Lue keskustelun säännöt.
Kumpi on pahemmin traumatisoitunut: se joka muistaa kaiken tarkasti vai se, jolla ei ole muistikuvia?
11.03.2019 |
Jos on tapahtunut jotain kamalaa, niin onko se pahemmin traumatisoitunut joka ei muista sitä (asiaa ei ole pystytty tietoisesti käsittelemään ja mieli suojaa piilottamalla muistot). Vai kertooko tuo muistamattomuus siitä, ettei tapahtunut ole vaikuttanut kovin pahasti? Miten voi erottaa kummasta asiasta on kyse?
Kommentit (117)
Siis se "tarkka muistaminenhan" ei ole oikeasti tarkkaa.Kauan sitten lavastettiin järkyttävä ampumavälikohtaus luentosalissa muistin tutkimiseksi.Tarkimmistakin muistikuvista oli 25% väärin,epätarkimmista 80% väärin.Psyykkinen paine vaikuttaa muistikuviin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Siis se "tarkka muistaminenhan" ei ole oikeasti tarkkaa.Kauan sitten lavastettiin järkyttävä ampumavälikohtaus luentosalissa muistin tutkimiseksi.Tarkimmistakin muistikuvista oli 25% väärin,epätarkimmista 80% väärin.Psyykkinen paine vaikuttaa muistikuviin.
Mikä on sinun motiivisi jatkaa jankutustasi valemuistoista? Kukaan ei ole täällä väittänyt etteikö valemuistoja syntyisi. On hedelmätön lähtökohta silti lähteä siitä, että jonkun toisen kaikki muistot lähtökohtaisesti olisivat valemuistoja. Kerro mikä henkilökohtaisesti sinua motivoi yrittämään kuljettaa keskustelua koko ajan tähän suuntaan?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Siis se "tarkka muistaminenhan" ei ole oikeasti tarkkaa.Kauan sitten lavastettiin järkyttävä ampumavälikohtaus luentosalissa muistin tutkimiseksi.Tarkimmistakin muistikuvista oli 25% väärin,epätarkimmista 80% väärin.Psyykkinen paine vaikuttaa muistikuviin.
Mikä on sinun motiivisi jatkaa jankutustasi valemuistoista? Kukaan ei ole täällä väittänyt etteikö valemuistoja syntyisi. On hedelmätön lähtökohta silti lähteä siitä, että jonkun toisen kaikki muistot lähtökohtaisesti olisivat valemuistoja. Kerro mikä henkilökohtaisesti sinua motivoi yrittämään kuljettaa keskustelua koko ajan tähän suuntaan?
Voisitko vastata? Olen kiinnostunut ymmärtämään toimintaasi paremmin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap, ei noita voi vertailla, kyse on enemmänkin ihmisen yksilöllisistä taipumuksista reagoida traumaattisiin tapahtumiin. Jollain käsittelykyky on hyvä ja nopea, ja hän voi hyvinkin vaikeat tapahtumat prosessoida nopeasti niin, että ne eivät paina mieltä ja haittaa elämää. Tällaista piirrettä kutsutaan resilienssiksi.
Toiset taas murehtivat ja ahdistuvat sellaisistakin vastoinkäymisistä, jotka ehkä monen muun mielestä ovat objektiivisesti katsottuna pieniä.
Näin ollen EI pidä vertailla ja vähätellä - tai vastaavasti sanoa, että "et ole käsitellyt asioita, kun noin vaan porskuttelet". Olemme reagointitavaltamme kaikki yksilöitä.
Kuitenkin kannattaa muistaa, että resilienssiä VOI opetella. Lue täältä lisää:
https://www.mielenterveysseura.fi/fi/mielenterveys/vaikeat-el%C3%A4m%C3…
Vähättely on täysin sinun omaa tulkintaasi. Tosiasia on se, että vasta elämän loppumetreillä selviää täysin se miten kukakin on omien kokemustensa kanssa kyennyt elämään. Kaikkiin asiat eivät vaikuta yhtä voimakkaasti, mutta on outoa jos on paljon sellaisia asioita, joista ei ole edes jotain hataria muistikuvia mielessä.
Mikä tulkinta? Mistä ihmeestä puhut?
Minä sanoin yleisellä tasolla, että kenenkään reaktioita ei voi sivusta käsin arvioida. Puhuin yleisesti, että joku toinen voi märehtiä koko lopun ikäänsä melkoisen vähäiseltä tuntuvaa vastoinkäymistä ja toinen taas käsittelee ja menee yli kauheista kokemuksista. Unohtamisesta en varsinaisesti edes puhunut.
