Mies pettää - silti onnellinen?
Mieheni on pettänyt minua kerran aikaisemminkin ja nyt olen alkanut epäillä, että hänellä on jälleen joku sivusuhde.
En silti missään nimessä haluaisi laittaa suhdettamme poikki. Kukaan ystävistäni ei ymmärrä, miten voin ajatella näin. En oikein itsekään tiedä.
Olen todella onnellinen meidän suhteessa. Olemme puhuneet paljon tulevaisuudesta (perheenlisäys, oma talo jne.), teemme paljon asioita yhdessä, arkemme on ihanaa, seksiä on paljon ja se on ihanaa. Mies kohtelee hyvin ja kaikki vaan tässä suhteessa on tehnyt musta onnellisen. Suhde on kaikinpuolin tehnyt myös minusta ehjemmän ja paremman ihmisen. Olen alkanut arvostaa asioita eri tavalla.
Ajattelen, että elämässä tavoitteena on olla onnellinen. Minä olen onnellinen näin. En halua olla yksin, vaan halun olla juuri tuon miehen kanssa ja rakentaa sitä tulevaisuutta. Myötä- ja vastoinkäymisissä.
Onko kukaan muu ollut vastaavassa tilanteessa? Teenkö elämäni virheen jos hyväksyn tällaisen?
Kommentit (40)
Ei ole mitään pelkkiä hairahduksia tai sivusuhteita vaan ihan "vakavia" suhteita pyörittelee toisten naisten kanssa. Jos kerran raivoissaan ottavat yhteyttä ap:hen.
Et kai oikeasti ole niin hullu että hankit lapsia tuon miehen kanssa? Varmasti pyörittelee samanlaisia juttuja niiden muiden naisten kanssa ja maalailee perhehaaveita. Sinä olet se sivusuhde. Ties vaikka on jo lapsi hänellä tai joku paksuna? Ajattele vähän niitä lapsia jos sua ei oma hyvinvointi kiinnosta!
Vai saatko tuosta suhteesta jotain kieroutunutta ylemmyyden tuntoa? Aina annat anteeksi pettämisen, olet kiltti ja sen yläpuolella. Läheisriippuvainen olet. Onko sulla lainkaan omaa tahtoa suhteessa vai haluatko vain palvella, miellyttää ja antaa anteeksi?
Ettehän te ole lainkaan tasa-arvoisia. Entä jos mies jossain vaiheessa haluaakin naisen jolla on oma tahto ja tunteet jota kunnioittaa?
Kaivat kuoppaa itselles vaikka nyt sanotkin olevas onnellinen.
Mieheni on siis luonteeltaan hiljainen eikä edes mikään matcho-man, vaan ihan tavallinen esim. ulkonäöltääkin. Kun siitäkin joku kysyi..
Mutta! Lähden tutustumaan läheisriippuvuuteen paremmin. Ehkä mulla tosiaan on se.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Ei ole mitään yhtä oikeaa tapaa elää. Tykkään seksistä, harrastamme sitä paljon. Silti olen sallinut miehelleni yhdenillanjutut, enkä tästä viitsi kavereilleni puhua. Miksi kieltäisin jotain mikä kutenkaan sen kunmemmmin haittaa? Periaatteen vuoksi tai siksi, kun kerran muutkin? Tai koska muuten naiskaverit suuttuvat?
Tämähän siis on miehen tekemä provo. Joku Narsisti-Marko yrittää jopa näin säällittävillä käänteiskonsteilla manipuloida häiriintynyttä ja sadistista käytöstään normaaliksi.
Kuole demoni.
Vierailija kirjoitti:
Tiedätkö ap, tuo kirjoittamasi aloitus olisi voinut olla mun kirjoittama.
Mulla on suhteessa täysin sama tilanne.
Täällä kolmas.
Vierailija kirjoitti:
Sulle ei tule mieleen, että mies voi haluta lähteä koska tahansa muiden naikkostensa perään ja tuo "onni" voi kadota hyvin nopeasti?
Et kai ole läheisriippuvainen? Olen pahoillani, mutta ei kuulosta ihan terveeltä :(
Miksi ihmeessä pitäisi pelätä, että mies lähtee? Olen asunut vuosia yksin ennen miestäni enkä koskaan ole varsinaisesti edes parisuhdetta tavoitellut. Mieheni tapasin sattumalta, en ole etsinyt treffikumppaneitakaan. Tätä ennen muutin ulkomaille ja siellä maasta toiseen, yksin. Mieheni sitten muutti perässäni. Tienaan monin verroin häneen nähden. Jos mieheni lähtee, hän lähtee - turha sellaista on pelätä ja yrittää estää kaikin keinoin. Ainahan se toinen voi päättää lähteä. Rakastan miestäni syvästi, mutta tämä suhde perustuu vapaaehtoisuuteen, eikä siihen että lähdin mahdollisuudet olisi minimoitu. Miehelläni on ollut myös muita naisia suhteemme aikana, en ole kovin omistushaluinen enkä mustasukkainen, en koe oloani uhatuksi tai vähempiarvoiseksi. En todellakaan ymmärrä tuollaista äärimmäisen kapeakatseista maailmaa - kaikilla se elämä ei romahta siihen ajatukseen, että toinen voi joku päivä löytää toisen. Elämässä nyt voi muutenkin tapahtua mitä tahansa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mikäs siinä muuten mut vastaavassa tilanteessa vaatisin itselle samat "oikeudet". Jos mies saa hakea jännitystä muualta niin sitten saan minäkin. Silloin ne on yhdessä sovitut pelisäännöt. Pettämistä ja valehtelua en katsoisi hetkeäkään.
