Lue keskustelun säännöt.
Helsinkiläiset ja espoolaiset lapsiperheet. Missä ja miten teillä on varaa asua?
12.03.2019 |
Te, jotka asutte joko vuokralla tai olette vasta viime vuosien aikana ostaneet asunnon. (Tämä aloitus ei nyt koske niitä, jotka ovat perineet vanhempiensa omakotitalon tai ostaneet halvan asunnon kultaisella 80-luvulla.) Miten teillä on varaa asua asunnossa, jossa on lapsille jokaiselle oma huone? Tai muuten riittävän isossa asunnossa? Meillä on miehen kanssa molemmilla melko ok palkka, kummallakin brutto 3500 euroa, toki siitä menee iso siivu veroja päältä, mutta ei mitään ihan pienituloisia olla kuitenkaan. Meillä ei silti meinaa olla varaa ostaa Helsingistä tai Espoosta kohtuullisen siistiltä alueelta kunnollista asuntoa, jossa olisi kahdelle lapselle omat huoneet ja meillekin makuuhuone. Emme havittele mitään Westendiä tai Munkkiniemeä, mutta Kontula ja Suvela on taas liian huonoja alueita meille. Emme myöskään voi ostaa halpaa homeasuntoa tai kämppää, johon tulee vuoden päästä valtavan kallis putkiremontti, ja josta joutuu vuodeksi evakkoon. Eli normaali kunnollinen ja siisti perheasunto pitäisi olla. Asutaan nyt vuokralla, mutta tämän neliön vuokra on 1600 €, ja se on aivan liikaa vuokra-asunnosta. Miten perheellisillä on varaa asua täällä?
Kommentit (74)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos nykyinen asuntonne on kiva ja ette saa vastaavaan lainaa, on yksi vaihtoehto. Alkakaa säästää muutama satanen tai tonni kuussa ja sijoittakaa tylsiin osinkopapereihin. Ensimmäisen kuukauden jälkeen saatte ehkä vitosen verran osinkoja kuukausitasolla, mutta korkoa korolle -efekti ja lisäsijoitukset nosta vat summan nopeasti mukavaksi. Kohta 1600 euron vuokran maksaminen ei tunnukaan enää pahalta.
On ihan sama, saatteko rahan osinkoina vai omistatteko osan asunto-osakeyhtiöstä, josta saatte osinkona hieman halvempaa asumista. Me teimme näin, vaikka omistusasumiseen olisikin ollut alkupääoma. Nykyään voin maksaa vuokran ja samankokoisen asunnon vastikkeen erotuksen kokonaan osingoilla, mutta remontteja tai kehnoja naapureita ei tarvitse pelätä, kun pois muuttaminen on ilmoitusasia.
Pitää olla aivan valtavan suuri osakesalkku, ennen kuin sen tuotoilla maksaa 1600 euron kuukausivuokraa tai edes mitään merkittävää osaa siitä. Helsingin pörssin osinkotuotto vuonna 2018 on keskimäärin 4,3 prosenttia ja S&P 500 -indeksin keskimääräinen osinkotuotto 1,84 prosenttia. Netistä löytyneen laskuesimerkin mukaan 4 % osinkotuotto on 60.000 euron sijoitukselle noin 160 euroa nettona kuussa. Ja jos haluaa korkoa korolle, on tuotto sijoitettava uusiin osakkeisiin eikä sitä siis voi käyttää vuokran maksuun.
Kukaan ei ole käskenyt laittamaan rahojaan Helsingin pörssiin tai indeksirahastoihin. Indeksissä on mukana myös firmoja, jotka laajentavat eivätkä maksa tulostaan osinkoina pois. Aivan kuten kaikki asunnotkaan eivät ole niistä parhaimmista yhtiöistä parhaimmilla paikoilla, voi pörssissäkin jäädä musta pekka käteen, mutta eipä ole kaikki munat samassa korissa toisin kuin asunnossa.
Lisäksi osinkotuottolaskelma on harhaanjohtava, koska se lasketaan nykyisen arvostuksen mukaan, mutta aikaisemmille halvemmalla tehdyille ostoksille saa saman euromääräisen osingon, jolloin prosentuaalinen tuotto on suurempi.
