Lue keskustelun säännöt.
Hyperemeesiä ei ymmärretä! Siis edes lääkärit.
11.03.2019 |
Nulla on jokaisessa kolmessa raskaudessa hyperemeesi eli KOKO RASKAUDEN kestävä raju pahoinvointi ja oksentelu. Se on aivan tauotonta, 24/7 ja pysyy vähän aisoissa sillä että syön koko ajan. Puolen tunnin välein pitää syödä jotain vaikkei ole nälkä eikä maistu. Mutta jos en syö, seuraa kymmenien oksennusten sarjalaatoittainen vessassa, kouristelut ja joskus pyörtyminen. Yrjöän niin kauan että sappinesteet lentää, se on jotain aivan kamalaa.
Tuon jaykuvan syömisen takiasitten lihon. En haluaisi syödä, mutta jumaliste on pakko, olo on aivn hirveä koko ajan ja pelkään niitä oksennuskohtauksia niin paljon.
Lääkärit ei oikein ymmärrä tilaa, siis sitä miten hirveä oksennustauti/merisairaus on 24/7 päällä, yölläkin oksentelen.
Edellisessä raskaudessa en saanut sairauslomaa ollenkaan. Työterveyslekuri on sitä mueltä että raskaus ei olesairaus. Oksentelun työpaikan seinät, käytävät ja vessat ja kokouksissa koko ajan pyörtymisen partaalla sinnittelin. Olin ä-loman alkuun töissä vaikka olisin todellakin kuulunut saikulle.
Ekassa rasksudessa en päässyt tippaan vaikkaoli hellekesä, kuivuin ja pyörryin. Viimein pyörtymisen jälkeen pääsin 2 TUNNIKSI tiputukseen. Lääkäri sanoi että töihin vaan!
Nyt kolmas raskaus menossa ja neuvolantäti on aivan sadisti. Tän jatkuvan syömisen takia joka raskaus on tuonut 25kg lisäpainoa (jonka olen saanut aina pois heti iun pahoinvointi lakannut). Täsdäkin raskaudessa kiloja tullut rv 12 mennessä 9kg. Tiedän, psljon, mutta en voi tehdä sille mitään, mun on PAKKO syödä vaikken halua. Nyt neuvolantäti ”pskotti” että mun pitää käydä jumpassa niinkuin ennenkin, koska paino nousee liian nopeaan. Käyn 4 krt viikossa ryhmäliikunnassa. Olen mennyt sinne nyt väkipakolla pahoinvoivana, mukana oksennuspussi ja evästä. Hypin ja jumppaan pyörtymisen rajamailla, olen oksentanut pussiin ja kerran liki tippunut spinningpyörän päältä kun taju katosi.
En jaksa enää. Oon ihan poikki. Meniskö kukasn oksennustaudissa tai merisairaudessa tai krapulassa jumppaan? Entä töihin päivästä toiseen? Entä jaksaisiko kaikki samat velvoitteet kuin terveenä?
En jumalvita jaksa enää. Kukaan ei tunnu tajuavan mitä helvettiä tää on. Sairaslomaa ei anneta, käsketään vasn reipastua. Hyperemeesi diagnoosi ehkä jopa snnetaan, mutta ei lääkketä tai mitään apua. Ketään ei kiinnosta, ja pahinta on ylenkatseiset ohjeet ”reipastu vähän”
Eikö jumaliste kukaan tajua että oon SAIRAS! Ihan helvetin kipee. Koko ajan. Koko 9 jkk. Oksennan vielä aina synnytyssalissakin.
Jos olisin mies niin varmasn saisin9 kk saikkua mutta naisen arvo on mitätön, sua ei kukaan auta eikä ees kuuntele.
Kommentit (65)
Vierailija kirjoitti:
Sain Hollannissa lääkäriltä pahoinvointiin lääkkeet. Jotain B-vitamiinia (joko b6 tai b12) ja matkapahoinvointiin tarkoitetun lääkkeen sekoitus. Ja olin saikulla noin puolet ajasta. Sun pahoinvointiin uskottas neuvolassa paremmin, jos paino tippuisi eikä nousisi.
Totuus nyt kuitenkin on se, että paino ei välttämättä laske. Mielestäni on törkeää ehdotella hyperemeesistä kärsivälle, että pitäisi jättää syömättä jotta ammattilaiset ottaisivat vaivan tosissaan. Kyllä sen pitäisi riittää, että tuo olo on silkkaa kärsimystä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyynisesti ajateltuna se ei oikein käy, että kuka vaan saa koko raskausajan saikkua ihan vaan sanomalla, että oksettaa kauheasti. Täydellisessä maailmassa tietty ihmiset eivät koskaan valehtelisi lääkärille ja lääkärit voisivat uskoa jokaista 100 %. Kun tämän huomioi, niin ei ole kumma, että jäätävää vauhtia lihovan ei uskota oksentavan sisuksiaan pihalle 24/7.
Raskauspahoinvointihan on sikiötä suojelemaan kehittynyt ilmiö, joillain sen säätely vaan ei toimi niinkuin pitäisi. Ei raskausmyrkytykseenkään ole vielä löydetty hoitoa, vaikka se on paljon vaarallisempaa. Lääketiede vaan ei kerta kaikkiaan ole niin pitkällä, kuin moni tuntuu luulevan.
Olen ap tosi pahoillani ja toivotan voimia. Mulla yksi lapsi, en uskalla yrittää seuraavaa koska en selviäisi raskausajasta. Mulla oli pahoinvointia 18 ensimmäistä viikkoa, onneksi mulla oli työhuone niin makasin vain sohvalla kun huone pyöri silmissä ja oksetti... Sain myös anemian, hb oli 90, naikkari kieltäytyi hoitamasta mitenkään kun raskauteen kuuluu väsymys. Ja liitoskivut. Pystyin kävelemään päivän aikana maksimissaan 100m, olin täysin autettava. Esim. ruokakauppareissua en pystynyt edes harkitsemaan. Kaikesta huolimatta en saanut päivääkään saikkua vaikka moneen kertaan pyysin. Mitään töitä en pystynyt alkuraskaudesta tekemään, keskiraskaudessa vain nukuin ja makasin. Sohva oli taas käytössä... Vasta lopussa kovissa liitoskivuissa pystyin tekemään jotakin kun olin vihdoin saanut raahattua itseni töihin. Seuraavassa raskaudessa olisi lapsikin hoidettavana, ei taida onnistua. Lapsi on 10kk, liitoskivut eivät ole vieläkään kadonneet. En ymmärrä kuinka jotkut saikkua saavat, esim. normiflunssasta saa saikkua, mutta yhtä huonossa ja huonommassakin kunnossa olin suuren osan raskaudestani. Työnantajalle tosi turha, onneksi olivat ymmärtäväisiä.
Hei edellinen, oletko varma että sulla ei ole (alkava) kohdunlaskeuma? Mielestäni se tuntuu aluksi samalta kuin liitoskivut. Käy ihmeessä lääkärissä tutkituttamassa!
Sain Hollannissa lääkäriltä pahoinvointiin lääkkeet. Jotain B-vitamiinia (joko b6 tai b12) ja matkapahoinvointiin tarkoitetun lääkkeen sekoitus. Ja olin saikulla noin puolet ajasta. Sun pahoinvointiin uskottas neuvolassa paremmin, jos paino tippuisi eikä nousisi.