Eihän se nyt näin mene, pienokaiset.
Sinccis
Ja millähän perusteella ei, setämies?
eri
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei ole mitään yhtä oikeaa tapaa elää. Tykkään seksistä, harrastamme sitä paljon. Silti olen sallinut miehelleni yhdenillanjutut, enkä tästä viitsi kavereilleni puhua. Miksi kieltäisin jotain mikä kutenkaan sen kunmemmmin haittaa? Periaatteen vuoksi tai siksi, kun kerran muutkin? Tai koska muuten naiskaverit suuttuvat?
Tämähän siis on miehen tekemä provo. Joku Narsisti-Marko yrittää jopa näin säällittävillä käänteiskonsteilla manipuloida häiriintynyttä ja sadistista käytöstään normaaliksi.
Kuole demoni.
Onko todella niin käsittämätöntä, että ihmiset ovat erilaisia? Ja mitähän sadistista tuossa myt on? Eivät kaikki ole mustasukkaisia tai omistushaluisia. Huoh.
Nainen olen, 34, naimisissa. Asumme ulkomailla, mieheni myös suomalainen ja koti-isänä. Elätän siis perheemme, koska olen ollut aina uraihminen ja mies on muuttanut perässäni. Emme ole mitenkään poikkeuksellinen perhe siis, ulkosuomalaisiakin on erittäin paljon,vaikka toki perusoletus on, että mies on perheen ”pää”. Suhteemme on kaikin puolin normaali, rakastava ja lämmin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei ole mitään yhtä oikeaa tapaa elää. Tykkään seksistä, harrastamme sitä paljon. Silti olen sallinut miehelleni yhdenillanjutut, enkä tästä viitsi kavereilleni puhua. Miksi kieltäisin jotain mikä kutenkaan sen kunmemmmin haittaa? Periaatteen vuoksi tai siksi, kun kerran muutkin? Tai koska muuten naiskaverit suuttuvat?
Tämähän siis on miehen tekemä provo. Joku Narsisti-Marko yrittää jopa näin säällittävillä käänteiskonsteilla manipuloida häiriintynyttä ja sadistista käytöstään normaaliksi.
Kuole demoni.
Onko todella niin käsittämätöntä, että ihmiset ovat erilaisia? Ja mitähän sadistista tuossa myt on? Eivät kaikki ole mustasukkaisia tai omistushaluisia. Huoh.
Nainen olen, 34, naimisissa. Asumme ulkomailla, mieheni myös suomalainen ja koti-isänä. Elätän siis perheemme, koska olen ollut aina uraihminen ja mies on muuttanut perässäni. Emme ole mitenkään poikkeuksellinen perhe siis, ulkosuomalaisiakin on erittäin paljon,vaikka toki perusoletus on, että mies on perheen ”pää”. Suhteemme on kaikin puolin normaali, rakastava ja lämmin.
Aika uskottavaa, taikinanaama.
Mene muualle höpisemään setämies. Olet kuvottava.
Mä olen myös onnellinen että yhdellä miehellä on toisia naisia, saan olla itse rauhassa.
Minun mieheni on myynti-inssi ja toimii enimmäkseen Aasian kaupassa. Tiedossa on, että nuorta lihaa pykätään työreissuissa - ja tätä tekevät siis _kaikki_ tuolle alalle hakeutuvat.
Mies testauttaa itsensä säännöllisesti, suoraan sanottuna en usko hetkeäkään että kumi muistetaan kun lapsinaisvartalo myy suikkaria paljaaltaan.
Ei tämä minua haittaa! Miksi haittaisi?
Jos hyväksyt asian, miksi mies ei voi tehdä sitä avoimesti? Miksi pitää toimia salassa ja pettää?
Vierailija kirjoitti:
Jos hyväksyt asian, miksi mies ei voi tehdä sitä avoimesti? Miksi pitää toimia salassa ja pettää?
Siksi tämä onkin provo. Tuollainen olisi avoin suhde, eikä pettämistä tapahtuisi. Tavraa jaettaisiin kilpaa eikä ketään haittaisi. Libidovetoisten liskoaivojen perusperhe.
Vierailija kirjoitti:
Minun mieheni on myynti-inssi ja toimii enimmäkseen Aasian kaupassa. Tiedossa on, että nuorta lihaa pykätään työreissuissa - ja tätä tekevät siis _kaikki_ tuolle alalle hakeutuvat.
