Lue keskustelun säännöt.
Miksi vanhempainilloista tehty sosiaalisia tapahtumia?
20.03.2013 |
Mä olen käynyt lasteni vanhempainilloissa ihan mielellään, mutta kun lapsi siirtyi yläasteelle, niin en ole enää käynyt kuin yhdessä. Aina järjestävät jotain pientä kivaa puuhaa vanhemmille ja lapsille ja niitä sitten tehdään siellä koulussa. Mä olen erittäin epäsosiaalinen ihminen ja kammoan yli kaiken ääneen puhumista ja mulle on vanhempainilloissa riittänyt se, että kerron kenen äiti olen ja nimeni. Nyt mä en sitten viitsi mennä vanhempainiltaan nolaamaan lastani, kun änkytän naama punaisena. Ja aivan sama vaikka siellä olisi muita samankaltaisia, inhoan tuollaisia pakkoleikkejä. Harmittaa vain, kun multa jää ne yhteisen vanhempainillat väliin tuollaisen pelleilyn takia.
Kommentit (36)
mitä puuhaa esimerkiksi?
meillä ei ole koskaan ollut mitään puuhaa
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Missä koulussa tuollaista on? Poika menee yläasteelle syksyllä ja mä en ala, jos pitää leikkiä jotain.
No, minäkään en jaksaisi vähiä vapaita arki-iltojani mihinkään leikkimielisiin pikku pelleilyihin tärvätä, mutta sinänsä tarkoitus yhteisellä tekemisellä on mielestäni hyvä eli tutustuttaa vanhempia toisiinsa. Kun tuntee lapsensa kaverit ja heidän vanhempansa edes jotenkuten, on paljon helpompi tehdä yhteistyötä ja vaikkapa puuttua kiusaamiseen ja päihteiden käyttöön lapsen kaveriporukoissa.
Mutta oishan se ihan kivaa, että se yhteinen tekeminen liittyisi luokkaan ja kouluun, eikä olisi ihan mitä tahansa muka-hauskaa....
Siis kun mä en punastele mitenkään pikkuisen posket punaisena, vaan helotan kuin paloauto ja kun sitä nolostelua jatkuu, niin se punasuuskin vain jatkaa hohkamistaan ja mun naamasta tulee ihan tulikuumakin eikä ihan helpolla lähde pois. On siinä sitten tosi hauskaa ratkoa jotain tehtäviä.
[quote author="Vierailija" time="20.03.2013 klo 15:29"]
Siis kun mä en punastele mitenkään pikkuisen posket punaisena, vaan helotan kuin paloauto ja kun sitä nolostelua jatkuu, niin se punasuuskin vain jatkaa hohkamistaan ja mun naamasta tulee ihan tulikuumakin eikä ihan helpolla lähde pois. On siinä sitten tosi hauskaa ratkoa jotain tehtäviä.
[/quote]
Eiks tommoseen ole jotain lääkitystä olemassa? Varmasti paljon muitakin tilanteita jossa sulla käy noin? Miten esim työhaastattelut, tms?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lapseni tarhakaverin äiti helottaa vanhempainilloissa vaikka ei edes tarvi sanoa mitään. Varmaan aika ikävää.
Jaah, ehkä tarkoitus on, että vanhemmat tutustuisivat toisiinsa ja ottaisivat vaikka yhteystietoja toisiltaan. Sitten ei olisi ongelmaa, kun janni-petteri on sairas eikä ole ketään, keltä kysyä läksyjä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei minkäänvaltakunnan lääkitystä. Mä en ole ainakaan löytänyt. Jotain verisuonten tukkimisjuttuja laserilla, mutta nekään eivät ole varmoja eikä mulla edes näy ihon pinnalla verisuonia.
Mä vain punastelen sosiaalisissa tilanteissa, sille ei voi mitään. Kohta 40 vuotta punastellut enkä ole vieläkään tottunut tai saanut sitä kuriin, joten sen kanssa on vain elettävä, vaikka onkin tosi kiduttavaa. En varmaan tule sinuiksi sen kanssa ikinä, joten siksi välttelen tälläisiä tilanteita, joissa omat lapsenikin joutuvat nolatuksi mun takia.
Minusta on mukava oppia tuntemaan lasten kavereiden vanhempia, sehän tuossa on tarkoituksena. Mukavaa yhdessäoloa tuossa on tarkoitus järjestää. Rohkeasti mukaan vaan.
