Nolointa mitä äitisi löysi huoneestasi kun olit teini?

Ei äiti eikä minä vaan teini-ikäinen poikani ja paljon nuorempi pikkusiskonsa. Tyttö oli ollut veljensä huoneessa yksin ja huomasi irtonaisen lyhyen (n. 30cm) lattialankun. Hän tuli melkein itkien kertomaan mulle että on varmaan löytänyt huumeita isoveljen huoneesta. Mentiin yhdessä katsomaan. Lankun alla kolossa oli hopeanvärinen paketti. Lohdutin tyttöä että ei ole huumeita, älä hätäile. Jätin kertomatta että hopeanvärinen paketti oli kondomi. Isoveljelle en koskaan kertonut tästä löydöstä, en halua nolata lapsiani. Olin kyllä tiennyt tästä kolosta koska lauta ei ollut tiiviisti kohdallaan. Vanha talo ja pitkä historia. Muita erikoisia kätköpaikkoja ei ole kuitenkaan löytynyt.

Ylös!

Tyttäystävän pikkuhousut tyynyn alta. Siinä oli keltanen heippalappu missä luki. Oli kivaa ja tapahtui se vihdoin, vaikka ei ehkä onnistuttu niinkun piti. Illalla uudelleen pus ja hali. Nähdään koulussa.

Eli menetettiin neitsyytemme 15v.

Tupakka askin äiti löysi lukupöydän laatikosta ollessani 12 tai 13 vuotias. Selittelyt ei auttaneet. Sain äidiltä piiskaa.

ei mitään noloa löytynyt ja ei ollut ikiomaa huonetta, nyt jo löytyisi noloakin

Kirjahyllyssäni oli yksi vetolaatikko jonka sai avaimella lukkoon. Ja sen yhden ainoan kerran kun unohdin lukita sen, niin äiti meni penkomaan sen ja löysi isältä pöllimäni täyden tupakka-askin. Enkä edes polttanut itse, vaan olin jemmannut sen sinne hetken mielijohteesta jotain tulevia bileitä varten, joita oli ehkä kerran vuodessa. Silti hirveä haloo, huuto ja jäkätys, koska äiti itse absolutisti terveysintoilija

Vierailija kirjoitti:

Päiväkirjani. Eipä ollut kiva huomata, että äiti oli lukenut sitä kaikki vuodet. Sitten kun se selvisi, hän suorastaan oksensi päälleni kaikki salaisuuteni, pilkkasi ja ivasi niitä ja minua.

Mulla sama. Lisäksi äitini kyseli niistä vieraiden kuullen ja naureskeli.

Äitini myös naureskeli kirjeelle, jota kirjoitin kirjekaverille.

Ärsytti, kun äiti tutki aina huoneeni ja naureskeli. Nykyäänkin vielä penkoo meillä kaappeja. Onneksi ei kuitenkaan pääse pyörätuolin kanssa joka kaapille.

Voihan pehva, että alkoi hävettää... Olin teininä hyvin itsekriittinen enkä pystynyt pitää oikeaa päiväkirjaa koska en mielestäni tiennyt miten päiväkirjaa kirjoitettaisiin "hienosti". Julkaisukelpoisesti tai jotain... Joten kirjoittelin kaikenlaisille lappusille muistiinpanoja, suunnitelmia, motivaatiokirjeitä jne. Pidin ne visusti salassa tietysti ja silppusin säännöllisin väliajoin. Paitsi! Yhden ainoan kerran unohsin lappuja pöydälleni levälleen lähtiessäni näkemään kaveria ja äiti ehti kotiin ennen minua. Ja tottakai piti hakea jotain huoneestani. Aivan varmasti näki ja ihmetteli näitä papereita koska niitä ei oltu mitenkään pistetty talteen vaan olivat aika mielenkiintoisesti levällään siinä. Ja, ei hitto... olin seurustellut salaa yhden pojan kanssa reilun vuoden. Pojan vanhemmat olivat hyvin uskovaisia, joten pakanaperheen tyttärenä minua ei voinut esitellä. Seurustelua ei tuo katsomusero haitannut eikä mua tosiaan haitannut, ettei mua oltu esitelty perheelle (vaikka aikuistuttuani pidän kyllä todella outona). Mutta poikaystävä oli alkanut jo vihjailla (painostamatta tai edes suoraan) että tahtoisi edetä ja aloittaa seksin. Niin olin tietenkin miettinyt hartaasti asiaa pitkään ja sitten piirtänyt itselleni sellaisen kalenterin, mihin olin merkinnyt mahdolliset päivät, joina seksikokeilu voisi olla mahdollinen. Oli siis kalenterissa sellaisi "SEKSI <3" ja sydänkasamerkintöjä ehkä joku miljoona kesä-heinäkuussa...

Äiti ei eleelläkään näyttänyt noteeranneensa tuota, mutta kiinnostui kyllä noin päivän päästä, että onko mulla joku poikaystävä ja millainen. En tietenkään voinut kertoa eikä meillä ehtinyt edes olla "sitä" kun vuoden odotus oli ollut liikaa kristitylle ja oli mennyt johonkin bileisiin ja tunnusti sitten itkien panneensa jotain tuntematonta tyttöä. Tietysti erottiin sydän aivan säpäleinä, neitsyys tallella... Mutta ehkä se oli rakkautta kumminkin kun vuoden jaksoi kärttää ja itse tunnusti? No, aika lapsellista...