Minkä ikäisenä aloitte rupsahtamaan? Ja miten?

Näin 48-vuotiaana oikeastaan vain harmaantunut parta. Naama on aika kiree, lievä ylipaino auttaa sen kiristämiseen.

36 -> alkoi näkyä. Iho jotenkin veltostui. Näkyy kaikessa. Leuan alla pussittaa, rinnat, käsivarret, reidet ja silmäluomet. Muutos ollut nopeaa. n 41v. 

ikinuori kirjoitti:

Selvät merkit näkyivät noin 57v.

N59

Minulla myös. Ajattelin jo, että kehtaanko edes kertoa. Eikä vieläkään tilanne ole ollenkaan paha, ja ikää siis 59.

Olen 45. Ekat harmaat jo alle 30. Naama ei vielä pahasti roiku eikä ryppyjä juurikaan, mutta kasvojen rasva alkanut kadota ja iho ohentunut. Kroppa vielä suht ok 2 raskauden jälkeenkin. 

45-vuotiaana olin vielä suht itseni näköinen. Sitten tuli pitkä unettomuuskausi, jolloin nukuin tosi vähän, olin sairauslomalla työuupumuksen takia, kokeilin erilaisia lääkkeitä ja käytin myös liikaa alkoa. Lihoin 10 kiloa. Nyt 2 vuotta myöhemmin olen selvästi vanhentunut, tuntuu kuin 2 vuodessa olisin vanhentunut 10 vuotta. Silmänaluset ovat täynnä ryppyjä vaikka käytän ns. laadukkaita voiteita. Kuiva iho ei paranna tilannetta, mutta ei nuo seerumit yms ainakaan meikäläistä auta.

En vanhene kauniisti.

50-vuotiaaksi asti peilikuvasta aina silloin tällöin löysi sen kauniin ja hehkeän naisen, mutta tuon jälkeen sitä ei ole tullut enää esiin, surullista

Olen 38v. nainen. Tässä iässä on jo tullut näitä naururyppyjä ja lieviä juonteita, sekä huomaan esim. mahanahan ja takamuksen olevan vähän ryhdittömiä. Toki noiden ryhti liikunnan määrästä kiinni, mutta liikuntaa alkaa tarvita enemmän. Parikymppisenä en lihonut mistään, nyt saa tosissaan kiinnittää huomiota syömiseen ja juomiseen. Omaan vähän höllyvään ja alustavasti ryppyiseen ulkonäkööni olen kuitenkin nyt hirveän tyytyväinen. Ehkä jopa tyytyväisempi kuin ns. nuorena ja nättinä.

Heti kolmenkympin jälkeen kasvojen iho alkoi löystyä. Noin 32-vuotiaana aloin huomata selviä merkkejä. Silmänympärysjuonteet erottuvat näin 35-vuotiaana jo selvästi. Toisaalta minulla ei ole otsassa juonteita, koska hymyilen paljon.

Mulla on 32-vuotiaana jotain juonteita ja paino tuntuu nousevan helpommin kuin nuorempana. Muuten ok. Kai se rupsahdus odottelee siella.

Kroppa on palautunut neljän lapsen jälkeen tosi hyvin, rinnat ovat pienet, joten eivät roiku paljoa. Mahanahka on hieman lörppö, mut ei haittaa minua ollenkaan. Enemmän rupsahtamista on tapahtunut kropassa yleisesti, kun liikunta on jäänyt vähemmälle. Iho on kuitenkin melko kimmoisa vielä.

Mutta varsinaiset vanhenemisen merkit näkyy naamassa. Kai siksi kun se on kaiken sään armoilla koko ajan, vaikka aurinkoa olen vältellytkin. Posket ovat alkaneet valahtaa ja nenän pieliin on tullut juonteet. Ekan kerran nämä häiritsi kun olin 41. Otsassa on ryppyjä ja huomaan, että eri ilmeillä ne korostuu tosi paljon. Joskus olen vilahtavan hetken pohtinut mahtaisiko botoxista tai jostain langoista ja rasvoista olla hyötyä, mutta enpä taida viitsiä. En näe siihen mitään pakottavaa syytä. Miksi minun täytyisi näyttää nuoremmalta mitä olen? Kenen vuoksi?

Sitäpaitsi, vanheneminen on väistämätöntä ja se tapahtuu silti vaikka yrittäisi feikata muuta. Paras on sopeutua muutoksiin ja hyväksyä se. Tämä nykyaika on merkillinen kun elämän loputonta tuunaamista ihannoidaan ja halutaan että se vain jatkuu ja jatkuu. Mutta lopulta kaikki vanhenee ja kuolee pois.

