Miten selviätte kaikesta stressistä mitä lapsiperhe-elämä aiheuttaa

Ei se lapsiperhearki mitään stressaavaa ole, elämä yleisesti sisältää haasteita ja vastoinkäymisiä, oli lapsia tai ei.

Hengissä.

Meillä ei onneksi ole ollut vastoinkäymisiä tai haasteita, ei mitään isoa.

Normaali arki on toisinaan hektistä ja aikataulutusta, mutta tällaista tämä nyt on, sumplimista.

Jos oikeasti tulisi eteen jotain todellista haastetta, esim. vakava sairastuminen, ei se auttaisi kuin päättää, että yhdessä selvitään. Me on päästy helpolla. En osaa kuvitellakaan millaista omilla vanhemmillani oli, kun pikkuveli sairastui leukemiaan meidän ollessa pieniä.

Helposti: en hanki rääkyviä äpäröitä enkä mäkättävää äm*ää.

Kaikki sujuu hyvin kun hankkii vain yhden lapsen :) Ei synny kaaosta jota ei voi hallita, eikä menetä omaa elämäänsä kokonaan. 

Hyvät puolet menee huonojen edelle. Eikä pikkulapsiaika kestä ikuisesti. Mutta olishan tää helpompaa jos työelämä tarjoais enemmän joustoa ja ymmärrystä lapsiperheiden suuntaan. Enkä tarkota tällä lisää vapaa-aikaa vaan ylipäätään suhtautumista lapsellisiin ja vanhempainvapaisiin. Etätyömahdollisuutta, osa-aikatyön mahdollisuutta, jne. Monesti ulkopuolelta tulevat paineet on pahemmat kun ne mitä kotona koetaan. Suurin osa ajasta lasten kanssa on hyvää elämää. Näin meillä.

Vierailija kirjoitti:

Kaikki sujuu hyvin kun hankkii vain yhden lapsen :) Ei synny kaaosta jota ei voi hallita, eikä menetä omaa elämäänsä kokonaan. 

Optimisti...:)  Mä luotin tuohon, sain nepsylapsen ja puoliso sairastui niin, että hoidin häntäkin jokusen vuoden. Keskimäärin kyllä menee paremmin, mutta mekin selvittiin kaikki ihan kunnialla. Enää eivät pienet laineet venettä keikutakaan.

No en tiedä... En tajua miten silloin kun lapset olivat pienempiä niin oikeasti jaksoin paremmin. Nyt kun lapset ovat isompia koululaisia niin en jaksaisi ollenkaan. Oma masennus pahentunut. Aika inhottava tilanne, mutta onneksi on jonkinmoisia apujoukkoja ettei tarvitse väkisin yksin pärjätä. Kyllähän tää joskus helpottaa, viimeistään siinä vaiheessa kun hauta kutsuu...

Jos se aiheuttaa sulle stressiä, niin sä et vain osaa.

Hyvä kommentti tuo hengissä, hah.

Siitä lähtien kun lähdin töihin, arki on ollut kuin juoksumatto, jonka vauhtia joku muu säätää. Kolme vilkasta lasta ja koira. Uhmaikä, neuvola, hammaslääkäri. Vesirokko, enterorokko, huuli halki, käsi murtunut. Uimakoulu ja kynäote. Ihottuma, silmätulehdus, kihomadot. Täi- ja märkärupivaroitus. Täikampa apteekista ja d-vitamiini. Sukset, luistimet, uudet toppavaatteet. Niken lenkkarit ja adidaksen verkkarit. Rokotus, madotus, lenkitys, kaverisynttärit, omat synttärit. Hoplop ja peräpukamat. Eivät liity mitenkään yhteen.

