Eikö hoitaja saa olla rauhallinen ja introvertti? Pitääkö aina olla äänessä?

Kyl mä ite tykkään enemmän aidoista hoitajista, vaikka ei olikaan joku päällepäsmöri tms😁en haluu ite samanlaiseksi hoitajaks ku jotkut on, sellaseks "no nii!!!!!!!!!!!!!!!" jotka huutaa koko ajan😁😁

Hoitaja saa olla mitä vain, mutta ammattimainen pitää olla. Ja hoitajalla ammattimaisuuteen kuuluu sosiaalisuus, rohkeus ja toimeen tarttuminen. Vapaalla saa olla niin epäsosiaalinen nyt vetä kuin haluaa, töissä ei.

Tuskinpa hiljaisuus ja introverttiys on hylkäämisen syy. Mutta potilaiden kanssa on kyettävä kommunikoimaan riittävästi. Ei tarvitse hölistä ja jaaritella mutta kommunikoitava on jo potilaan voinnin puolesta. Hoitajia on kaikenlaisia, hiljaisia, äänekkäitä, hitaita, nopeita, pohtivia, ajattelemattomia jne. Mutta sen verran on oltava sosiaalinen että pystyy työskentelemään kollegiaalisesti, osana työyhteisöä työntekijänä, huomioimaan toisten tarpeita samoin kuin omansa, kommunikoi potilaiden kanssa hoidon edistämiseksi ja kykenee moniammatilliseen työskentelyyn, huomioi potilaiden yksilölliset tarpeet sekä pystyy tarvittamaan kommunikaatioon muiden työntekijöiden kanssa.

Ei tämä ole kahvihuonekälätystä, tämä on yksi osa sairaanhoitajan ammattia. Työ on sekä omatoimista työskentelyä että yhteistyötä.

Sh

Rauhallinen ja introvertti hoitaja kuulostaa täydelliseltä. Mielummin ammattitaitoinen ja vähäpuheinen, mutta asiallinen ja ystävällinen kuin säheltävä hölösuu tai ilkeä piilov_ttuilija, koska niitäkin hoitajissa on.

En ole itse hoitoalalla, joten kokemusta on ainoastaan potilaana. Siinä tilanteessa tykkään kyllä itse siitä, että hoitaja tms kommunikoi selkeästi mitä tapahtuu (kun tilanne voi olla itselle hyvinkin vieras) ja on myös mukavaa, jos toimenpiteiden aikana pystyy ylläpitämään sellaista rupattelua, jolla saa ajatukset pois siitä että kohta pistetään. Ei tarvi olla mikään papupata, mutta sellainen stereotyyppisen ääri-introvertti hoitajana olisi kyllä aika jännä tapaus.

Aikoinaan mun harkassa minua ohjannut vanhempi sh, sanoi että olen jossain potilastilanteissa hyvin napakka ja määrätietoinen, että olenko ajatellut että se saattaa pelottaa potilaita. Olen perusluonteelta napakka ja määrätietoinen.

Tasan samaa mietin kuin ap, kun joskus vuosia sitten hain ensin sairaanhoitajakoulutukseen ja muutaman vuoden päästä myös lähihoitajakoulutukseen (johon hain työvoimatoimiston yllyttämänä, oli joku työttömille tarkoitettu koulutus, jonka aikana olisi saanut työttömyyskorvausta). Kumpaankin pääsin sentään valintakokeisiin asti, kun olihan minulla aiempi AMK-tutkinto hyvin arvosanoin jo olemassa. (Tuo AMK-tutkinto on alalta, jolla työllistyminen oli ja on edelleen vaikeaa, kun ei niitä paikkoja paljon ole ja siksikin ajattelin silloin, että hoitoalalla työllistyisin varmasti helpostikin, jos vaan pääsisin opiskelemaan ko. alaa.)

Valintakokeista eteenpäin en sitten päässytkään, koska suurin osa valintakokeen tehtävistä olivat jotain sosiaalisuuden ja juoruilutaitojen mittausta ja itse olen suht hiljainen luonne, jolla small talk täysin tuntemattomien ihmisten kanssa ei ole kovin luontevaa. Yritin niissä hölmöissä ryhmäkeskusteluissa tietenkin jotain pistää väliin itsekin, mutta tietysti ne hölösuut olivat suuna päänä ja huomasinkin lisäksi kuinka siellä nurkassa istuva "psykologinen tarkkailija" (vai mikä lie) mulkoili minua kaiken aikaa naama yrmyssä tyyliin "tuo raukka jää täysin alakynteen noissa keskusteluissa eli ei ole tarpeeksi ultrasosiaalinen hölöttäjä tälle alalle". Tajusin jo sen tarkkailijan ilmeistä, ettei ole mitään jakojakaan päästä opiskelemaan. Ja kaikenlisäksi se sama yrmynaamainen tarkkailijanainen oli taas siellä lähärivalintakokeissakin nurkassa mulkoilemassa, niin taas tajusin saman tien, että kun ko. nainen ei pitänyt minun pärstäkertoimestani, niin turha kuvitella pääseväni edes lähärikoulutuksen... Työkkärissä myöhemmin olivat todella hämmästyneitä, kun en päässyt siihen lähärikoulutukseen; olivat pitäneet ihan selvänä, että tottakai minä "fiksuna ja jo ennestään koulutettuna ihmisenä" pääseen tuosta vaan sinne sisään, mutta enpäs päässytkään, kun en ole hölösuu.

