D
Luin! Samoin muita tässä ketjussa mainittuja (lukeminen oli yksinäiselle tytölle tärkein harrastus...)
Näin jälkikäteen ajatellen Tiinan perhe oli aika hyvä kuvaus sen ajan sukupuolirooleista. Äiti oli tiukka kurinpitäjä, joka ahersi aamusta iltaan ja ilmaisi tunteitaan kiillottelemalla kireänä tiskipöytää... ei ihme, että kun naisen malli oli sellainen, Tiina halusi olla enemmän poika kuin tyttö ja samaistui kilttiin isäänsä.
Pitäisköhän lukea yksi Tiina-kirja uudestaan, koska tuota kuviota tarkastelisi näin liki viisikymppisenä naisena varmaan ihan uusin silmin ;-)
Itse olen syntynyt 90-luvun alussa, ja myönnettävä on, että oppikoulut ja tietynlaiset asenteet kirjojen henkilöillä eivät auenneet ensimmäisillä lukukerroilla noin 10-vuotiaana. Pidin kyllä kovasti ja olen pari kesää takaperin muutaman Tiina-kirjan lukenutkin.
Kesälukemisena Tiina-kirjat ovat näin aikusiellekin ihankivaa, sieltä voi kaivaa juuri tuota menneen yhteiskunna piirrettä. Ne ovat aikanaan olleet nykypäivän kuvauksia ja nyt ne ovat muuttuneet tavallaan historiallisiksi romaaneiksi. Pikkulapsille juuri tuo historia voi kyllä tehdä niistä nykyään vähän vaikeita.
Luin ja tykkäsin, vaikka monet asiat tuntuivatkin 80-luvun lapsesta oudolta. Tämä gradu oli mielestäni kiinnostava (Tiina ja jälleenrakentamisen aika – Anni Polvan Tiina-kirjat kontekstuaalisin silmin): https://jyx.jyu.fi/dspace/bitstream/handle/123456789/19751/URN_NBN_fi_jyu-200903241218.pdf?sequence=1
Alue: Aihe vapaa
luin! pitäs muuten lukea noi uudestaan..