Millä perustein nykyään asepalveluksesta saa vapautuksen? 16v poikani

[quote author="Vierailija" time="15.03.2013 klo 13:03"]

kyllä se on miehen velvollisuus isänmaata kohtaan, ei tule mitään jos kaikki on niin mamman poikia, kuka meitä sitten puolustaa. siellä tehdään pojista miehiä. hän voisi hakea vaikka ilmavoimien tekniikkapuolelle, saa samalla hyvän ammatin.

[/quote]

En minä ole koskaan kokenut että minulla on mitään velvollisuuksia valtiota kohtaan eikä valtiolla ole minulle mitään itseisarvoa. Valtio on olemassa vain kansalaisten tarpeita varten.

[quote author="Vierailija" time="15.03.2013 klo 14:11"]

Siellä ollaan 24/7 yhdessä, joka tuo entistä enemmän sitä yhteishenkeä ja tekemisen meininkiä touhuun. ensin on oma tupa se paras, jonka jälkeen oma joukkue ja sitten oma yksikkö.

Armeija ei ole sama kuin koulu. Koulussa voidaan kiusata ulkonäön ja olemuksen perusteella. armeijassa ei ole sitä ongelmaa, koska kaikilla on samat vaatteet, samat säännöt, sama ruoka, sama koulutus, samat käyttäytymissäännöt, saman verran rahaa yms.
Ja jos armeijassa jota kuta kiusattaisiin, niin rangaistus olisi kiusaajille sen verran tuntuva, ettei toista kertaa sitä esiintyisi.

[/quote]

Mutta kaikki eivät ole yhtä vahvoja/hyvännäköisiä

[quote author="Vierailija" time="02.11.2013 klo 16:23"]

Tiedättekö muuten, et saako armeijaan mennä, jos on joku virallinen vakavampi mielenterveysongelma? Olen siis nuorin nainen, jolla on kaksisuuntainen mielialahäiriö. Terapiassa olen ollut, loppuu kohta. Lääkkeet on. Armeija kiinnostaa, mutta pelkään, etteivät ota ton diagnoosin takia sisään ollenkaan.

[/quote]Mene kutsuntoihin, sillähän se selviää. Luulisi että jos on oikeat lääkkeet löytynyt ja hoitotasapaino kunnossa, ei olisi ongelma.

[quote author="Vierailija" time="15.03.2013 klo 12:58"]

on ujo, hiljainen ja arka. Hän on myös fyysisesti heiveröinen eikä harrasta liikuntaa.

Huolettaa jo nyt, miten hän tulee selviämään armeijasta. Mutta olen kuullut, että nykyään vapautuksen saisi herkemmin. Onko vain huhupuhetta?

[/quote]

Masennus ja ahdistuneisuushäiriö. Olen ikikiitollinen lääkärille, joka kirjoitti vapautuspaperit pojalleni. 

[quote author="Vierailija" time="15.03.2013 klo 13:57"]

Ap, älä huolehdi!

Pojallasi on vielä aikaa kasvaa pari vuotta. Ja armeijassa kiusaaminen on tehty hankalaksi ja siellä nimenomaan kiusaaja joutuu vaikeuksiin. Se ei ole peruskoulu!

[/quote]

Onpa melkoisen sinisilmäinen näkemys armeijasta. Ilmeisesti ei ole tullut luettua sanomalehtiä kovin tarkkaan. Armeija on hierarkinen laitos, ja kaikissa hierarkioissa esiintyy kiusaamista ja sortamista - ikävä kyllä.  Pahimmista armeijassa tapahtuneista simputustapauksista kirjoitellaan toisinaan, mutta vähäisemmät tapaukset eivät ilmeisesti ylitä uutiskynnystä. 

kyllä siellä se arkuus vähenee, eikun poika

kokemuksia hakemaan.

[quote author="Vierailija" time="02.11.2013 klo 16:23"]

Tiedättekö muuten, et saako armeijaan mennä, jos on joku virallinen vakavampi mielenterveysongelma? Olen siis nuorin nainen, jolla on kaksisuuntainen mielialahäiriö. Terapiassa olen ollut, loppuu kohta. Lääkkeet on. Armeija kiinnostaa, mutta pelkään, etteivät ota ton diagnoosin takia sisään ollenkaan.

