Luen vanhoja sotakirjeitä 1942-1944. Siis kotoa sotilaalle ja takaisin. Aiheesta kysymyksiä?

Kerron vielä, että yksi noista selvisi ilma yo-kirjoituksia ylioppilaaksi, toinen oli jo kirjoittanut ja kolmas meni keväällä maaliskuussa sotaväkeen ja vapautui joskus loka- tai marraskuussa. Hän yritti käydä keskeytynyttä lukion toista luokkaa pikana jotta pääsisi lukemaan kolmatta. En oo varma, miten kävi.

Vielä: oli tylsää, että kirjeet loppuivat sodan loputtua. Tuollaiset ovat osa sukuhistoriaa.

Tässä mummoni saama joulukortti ( hän oli  talvisodan aikaan nuori, juuri kursilta valmistunut ,24-vuotias  sotasairaanhoitaja)  Kortti on joulutervehdys ja lähetetty tammikuussa, vuonna 1940  'sieltä jostakin' kenttäpostina Sota S 43:een (=sotasairaala, tai kenttäsairaala),osasto kolmoselle, jossa hän ilmeisesti on slloin ollut työssä. 

Kuvapuolella yksinkertainen piirroskuva (painettu) jossa lasinen kukkamaljakko kaksine punaisine kukkineen (muistuttavat kuitenkin enemmän jotain meritähtiä, kuin mitään tuntemiani kukkia) ja tekstipuolella tervehdys, joka kuuluu yksinkertaisuudessaan näin :

" Sydämellinen joulutervehtys täältä rintamalta teille kaikille. Täällä me olemme ja täytämme velvollisuudemme ! Ja turvaamme teitän joulu rauhaanne ."

(allatuon  kaverin  nimi sotilasarvoineen.)   

Tekstistä näkyy, että kansakoulu on ehkä käyty, mutta äidinkielen kirjoitus ei esim. tuon d:n ja t:n käytön osalta ollut ihan tarkasti jäänyt hänelle mieleen (eivätkä ehkä yhdyssanojen kirjoittamisneuvotkaan) , mutta väliäkö tuolla niin, siinä tilanteessa silloin.

Kortti on, ilmeisesti kuitenkin, ilahduttanut myös mummoani (jonka jäämistöstä tämän kortin löysin valokuva-albumin välistä) ja ehkä paljonkin.

Lähettäjän nimi ei ole minulle lainkaan tuttu, koska mummoni ei koskaan kertomuksissaan häntä edes maininnut.

Enkä tiedä sitäkään selvisikö tuo poika sittemmin  sodasta hengissä, tai tapasivatko he yleensä koskaan tuon kortin lähettämisen ja saamisen jälkeen, mutta säilytän sen kuitenkin, (tosin minulle vain  'kappaleena historiaa'). 

Epäilemättä viesti on ollut (...niistä kirjoitusvirheistään huolimatta)aikanaan  kuitenkin  hyvin vilpitön ja aito.

Vanhemmiten lkaa tuollaiset asiat kiinnostaa. Mua ei nuorempana kovin paljoa kiinnostanut, mutta nyt viiskymppisenä muakon alkaa jo suvun vanhat asiat kiinnostaa.

Autenttinen viesti rintamalta kirjoitti:

Tässä mummoni saama joulukortti ( hän oli  talvisodan aikaan nuori, juuri kursilta valmistunut ,24-vuotias  sotasairaanhoitaja)  Kortti on joulutervehdys ja lähetetty tammikuussa, vuonna 1940  'sieltä jostakin' kenttäpostina Sota S 43:een (=sotasairaala, tai kenttäsairaala),osasto kolmoselle, jossa hän ilmeisesti on slloin ollut työssä. 

Kuvapuolella yksinkertainen piirroskuva (painettu) jossa lasinen kukkamaljakko kaksine punaisine kukkineen (muistuttavat kuitenkin enemmän jotain meritähtiä, kuin mitään tuntemiani kukkia) ja tekstipuolella tervehdys, joka kuuluu yksinkertaisuudessaan näin :

" Sydämellinen joulutervehtys täältä rintamalta teille kaikille. Täällä me olemme ja täytämme velvollisuudemme ! Ja turvaamme teitän joulu rauhaanne ."