Koeta nyt olla tulkitsematta kaikkia kommentteja itsesi kautta.
16
Sinä voisit valemuistohöpinöinesi poistua täältä.
Tuota.... jos sinä et tiedä jostakin, se ei ole silti höpinää. Lue linkit, äläkä tee itseäsi naurettavaksi.
Kaikki epäselvät muistot eivät ole valemuistoja.
Monesti tuota valemuistokorttia aletaan heilutella silloin, kun halutaan lopettaa keskustelu jostain aiheesta, joka koetaan hankalaksi. Lähtökohtaisesti ei ole mitään järkeä suhtautua jonkun toisen muistoihin automaattisesti valemuistoina. Se on mitätöivää ja loukkaavaa. Usein tällainen suhtautumistapa kertoo siitä, että kyseinen puhuja tuntee jostakusta asiasta syyllisyyttä.
Älä leiki nyt siellä kyökkipsykologia.
Kukaan ei ole kenenkään muistoja väittänyt valemuistoiksi. Saati "automaattisesti" pitänyt mitään valemuistoina. Koko ajan puhuttiin täysin yleisellä tasolla.
Sinä selvästi käyt nyt omaa erillisdebattiasi omista muistoistasi. Vielä kun kertoisit, mitä ne ovat ja käyttäisit vaikkapa nimimerkkiä tai kommenttinumeroasi. Aivan hemmetin vaikea mitän yleisellä tasolla, jos yksi mimosankukka kuvittelee kaikkien kommenttien koskevan juuri häntä.
Toistan: en ole puhunut sinun tai kenenkään ketjuun kommentoineen muistoista yhtikäs mitään. Sinä tai joku muu tuolla hyökkäsi aggressiivisesti koko valemuistojen olemassaoloa ja mahdollisuutta vastaan, jolloin laitoin sinulle siitä - täysin neutraalisti ja yleisellä tasolla - linkit. Edelleenkään väittämättä kenenkään yksilön kokemuksista yhtikäs mitään.
Totta kai ihminen saattaa ainakin jossakin määrin vältellä muistikuvia, jos on kokenut pahan trauman. Mutta yhtä hyvin voo reagoida jollakin muulla tavalla. Tai jopa niin, että keksii joko itse tai terapian takia itselleen vääristyneitä muistoja. Kyse on yksilöllisistä tavoista reagoida.
16
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Siis se "tarkka muistaminenhan" ei ole oikeasti tarkkaa.Kauan sitten lavastettiin järkyttävä ampumavälikohtaus luentosalissa muistin tutkimiseksi.Tarkimmistakin muistikuvista oli 25% väärin,epätarkimmista 80% väärin.Psyykkinen paine vaikuttaa muistikuviin.
Mikä on sinun motiivisi jatkaa jankutustasi valemuistoista? Kukaan ei ole täällä väittänyt etteikö valemuistoja syntyisi. On hedelmätön lähtökohta silti lähteä siitä, että jonkun toisen kaikki muistot lähtökohtaisesti olisivat valemuistoja. Kerro mikä henkilökohtaisesti sinua motivoi yrittämään kuljettaa keskustelua koko ajan tähän suuntaan?
Rauhoitu nyt. Tuo ei ole minun kommenttini, enkä edes itse ottanut valemuistoja aktiivisesti esille, ainoastaan viittasin niihin jonkun toisen kommenttiin sinun kohdistaman aggressiivisen äimistelyn takia.
Kukaan ei ole missään väittänyt, että KAIKKI muistot olisivat LÄHTÖKOHTAISESTI valemuistoja. Mikä ihme sinua vaivaa? Oikeasti, rauhoitu nyt. Totta kai amnesia on olemassa! Valemuistotkin nyt vaan sattuvat olemaan aika iso ongelma silloin, kun aletaan jälkikäteen nostamaan alitajuntaan painuneita traumoja esille.