Rahaa ei tosiaan kannata käyttää vuokranmaksuun ennenkö sitä on tarpeeksi, vaan päin vastoin laittaa lisää rahaa sisään joka kuukausi. Muutoin korkoa korolle -periaate ei toimi. Lisäksi koko 1600 euron vuokraa ei tarvitse saada pörssistä, koska omasta asunnostakin joutuisi maksamaan vastikkeen, n. 300€ ja mahdolliset remontit. Itselläni (en maksa ihan tuollaista riistohintaa) tuo erotus on n. 700 euroa kuukaudessa, jolloin salkun kooksi omalla keskituotollani riittäisi 175000 euroa. Vastaava kämppä alueella maksaisi 300000 euroa ja silti pitäisi maksaa 300 euroa vastiketta. Sidon asumiseen mieluummin alle 200000 kuin 300000 euroa...
Eli menee vuosikausia kerätä pääoma, jonka tuotolla on mitään taloudellista merkitystä. Lisäksi pitää olla pörssivelho, joka osaa aktiivisilla valinnoilla hakea keskituottoa paremmat sijoituskohteet. Eikä unohdeta pörssiin liittyvää riskiä - tuottoa tulee tai ei tule ja voipa koko pääomakin huveta jos oikein huonosti käy.
Aloittajalla menisi n. 25-30 vuotta lainan maksamiseen, koska hänelle ei tällä hetkellä sitä myönnetä eli ei sekään kuluerä ihan nopeasti ole loppumassa. Lainan maksun jälkeen jo linjasaneeraus onkin ovella eli pääsee maksamaan kolmasosan kämpän hinnasta uudelleen tai myymään pilkkahintaan pois.
Minulla meni kymmenen vuotta omassa projektissani ja rakennusalan nykytilan tuntien otan mieluummin riskin omistamalla kymmeniä vakavaraisia pörssiyhtiöitä ympäri maailman kuin omistamalla koko summalla yhtä suomalaista asunto-osakeyhtiötä. Siinä vasta helposti menettääkin kaiken, kun ei ole mitään hajautusta.
Edelleenkään ei tarvitse olla pörssivelho. Valitsee vain osinkolapuiksi ne, joilla on nousevan osingon politiikka, niin pääsee osingoissa keskituoton yläpuolelle. Keskiosinkotuotossa kun on mukana myös firmat, joiden politiikkaan eivät osingot kuulu.
Tai ehkä minä sitten olen pörssivelho.
Sen verran täytyy myöntää, että aloittajan vuokra on n. 300 euroa liian korkea tähän puuhaan tai sitten kämppä on todella huikea ja vastaavat omistusasunnot lähempänä puolta miljoonaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miten me se tehtiin? Ensin ostettiin lapsettomana, töissäkäyvänä pariskuntana iso yksiö Kalliosta. Sitten ostettiin, edelleen lapsettomina, paritalon puolikas (3h,k,s) Espoon Latokaskesta suht halvalla. Oli ollut kauan myynnissä ja vielä vähän tingittiin. Ei mikään maailman kaunein asunto, mutta rempattiin itse siitä hieno. Saatiin yksi lapsi, ja sain kuulla odottavani toista. Tässä vaiheessa myytiin tuo paritalo reippaalla voitolla (oltiin asuttu siinä 5v) ja laitettiin siitä saadut rahat ja se Kallion yksiö (joka on ollut vuokrakämppänä meillä nyt kohta 20v) vakuudeksi omakotitalolle Etelä-Espoosta, ei mikään uudisrakennus mutta terve talo isolla pihalla. Tätä on nyt asuttu tässä 15v, nyt alkaa olla aika katsella uutta. Tällä kaupalla ei tehdä voittoa, mutta ei tarvitsekkaan, koska ollaan muuttamassa pienempään, 300m2 alkaa olla liikaa porukalle, joka ei ole koskaan edes kotona. Ainoa missä vähän hyödyttiin oli se, että mies oli pankissa töissä, joten lainankorko oli suht pieni ekat vuodet. Tosin lainansaannin ehdot on omalle henkilökunnalle tiukemmat kuin asiakkaille.
Muuttakaa Vantaalle. Sieltä löytyy vielä useita kohtuuhintaisia pientaloalueita, joissa ei ole yhtään mitään vikaa. Rauhallisia ja hiljaisia alueita.
Itse en kyllä muuttaisi kehyskuntiin. Ruuhkaa, välimatkat pitkiä, lapsia saa kuskata harrastuksiin, julkisen liikenteen liput maksaa enemmän ja silti asunnot aika kalliita. Tarvii kaksi autoa jne.