(allatuon  kaverin  nimi sotilasarvoineen.)   

Tekstistä näkyy, että kansakoulu on ehkä käyty, mutta äidinkielen kirjoitus ei esim. tuon d:n ja t:n käytön osalta ollut ihan tarkasti jäänyt hänelle mieleen (eivätkä ehkä yhdyssanojen kirjoittamisneuvotkaan) , mutta väliäkö tuolla niin, siinä tilanteessa silloin.

Kortti on, ilmeisesti kuitenkin, ilahduttanut myös mummoani (jonka jäämistöstä tämän kortin löysin valokuva-albumin välistä) ja ehkä paljonkin.

Lähettäjän nimi ei ole minulle lainkaan tuttu, koska mummoni ei koskaan kertomuksissaan häntä edes maininnut.

Enkä tiedä sitäkään selvisikö tuo poika sittemmin  sodasta hengissä, tai tapasivatko he yleensä koskaan tuon kortin lähettämisen ja saamisen jälkeen, mutta säilytän sen kuitenkin, (tosin minulle vain  'kappaleena historiaa'). 

Epäilemättä viesti on ollut (...niistä kirjoitusvirheistään huolimatta)aikanaan  kuitenkin  hyvin vilpitön ja aito.

Myös meidän kirjekokoelmissamme on tuollaisia piirroskuvallisia painettuja kortteja.

Voihan olla, että mummosi sai tuolta useampia, mutta ei ole säilyttänyt kuin vain tuon. Omat sukulaiseni ovat säästäneet kaikki perheen sisäiset kirjeet ja kortit, mutta luulen, että kavereiden ja kaukaisempien sukulaisten kirjeistä ja korteista on suurin osa hävitetty. Niitä on niin vähän.

Vierailija kirjoitti:

Autenttinen viesti rintamalta kirjoitti:

Tässä mummoni saama joulukortti ( hän oli  talvisodan aikaan nuori, juuri kursilta valmistunut ,24-vuotias  sotasairaanhoitaja)  Kortti on joulutervehdys ja lähetetty tammikuussa, vuonna 1940  'sieltä jostakin' kenttäpostina Sota S 43:een (=sotasairaala, tai kenttäsairaala),osasto kolmoselle, jossa hän ilmeisesti on slloin ollut työssä. 

Kuvapuolella yksinkertainen piirroskuva (painettu) jossa lasinen kukkamaljakko kaksine punaisine kukkineen (muistuttavat kuitenkin enemmän jotain meritähtiä, kuin mitään tuntemiani kukkia) ja tekstipuolella tervehdys, joka kuuluu yksinkertaisuudessaan näin :

" Sydämellinen joulutervehtys täältä rintamalta teille kaikille. Täällä me olemme ja täytämme velvollisuudemme ! Ja turvaamme teitän joulu rauhaanne ."

(allatuon  kaverin  nimi sotilasarvoineen.)   

Tekstistä näkyy, että kansakoulu on ehkä käyty, mutta äidinkielen kirjoitus ei esim. tuon d:n ja t:n käytön osalta ollut ihan tarkasti jäänyt hänelle mieleen (eivätkä ehkä yhdyssanojen kirjoittamisneuvotkaan) , mutta väliäkö tuolla niin, siinä tilanteessa silloin.

Kortti on, ilmeisesti kuitenkin, ilahduttanut myös mummoani (jonka jäämistöstä tämän kortin löysin valokuva-albumin välistä) ja ehkä paljonkin.

Lähettäjän nimi ei ole minulle lainkaan tuttu, koska mummoni ei koskaan kertomuksissaan häntä edes maininnut.

Enkä tiedä sitäkään selvisikö tuo poika sittemmin  sodasta hengissä, tai tapasivatko he yleensä koskaan tuon kortin lähettämisen ja saamisen jälkeen, mutta säilytän sen kuitenkin, (tosin minulle vain  'kappaleena historiaa'). 

