Kun vaan on ja olla möllöttää päivästä toiseen

Minunkin tekisi mieli vaan maata ja olla, kääriytyä huopaan, juoda teetä ja katsella telkkaria. Suurimmat haaveeni koskevat juuri tämäntyyppisiä aktiviteetteja.

Todellisuus on sitä, että olen vaativassa asiantuntijatyössä ja olen kahden pienen lapsen äiti (joista toinen on erityislapsi) eivätkä lapset annann hetkeäkään rauhaa. Viikonloppuisin on pakko kehittää proggista ja olla liikkeessä, muuten ne riiviöt hyppii seinille ja kuristaa toisensa hengiltä. Omat uniongelmat eivät myöskään helpota tilannetta.

Ehkä ne joskus kasvaa, sitten saan vaan levätä, levätä ja levätä...

Mulla oli just tota: töihin kotiin töihin kotiin ja monta vuotta humahti siinä möllöttäessä kunnes eräänä kauniina päivänä sain työterveyslääkäriltä diagnoosiksi työuupumuksen. Nyt sitten eteenpäin rämpiessä, lomalla. Kotiin en uskalla jäädä möllöttämään ettei tule tavaksi.

Täällä samanlaista yksinkertaistettua kuviota, ei kuitenkaan masennusta.

Elämä on mennyt pieneksi

Voi apua mitä elämää... 

Enpä tiedä, tähän ketjuun kasautui aika tyytyväisiä möllöttäjiä. Vai?

Mä olen elämässäni hakeutunut syrjään. Muuttanut paikkakunnalle missä en tunne ketään enkä ole vaivautunut tutustumaan. Juuri nyt ei ole töitä eikä edes niitä vähiä ihmiskontakteja.

Mun elämänsisällön taitaa muodostaa toisten elämän kyttääminen netissä.. Nytkin käynyt koko aamun tarkistamassa, joko muutama blogi päivittyisi.. Tavalisesti harrastan liikuntaa 1-2h/päivä, mutta nyt flunssassa en tee edes sitä tässä välissä..

Pakenen nettiin elämääni tai sitten haen netistä elämää mitä minulla ei ole.. 

Ei möllöttäjät edes kirjoita, ne on tyytyväisiä.

Mulla on välillä lyhyitä parin päivän putkia, jolloin mikään ei huvita, ja pimeänä kautena vielä useammin. Nyt kun alkoi kevät ja valoisat päivät niin on kuin heräisin eloon taas pimeyden jälkeen! En silti ole mitenkään kovin aikaansaapa tai superenerginen, mutta kuitenkin innostun asioista ja ajatukset ja ideat taas pyörivät päässä kuten normaalisti, suunnittelen lähitulevaisuutta ja saan päivittäin uusia käsityöideoita joista innostun.

Itselläni möllötys liittyy hormonitoimintaan, eli ennen menkkoja ei mikään huvita. Kun söin kauan sitten e-pillereitä niin olo oli jatkuvasti tasapaksu eikä mikään huvittanut, edes seksi. Hyvin toimi ehkäisy siis, kun ei seksiäkään tehny mieli! Jätin pillerit pois ja olo parani selvästi ja ajatus on kirkas. Pillerit pisti jotain niin sekaisin, että kuljin kuin sumussa, möllöttäen.

Itselläni urheilu, sykettä nostava kunnon hikilenkki vaikka, on parasta lääkettä möllötykseen! Tänä talvena en paljoa urheillut, joten möllötystä oli useammin. Imetän myös vielä, joten sekin vaikuttaa hormoneihin.

Jos möllötys ei haittaa sinua eikä muita, niin mikäs siinä. Ei ihminen ole sen arvokkaampi vaikka touhuaisi itsensä burn-outiin. On hyvä välillä relata ja antaa vaan olla....