https://www.markkuojanen.com/psykologia/traumat-muistiin-palautuminen-j…
16
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Joku tuossa puhui valemuistoista. Minulla on ollut kokemuksia tästä lähipiirissä. Lapsuudenystävän puolisoa epäiltiin aikoinaan lapsen (ei oman) seksuaalisesta hyväksikäytöstä. Koko suku ja kaveripiiri tietysti oli kauhuissaan. Asia oli edennyt syyteharkintaan, kunnes kävi ilmi, että koko tapausta ei ole voinut olla olemassa aikaan ja paikkaan liittyvien epäjohdonmukaisuuksien perusteella. Miehellä oli aukoton motiivi. Lapsen vanhemmat vaihtoivat lapsen psykologia parempaan ja kävi ilmi, että mielikuvat vilauttelusta johtuivat aivan muusta. Kovin tarkkaan en voi kertoa koska joku voi tunnistaa tapauksen. Tästä on kyllä jo vuosia aikaa ja voi hyvin olla, että nykyään noiden tutkinnassa ollaan parempia, eikä johdatella lasta kysymyksillä. Ihan kauhea juttu, miehen elämä ja hänen perheensä elämä oli likellä tuhoutua ja lapsellekin ehdittiin luoda kauheita muistoja loppupeleissä olemattomasta asiasta. Eli ei se nyt niin mene, että valemuistot on evvk tai edes sen muistajan etu, vaan päinvastoin niistä voi tulla sille muistajalle lisää traumaattista taakkaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Siis se "tarkka muistaminenhan" ei ole oikeasti tarkkaa.Kauan sitten lavastettiin järkyttävä ampumavälikohtaus luentosalissa muistin tutkimiseksi.Tarkimmistakin muistikuvista oli 25% väärin,epätarkimmista 80% väärin.Psyykkinen paine vaikuttaa muistikuviin.
Mikä on sinun motiivisi jatkaa jankutustasi valemuistoista? Kukaan ei ole täällä väittänyt etteikö valemuistoja syntyisi. On hedelmätön lähtökohta silti lähteä siitä, että jonkun toisen kaikki muistot lähtökohtaisesti olisivat valemuistoja. Kerro mikä henkilökohtaisesti sinua motivoi yrittämään kuljettaa keskustelua koko ajan tähän suuntaan?
Rauhoitu nyt. Tuo ei ole minun kommenttini, enkä edes itse ottanut valemuistoja aktiivisesti esille, ainoastaan viittasin niihin jonkun toisen kommenttiin sinun kohdistaman aggressiivisen äimistelyn takia.
Kukaan ei ole missään väittänyt, että KAIKKI muistot olisivat LÄHTÖKOHTAISESTI valemuistoja. Mikä ihme sinua vaivaa? Oikeasti, rauhoitu nyt. Totta kai amnesia on olemassa! Valemuistotkin nyt vaan sattuvat olemaan aika iso ongelma silloin, kun aletaan jälkikäteen nostamaan alitajuntaan painuneita traumoja esille.
https://www.markkuojanen.com/psykologia/traumat-muistiin-palautuminen-j…
16
Miksi haluat korostaa tätä valemuistoaspektia? Miten koet sen liittyvän läheisesti aloitukseen? Jos haluat keskustella valemuistoista, niin miksi et laita sitä varten pystyyn erillistä ketjua?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Joku tuossa puhui valemuistoista. Minulla on ollut kokemuksia tästä lähipiirissä. Lapsuudenystävän puolisoa epäiltiin aikoinaan lapsen (ei oman) seksuaalisesta hyväksikäytöstä. Koko suku ja kaveripiiri tietysti oli kauhuissaan. Asia oli edennyt syyteharkintaan, kunnes kävi ilmi, että koko tapausta ei ole voinut olla olemassa aikaan ja paikkaan liittyvien epäjohdonmukaisuuksien perusteella. Miehellä oli aukoton motiivi. Lapsen vanhemmat vaihtoivat lapsen psykologia parempaan ja kävi ilmi, että mielikuvat vilauttelusta johtuivat aivan muusta. Kovin tarkkaan en voi kertoa koska joku voi tunnistaa tapauksen. Tästä on kyllä jo vuosia aikaa ja voi hyvin olla, että nykyään noiden tutkinnassa ollaan parempia, eikä johdatella lasta kysymyksillä. Ihan kauhea juttu, miehen elämä ja hänen perheensä elämä oli likellä tuhoutua ja lapsellekin ehdittiin luoda kauheita muistoja loppupeleissä olemattomasta asiasta. Eli ei se nyt niin mene, että valemuistot on evvk tai edes sen muistajan etu, vaan päinvastoin niistä voi tulla sille muistajalle lisää traumaattista taakkaa.
Tämä ei liity aloitukseen. Haluaisin keskustella siitä enkä valemuistoista.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Siis se "tarkka muistaminenhan" ei ole oikeasti tarkkaa.Kauan sitten lavastettiin järkyttävä ampumavälikohtaus luentosalissa muistin tutkimiseksi.Tarkimmistakin muistikuvista oli 25% väärin,epätarkimmista 80% väärin.Psyykkinen paine vaikuttaa muistikuviin.
