Minkä ikäisenä aloitte rupsahtamaan? Ja miten?

40 vuotiaana tuli käänne eli sellainen hehkeys ja elastisuus kehosta katosi ja ryppyjä tuli silmäkulmiin. Paino alkoi myös nousta. Ennen tuota luultiin 10 vuotta nuoremmaksi. En näytä nyt 45 vuotiaana vanhemmaltakaan mutta ikäiseltäni.

Olen nyt 32 ja vähän aikaa sitten itse kiinnitin huomiota siihen että kasvojen ihon elastisuus on alkanut kadota. Ryppyjä ei vielä näy mutta tuo nyt ensimmäinen isompi ikääntymisen merkki jonka olen pistänyt silmälle.

ikinuori kirjoitti:

Selvät merkit näkyivät noin 57v.

N59

Kiitos tästä. Just mietinkin, koska ne merkit näkyy. T:52v

En ole pahemmin miettinyt koko rupsahtamisasiaa. Olen 41v kolmen lapsen mummo ja tuntemattomat luulevat minua heidän äidikseen.

Kun katselee vanhoja valokuvia, niin kyllä eron oikein selvästi huomaa.

19v äitinä olin ihan lapsen näköinen. Nyt tämmöinen aikuinen nainen. Hymyäni kehutaan ja luulenpa että juuri hymy nuorentaa. En meikkaa, kosteusvoide nassulle riittää!

Älkää stressatko, ikää tulee jokaiselle saman verran vuodessa!🙂

N 38v, 36v olin nuoren näköinen ja kaunis (ehkä sitten hyvät geenit). Ikäisekseni olen edelleen ok, mutta veltostuminen on se selkein muutos mikä alkoi ennen neljää kymppiä. Syön kollageenia, mutta määrää pitäisi varmaan lisätä. Kasvot vaikein osuus, mutta ei mitenkään erityisemmin ole onneksi ikäkriisiä. En meikkaa yleensä, tykkään olla se mikä olen ja elää suht terveellisesti. Me kaikki ihan varmasti menetetään nuorella tavalla kaunis ulkonäkö. Miksi yrittää pitää kiinni valheesta. Toki on kiva olla niin nuoren näköinen kuin suht helposti mahdollista. Seota ei kuitenkaan kannata. Nenäkin kasvaa ilmeisesti kaikilla loppuelämän, kyllä sitä ihminen voi pysyä kauniina luonteeltaan.

26v

Ihan pieniä muutoksia olen huomannut. Sellainen "lapsekkuus" on vähän kadonnut nyt 3 vuoden sisällä. Silmien väliin ilmestynyt ihan pienenpieni juonne. :D en pelkää vanhenemista. Mun mielestä kaunis voi olla vaikka olisikin ikääntymisen merkkejä. Aion kumminkin elää terveellisesti ja liikkua tarpeeksi. Ehkä joskus voin tehdä kasvojen happokuorinnan jne ja alkaa jumpata kasvoja jos alkaa valahtamaan. 

Minä olen 43-vuotias, silmien ympärillä ei ole ryppyjä, mutta leuan alle (!) on tullut hiukan löysää mikä näkyy, kun käännän pääni sivulle. Lisäksi aavistuksen verran posket roikkuu, ei näy kuin sivuvalaistuksella. Otsaan tuli vähän ryppyjä jo 40-vuotiaana, kun olin usein sellaisessa asennossa iPadillä... ja jossain kohtaa ne rypyt vain jäi, eli iho ei enää palautunut siitä huonosta asennosta. 30-vuotiaana ei ollut yhtään ryppyjä, mut 35-vuotiaana naamasta näkyi jo herkemmin, oliko ollut flunssa tai univaje. 

Mitä se kollageeni on, jotain siankorvasta eristettyä proteiinia?

Onko joku ollut kasvojenkohotuksessa? Minkä hintaista on ilman yleisanestesiaa? Onko Suomessa niin pätevää plastiikkakirurgia, että voisit suositella?

no en tiedä...

siis oon ollu tosi pahasti ylipainonen, ja esim se on joillekki merkki rupsahtamisesta :D eli ton mukaa olin varmaa 8 vuotiaana jo rupsahtanu :D

oon muuttunu niin erilaiseks er ikausina mun elämässä, joskus ns nuoreman näkönen, joskus vanhemman,vaikka ikä ois olllu mikä vaan.

nykyään oon tosi sellanen, et mun mielest mieliala ja asenne tukee huonoi elämäntapoi ja negatiivista asennetta, joka pinttyy naamaan ja kroppaan... ja oon siis alle 30.. tätä menoo tulisin varmaa ihan kamalan näköseks aika nopeesti.... :D mut voivoi :D

27v. Vuorotyö, työviikko 40-60h. Väsymyksen olen paikannut ruualla. Naama roikkuu, läskiä vartalolla. Yleisilme harmaa (iho). Silmäpussit ja tummat silmänaluset korostaa väsynyttä ilmettä. Resting bitch face + ylipaino, joten kasvojen juonteet näkyvät selvästi ja leuan ja poskien ylimääräinen alkaa hamuta alaspäin painovoiman vuoksi... Alkoa en käytä, erityisesti en laittaudu, koska en kerkeä käymään ulkona ihmisten ilmoilla parisuhdetta etsimässä

28 huomasin otsajuonteet. 30 huomasin leukaperien alkaneen roikkua. :( Nyt 32 myös Sibelius-juonteet ilmestyneet. Eivät kauhean syviä, mutta silti eroa on entiseen verrattuna.