Parisuhdekriisi, oksennus matolla, uusi matto, muutto ja kaverisuhteiden selvittely. Vasukeskustelu, munakennoja ja maitopurkkeja päiväkotiin, kurahousut puuttuu. Oikomishoito, wilmaviestit, liikuntakalenteri. Uusi harrastus, kuskausta, whatsapp-ryhmiä. Arviointikeskustelu, oppimissuunnitelman päivitys, angiinakierre ja kaksikymmentä nieluviljelyä. Läksyt, kokeet, muista leipäpussin sulkijoita askartelua varten ja jogurttipurkkeja. Ei meillä syödä jogurttia. Vanhempainilta. Euron kolikko oppilaskunnan kioskipäivään. Koiran vatsa kuralla ja tätä vauhtia omakin kohta. Pyykkivuori, puhelimen näyttö rikki, lukupassi. Valomiekka hajosi, itkun lohdutus, ruoka hellalla palaa. Maitoloppu. Ei, meillä ei pelata fortniteä vaikka kaikki muut saa. Jopa naapurin 5-vuotias. Itkua ja riitaa. Konmarita. Soita ystävälle, syö terveellisesti, näytä edustavalta töissä klo 8 ja puhu palaverissa järkeviä. Vaikka menit nukkumaan klo 23.30 ja klo 04.30 oli kasvukipujen taltuttamisoperaatio.

Pesutorni vetelee viimeisiään. Gigantti.fi. Ei tälle elämälle voi kuin nauraa.

unohtui vauva,fi tauko

Vierailija kirjoitti:

Hyvä kommentti tuo hengissä, hah.

Siitä lähtien kun lähdin töihin, arki on ollut kuin juoksumatto, jonka vauhtia joku muu säätää. Kolme vilkasta lasta ja koira. Uhmaikä, neuvola, hammaslääkäri. Vesirokko, enterorokko, huuli halki, käsi murtunut. Uimakoulu ja kynäote. Ihottuma, silmätulehdus, kihomadot. Täi- ja märkärupivaroitus. Täikampa apteekista ja d-vitamiini. Sukset, luistimet, uudet toppavaatteet. Niken lenkkarit ja adidaksen verkkarit. Rokotus, madotus, lenkitys, kaverisynttärit, omat synttärit. Hoplop ja peräpukamat. Eivät liity mitenkään yhteen.

Parisuhdekriisi, oksennus matolla, uusi matto, muutto ja kaverisuhteiden selvittely. Vasukeskustelu, munakennoja ja maitopurkkeja päiväkotiin, kurahousut puuttuu. Oikomishoito, wilmaviestit, liikuntakalenteri. Uusi harrastus, kuskausta, whatsapp-ryhmiä. Arviointikeskustelu, oppimissuunnitelman päivitys, angiinakierre ja kaksikymmentä nieluviljelyä. Läksyt, kokeet, muista leipäpussin sulkijoita askartelua varten ja jogurttipurkkeja. Ei meillä syödä jogurttia. Vanhempainilta. Euron kolikko oppilaskunnan kioskipäivään. Koiran vatsa kuralla ja tätä vauhtia omakin kohta. Pyykkivuori, puhelimen näyttö rikki, lukupassi. Valomiekka hajosi, itkun lohdutus, ruoka hellalla palaa. Maitoloppu. Ei, meillä ei pelata fortniteä vaikka kaikki muut saa. Jopa naapurin 5-vuotias. Itkua ja riitaa. Konmarita. Soita ystävälle, syö terveellisesti, näytä edustavalta töissä klo 8 ja puhu palaverissa järkeviä. Vaikka menit nukkumaan klo 23.30 ja klo 04.30 oli kasvukipujen taltuttamisoperaatio.

Pesutorni vetelee viimeisiään. Gigantti.fi. Ei tälle elämälle voi kuin nauraa.

Ou mai gaad. Menin melkein itekkin ripulille kun tätä luin. o_O

Ja siis kuitenkin ne hyvät puolet kuittaa ton kaiken? Ois kiva kuulla - vaikka sorry off topic - vastapainoksi se ajatuksenjuoksu, miten ihmeessä ton jaksaa. Nauramalla vissiin? Mielessäni kuulen sellasen maanisen käkätyksen hullunkiilto silmissä :D vitsi vitsi siis tietty.