Meillä on ihan sama tilanne kuin ap:llä. Espoossa asutaan, palkat yht noin 7t/kk. Lainaa saataisiin noin 250t, mutta sillä ei saa kovin kummasta asuntoa. Lapset jo koulussa, eikä haluta että joutuvat vaihtamaan koulus, harrastuksia ym. Myös työmatkat nyt hyvät vanhemmilla. Asuntoa ollaan katseltu kauan, tuolla rahalla saa putkiremonttia lähestyvän asunnon kohtuullisen lähellä nykyistä sijaintia. Asutaan nyt kompromissinä asossa, jossa asumiskulut maltilliset.
Vierailija kirjoitti:
Miten me se tehtiin? Ensin ostettiin lapsettomana, töissäkäyvänä pariskuntana iso yksiö Kalliosta. Sitten ostettiin, edelleen lapsettomina, paritalon puolikas (3h,k,s) Espoon Latokaskesta suht halvalla. Oli ollut kauan myynnissä ja vielä vähän tingittiin. Ei mikään maailman kaunein asunto, mutta rempattiin itse siitä hieno. Saatiin yksi lapsi, ja sain kuulla odottavani toista. Tässä vaiheessa myytiin tuo paritalo reippaalla voitolla (oltiin asuttu siinä 5v) ja laitettiin siitä saadut rahat ja se Kallion yksiö (joka on ollut vuokrakämppänä meillä nyt kohta 20v) vakuudeksi omakotitalolle Etelä-Espoosta, ei mikään uudisrakennus mutta terve talo isolla pihalla. Tätä on nyt asuttu tässä 15v, nyt alkaa olla aika katsella uutta. Tällä kaupalla ei tehdä voittoa, mutta ei tarvitsekkaan, koska ollaan muuttamassa pienempään, 300m2 alkaa olla liikaa porukalle, joka ei ole koskaan edes kotona. Ainoa missä vähän hyödyttiin oli se, että mies oli pankissa töissä, joten lainankorko oli suht pieni ekat vuodet. Tosin lainansaannin ehdot on omalle henkilökunnalle tiukemmat kuin asiakkaille.
Te olette olleet yhdessä pitkään, ja olette tuon 20 vuotta kerryttäneet asumiseen liittyvää pääomaa. Me taas tapasimme vähän yli kolmekymppisinä, ja nopealla tahdilla mentiin naimisiin ja saatiin kaksi lasta. Ennen tapaamistamme molemmat oltiin opiskeltu yliopistossa maisteritutkinto, jouduttu ottamaan opintolainaa, rahoitettu opiskeluja tekemällä matalapalkkaisia töitä opiskelun ohessa ja valmistumisen jälkeen ehditty olla oman alan työssä vasta pari vuotta ennen kuin tavattiin. Ja sinä aikana kumpikin asui vuokralla (täällä Helsingissä on todella korkeat yksiövuokrat) ja lyhensi opintolainaa. Eli opintojen aikana ei kertynyt omaisuutta eikä valmistumisen jälkeen johtuen kovasta vuokratasosta ja opintolainan lyhentämisestä. Kun muutettiin yhteen haluttiin ensin asua hetki vuokralla yhdessä, jotta suhde vakiintuisi ennen yhteisen omistusasunnon ostamista (mielestäni järkevää). Kahden vuoden päästä yhteenmuutosta syntyi esikoinen ja 1,5 v. päästä toinen lapsi, joten minulla ei ollut palkkatuloja kun olin lasten kanssa kotona äitiyslomilla ym.
Nyt nuorempi on 2 vuotta, ja olen palaamassa töihin. Eipä ole omaisuuksia kertynyt meille, vaan pakko asua vuokralla, yritetään ostaa asunto kun palaan nyt työhön ja on sitten kaksi maksajaa lainalle. Omarahoitusosuutta ei paljoa ole.
Tällainen tarina on aika tavallinen koulutetuilla helsinkiläisillä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onko pakko asua Helsingissä tai Espoossa? Esimerkiksi Klaukkala on varsin lähellä, mutta normaalit hyvänkokoiset omakotitalot ovat alta 300 000e.
Siellä ei ole kunnollista ja riittävän nopeaa julkista liikennettä, joten on pakko asua. Vantaa voisi tulla kyseeseen kyllä. Ap
Mikä on "kunnollinen" tai "riittävän nopea", jos puolessa tunnissa Kamppiin muutaman kerran tunnissa ei riitä?
Klake kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onko pakko asua Helsingissä tai Espoossa? Esimerkiksi Klaukkala on varsin lähellä, mutta normaalit hyvänkokoiset omakotitalot ovat alta 300 000e.
Siellä ei ole kunnollista ja riittävän nopeaa julkista liikennettä, joten on pakko asua. Vantaa voisi tulla kyseeseen kyllä. Ap
Mikä on "kunnollinen" tai "riittävän nopea", jos puolessa tunnissa Kamppiin muutaman kerran tunnissa ei riitä?