En edes ole mitenkään ujo ja tulen sinänsä hyvin toimeen erilaisten ihmisten kanssa ja pystyn hyvin suoriutumaan sosiaalisistakin tilanteista, mutta en ole mikään hölöttäjä, vaan hiljaisempi, joten se oli ilmeisesti niin suuri synti noissa hoitoalan valintakokeissa, että teilasivat minut samantien. Eipä tarvi ihmetellä, että miksi hoitoalalla tunnetusti on paljon lääkeriippuvaisia hoitsuja ja lähihoitajakoulutusessa nykyään kuulemma on oikein ongelmana alkoholisoituneet opiskelijat, jotka koulupäivinäkin ovat kännissä ja sama meno heillä varmasti jatkuu työelämässäkin... Kun millään muulla ei ole väliä, kunhan osaa olla suuna päänä, niin se pyhittää jopa alkoholi- ja lääkeriippuvuudet. Itse olen täysin raitis, enkä käytä mitään lääkkeitä, eikä ole mitään riippuvuuksia mihinkään. Olen kaikissa työpaikoissani aina saanut kehuja olevani myös tunnollinen ja ahkera yms, mutta tämmöiset ominaisuudet eivät ilmeisesti hoitoalalla paina mitään, pääasia olisi olla se moottoriturpa. Menettivät sitten minussa raittiin, tunnollisen ja ihmisten kanssa hyvin toimeen tulevan hoitajan, mutta omapahan on menetyksensä. Nykyään teen toiminimellä oman alani töitä, enkä unelmoikaan enää mistään hoitoalasta.

Vierailija kirjoitti:

Tasan samaa mietin kuin ap, kun joskus vuosia sitten hain ensin sairaanhoitajakoulutukseen ja muutaman vuoden päästä myös lähihoitajakoulutukseen (johon hain työvoimatoimiston yllyttämänä, oli joku työttömille tarkoitettu koulutus, jonka aikana olisi saanut työttömyyskorvausta). Kumpaankin pääsin sentään valintakokeisiin asti, kun olihan minulla aiempi AMK-tutkinto hyvin arvosanoin jo olemassa. (Tuo AMK-tutkinto on alalta, jolla työllistyminen oli ja on edelleen vaikeaa, kun ei niitä paikkoja paljon ole ja siksikin ajattelin silloin, että hoitoalalla työllistyisin varmasti helpostikin, jos vaan pääsisin opiskelemaan ko. alaa.)

Valintakokeista eteenpäin en sitten päässytkään, koska suurin osa valintakokeen tehtävistä olivat jotain sosiaalisuuden ja juoruilutaitojen mittausta ja itse olen suht hiljainen luonne, jolla small talk täysin tuntemattomien ihmisten kanssa ei ole kovin luontevaa. Yritin niissä hölmöissä ryhmäkeskusteluissa tietenkin jotain pistää väliin itsekin, mutta tietysti ne hölösuut olivat suuna päänä ja huomasinkin lisäksi kuinka siellä nurkassa istuva "psykologinen tarkkailija" (vai mikä lie) mulkoili minua kaiken aikaa naama yrmyssä tyyliin "tuo raukka jää täysin alakynteen noissa keskusteluissa eli ei ole tarpeeksi ultrasosiaalinen hölöttäjä tälle alalle". Tajusin jo sen tarkkailijan ilmeistä, ettei ole mitään jakojakaan päästä opiskelemaan. Ja kaikenlisäksi se sama yrmynaamainen tarkkailijanainen oli taas siellä lähärivalintakokeissakin nurkassa mulkoilemassa, niin taas tajusin saman tien, että kun ko. nainen ei pitänyt minun pärstäkertoimestani, niin turha kuvitella pääseväni edes lähärikoulutuksen... Työkkärissä myöhemmin olivat todella hämmästyneitä, kun en päässyt siihen lähärikoulutukseen; olivat pitäneet ihan selvänä, että tottakai minä "fiksuna ja jo ennestään koulutettuna ihmisenä" pääseen tuosta vaan sinne sisään, mutta enpäs päässytkään, kun en ole hölösuu.