(Aivan loistavan strategian oot kyllä valinnu, samaa mun sotaveteraani-isoäiti sanoo että kun on tosi kyseessä niin eipä siinä itku mitään auta)

Tsemppiä kaikille perheellisille! Kiitos että jaksatte kasvattaa meidän uutta Suomea

Siinä arjessakin voi tarttua hetkeen. Laittaa silmät kiinni ja kuunnella, hengittää syvään ja nauttia siitä hetkestä. Tuore kahvi. Lapsen kosketus. Miehen hymy. Kylmä vesi iholla suihkussa. Saunan lämpö. Auringon säteet ikkunan läpi. Lapsen nauru. Ei se vaadi kuin sekunnin kaksi.

Mistä stressistä? Meillä on kolme lasta, nyt jo teinejä, ja en oikein ymmärrä milloin minun olisi pitänyt stressata. Olin lasten kanssa vuosia kotona heidän ollessa pieniä ja silloin en huomannut stressata. Kun nuorin lähti kolme vuotiaana päiväkotiin keskimmäisen mennessä eskariin ja vanhimman tokalle luokalle, niin silloinkaan en stressannut. Nyt lapset ovat teinejä ja vanhin täyttää kesällä 18 vuotta, mutta vieläkään en stressaa.

Asennekysymys.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hyvä kommentti tuo hengissä, hah.

Siitä lähtien kun lähdin töihin, arki on ollut kuin juoksumatto, jonka vauhtia joku muu säätää. Kolme vilkasta lasta ja koira. Uhmaikä, neuvola, hammaslääkäri. Vesirokko, enterorokko, huuli halki, käsi murtunut. Uimakoulu ja kynäote. Ihottuma, silmätulehdus, kihomadot. Täi- ja märkärupivaroitus. Täikampa apteekista ja d-vitamiini. Sukset, luistimet, uudet toppavaatteet. Niken lenkkarit ja adidaksen verkkarit. Rokotus, madotus, lenkitys, kaverisynttärit, omat synttärit. Hoplop ja peräpukamat. Eivät liity mitenkään yhteen.

Parisuhdekriisi, oksennus matolla, uusi matto, muutto ja kaverisuhteiden selvittely. Vasukeskustelu, munakennoja ja maitopurkkeja päiväkotiin, kurahousut puuttuu. Oikomishoito, wilmaviestit, liikuntakalenteri. Uusi harrastus, kuskausta, whatsapp-ryhmiä. Arviointikeskustelu, oppimissuunnitelman päivitys, angiinakierre ja kaksikymmentä nieluviljelyä. Läksyt, kokeet, muista leipäpussin sulkijoita askartelua varten ja jogurttipurkkeja. Ei meillä syödä jogurttia. Vanhempainilta. Euron kolikko oppilaskunnan kioskipäivään. Koiran vatsa kuralla ja tätä vauhtia omakin kohta. Pyykkivuori, puhelimen näyttö rikki, lukupassi. Valomiekka hajosi, itkun lohdutus, ruoka hellalla palaa. Maitoloppu. Ei, meillä ei pelata fortniteä vaikka kaikki muut saa. Jopa naapurin 5-vuotias. Itkua ja riitaa. Konmarita. Soita ystävälle, syö terveellisesti, näytä edustavalta töissä klo 8 ja puhu palaverissa järkeviä. Vaikka menit nukkumaan klo 23.30 ja klo 04.30 oli kasvukipujen taltuttamisoperaatio.

Pesutorni vetelee viimeisiään. Gigantti.fi. Ei tälle elämälle voi kuin nauraa.

Ou mai gaad. Menin melkein itekkin ripulille kun tätä luin. o_O

Ja siis kuitenkin ne hyvät puolet kuittaa ton kaiken? Ois kiva kuulla - vaikka sorry off topic - vastapainoksi se ajatuksenjuoksu, miten ihmeessä ton jaksaa. Nauramalla vissiin? Mielessäni kuulen sellasen maanisen käkätyksen hullunkiilto silmissä :D vitsi vitsi siis tietty.

(Aivan loistavan strategian oot kyllä valinnu, samaa mun sotaveteraani-isoäiti sanoo että kun on tosi kyseessä niin eipä siinä itku mitään auta)

Tsemppiä kaikille perheellisille! Kiitos että jaksatte kasvattaa meidän uutta Suomea <3

Nauru on kyllä paras strategia. Näen hauskuutta monessa asiassa. Jopa kun katson ihmisiä aamuruuhkassa niin tosissaan kaasuttamassa kuka minnekin. Kuka tän kaiken on edes keksinyt, hah!