Itselleni parasta elämää on sellainen semi-aktiivinen, eli touhutaan aina välillä, ollaan ihmisten ilmoilla ja kuitenkin rentoudutaan myös kotona ja (välillä ihan tekemättä mitään ihmeempiä.) Liikunta olisi tarpeen, itselläni se on tällä hetkellä melko satunnaista, ehkä kerran viikossa saan hien pintaan.

Hyvää kevättä!

Miten sitten pitäisi elää?

Hyvä viesti, 30!

Mulla myös liikunta auttaa möllötykseen, se katkaisee ajatussumun ja tuo kirkkaita hetkiä. Ulkoillessa aistit valpastuvat ja havainnoin ympäristöä. 

Nyt on ollut lyhyt möllötyskausi, väsyttänyt tavallista enemmän ja tullut sellaista turhuuden tunnetta.. mutta sitten palauttelin mieliin kevään pari vuotta sitten, kun oli sama tunne ja sitä aloin lääkitsemään kauhealla touhotuksella.. Aloitin harrastuksia, menin vapaaehtoistoimintaan ja muihin projekteihin mukaan, tein väkisin kaikkea sosiaalista. Sitä jaksoin pari kuukautta, minkä jälkeen tuli taas pitkä möllötysvaihe. En ehkä nyt lähde niin rajuun korjausliikkeeseen, vaan rauhassa odottelen että tämä menee ohi. KEvättä kohti mennään, kyllä tämä tästä taas! :)

[quote author="Vierailija" time="17.03.2013 klo 18:53"]

Olo ei ole masentunut eikä toisaalta erityisen hilpeäkään. Olen neljän seinän sisällä päivästä toiseen, käyn ehkä lähiostarilla kaupassa. Rahaa kuluu se sama summa kuukaudesta toiseen, kaikki tarve ostella/tuhlata on kadonnut. Joskus ärsyttää ruokaankin kuluvat summat ja syön silloin mielummin puuroa kuin ostan "kunnon ruokaa" lisää. En harrasta oikein mitään, omaksi ilokseni luen kun huvittaa, joskus katson elokuvia tai jotain vastaavaa. Shoppailu oli nuorempana yksi intohimoni, nykyään minulla on tasan yhdet housut koska en ole löytänyt mieluisia kakkospariksi ja inhoan vaatteiden ostamista. Kenkiä on kaksi paria: kesäsandaalit ja syksy/talvinilkkurit.

Velttouteni raivostuttaa osaa ihmisistä, äitini on suorastaan myrskynmerkkinä. Mieheni on aina kannustanut minua rentoutumaan enemmän, mutta häntäkin on alkanut huolestuttamaan kun en välitä käydä missään tai harrastaa mitään. En osaa sanoa, miksi olen tämmöinen "vetelä paska" nykyään, mutta en tunnu erityisesti kärsivän tilanteestani. Päässäni ei liiku juuri mitään, päivästä toiseen hengailen kotosalla. Tänäänkin ajattelin lähteä kaupungille mutta en sitten jaksanutkaan. Ehkä huomenna sitten.

[/quote]

Hyvä Vetelä Paska! Koita saada revittyä perseesi apteekkiin joku päivä ja osta sieltä itsellesi purkki d-vitamiiniä. Ton jälkeen jonain päivänä kun taas jaksat, niin vetäse naamaasi jotain 100 mikrogramman edestä niitä pillereitä kerralla. Toista tuo parin viikon ajan. Voi kuulostaa nyt vaativalta tehtävältä etkä tiedä miten selviydyt siitä, mutta luota muhun, se helpottuu päivä päivältä kun vaan laitat ne pillerit suuhusi.

Heippä möllöttäjät! Mä en möllötä kun en jouda, mutta minulla on möllöttäjän sielu :D Lapset, työ ja rakentaminen pitää mut ikiliikkeessä, mutta joskus isona mä aion alkaa möllöttäjäksi.

Ihan hyvin voisin olla tekemättä mitään, maata ja lueskella. Mutta nyt ei oikein voi, kun tarvii saada noista lapsista yhteiskuntakelpoisia. Myös niillä kun on sama peritty möllöttäjän sielu.