En edes ole mitenkään ujo ja tulen sinänsä hyvin toimeen erilaisten ihmisten kanssa ja pystyn hyvin suoriutumaan sosiaalisistakin tilanteista, mutta en ole mikään hölöttäjä, vaan hiljaisempi, joten se oli ilmeisesti niin suuri synti noissa hoitoalan valintakokeissa, että teilasivat minut samantien. Eipä tarvi ihmetellä, että miksi hoitoalalla tunnetusti on paljon lääkeriippuvaisia hoitsuja ja lähihoitajakoulutusessa nykyään kuulemma on oikein ongelmana alkoholisoituneet opiskelijat, jotka koulupäivinäkin ovat kännissä ja sama meno heillä varmasti jatkuu työelämässäkin... Kun millään muulla ei ole väliä, kunhan osaa olla suuna päänä, niin se pyhittää jopa alkoholi- ja lääkeriippuvuudet. Itse olen täysin raitis, enkä käytä mitään lääkkeitä, eikä ole mitään riippuvuuksia mihinkään. Olen kaikissa työpaikoissani aina saanut kehuja olevani myös tunnollinen ja ahkera yms, mutta tämmöiset ominaisuudet eivät ilmeisesti hoitoalalla paina mitään, pääasia olisi olla se moottoriturpa. Menettivät sitten minussa raittiin, tunnollisen ja ihmisten kanssa hyvin toimeen tulevan hoitajan, mutta omapahan on menetyksensä. Nykyään teen toiminimellä oman alani töitä, enkä unelmoikaan enää mistään hoitoalasta.

Hyvin huomaa, miksi sinua ei pidetty sopivana. Hoitajan tarvitsee olla suvaitsevainen ja ymmärtää erilaisia ihmisiä.

Joku ihminen on tehnyt tällaisia aloituksia tänne nyt ihan kokoajan. Ihme touhua.

Opettaja päättää aina hyväksytäänkö harjoittelu, ei harkkapaikan ohjaaja. Opettaja tekee aina viimeisen päätöksen.

Introverttiys ei oo todellakaan mikään este..

toi intro extro-juttu ei liity millään lailla siihen et onks ihminen esim puhelias, tai sopivasti puhelias, tai onko tunneälykäs ja osaa kohdata ihmiset.... :D

ei se, että jos vaikka ihminen viihtyy itekseen, tarkota, että on paska sosiaalisesti. :D

esim jotkut voi töissä olla sosiaalisia ja vapaa-ajalla jopa erakkoja.

korvaisin ton introvertti sanan jollai ei-puheliaalla. esim jos vaikka oon jossai terapiassa, kyl mä mieluummin haluun et psykiatri on puhelias ku täysin hiljanen joka ei keksi mitään sanottavaa. :D

Empaattisuus, asiallisuus, ystävällisyys, avarakatseisuus. Mm. nämä tärkeitä ominaisuuksia. Ammatillisuus kasvaa kokemuksen myötä. Ohjaajatkin tarvitsevat koulutusta arviointiin. Harjoittelijan luonteenpiirteitä ei saa arvostella. Arvioinnin kohteena tulee olla halu kehittyä ja kiinnostuneisuus alaa kohtaan. Pärstäkertoimen mukaan ei saa arvostella. On myös tosi että kaikista ei ole hoitajiksi eikä tarvitsekaan olla esim. jos on pakotettu hakemaan koulutukseen työvoimaviranomaisten kautta. Rankka, ihmisläheinen ja palkitseva. Sitä on hoitotyö.

No älä ainakaan kätilöksi pyri. Oli todella hanurista synnyttää tuppisuu-kätilön kanssa.

Mutta miksi Tehy julkaisee omilla sivuillaan erittäin epäsiallista juttua hoitajan työn huonouksista.

Ketä se hyödyttää. Halpatyövoimaako halutaan. Kukaan ei tee työtä ilmaiseksi ei edes ulkomaalaiset.

Pitäisi pysyä asiassa, olla .myönteinen ja maksaa kunnon palkat työntekijöille. Ja suunnitella työvuorot järjellisesti.

Soveltuvuustestit hoitoalalle heti.

Kyllä se valitettavasti on vaan niin, että täysin introvertti ei alalla pärjää tai sinne sovikaan. Ulosanti on hoitajan työssä yhtä tärkeää kuin tekninen osaaminen. Potilaat ovat usein sairaita, peloissaan tai surullisia, joten hoitajan tulee kyetä selkeästi luomaan kommunikaatio heihin ja soveltaa aina kulloisenkin potilaan mukaan.

Tiedän tämän koska olen itse introvertti. Olen käynyt läpi todella kovan prässin ja pakottanut oman ulosantini paremmaksi ja selkeämmäksi. Koska se on osa ammattitaitovaatimuksia, halusi sitä tai ei. Jos tämä tuntuu liian raskaalle, täytyy hyväksyä se tosiasia että sairaanhoitajan ammatti ei ole se oikea ja etsiä jotakin muuta. Itsekin mietin tätä ensimmäiset viisi vuotta, kunnes tajusin että olin kehittynyt ja pärjäsin kyllä. Hintana on valtava uupumus vuorojen jälkeen, mutta se on normaalia kun on ylivirittyneessä tilassa koko ajan.