[/quote]

Parempi olisi, että jättäisit armeijan kokonaan väliin. Ihan sinun itsesi parasta ajattelen. Kaksisuuntainen mieliala on joillekin todella vaikea saada tasapainoon ihan normaalielämässäkin. Entäpä jos paha vaihe iskee päälle armeijassa? Voit saada slloin aikaiseksi melkoisen pahaa jälkeä aseiden keskellä. 

Jos kuitenkin ihan tosissasi olet armeijaan menon suhteen, suosittelen, että kerrot kutsunnoissa lääkärille rehellisesti tautihistoriasi. Et voita mitään salaamalla sairautesi. Päinvastoin - silloin toimisit täysin vastuuttomasti. Eikä vastuuttomia ihmisiä saa päästää aseiden lähettyville. 

Ehdottomasti esim.äiti voi olla tukemassa nuorta hakemaan vapautusta armeijasta,jos huomaa että nuori on ahdistunut koko armeijaan menosta. Nuori ei välttämättä pysty itse tekemään asialle mitään. Avointa juttelua nuoren kanssa aiheesta. Ja asiaa vaan eteenpäin jos meinaa "pää hajota". On niin monenlaisia taustoja ja ei ole yhtä ja oikeaa toimintamallia tähänkään asiaan.

Mamma voi olla aivan rauhassa. Armeijaan mennessä poika on täysi-ikäinen ja päättää asioista ihan itse. Keskity sinä mamma vaan opettamaan poikaa tekemään voikkuleivän itse.

Varmaan te kaikki mammat ootte sitten armeijan käyneitä?

Mä tiedän jo nyt, että mun 15 v poika ei taatusti mene armeijaan. Omasta halustaan, on sen verran fiksu kaveri.

Itse menin armeijaan kun halusin. Armeijasta on nyt jo 12 vuotta. Se oli jo silloin helppo leikkikoti. Pääsin 3 kertaa kuussa viikonlopuksi kotiin ja minulla oli 2 kertaa viikossa harkkavapaat. Näin upinniemessä, viidennessä miinalaivueessa ja miinalaiva pohjanmaalla. Olen todella ylpeä kun kävin armeijan, tykkäsin olla siellä ja meinasin jopa värväytyä.

[quote author="Vierailija" time="15.03.2013 klo 13:31"]

Ovat sitten ilmeisesti vain huhpuheita, että nykyään turvallisuussyistä(?) sulkeutuneet asperger-tyyppiset saisivat vapautuksen.

ap

[/quote]

Mun poika on aspergerpiirteinen ja A-luokkaan laitettiin. melkoinen shokkihan se oli kuulla, mutta hyvin aika meni, varsinkin kun pääsi erikoistehtäviin. On sellaisiakin erikoistehtäviä, joissa pääsee "helpolla", mutta silti palvelus on A-luokassa. Niihin pitää erikseen pyrkiä kuten noihin fyysisesti vaativiinkiin tehtäviin. Näistä ei vain hirveästi huudella, omakin poika otti itse selvää. Mutta yksi mutta, niihin yleens pääsee ne, joilla on jokin ammatti. Esimerkkinä vaikkapa pappi voi tehdä omaa hommaansa armeijassa. . 

[quote author="Vierailija" time="30.01.2014 klo 21:58"]Itse menin armeijaan kun halusin. Armeijasta on nyt jo 12 vuotta. Se oli jo silloin helppo leikkikoti. Pääsin 3 kertaa kuussa viikonlopuksi kotiin ja minulla oli 2 kertaa viikossa harkkavapaat. Näin upinniemessä, viidennessä miinalaivueessa ja miinalaiva pohjanmaalla. Olen todella ylpeä kun kävin armeijan, tykkäsin olla siellä ja meinasin jopa värväytyä.

[/quote]

Ja kaiken lisäksi intissä löysin ammattini. Konealikessu sai minut hakemaan merenkulkualalle opiskelemaan konemestariksi. Jos en olisi armeijaa käynyt, olisin luultavasti hukassa ja opiskellut täysin turhia ammatteja, jotka ei oikeasti minua kiinnostaisi, tai olisin jatkanut pitkätukkaisena hevarina elämistä. Intin kävin, opin vastuuta, kuria, tottelevaisuutta, johtamista, tehtävien ratkaisua, yhteishenkeä, maanpuolustusta ja ennen kaikkea työskentelemään erilaisten koneiden ja koneikoiden parissa. Intistä sai myös kavereita ja todella hyvä itsetuntokin parani entisestään ja hyvä kunto pysyi yllä. Intissä myös pidetään huolta, eli siellä käsketään pukeutua päivittäin sään mukaan, ruoka tulee 5 kertaa päivässä, sinulla on ilmainen asuinpaikka ja saat päivärahaa. Intin aikana ei tarvi huolehtia mistään.