Epäilemättä viesti on ollut (...niistä kirjoitusvirheistään huolimatta)aikanaan  kuitenkin  hyvin vilpitön ja aito.

Myös meidän kirjekokoelmissamme on tuollaisia piirroskuvallisia painettuja kortteja.

Voihan olla, että mummosi sai tuolta useampia, mutta ei ole säilyttänyt kuin vain tuon. Omat sukulaiseni ovat säästäneet kaikki perheen sisäiset kirjeet ja kortit, mutta luulen, että kavereiden ja kaukaisempien sukulaisten kirjeistä ja korteista on suurin osa hävitetty. Niitä on niin vähän.

Tää oli ap

Tällainenkin juttu nyt vielä: tanssit oli kielletty. (ja minusta hyvästä syystä, sillä oloja osa nuorista puolustamassa maatamme. Tämä piti parempaa henkeä yllä rintamalla)

Oli järjestetty kuitenkin suuret salatanssit. Poliisit menivät paikalle ja valtava määrä nuorisoa ryntäsi metsään piiloon. Ei ollut ongelma poliisille. Kuuluttivat, että kaikki pyörät, joiden omistaja ei ilmaannu paikalle, takavarikoidaan. Kaikki tulivat metsästä esiin.

Autenttinen viesti rintamalta kirjoitti:

Tässä mummoni saama joulukortti ( hän oli  talvisodan aikaan nuori, juuri kursilta valmistunut ,24-vuotias  sotasairaanhoitaja)  Kortti on joulutervehdys ja lähetetty tammikuussa, vuonna 1940  'sieltä jostakin' kenttäpostina Sota S 43:een (=sotasairaala, tai kenttäsairaala),osasto kolmoselle, jossa hän ilmeisesti on slloin ollut työssä. 

Kuvapuolella yksinkertainen piirroskuva (painettu) jossa lasinen kukkamaljakko kaksine punaisine kukkineen (muistuttavat kuitenkin enemmän jotain meritähtiä, kuin mitään tuntemiani kukkia) ja tekstipuolella tervehdys, joka kuuluu yksinkertaisuudessaan näin :

" Sydämellinen joulutervehtys täältä rintamalta teille kaikille. Täällä me olemme ja täytämme velvollisuudemme ! Ja turvaamme teitän joulu rauhaanne ."

(allatuon  kaverin  nimi sotilasarvoineen.)   

Tekstistä näkyy, että kansakoulu on ehkä käyty, mutta äidinkielen kirjoitus ei esim. tuon d:n ja t:n käytön osalta ollut ihan tarkasti jäänyt hänelle mieleen (eivätkä ehkä yhdyssanojen kirjoittamisneuvotkaan) , mutta väliäkö tuolla niin, siinä tilanteessa silloin.

Kortti on, ilmeisesti kuitenkin, ilahduttanut myös mummoani (jonka jäämistöstä tämän kortin löysin valokuva-albumin välistä) ja ehkä paljonkin.

Lähettäjän nimi ei ole minulle lainkaan tuttu, koska mummoni ei koskaan kertomuksissaan häntä edes maininnut.

Enkä tiedä sitäkään selvisikö tuo poika sittemmin  sodasta hengissä, tai tapasivatko he yleensä koskaan tuon kortin lähettämisen ja saamisen jälkeen, mutta säilytän sen kuitenkin, (tosin minulle vain  'kappaleena historiaa'). 

Epäilemättä viesti on ollut (...niistä kirjoitusvirheistään huolimatta)aikanaan  kuitenkin  hyvin vilpitön ja aito.

...niin, se vielä tuosta  tuon kortin kuva-aiheesta että siinä tuo lasinen maljakko kukkineen oli  pöydällä pöytäliinan päällä ja siinä sen edessä oli esillä suljettu kirja , jonka mustan kannen rististä kävi selväksi että Raamattu siinä oli.