Klaukkalasta ei pääse ruuhka-aikaan puolessa tunnissa Kamppiin bussilla. Tai iltapäiväruuhkassa takaisin. Liikenne seisoo ja matelee hitaasti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sossupummeille maksetaan kaikki. Piilottaa vaan omaisuutensa ja menee käsi ojossa kelaan.
Ihan oikeasti on järkyttävää kuin kohtuulliset tienaavat ihmiset joutuvat lykkäämään lapsihaaveitaan, koska ovat vastuullisia kansalaisia ja ajattelevat pärjäämistään.
Sitten nämä sossuloiset lisääntyy vailla huolta huomista. Eräskin nainen, joka ei vuottakaan ole ollut töissä on pyöräyttänyt 4 lasta tähän maailmaan. Kuka niitä lapsia hoitaa? Sukulaiset. 35+ vuotias nainen viipottaa milloin missäkin uuden poikaystävänsä kanssa niin ettei edes omat lapset saa häneen yhteyttä. On vain ajan kyse milloin on 5 lapsi tulossa, jolla saadaan nykyinen poikaystävä sitoutumaan edes joksikin aikaa ja naiselle lisää tuohta jota kuluttaa itseensä. Rahamäärät mitä tuollainen tapaus saa ovat valtavia.
Kuka pitää huolen ettei lasissa ole seuraava sukupolvi samanlaisia tapauksia?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Muuttakaa asumisoikeusasuntoon. Neliötä on vapaana uudellakin numerolla ja käyttövastikkeet ovat kyllä yli tonnin mutta selvästi alle tuon 1600e.
Suosittelen kanssa harkitsemaan pienempää asuntoa pariksi vuodeksi, josta sitten siirtymistä isompaan. Vuodessa kertyy jo iso summa kun omaa maksaa . Kun työt ja päiväkotielämä alkaa ei siellä omassa huoneessa juuri ehdi leikkiä. Ymmärsin että molemmat vielä aika pieniä. Illat menee syömiseen, PikkuKakkoseen, lyhyeen leikkiin ja iltatoimiin. Sängyt lastenhuoneeseen, osa leluista vaikka olkkarin nurkkaan. Itse ostimme ensin kaksion hyvältä alueelta kun lapsi oli syntymässä. Asuimme kaksiossa tosi monta vuotta tyytyväisenä. Rivitalossa piha tuo lisää tilaa aika ison osaøn vuodesta. Lisäksi lapset saa helposti pihaan leikkimään. Ei tarvitse lähteä erikseen puistoon. Siirryimme pienehköön neliöön, mutta nyt harkinnassa muutto pienempään takaisin, sillä meillä vain yksi lapsi ja asumiskulut ison lainan kanssa melko suuret. Yhteenlasketut tulot meillä samaa luokkaa kun teillä. Olen sitä mieltä että ainoastaan asumisella pystyy keskituloinen sijoittamaan. Pääkaupunkiseudun väki lisääntyy edelleen, joten asuntojen arvo nousee jos ei ihan homepommiin osu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vielä lisättävä että aika moni tuntuu tekevän tässäkin hyvällä espoolaisella alueella olevassa naapurustossa niin, ettei kaikilla lapsilla ole omaa huonetta. Varsinkaan, jos lapset alle kouluikäisiä.
Ilman säästöjä ei pääse omistusasuntoon. Jonottakaa asoa kuten muutama jo vinkkasikin. Sinänsä kurja tilanne että vaikka varat riittäisivät lyhennyksiin, pitäisi löytyä se omarahoitusosuus joka osoittaa pankille myös sen että teillä on kykyä hoitaa raha-asioita. Et tainnut nyt mainita sitä miksi teillä ei ole lainkaan säästöjä?
Meillä tulot noin 10 000 euroa bruttona, kolmio Katajanokalla ja yksi lapsi. Asunnon hinta oli himpun yli 400 000 euroa, omaa rahaa laitettiin 70 000 euroa. Lainan + vastikkeen kulut sama kuin teidän vuokra suunnilleen.
Eli menee vuosikausia kerätä pääoma, jonka tuotolla on mitään taloudellista merkitystä. Lisäksi pitää olla pörssivelho, joka osaa aktiivisilla valinnoilla hakea keskituottoa paremmat sijoituskohteet. Eikä unohdeta pörssiin liittyvää riskiä - tuottoa tulee tai ei tule ja voipa koko pääomakin huveta jos oikein huonosti käy.