[quote author="Vierailija" time="15.03.2013 klo 13:33"]

[quote author="Vierailija" time="15.03.2013 klo 13:20"]

missä on moraali, ajattele vähän mitä sä puuhaat ja millaisia arvoja opetat pojalles,

ette te voi olla niin ankeeta porukkaa että ette suoriudu normaalista elämästä ???

[/quote]

Poika on sosiaalisesti aika estynyt. Koulun ulkopuolisen ajan viettää kotona huoneessaan. On erilainen nörttityyppi ja ei oikein saa porukoissa hyväksyntää eikä ole kavereita. Tuokin huolestuttaa.

ap

[/quote]Antakaa mun syrjäytyä rauhassa... ei mihinkään inttiin, missä joutuu olemaan muiden kanssa.

Kuulostaa siltä että poikasi tarvitsee armeiaa. Armeia parantaa sosiaalisia taitoja ja kohentaa itseluottamusta

Tiedättekö muuten, et saako armeijaan mennä, jos on joku virallinen vakavampi mielenterveysongelma? Olen siis nuorin nainen, jolla on kaksisuuntainen mielialahäiriö. Terapiassa olen ollut, loppuu kohta. Lääkkeet on. Armeija kiinnostaa, mutta pelkään, etteivät ota ton diagnoosin takia sisään ollenkaan.

Vanha aihe, mutta jos ei kutsunnoissa toimi niin toimii viimeistään kasarmilla: ilmoittaa vain, että minä en ota vastaan käskyjä keneltäkään ja yrittäminen tekee minut väkivaltaiseksi/passiiviseksi/ahdistuneeksi.

Sitten näille, jotka ehdotti sivaria: sivariin kannattaa mennä, jos sinne haluaa mennä. Muuten jos et ole palveluskelpoinen hyökkäysvoimissa niin olet vapautettu myös siviilipalveluksesta. Tuntuu aina yhtä hölmöltä kun ehdotetaan että jos ei "pääse" armeijaan niin sitten pitää mennä sivariksi. Ja sivarikeskuksessa yleensä hyvän ilmapiirin muuten toisinaan pilaavat juuri ne "tulin sit tänne"-vetelykset, joko käytyään kääntymässä kasarmilla tai tultuaan sinne suoraan kun sukulaiset painosti menemään edes johonkin.

On inttikin varmaan ihan hyvä koulu monille, mutta niin se on myös täysin hukkaanheitettyä aikaa monille.

Itse menin sivariin, koska olen pasifisti ja koska halusin tehdä työtä jolla on tarkoitus ja joka ei ole arvoitus. Siihen aikaan (10v sitten) yleinen mielipideilmapiiri oli vielä sellainen, että asevelvollisuuden väistäminen kokonaan olisi ollut enemmän häpeätahra mitä nykyään. Vapautuksia jaetaan vuosi vuodelta enemmän ja käytännössä ihan vain siksi, että mies huomaa elämälleen parempaakin käyttöä ja nuorempien ikäluokkien joukossa tuo on ihan yleisesti hyväksytty juttu, ainakin isommilla paikkakunnilla. Pikkukylissä ja vanhojen ihmisten mielissä tietysti sivarikin on vähintään homo tai jopa kasvissyöjä ja miehestä ei koskaan tule mitään jos intin jättää käymättä.

Tietääkö kukaan vastausta nro 50 kysymykseen? Tuleeko automaattisesti pakit, jos on tiedossa diagnoosi?

lääkärin luokse juttelemaan. 

toki kun isovee hyökkää, on hyvä että iso osa

osaa sotia - eri asia että onko meillä

mitään malli cajanderia enempää

kellekään tuolloin, mutta..

.. toki heiveröiset tai muuten heikommat

on ihan reilua jättää pois armeijasta

[quote author="Vierailija" time="02.11.2013 klo 16:48"]

Tietääkö kukaan vastausta nro 50 kysymykseen? Tuleeko automaattisesti pakit, jos on tiedossa diagnoosi?

[/quote]

Ei siellä anneta aseita mielenterveysongelmaisille eli ei tarvita.