Alapuolella oli teksti : 'Rauhallista Joulua'

Autenttinen viesti rintamalta kirjoitti:

Autenttinen viesti rintamalta kirjoitti:

Tässä mummoni saama joulukortti ( hän oli  talvisodan aikaan nuori, juuri kursilta valmistunut ,24-vuotias  sotasairaanhoitaja)  Kortti on joulutervehdys ja lähetetty tammikuussa, vuonna 1940  'sieltä jostakin' kenttäpostina Sota S 43:een (=sotasairaala, tai kenttäsairaala),osasto kolmoselle, jossa hän ilmeisesti on slloin ollut työssä. 

Kuvapuolella yksinkertainen piirroskuva (painettu) jossa lasinen kukkamaljakko kaksine punaisine kukkineen (muistuttavat kuitenkin enemmän jotain meritähtiä, kuin mitään tuntemiani kukkia) ja tekstipuolella tervehdys, joka kuuluu yksinkertaisuudessaan näin :

" Sydämellinen joulutervehtys täältä rintamalta teille kaikille. Täällä me olemme ja täytämme velvollisuudemme ! Ja turvaamme teitän joulu rauhaanne ."

(allatuon  kaverin  nimi sotilasarvoineen.)   

Tekstistä näkyy, että kansakoulu on ehkä käyty, mutta äidinkielen kirjoitus ei esim. tuon d:n ja t:n käytön osalta ollut ihan tarkasti jäänyt hänelle mieleen (eivätkä ehkä yhdyssanojen kirjoittamisneuvotkaan) , mutta väliäkö tuolla niin, siinä tilanteessa silloin.

Kortti on, ilmeisesti kuitenkin, ilahduttanut myös mummoani (jonka jäämistöstä tämän kortin löysin valokuva-albumin välistä) ja ehkä paljonkin.

Lähettäjän nimi ei ole minulle lainkaan tuttu, koska mummoni ei koskaan kertomuksissaan häntä edes maininnut.

Enkä tiedä sitäkään selvisikö tuo poika sittemmin  sodasta hengissä, tai tapasivatko he yleensä koskaan tuon kortin lähettämisen ja saamisen jälkeen, mutta säilytän sen kuitenkin, (tosin minulle vain  'kappaleena historiaa'). 

Epäilemättä viesti on ollut (...niistä kirjoitusvirheistään huolimatta)aikanaan  kuitenkin  hyvin vilpitön ja aito.

...niin, se vielä tuosta  tuon kortin kuva-aiheesta että siinä tuo lasinen maljakko kukkineen oli  pöydällä pöytäliinan päällä ja siinä sen edessä oli esillä suljettu kirja , jonka mustan kannen rististä kävi selväksi että Raamattu siinä oli.

Alapuolella oli teksti : 'Rauhallista Joulua'

Kulttuuri oli ihanan tervehenkistä. Turvauduttiin Jumalaan. Puolustettiin yhdessä isänmaata. (toki aina on pahiksia joukossa)

Minäkin laitan katkelmia sattumanvaraisesta kirjeestä:

Tåållä 14.7.43

Rakkaat!

Täällä sitä sentään ollaan ja hyvin voidaan. Toivottavasti vointinne on myös ollut hyvä.

Matkani meni oikein hyvin. Sainhan yönkin nukkui rauhassa. Toivo tuli osuuskaupan luona vasrassa sekunnilleen klo 8 ja pääsin hänen kyydissään asemalle. Junassa oli seuraa Arrasta, joka myös oli matkalla tännepäin.

Moottorivaunu oli ahdinkoon asti täynnä ja minäkin jouduin seisomaan, mutta matka kesti alun toista tuntia.

Hyvinkäällä pääsin istumaan, mutta en oliis ilman ennakkoon varaamaan paikka lippua päässyt. Sortavalassa oltiin klo 23. Matka Karhumäkeen meni myös hyvin ja perillä oltiin klo 15.

Sen jälkeen seurasi vielä automatka tänne korsualueelle. Autossa saapui myös kaksi lottaa, jotka a olivat samanlaisella matkalla, jollaiselle mammakin koht lähtee. Valittivat, kun joutuvat niin paljon reissaamaan, kun kaikkia lottoa pitää käydä tervehtimässä.