Nuorille tässä ketjussa sanoisin, että nauttikaa ja olkaa tyytyväisiä hetkeen. Itseäni on mietityttänyt, kun katselen kuvia itsestäni nuorena, että miksi ihmeessä pidin itseäni jotenkin rumana. Nenä väärän mallinen, finnit häiritsi, korvat eri paria jne ja en vaan osannut olla tyytyväinen. Mutta näillä silmillä katsottuna olinkin ihan söpö tai jopa kauniskin, mutta en osannut nauttia siitä ja nyt se on ohi. Tai no siis, sillä tavalla ohi, että nuoruuden tuoreus ja kauneus on mennyt ja jäljellä on keski-ikäinen tavallisuus. Munki pitäisi kai olla tyytyväinen, koska 20 vuoden päästä taas harmittelen, että miksi ihmeessä pidin jotain nasaalijuonteita kamalina. Elämä on nyt.

Mulla on ikää 40. Toimistotyöläisen lättäpylly, mahaa tullut ja rinnat kohdanneet painovoiman. Näiden kanssa olen ok, samoin ensimmäisten harmaiden, mutta kadonnut leukalinja ja ykskaks (siltä ainakin tuntuu) valahtaneet posket ottavat koville. Suupielet kääntyvät kohti maata ja niiden myötä ilme kohti äkäisyyttä, vaikka olen peruspositiivinen täti. Muuten tämä ikä on ehdottomasti paras tähän mennessä.

Huomasin noin vuosi sitten. Olen 43-vuotias ja silmäpussit on aamulla hirveät, suupielistä on naama valahtanut jne.

Siis mä oon aivan ihmeissäni tän keskustelun kommenteista. Mä oon 26v. ja aloin rupsahtamaam noin 24-vuotiaana viimeistään. Enkä tunne yhtään ikäistäni, joka ei vielä olisi alkanut rupsahtamaan. Monet on alkaneet jo täytettyään 20. En ymmärrä, alapeukuttakaa vaan, mutta jtn mult on nyt mennyt ohi ja lujaa :D Ja ei, en näytä ikäistäni vanhemmalta, eilen viimeks mua luultiin 16-vuotiaaksi junassa. Mutta valehtelisin silti jos väittäisin etten olisi alkanut rupsahtamaan.

Mä olen myös juuri 30 täyttänyt. Muakin luullaan koko ajan nuoremmaksi, mutta esim krapulasta toipuminen kestää ainakin kaksi päivää. En tosin juo niin paljon, kun nuorena, joten voi olla tottumuskysymys.

Ja heti synttäreitä seuraavana päivänä mulle annettiin "tuomio" napsusormesta, johon nyt ensin kokeillaan kortisonipiikkiä ja jos se ei auta niin operointi. Voi nyt tulla kenelle vaan, mutta ajankohdan huomioonottaen ajattelin, että  "kiva, nyt se kroppa sitten hajoaa".

Toiset rupsahtaa, toiset räppää koko stadionin.

Jou!

Olen 40 vee. Kroppa hyvä, mikään ei roiku. Ikääntymistä näkyy, naururypyt ja ehkä kaulasta jo vähän roikkuu. Posket meinaa lommottaa, jos pari kiloa tulis, se helpottaisi sillä. Hiukset alkaneet harmaantua. Pahin ikääntyminen iski stressaavan ajanjakson ja väkivaltaisen parisuhteen aikana. Nyt eronneena näyttää naamakin nuorentuneen. Lapsi ei rupsauttanut kehoa, ei edes rintoja, vaikka imetin vuoden. En pidä ikääntymistä pahana enkä ryppyjä huonona, ne on mun elämäni merkkejä.

Olen 25, ja musta kyllä tuntuu että oon alkanut muiden silmissä "rupsahtaa". Ennen olin tosi ulkonäkäkökeskeinen, mutta nykyään ei ole enää samanlailla paineita asian suhteen.

Ne ikääntymisen/rupsahtamisen merkit:

-Ylipaino, kerääntynyt pikkuhiljaa vuosien varrella :D 168cm/75kg Tavoite on että paino ei menis yli 80...

-Silmäpussit. Mulla on kaksi lasta ja silmäpussit tuli ilmeisesti jäädäkseen vauva aikojen valvomisen myötä..

-Samea iho, johtunee valvomisesta ja karkin/suklaansyömisestä

Sellasta.

Jotain muutosta olen huomannut kun nyt lähestyn 90-vuotta.

Olen kuitenkin vieläkin erittäin seksikäs mielestäni.

33v. Ei haittaa pienet silmärypyt. Jaloista on lähtenyt selluliitti lähes kokonaan pois. Lihasmassaa enemmän kuin nuorena. En ajatellut rupsahtaa muualta kuin ryppyjen osalta; ne otan ilolla vastaan. Jos keho menee raskauksista muusiksi niin mies on luvannut maksaa jos haluan jotain korjauttaa.

25v kun takana oli kaksi raskautta ja yhteensä 2,5 vuotta imetystä. Naama on onneksi ok mutta muuten ei enää niin ok.

T. N26