Mikä on sinun motiivisi jatkaa jankutustasi valemuistoista? Kukaan ei ole täällä väittänyt etteikö valemuistoja syntyisi. On hedelmätön lähtökohta silti lähteä siitä, että jonkun toisen kaikki muistot lähtökohtaisesti olisivat valemuistoja. Kerro mikä henkilökohtaisesti sinua motivoi yrittämään kuljettaa keskustelua koko ajan tähän suuntaan?
Rauhoitu nyt. Tuo ei ole minun kommenttini, enkä edes itse ottanut valemuistoja aktiivisesti esille, ainoastaan viittasin niihin jonkun toisen kommenttiin sinun kohdistaman aggressiivisen äimistelyn takia.
Kukaan ei ole missään väittänyt, että KAIKKI muistot olisivat LÄHTÖKOHTAISESTI valemuistoja. Mikä ihme sinua vaivaa? Oikeasti, rauhoitu nyt. Totta kai amnesia on olemassa! Valemuistotkin nyt vaan sattuvat olemaan aika iso ongelma silloin, kun aletaan jälkikäteen nostamaan alitajuntaan painuneita traumoja esille.
https://www.markkuojanen.com/psykologia/traumat-muistiin-palautuminen-j…
16
Miksi haluat korostaa tätä valemuistoaspektia? Miten koet sen liittyvän läheisesti aloitukseen? Jos haluat keskustella valemuistoista, niin miksi et laita sitä varten pystyyn erillistä ketjua?
Miksi oletat minun korostavan sitä? Siksi, että mainitsin sen ja sitten sinä aloit heti raivota? Onko sinulla tuollaisia kohtauksia useinkin? Miksi katsot olevasi valtuutettu kieltämään kommentteja?
Jos olet ap, olisit voinut ihan nätisti sanoa, että "joo, noitakin voi olla, mutta toivoisin, että puhumme nyt muistojen hautautumisesta". Sen sijaan aloit kiukuta ja väitit ongelmatiikkaa pelkäksi "höpinäksi" ikään kuin et edes uskoisi valemuistojen olevan mahdollisia.
Sen sijaan alat loukkaavasti keksiä motiiveja ja väität minun kommentoivan jonkun nimenomaisen muistoja, mitä en todellakaan ole tehnyt. Kärsitkö itse vainoharhaisuudesta, kun nyt tuollaisen kyökkipsykologisoivan asenteen itse ekana otit...?
16
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mä oon yks niitä, jotka ei muista. Mä elin sairaalalapsuuden ja mulla on isoja katkoja muistikuvissa. Äiti sanoo, että perhe pelkäsi, että mää en ikinä pääsen yli niistä kun pelkäsin siellä sairaalassa aina niin kovasti ja tehtiin paljon kivuliaita tutkimuksia, mutta mä en yksinkertaisesti muista. Jonkin aikaa mä kuulemma huusin kuin syötävä ja menin aivan hysteeriseen paniikkiin, jos jouduin kaakeloituun tilaan esim. julkiseen vessaan ja olin silloin jo iässä, josta muistoja pitäis olla ja kaikesta muusta niitä onkin, muistan kesälomareissuja, kavereiden kanssa leikittyä leikkejä ja miltä mun silloisen koiran turkki tuntui mutta nää sairaalapätkät on mustia aukkoja eikä mua äidin sanojen mukaan edes lääkitty kuin just sen leikkauksen ajaksi nukutus ja niiden jälkeen olin melkein heti aivan selväpäinen. Ainoa muisto on leikkaussalin valot, muuta ei oo jäänyt mukaan niistä ajoista. Tänäkään päivänä en kuitenkaan tykkää sairaaloista yhtään ja kun isotädin luona vierailu vain venyi ja venyi mun oli pakko lähteä, kun alkoi ahdistaa niin, että mulla alkoi pimentyä silmissä ja huimata.