Heti saavuttuani korsuun, alkoi täällä sataa rankasti, mutta nyt on taas kaunista. Kävin heti saunassa.

Juuri toivat minulle paketin, joka on kotoa.

Kirjeestä tulee hieman epäsiisti, mutta täällä korsussa on vähän pimeäkin.

Toivon teille oikein hyvää vointia ja Jumalan siunausta. Sydämellisin terveisin (Nimi)

Tänne tämän laittoi ap

Anteeksi kirjoitusvirheet.

Laitan vielä toisen kirjeen osan

Täällä 27.6.43

Rakkaat

Täällä sitä ollaan ja hyvin voidaan. Toivottavasti on ollut teidän vointinne myös hyvä.

Sydämelliset kiitokset kahdesta kirjeestä ja hyvästä paketista.

Upseerinouluun menosta ei tullut mitään. Eilen mainitsi majuri (kurssin johtaja) lähtevien nimet. Karsinta on ollut meidän divisioonasaamme ankaraa. Kun kurssin 170-päisestä oppilasjoukosta ainoastaan noin 40 pääsee lähtemään.

Tähän vaikutti osaltaan se, että Saksasta palanneet suomalaiset vapaaehtoiset ovat luonnollisesti etusijoilla muihin nähden.

Ei siis auta kuin jäädä odottamaan. Kurssin johtaja sanoi että kaikista niistä, jotka tälle kurssille katsottiin sopiviksi lähetettäviksi upseerikouluun, mutta jotka oli hylättävä, lähetettiin tiedot divisioonan seuraavaa kurssia varten.

Täällä huilauspaikoilla on kotirintaman meininki. Herätys on klo 6. Alkaa aamupäiväpalvelus, joka kestää lounaaseen saakka. On 2 tunnin ruokatauko, jonka jälkeen palvelus kestää klo 17 saakka. Hiljaisuus alkaa klo 22. Ensi viikolla alkaa linnoitustyö.

Muutenkin täällä huilauspaikoilla on kuin koulutuskeskuksessa. Tupatarkastuksia, kivääritarkastuksia ym. Tällaista tämä huilaaminen on.

Linjoilla meidän korsumme on joen rannalla.

Jne...

Ap

Korttejakin on. Yhdessä sotilaat saunovat ja yhdessä on kuva sotilaasta, joka kirjoittaa kirjettä kannon päällä.

Oliko rakkauskirjeet överin kaunopuheisia, sellaisia jotka meistä kuulostaa hassulta nykyään?

Tyyliin: Mielikki, armaani, kuinka käteni kaipaavatkaan koskettaa kätesi silkinpehmeyttä.

Vierailija kirjoitti:

Oliko rakkauskirjeet överin kaunopuheisia, sellaisia jotka meistä kuulostaa hassulta nykyään?

Tyyliin: Mielikki, armaani, kuinka käteni kaipaavatkaan koskettaa kätesi silkinpehmeyttä.

Näillä pojilla ei ollut sota-aikaan rakkauksia. Löysivät puolisot vasta sodan päätyttyä.

Mutta kyllä kaunopuheisuuden huomaa jo äidin pojilleen lähettämistä kirjeistä. (vaikkei tiettykään samanlaiset kuin pariskuntien välillä olisi)

Ap

Sitä mietin, että pystyykö näitä enää esim lapseni lukemaan, kun koulussa ei opeteta kaunokirjoitusta.

Tämä alkaa harmittaa, mutta en millään jaksa kirjoittaa puhtaaksikaan. Ja niistä menisi vähän ideakin, kun eivät oliis alkuperäisiä.

Ap

Paremmin paperikirjeet kuitenkin säilyvät kuin nykypäivän digiaineisto.

Kirjeet kulkivat tuolloin nopeasti.

Tuli mieleen. Onko kenelläkään tallella sitä Mannerheimin allekirjoittamaa kirjettä leskelle/ omaiselle? Mitä siinä luki?

Meille ei onneksi tullut sellaista, kun sotilaat ei kuolleet.

Ap