Vuorotyö vaikuttaa. Luojan kiitos tein vuorotyötä vain hanttihommana nuorena. Sillon oli silmäpussia, mutta nuorena (n. 18v) vielä palautui ihan eri tavalla

Nyt 24v., vielä nuori ja ei näy rupsahtamisen merkkejä. Syön terveellisesti ja urheilen päivittäin, enkä tingi yöunista, nukun joka yö yli 9 tuntia.

28-vuotiaana tajusin etten ole ikuisesti nuori ja kaunis. Jotain ryppyjä olin havaitsevani. Nyt olen 39-vuotias ja kriiseilen parhaillaan siitä miten rupsahtanut olen. Mun naama ”roikkuu”: mulla on vahvat nenänpieli-suu-juonteet jotka tekee yleisilmeestä vanhan ja väsyneen. Silmämeikin teko on muuttunut ja vahva meikki vanhentaa vaan entisestään kun taas kevyt meikki ei riitä tekemään hyvän näköiseksi. Yläluomet ovat löystyneet selkeästi. Silmänymärysjuonteet ovat tulleet yhä selkeämmin näkyviin (tosin ne ei ole kovin pahat) ja kun tarkkaan katsoo, myös otsassa näkyy Sibelius-juonteet ja vaakajuonteita. Koko naama tarttis kunnon käsittelyn. Hiukset ovat menettäneet vahvuutta ja kiiltoa ja jotenkin kaikki omat värit ovat kadonneet ja näytän tosi valjulta. Nuorena minulle sopi tummahko tukka, nyt se imee kaiken valon kasvoilta.

Kroppa on sitten oma lukunsa. Läskiä kertyy ja timminä on vaikea pysyä.

Ikää on 42. En ole vielä rupsahtanut, vaikka lapsia on. Kiitos elastisen iholaadun.

Toisaalta mitä se haittaa jos ryppyjä tulee? Ite oikein ootan et saan täyttää 50v <3

Olin ehdottomasti parhaimmillani 40-45 vuotiaana. Silloin tyyli, kunto, itsevarmuus, kaikki natsasivat. 45 jälkeen tajusin että huippuhetki oli ohi. Ei isoa muutosta, mutta aineenvaihdunta alkoi hidastua vaikka lisäsin liikuntaa. Palautuminen hidastui. Väsymys alkoi aiheuttaa silmäpusseja, ihon kimmoisuus heikkeni ja tyynyn kuva häipyi poskesta vasta puolelta päivin. Lihasten erottuvuus heikkeni. Ihon kuulaus väheni. Huulet alkoivat kaveta. Kulmakarvat ja ripset haalenivat niin läpikuultaviksi, että ne halusi piirtää vaikka kävi vain lähikaupassa. Vyötärölle tiivistyi pieni makkara. Ikävintä kaikista, seksin harrastaminen hankaloitui, jokaisesta kerrasta iski virtsatulehdus. Nyt 49, eli rapistuminen kiihtyy lähivuosina.

Noin 42-43-vuotiaana

Olen mies, ja nuorena olin oikeasti hyvännäköinen. Itse ei ikinä tarvinnut naisia lähestyä, he iskivät minut.

Mutta se olikin paska homma, kun ikää tuli enemmän. en osannut "iskeä" naisia, kun ei ollut aiemmin tarvinnut. Olen suht ujo, niin ei se ole mulle helppoa muutenkaan.

Nyt on jo ikää sen verran, että näkyy naamassa (+40) ettei mua enää yritä iskeä, kun vanhemmat baariruusut.

Tosin, en ole vuosiin enää käynyt missään "menomestoissa".

Olen 36, sibeliusuurteet on nyt tullut ja kaksoisleuka tulee esiin kun päätä vähän alas taivuttaa. Silmänalusissa ei ihme kyllä ole vielä edes uurteita. Rinnat on yhtä "terhakat" kuin nuorena, mutta mielestäni ne ovat roikkuneet siitä lähtien kun alkoivat kasvamaan.

Myönnän että pelkään vanhenemista, olen alkanut pitää kasvoistani vasta lähempänä kolmeakymppiä vaikka aina on kauniiksi sanottu. Siksi pelkään että en pysty hyväksymään rypistymistä. Toivottavasti kuitenkin hyväksyn sen kun sen aika koittaa.

N51 jatkaa:

Tässäkin ketjussa, kuten aina, joku toistaiseksi suht. nuori kertoo kuinka ei pelkää ryppyjä eikä vanhenemisen merkkejä. Rypythän on kauniita, naururypyt silmissä varsinkin!

Niin minäkin ajattelin ennen. Mutta en ollut valmistautunut tähän muutokseen, tämä tuntuu liian oudolta.

- Posket ovat pyöristyneet vaikken ole lihonut. Ne on kohta kuin moskovalaisella torimummolla.

- Leuanpielet roikkuvat samaan aikaan tyhjinä hamsterinpusseina. Näyttää siltä että lopulta poskista ja hamsterinpusseista tulee bulldogin naama.

- Kulmakarvat ovat ohentuneet ja haalistuneet. Onneksi niille sentään mahtaa jotain.

- Ripset ovat lyhentyneet ja harventuneet. Muutenkin silmät ovat pienentyneet, yläluomi tuntuu puolet pienemmältä kuin ennen. Nuorempana minulla oli suuret silmät.

- Huulet ovat ohentuneet viivoiksi. Ylähuulessa on pystyryppyjä vaikken ole ikänäni tupakoinut.

- Kaulassa on ylimääräinen heltta.

Olikohan tuossa kaikki... ai niin. Silmäkulmissa on naururyppyjä. Ne on ihan ok.