Lapset kannattaisi tehdä alle 30 -vuotiaana.

No varmaan kannattaisi, mutta jos ei elämäntilanne sitä salli niin minkäs teet?

[quote author="Vierailija" time="14.03.2013 klo 17:49"]

niin minkäs teet?

[/quote]

Lapsen myöhemmin.

Mikä ettei. Kyllä lapset voisi saada alle 30-vuotiaana. Mutta ei sitä 30-vuotiaanakaan vielä vanha ole. Itse sain esikoisen 30-vuotiaana, nyt kolme lasta: 4,6,8 vuotiaat. Helposti raskauduin ja helpot raskaudet. Luonto suo jos on suodakseen. Ja kyllä monet saavat yli 40-vuotiaanakin. Sen varaan ei kannata laskea, että onnistuisi yhtä helposti iällä millä hyvänsä, mutta ei lasten hankintaan välttämättä kiire ole.

On kyllä ihan tilanteesta kiinni. Itse valmistuin akateemisista opinnoista 24-vuotiaana ja sen jälkeen lähdin luomaan uraa, nautin nuoruudesta ja matkustelin. Esikoisen sain 30-vuotiaana. Sitten taas työelämässä 7 vuotta ja nyt kypsemmällä ;) iällä kaksi lasta lisää melko peräkkäin eli keskimmäinen kun olin 37-vuotias ja kuopus syntyy muutaman kuukauden päästä ja olen 39 vuotta. Tämä on sopinut meille oikein hyvin ja raskaudet menneet hyvin. Nyt ei ole rahastakaan tiukkaa eli ei tarvitse kituutella.

Sitä mieltä, että ei kuulu kenellekään milloin alan lapsia tekemään, jos koskaan. Olen 27 v. ja lasten saanti tuntuu edelleenkin ihan utopistiselta ajatukselta. Että uhraisin oman aikani ja ruumiini ihan vaan varmistaakseni jälkeläisen saannin. Ei kiitos.

Rakas 6, ei kannatakaan. Et ole ymmärtänyt koko juttua. :)

Itse sain kaksi lasta alle ja kaksi yli 30-vuotiaana, helposti, ja kannatti - mutta ei sovi kaikille.

Mun neljä nuorinta olisi jäänyt syntymättä, jos olisin lopettanut lasten tekemisen 30-vuotiaana.

Jaa. Mä olen 36 -vuotias ja aion tehdä vielä lapsen.

Pahus, myöhäistä. Olen jo 37 v. Ja onnellisesti raskaana :) esikoisen sain pari vuotta sitten. Vakkarityö, johon palata hoitovapaalta, talous kunnossa, juoksut juostu ja nuoruudesta nautittu. Nyt nautin tästä elämänvaiheesta. Mulle ja miehelle sopi tämä, minullekin lapsen hankinta oli utopistista vielä siinä kolmenkympin kynnykselläkin?

Vaikka artikkelissa ei oltu mainittu numeroa, niin muistaakseni luin tämän lehdestä jo kauan, kauan sitten. Muistan että jo silloin ärsytti tuon terkkarin holhoava asenne nuoria naisia kohtaan. Että ihan kaduttaa sitten myöhemmin ettei lapsia tehty nuorena, ja ollaan siitä katkeria omille vanhemmille että nämä eivät lapsentekoon painostaneet...kuulostaa jotenkin epärealistiselta.

Sellaisen ihmisen elämässä, jossa jossain vaiheessa lapsia on, kestää se vapaa, huoleton aika vain pienen osan elämästä. Sitten huolehditaan lapsista, ja sen jälkeen omista vanhemmista jne. Minä itse olen saanut lapseni alle kolmekymppisenä ja yli kolmekymppisenä, ja minusta on väärin pelotella nuorta ihmistä lapsettomuudella, jos lapsentekoa lykkää. Ihminen voi parhaiten, ja on äitinäkin parhaimmillaan, jos on saanut elää elämänsä itseensä tutustuen ja itseään kuunnellen ja tehdä sen perusteella omat päätöksensä, ilman ulkopuolisten painostusta. Jos ei tunne olevansa kypsä äidiksi jossain iässä tai kenties koskaan, niin se on aivan ok. Eivät lapset automaattisesti kuulu elämään, eikä kaikkien tarvitse niitä tehdä. Elämässä on muutakin arvokasta.

Sanoisin että jos on mahdollista niin joo, eli jos on toimiva parisuhde jne. niin kannattaa ainakin aloittaa. Eikä pelkästään siitä syystä että hedelmöittyminen on helpompaa jne.: itsellä kävi huono tuuri ja isäni kuoli jo 64-vuotiaana. Ehti viettää lastenlastensa kanssa 9 ja 6 vuotta, jos olisin aloittanut lapsenteon vasta 30 jälkeen olisi aika jäänyt 4 ja 1 vuoteen, ja jos olisin aloittanut 35 jälkeen ei esikoinenkaan olisi ehtinyt tutustua vaariin. Lapsilla on lämpimät muistot vaarista, se lohdutti aika paljon isän kuoleman jälkeen.

