Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Velttoheikki mies, voi ärsytys!
21.03.2013 |
Se on sellanen velttoheikki. Käy tehtaassa töissä ja kotona "ei ota stressiä". Kyllä se laittaa ruokaa ja välillä piirtelee lasten kanssa, siivoaa jne. mutta on sellanen vetämättöhän hidas liikkeissä, eleissä, kaikessa. Se antaa pikkulasten katsoa telkkaria 3h päivässä ja jos annan asiasta palautetta toteaa mulle että "ei hän ole telkkaria avannut!" (eli siis 3v on..). Kun kysyn mieheltä, eikö hänellä ole tavoitteita lastensa suhteen, mies sanoo että ei ole, kuhan nyt pysyvät kaidalla tiellä ja noudattavat lakia, sama muuten. Kuitenkin mies on itse tyytymätön työhönsä ja muutenkin elämään, ei vaan ymmärrä kun selitän että voisi pyrkiä antamaan lapsilleen paremman. Lapset riekkuu ja sählää miehen kanssa, mies pieree ja nauravat keskenään - typerää sekoilua. Mies vaan toteaa, ettei se ole niin vakavaa, ei hän ota paineita, ei hänellä ole asiassa mitään ongelmaa. Ja minä olen tiukkapipoinen nipottaja. Silti mies iltasella suuttuu, että miten voi koti olla mennyt täysin mullin mallin vapaapäivänä ja ärisee kun ylivillit lapset riehuvat. Kyllähän mies käyttää heitä ulkona ja sen sellaista, mutta miehen oman rytmin mukaan. Mä tunnen nykyään lähinnä inhoa tuota miestä kohtaan :((
Kommentit (5)
Jotenkin ap selityksistäsi paistaa, että HALVEKSIT miehen erilaisia tapoja. Hänellä on huonompi perhetausta ja koulutustasokin, hän on vetämätön, hän ei ole tavoitteellinen. Ei yhtään kiva lähtökohta.
Parasta olisi, jos molemmat pystyisitte tulemaan toisianne puoliväliin vastaan, niin että kumpikin voisi oikeasti arvostaa toisen ajatuksia. Ei sinulla ap ole koulutustasojesi kanssa oikeutta tulla ylhäältä lasten isälle sanomaan miten pitäisi olla ja elää. Mutta toisaalta ei sitä mieskään saa yksin määrätä. Kahden aikuisen perheessä täytyy osata sopia ja tehdä kompromisseja.
Olen ollut itse vähän samassa tilanteessa, mutta meillä loppu oli tosi onnellinen. Minä päätin heittäytyä jäykän, "yläluokkaisen" kotini ajatuksista kokeilemaan, millaista olisi ajatella kuten mieheni. Ja sehän oli kivaa. Eikä se aiheuttanut mitään kauheaa, kuten luulin. Silti minulla edelleen on omat ajatukseni, jotka poikkeaa miehestä esim. siinä miten lasten koulunkäyntiä pitäisi tukea, tai harrastuksia. Mutta en enää usko että se jos ei lapset harjoittele joka aterialla porvarillisia pöytä- ja käytöstapoja, olisi maailmanloppu, tai vaikka hassu piereskelysessio ennen nukkumaanmenoa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minustakin sinä ap olet vähän tiukkapipoinen nipottaja.
Hyvältä mieheltä tuo kuulostaa. Laittaa ruokaa ja puuhaa lasten kanssa, mutta ei vaan ole temperamentiltaan nini nopea kuin sinä. Ottaa vähän rennommin lasten kanssa, mikä minusta on ihan ok.
Eiköhän sun kannattaisi vaan sopeutua siihen että mies on erilainen, ei se siitä muuksikaan muutu. Meillä tuon suhteen vähän sama tilanne että minä olen hyvin nopea ja tulinen, mies hyvin hidas ja rauhallinen. Ja oli aikoinaan kovakin ahdistus asiasta, miestä ärsytti minun "hätäisyys" ja minua miehen "flegmaattisuus". Mutta siitä pääsi yli ja nykyään pidetään toistemme erilaisuutta rikkautena.
Miten tän vääntäisi rikkaudeksi? Miten oppisin arvostamaan? Meilläki niin erilaiset taustat, koulutustasot - tuntuu, että kaikki. Mutta ymmärrään kyllä, että miehessä on paljon hyvää. Ja että mun tunteet ovat aika kurjia ja vähän kohtuuttomiakin :/. Harmittaa, kun mies ei välitä pohtia mitään syvällisesti, ei ole kasvatustavoitteita ja hänen sellainen väsynyt vetämättömyys tarttuu minuun ja siirtyy minuun ahdistuksena. Olen iloisempi ja pirteämpi kun mies on poissa. Ja harmittaa, kun mies opettaa hölmöilyjä lapsille. Harmittaa, kun lapset riehuvat villeinä ja tappelevat kun mies on kotona. Meillä ei mene jutut ollenkaan yksiin, minä tahtoisin että aamupala syödään pöydän ääressä yhdessä mutta miehestä on kivaa mutustaa leipää ja katsoa aamulla 2h telkkaria lasten kanssa sohvalla, tai lapset painivat lattialla ja mies makoilee sohvalla.. Jos mies sanoo lapsille että nyt hampaat pesemään (3h aamuheräämisen jälkeen) niin ei hae heitä pesemään vaikka lapset ei kehotuksesta huolimatta tule. Mies alkaa itse tehdä muuta. Sitten joskus myöhemmin taas uudestaan. Kaikki on tällaista helvetin vetämätöntä.
Kyllä meilläkin mies ja lapset puhuvat kakkapierujuttuja ja nauravat päälle..
Alue: Aihe vapaa
up