Ehkä tosiaan punasteluun ja arkuuteen sosiaalisissa tilanteissa voisi olla apua löydettävissä. Eikö asia haittaa sinua vaikka töissä? Useimmat työpaikat vaativat tänä päivänä sosiaalisia taitoja ja esiintymistaitoja. Sehän lastenkin todella hyvä oppia pärjäämään erilaisissa sosiaalisissa tilanteissa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä löysin heti googlella Propalin, käytetään jännitysoireisiin sosiaalisissa tilanteissa
Mä en joudu töissä kovinkaan usein sellaisiin tilanteisiin eikä se mua siellä haittaa niin paljon. En osaa selittää miksi mua harmittaa kaikista eniten tuo hölmöily lasteni nähden tai heidän kavereidensa. Olen mä terveyskeskuslääkärillä käynyt, mutta hän ei ainakaan keksinyt mitään tehtävää. Käytän punasuutta rauhottavia rasvoja sun muuta, mutta ei niistä pahemmin ole ollut apua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En minäkään ymmärrä, miksi vanhempainillat pitää täyttää piirileikeillä ja ryhmätehtävillä. Jos ei oikeasti ole vanhemmille mitään asiaa, niin pakkoko niitä vanhempainiltoja on edes pitää.
sitte tuohon punasteluun. Mä olen kova punastelemaan, mut enpä ole osannut sitä hävetä. Punastelen sellaisissa tilanteissa, joissa moni muu ei jännittäis, mutta mitä siitä. olen huomannut et muidenkin ihmisten on paljon helpompi suhtautua tilanteeseen kun ei tee siitä liian suurta numeroa. olen 30v aikana niin monta kertaa "nolannut" itseni helottelulla, ettei enää tunnu missään. Ja siihen on muuten lääkekin, beetasalpaaja, sama jota jotkut näyttelijät käyttää ennen ensi-iltaa jännitykseen. Mä en ole halunnut lähteä lääkkeiden käyttöön, olen tälläinen punasteluineen päivineen ja pirun ylpeä siitä!
Siis se on kylläkin Propral, ja se on betasalpaajaa, jota minä syön sydämen rytmihäiriöihin. Mahtaako tehota noin kovaan punasteluun, tuota käytetään tietääkseni lähinnä käsien vapinaan ja sydämen hakkaamiseen.
-5-
Sisältö jatkuu mainoksen alla
minulla on ahdistuneisuushäiriö. On lääkkeet joo, mutta on huonoja päiviä ja parempia päiviä. Vanhempainiltoihin ja juhliin kuitenki osallistun, halusin tai en.
Nyt on jo kaksi kertaa peräkkäin käynyt niin, että tehdäänkin jotain hassunhauskaa tai esitykseen tarvitaan mukaan joku aikuinen esittämään jotain gaaddämn tonttu toljanderia. Yritän katsella maahan, mutta jostain syystä naamastani oikein huokuu valitsijalle että OTA MINUT, PYYDÄ MINUT. Pakolla on vedetty sinne lavalle, ja yritän sitten epätoivoisesti olla sen vartin siellä pyörtymättä.
[quote author="Vierailija" time="20.03.2013 klo 15:54"]
Siis se on kylläkin Propral, ja se on betasalpaajaa, jota minä syön sydämen rytmihäiriöihin. Mahtaako tehota noin kovaan punasteluun, tuota käytetään tietääkseni lähinnä käsien vapinaan ja sydämen hakkaamiseen.
-5-
[/quote]
Kun googlaa sanoilla "propral punastelu" niin löytyy aiheesta paljon keskustelua. Moni lääke vaikuttaa muuhunkin kuin siihen mihin on kehitetty
Meidän lapsen yläkoulussa ei ole mitään vastaavaa.Tavallinen vanhempainilta, jossa ei edes esittäytynyt muut kuin opettaja, joka myös puhui koko ajan. Tietty me voitiin kysellä.
Onko siellä lapsetkin mukana, kun lapsi joutuu häpeämään äitinsä punastelua...
Minä sanoisin ihan suoraan, että mulla ei ole aikaa tämmöiseen pelleilyyn. Minä olen kaikkea muuta kuin sosiaalisten tilanteiden jännittäjä, mutta olen hyvin kiireinen ihminen, ja minulla on jo riittävästi sosiaalisia suhteita, en todellakaan halua puoliväkisin alkaa niitä jossain vanhempainilloissa luomaan. Joten sanoisin että saisiko sen lasten koulunkäyntiä koskevan asia-osuuden alkuun, niin me jotka emme halua leikkiä voisimme poistua sitten.
Ei ole moista meidän lasten kouluissa kyllä koskaan ollutkaan.
[quote author="Vierailija" time="20.03.2013 klo 16:04"]
Minä sanoisin ihan suoraan, että mulla ei ole aikaa tämmöiseen pelleilyyn. Minä olen kaikkea muuta kuin sosiaalisten tilanteiden jännittäjä, mutta
[/quote]
no arvaa haluaisinko minäkin sanoa. Mutta siinä vaiheessa kun jo valmiiksi silmissä sumenee, yrittää vaan olla nolaamatta itseään yhtään enempää. Sanokaa joku järjissään oleva minun puolesta seuraavalla kerralla KIITOS
Hommaa nyt ne lääkkeet, ei tuommoinen ole normaalia
okei, miksi sun lapsi nolaantuisi, jos punastelet?