En kuitenkaan tarkoita että väkisin pitäisi alkaa lapsia tekemään alle 3-kymppisenä jos ei ole siihen itse valmis, ei ole löytynyt sopivaa puolisoa jne.

Isoäitini sai esikoisensa 26v iässä ja viimeisen lapsensa täytettyään 47v. Ei siitä ole kuin muutama sukupolvi, kun lapsia saatiin nuorena ja vanhana eikä sitä kukaan kauhistellut.

Niin kannattaisi. Yli 30 vuotiaana saisi olla vain yksi synnytys. "Tyttövartalo" säilyy kyllä.

Moni nuorena lapsensa tehnyt saa vielä iltatähden myöhemmällä iällä. Miksei sitä kummastele kukaan, mutta sen sijaan jos saa esikoisen varttuneempana, niin heti kauhistellaan?

Minä mietin sellaista, että kun olen 40v,vanhin lapseni on silloin jo yli 20 vuotias ja nuorin 16 vuotias :)

Paha se lapsi on tehdä alle 30 vuotiaana jos Sen Oikean miehen siihen hommaan tapaa vasta vähän vanhempana.Ei kaikki mene aina suunnitelmien mukaan.

Mieluummin yli 30-vuotiaana. Lapsikullat, eläkää ja opetelkaa tuntemaan itsenne ja kasvakaa aikuisiksi ennen kuin teette lapsia. Eikä sillä pysyvällä parisuhteellakaan ole niin hirmuisen kiire, ei tarvitse olla kihloissa 23-vuotiaana viimeistään.

Mä olen tavannut nykyisen mieheni 27-vuotiaana ja saanut lapsen 31-vuotiaana. Nuorena olin vastuuton hupsu, kun sitä sain olla. Ja olen erittäin tyytyväinen elämääni. Ei tarvitse haikailla tekemätöntä.

Minäpä en tee lasta ollenkaan ja olen vastuuton hupsu loppuelämäni! Nyt 36-vuotiaana tekisin taatusti abortin jos vahinko kävisi. 

Minä olen saanut lapsen/lapsia vähän alle 20-vuotiaana, vähän alle 30-vuotiaana, vähän alle 40-vuotiaana ja vähän alle 50- vuotiaana. Joka vaiheessa on ollut omat etunsa ja joka vaiheessa lapsi tuonut upean lisän elämään.

Mietityttää tuo sana kannattaa otsikossa. Kuinka moni lapsettomuudestä kärsivä ihan oikeasti kärsii siitä iän takia? Itselläni todettiin selittämätön lapsettomuus 26-vuotiaana (!), ja tuolloin lääkäri sanoi, että jos on alle 35-vuotias, niin ikä ei vaikuta lähes lainkaan. Alle 35-vuotiaana voi raskautua hitaammin eli menee useampi kierto mutta se ei selitä lapsettomuutta. 

Tältä pohjalta mietin, mitä etua se alle 30-vuotiaana lapsensaaminen tuo. Jos tekee lapsen ensimmäiseen vähän pidempään suhteeseen, opiskelut kesken jne. niin enemmänhän siitä on vain haittaa. Faktahan on, että huostaanotot ovat yleisempiä nuorilta äideiltä ja isiltä, ja yksi syy on se, ettei olla riittävän kypsiä vanhemmiksi, on taloudellista turvattomuutta ja kavereiden painetta (ja tämähän osoittaa sen kypsyydenkin, kun kaveripiiri vaikuttaa paljon). 

Itse toivon omila lapsiltani, että saisivat ensin opinnot loppuun tai ainakin yli puolivälin ja että ovat ehtineet vakiinnuttaa parisuhteen asumalla useamman vuoden yhdessä ja puuhaamalla kaikennäköistä keskenään (esim. matkustelu). Lapsi ei estä mitään näistä, mutta vaatii vanhemmiltaan vähän enemmän kuin silloin, kun lapsi tulee perheeseen, jossa parisuhde on vankalla pohjalla ja vanhemmilla on runsaasti yhteistä historiaa ja talousasiat ovat kunnossa. Jollakulla 20-vuotiaalla voi olla nämä kaikki hallussa, ja silloinhan mikään ei estä lapsentekoa, mutta useimmilla ei, joten mitään lisäarvoa en näe siinä, että ne lapset pitäisi tehdä ennen tiettyä ikää. Tärkeintä on tietää, mitä haluaa ja tuntea, että kykenee siihen.