Eskarilaisten äidit joilla myös pienempiä, miten jaksatte kuskata?

Meillä toisen lapsen eskarivuosi oli ehkä rankin, mutta näin jälkeenpäin se oli kyllä mukavaa aikaa. =) Esikoinen oli tuolloin ekalla ja kakkonen siis eskarissa klo 8.30-12.30. Kolmas lapsi oli silloin 4-vuotias, ja kotihoidon lisäksi kävi välillä srk:n kerhossa. Kuopus oli silloin 2-vuotias.

Oli se aikamoista showta tuon porukan kanssa järjestellä eskarikuljetukset. Meillä eskari kyllä kävelymatkan päässä, mutta tosiaan se muun katraan pukeminen ja menojen järjesteleminen saattoi joskus olla aikamoista palapeliä. Mies pystyi joskus menemään joustavasti töihin, joten vei samalla eskarilaisen. Samoin joskus teimme vaihtokauppaa tutun perheen kanssa: he heittivät ekaluokkalaisensa meille ja ottivat meidän eskarilaisen matkaan, ja minä lähetin oman ja heidän ekaluokkalaisensa tästä koulua kohti ajallaan. Usein pakkasin koko porukan ulkovaatteisiin ja lähdimme lähelle ulkoilemaan, kerhoon tai kylään. Joskus taas menimme autolla pidemmälle, joten siinä samalla se eskarilaisen vienti onnistui. Pari kertaa kuussa kun ei ollut mitään menoa mihinkään tai joku pienemmistä oli kipeä, pidimme suosiolla kotipäivän koko poppoo, eikä eskarin opet tätä mitenkään huonona pitäneet. Sellaista sen tulisi olla sen eskariajan, leppoisaa, mutta kokonaan en eskaria jättäisi väliin mistään hinnasta.

Meillä se eskarilaisen haku sitten saattoi olla hankalampaa, mutta edelleen olen sitä mieltä, että se on järjestelykysymys. Kerhot ja muut aamupäivämenot loppuivat sopivasti puolilta päivin, joten olimme usein sopivasti 12.30 eskarilla. Tämä olikin minuutintarkkaa, lapset eivät yleensä olleet valmiita yhtään aiemmin, eikä yhtään saanut hakija myöhästyä, sillä pk:n henkilökunta oli tiukasti muissa tehtävissä puolipäiväisten luovutuksen jälkeen. Samoin meillä ei lapsi saanut koskaan eikä millään verukkeella kulkea yksin, joskus jos minulla oli pienin nukahtanut autoon, koitin lähettää esikoista siihen näköyhteyden päähän ovelle hakemaan ettei tarvitsisi jättää vauvaa autoon nukkumaan, niin eivät antaneet, vaikka näkivät, että vilkuttelen siitä pihalta autosta.

Nostan kyllä hattua kaikille, jotka jaksavat tuota kotiäitien kuljetusrumbaa. Nyt kun olen itse töissä ja nuorimmainen käy eskaria, niin onhan tämä miljoona kertaa helpompaa. Sen kun jompikumpi vanhemmista heittää eskarilaisen päiväkodille aamupalalle töihin mennessään ja pk:ssa sitten on eskaritunnit silloin 8.30-12.30 ja sen jälkeen jatkuu päivähoito ryhmässä, kunnes lapsi haetaan iltapäivän ulkoilulta. Siitä huolimatta nautin valtavasti kotiäitivuosista, ja antoivat ne lapsillekin mukavan rennon pikkulapsiajan. =) Olimme lähes joka päivä menossa milloin missäkin, riitti sosiaalista elämää, kerhoja ja tapaamisia, mutta tarvittaessa voitiin koska vaan pitää rento pyjamapäivä jos niin haluttiin. Koska vietimme niin aktiivista elämää silloin, tuntuu nyt että kotiäitiaikoina oli kyllä kiireisempää pitää kaikki langat käsissä ja kontrolloida kaikki menot, kuljetukset yms. Nytkin lasten ollessa isompia on toki illat täynnä harrastusjuttuja usein vielä monet päällekäin, mutta silti järjestely on nykyään helpompaa.

Rankkaa olisi ollut, jos olisi pitänyt kuskata ja pienemmän päiväunia yrittää pakolla saada siirrettyä sopivaan aikaan. Meillä mummo tuli vahtimaan pienen päiväunia siksi aikaa, kun hain eskarilaista. Mummo asuu 200 metrin päässä.

En oikein ymmärrä tuota, että sujuuhan se, kun muutenkin ulkoillaan siihen aikaan. Siis jos olisin vienyt eskarilaisen ja sitten ulkoillut pienemmän kanssa ja tullut kotiin syömään, niin sehän olisi kuulostanut ihan kivalta. Mutta pitihän se eskarilainen hakeakin, eli siitä ruoan jälkeen vaan reippaasti tallustamaan taas samaa puolen tunnin matkaa ja sama heti takaisin. Tosi innostavaa... Eskarissakin sanoivat, että he kyllä suosivat arkiliikuntaa, ja mikäs siinä on kävellessä syksyllä ruskan hehkuessa ympärillä ja posket somasti puolukanpunaisina, mutta sama matka neljä kertaa päivässä ja säässä kuin säässä. Ainakin eskarintädin reippailu vaihtui autoon, kun räntää alkoi tulla vaakasuoraan. Ja huvitti, kun kotiäitien päiviä vielä kuvataan niin vapaiksi, saa tehdä mitä vaan kelloa tuijottelematta :D