Lapsethan ovat pääsääntöisesti hyvinkin positiivisia ja ennakkoluulottomia joten heidän kanssa pärjää, toisin kuin aikuisten kanssa.

Vierailija kirjoitti:

Ei se lapsiperhearki mitään stressaavaa ole, elämä yleisesti sisältää haasteita ja vastoinkäymisiä, oli lapsia tai ei.

Kyllähän elämä on tuhatkertaisesti stressaavampaa kuin ennen lapsia. 20 vuotta makoilin töitten jälkeen sohvalla, välillä kävin elokuvissa tai vetäisin kännin. Sitten tuli toivottu lapsi, ja kaikki kyllä muuttui. Stressaavalta kyllä tuntuu. Lisäksi jatkuva sairastelu vie loputkin voimat. Sairastelu tulee siis lapsen mukana päiväkodista.

Vierailija kirjoitti:

Hyvä kommentti tuo hengissä, hah.

Siitä lähtien kun lähdin töihin, arki on ollut kuin juoksumatto, jonka vauhtia joku muu säätää. Kolme vilkasta lasta ja koira. Uhmaikä, neuvola, hammaslääkäri. Vesirokko, enterorokko, huuli halki, käsi murtunut. Uimakoulu ja kynäote. Ihottuma, silmätulehdus, kihomadot. Täi- ja märkärupivaroitus. Täikampa apteekista ja d-vitamiini. Sukset, luistimet, uudet toppavaatteet. Niken lenkkarit ja adidaksen verkkarit. Rokotus, madotus, lenkitys, kaverisynttärit, omat synttärit. Hoplop ja peräpukamat. Eivät liity mitenkään yhteen.

Parisuhdekriisi, oksennus matolla, uusi matto, muutto ja kaverisuhteiden selvittely. Vasukeskustelu, munakennoja ja maitopurkkeja päiväkotiin, kurahousut puuttuu. Oikomishoito, wilmaviestit, liikuntakalenteri. Uusi harrastus, kuskausta, whatsapp-ryhmiä. Arviointikeskustelu, oppimissuunnitelman päivitys, angiinakierre ja kaksikymmentä nieluviljelyä. Läksyt, kokeet, muista leipäpussin sulkijoita askartelua varten ja jogurttipurkkeja. Ei meillä syödä jogurttia. Vanhempainilta. Euron kolikko oppilaskunnan kioskipäivään. Koiran vatsa kuralla ja tätä vauhtia omakin kohta. Pyykkivuori, puhelimen näyttö rikki, lukupassi. Valomiekka hajosi, itkun lohdutus, ruoka hellalla palaa. Maitoloppu. Ei, meillä ei pelata fortniteä vaikka kaikki muut saa. Jopa naapurin 5-vuotias. Itkua ja riitaa. Konmarita. Soita ystävälle, syö terveellisesti, näytä edustavalta töissä klo 8 ja puhu palaverissa järkeviä. Vaikka menit nukkumaan klo 23.30 ja klo 04.30 oli kasvukipujen taltuttamisoperaatio.

Pesutorni vetelee viimeisiään. Gigantti.fi. Ei tälle elämälle voi kuin nauraa.

Onneksi meillä tulee maitopurkit päiväkodin puolesta. Yksi stressinaihe vähemmän. Ja tämä on tosi.

Sitäpä tässä juuri pohdiskelen. Palasin töihin 2 vuotta sitten ja sen jälkeen on ollut pelkkää kiirettä 247. Toivon että jossain vaiheessa helpottaa ja voisin vaikka pestä hampaat ilman että samalla täytän pyykkikonetta, ohjeistan lasta, kirjoitan työsähköpostia ja mietin tulevan viikon aikatauluja.

Toisaalta, eipä oikeasti ole tylsää. Ikinä. Ja löytää itsensä ihan absurdeista tilanteista joille kyllä osaa nauraa.

Hyvä parisuhde jossa jaetaan vastuu ja nauretaan paljon.