Miten selviätte kaikesta stressistä mitä lapsiperhe-elämä aiheuttaa

Stressaavuus lapsiperheessä johtuu siitä, että lapset ovat niin rakkaita. Jos he olisivat yhdentekeviä, ei sairastelu, kavereiden saaminen tai tulevaisuuden haaveiden epävarmuus valvottaisi vanhempia öisin. Rakkauteen liittyy aina myös huoli.

Stressaavin vaihe on nuoren aikuisen muutto pois kotoa. Mahdollisesti kauaskin kotoa. Moni oireilee parikymppisenä, ja oman paikan löytäminen elämässä takkuaa. Äitinä haluaisi auttaa ja poistaa kaikki esteet elämästä, mutta enää ei voi puuttua toisen elämään samalla tavalla kuin ennen. Voi vaan katsoa sivusta. Nuoren aikuisen äitiys opettaa rukoilemaan, ellei ole ihan vannoutunut ateisti.

Upp

Miten niin? Lapsiperhearki on ihanaa, ellei sitten ole esim kehitysvammainen lapsi, mutta eihän niille mitään voi jos näin tapahtuu.

En ole kokenut stressiä. Elämä on elämää ja on välillä hankalampaa.

Nykyisin tuntuu ettei ihmiset kestä mitään elämän pikku kolhuja. Tavallista elämääkin pidetään jotenkin vastoinkäymisenä esim jos ei ihan kaikki asiat onnistu. 

Vierailija kirjoitti:

Ei se lapsiperhearki mitään stressaavaa ole, elämä yleisesti sisältää haasteita ja vastoinkäymisiä, oli lapsia tai ei.

Jaa???

Uppp

Meillä kolme lasta (19-, 7- ja 5-vuotiaat) ja no stress. Vastuut jaetaan. Eletään omannäköistä elämää.

Vierailija kirjoitti:

Hyvä kommentti tuo hengissä, hah.

Siitä lähtien kun lähdin töihin, arki on ollut kuin juoksumatto, jonka vauhtia joku muu säätää. Kolme vilkasta lasta ja koira. Uhmaikä, neuvola, hammaslääkäri. Vesirokko, enterorokko, huuli halki, käsi murtunut. Uimakoulu ja kynäote. Ihottuma, silmätulehdus, kihomadot. Täi- ja märkärupivaroitus. Täikampa apteekista ja d-vitamiini. Sukset, luistimet, uudet toppavaatteet. Niken lenkkarit ja adidaksen verkkarit. Rokotus, madotus, lenkitys, kaverisynttärit, omat synttärit. Hoplop ja peräpukamat. Eivät liity mitenkään yhteen.

Parisuhdekriisi, oksennus matolla, uusi matto, muutto ja kaverisuhteiden selvittely. Vasukeskustelu, munakennoja ja maitopurkkeja päiväkotiin, kurahousut puuttuu. Oikomishoito, wilmaviestit, liikuntakalenteri. Uusi harrastus, kuskausta, whatsapp-ryhmiä. Arviointikeskustelu, oppimissuunnitelman päivitys, angiinakierre ja kaksikymmentä nieluviljelyä. Läksyt, kokeet, muista leipäpussi

Tällaistahan se oli. Tuohon kun lisätään vielä miehen reissutyö  ja omakotitalon ylläpito, niin on kuin omasta elämästäni. Miten siitä selvisi, nauraen, itkien, huutaen (ainakin sisäisesti, joskus vähän ääneenkin) ja päivä kerrallaan. Ihanaa ja ihan hirveää. Nyt ovat jo aikuisia ja aikaa on itselle vaikka kuinka paljon.