Mies testauttaa itsensä säännöllisesti, suoraan sanottuna en usko hetkeäkään että kumi muistetaan kun lapsinaisvartalo myy suikkaria paljaaltaan.
Ei tämä minua haittaa! Miksi haittaisi?
Testauttaako siis joka reissun jäljeen ja sitten vasta olette ilman kortsua?vai sinua ei haittaa että saatat saada hivn tai jonku muun sukupuolitaudin?
Onko sinulla vastaavasti oikeus käydä vapaasti vieraissa?
Jos olet sinut itsesi ja asian kanssa, tunnet kaiken olevan hyvin myös sydämessäsi, niin elä elämääsi ja anna miehen tehdä niin kuin hän haluaa. Olet itsesi paras asiantuntija.
Kannattaa kuitenkin miettiä riskit: sukupuolitaudit, toisen naisen raskaus (tätäkin on nähty, että jotkut hakevat siittäjää ja vaativat mieheltä elatusmaksut), miehen vakiintuessa myös toiseen naiseen pitämällä hänet sinun lisäksi (tällaisiakin kokoonpanoja on), toisen naisen mustasukkaisuus sekä tarve rikkoa teidän onnea saadakseen miehesi, miehen tottuminen sivusuhteisiin kun pitäisi tehdä jotakin yhdessä jne.
Kannattaa siis laatia jonkinlaiset reunaehdot, tulevaisuutta ajatellen, että saatte pidettyä oman suhteenne hallinnassa ja kasassa. Riskien ennakointi on aina järkevää ja säästää sinut sekä miehesi rasittavista suhdesotkuilta, jos sellaistakin tulisi.
En usko hetkeäkään näitä jotka väittävät, että pettäminen on ok ja suhde kunnossa edelleen sen jälkeen. Se rikkoo kaiken. Onko se joku psykologinen itsensä huijaaminen uskomaan, että asiat on hyvin ja miehen kuuluukin pettää.
Sellainen mies kuuluu jättää elämään itsekseen. Sen verran soisi kaikille naisille itsekunnioitusta ja arvostusta, että ymmärrätte lähteä tällaisista liitoista.
Yksin jäämisen pelko. Itsepähän valintanne teette. Ei kateeksi käy teidän elämä!
Jos koet olevasi onnellinen, niin mikäs siinä. Tasapuolisuuden vuoksi suosittelen kuitenkin sinuakin hankkimaan rakastajia.
Sinun ei tietenkään tarvitse VAATIA ja PYYTÄÄ mieheltä oikeutta siihen. Eihän miestään ole pyytänyt sinulta lupaa pettämiseen. Koko pettämisen idea on siinä, että se tapahtuu ilman lupaa.
Veikkaan kyllä sinun olevan läheisriippuvainen ja huonoutsetuntoinen. Tuohon suhteeseen ennustan lisäksi erimuotoista väkivaltaa tulevaisuudessa. Jo pettäminen on virallisesti henkistä väkivaltaa. Lisäksi mies osoittaa käytöksellään, ettei kunnioita sinua ja että hänellä on kaksoisstandarfdt eli eri säännöt itselle ja muille. Kuulostaa jpnkin sortin luonnehäiriöiseltä.
Kiitos kommenteista. Olen saanut nyt uusia näkökulmia asiaan. Ehkä jotenkin hyväksyin pettämisen paremmin, kun sitä on sattunut ystäväpiirissä niin monelle, että tuntuu sen olevan jo ”tavallista” että joskus se tulee eteen. Ehkä olen läheisriippuvainen, kävin tekemässä testejä netissä, niiden mukaan en kyllä ole. Lapsuudenkokemukset vaikuttaa varmasti minuun. Olin ainut lapsi ja vanhempien kanssa en koskaan ollut läheinen. Senkään takia en pidä yksinolosta yhtään. Ennen tätä suhdetta kuitenkin olin pitkään sinkku ja asuin yksin, eli olen sen kuitenkin kokenut ja ihan hyvin pärjäsin silloin.
Nyt vaan tämän suhteen ajan olen ollut niin onnellinen, että kai tätä haluaisi varjella keinoin millä hyvänsä. En ole koskaan kokenut vastaavaa rakkautta, vaikka olenkin seurustellut ennenkin.
Aion ottaa asiat miehen kanssa puheeksi. Voihan se olla, että mies haluaisi itse lopettaa suhteen, muttei ole pystynyt siihen. Ehkä siksi pettänyt. Tai sitten miehellä on joku läheisriippuvuus. No, turha spekuloida vielä. Jos mies haluaa jatkaa sivusuhdettaan tms. niin minä en jatka tätä suhdetta.
Ei ole mitään yhtä oikeaa tapaa elää. Tykkään seksistä, harrastamme sitä paljon. Silti olen sallinut miehelleni yhdenillanjutut, enkä tästä viitsi kavereilleni puhua. Miksi kieltäisin jotain mikä kutenkaan sen kunmemmmin haittaa? Periaatteen vuoksi tai siksi, kun kerran muutkin? Tai koska muuten naiskaverit suuttuvat?