Taisi tapahtumapaikka olla Porvoo?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Joku tuossa puhui valemuistoista. Minulla on ollut kokemuksia tästä lähipiirissä. Lapsuudenystävän puolisoa epäiltiin aikoinaan lapsen (ei oman) seksuaalisesta hyväksikäytöstä. Koko suku ja kaveripiiri tietysti oli kauhuissaan. Asia oli edennyt syyteharkintaan, kunnes kävi ilmi, että koko tapausta ei ole voinut olla olemassa aikaan ja paikkaan liittyvien epäjohdonmukaisuuksien perusteella. Miehellä oli aukoton motiivi. Lapsen vanhemmat vaihtoivat lapsen psykologia parempaan ja kävi ilmi, että mielikuvat vilauttelusta johtuivat aivan muusta. Kovin tarkkaan en voi kertoa koska joku voi tunnistaa tapauksen. Tästä on kyllä jo vuosia aikaa ja voi hyvin olla, että nykyään noiden tutkinnassa ollaan parempia, eikä johdatella lasta kysymyksillä. Ihan kauhea juttu, miehen elämä ja hänen perheensä elämä oli likellä tuhoutua ja lapsellekin ehdittiin luoda kauheita muistoja loppupeleissä olemattomasta asiasta. Eli ei se nyt niin mene, että valemuistot on evvk tai edes sen muistajan etu, vaan päinvastoin niistä voi tulla sille muistajalle lisää traumaattista taakkaa.
Tämä ei liity aloitukseen. Haluaisin keskustella siitä enkä valemuistoista.
Mistä sen voi tietää, kummasta on kyse? Ei välttis mistään, mikä tekee asiasta todella pelottavan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Täällä PTSD ja dissosiaativiinen amnesia-diagnoosin saanut.
Olen unohtanut kaiken, minulla on täydellinen kahden vuoden aukko lapsuudestani, jolloin kaikista raain hyväksikäyttö ja pahoinpitelyt tapahtuivat. Muutenkin muista ikävuosista hataria muistikuvia. En esimerkiksi osaa sanoa mihin on yksi kesä lapsuudestani hävinnyt tai mitä sisarukseni harrasti lapsena ollessaan.
Lapsena sain poissaolokohtauksia jolloin jähmetyin tiettyyn asentoon. Sain niitä jonkin verran aikuisena myös. Nuorempana olin todella epävakaa, keskeytin koulut, sain aggressiivisia kohtauksia, itsemurhayrityksiä, alkoholiongelmaa, olin todella lapsellinen, en mitenkään ikäisteni tasolla.
Sisarukseni muisti kaiken, oli todella paljon aggressiivisempi jo lapsesta pitäen. Hänet jouduttiin monta kertaa laittamaan lepositeisiin aikuisena, hän käytti huumeita, puukotti ihmisiä, koetti jopa ampua jonkun, yritti itsemurhaa niin monta kertaa että onnistui siinä.
Tietyllä tapaa olen pärjännyt elämässäni paremmin kuin sisarukseni, mutta en tiedä onko tämä piina jota elämäkseni sanotaan, sen arvoista. Vaikka käyn töissä ja elämässäni on ulkoisesti kaikki hyvin, olen sisäisesti ihan hajalla ja takaumat murentavat joka kerran sitä mitä sielustani on vielä jäljellä.
Voitko tarjota minulle kimppakyytiä sinne Porvooseen kun olet menossa kotiisi?
On ilmeisesti hyvin harvinaista tai ehkä jopa mahdotonta, että joku olisi unohtanut jotain pelkästään siksi, että kokemus oli traumaattinen. Yleensä traumaattinen tapahtuma jää liiankin tarkasti mieleen. Muistamattomuuteen voi toki olla muita syitä, kuten päihteet.
Vierailija kirjoitti:
Joku tuossa puhui valemuistoista. Minulla on ollut kokemuksia tästä lähipiirissä. Lapsuudenystävän puolisoa epäiltiin aikoinaan lapsen (ei oman) seksuaalisesta hyväksikäytöstä. Koko suku ja kaveripiiri tietysti oli kauhuissaan. Asia oli edennyt syyteharkintaan, kunnes kävi ilmi, että koko tapausta ei ole voinut olla olemassa aikaan ja paikkaan liittyvien epäjohdonmukaisuuksien perusteella. Miehellä oli aukoton motiivi. Lapsen vanhemmat vaihtoivat lapsen psykologia parempaan ja kävi ilmi, että mielikuvat vilauttelusta johtuivat aivan muusta. Kovin tarkkaan en voi kertoa koska joku voi tunnistaa tapauksen. Tästä on kyllä jo vuosia aikaa ja voi hyvin olla, että nykyään noiden tutkinnassa ollaan parempia, eikä johdatella lasta kysymyksillä. Ihan kauhea juttu, miehen elämä ja hänen perheensä elämä oli likellä tuhoutua ja lapsellekin ehdittiin luoda kauheita muistoja loppupeleissä olemattomasta asiasta. Eli ei se nyt niin mene, että valemuistot on evvk tai edes sen muistajan etu, vaan päinvastoin niistä voi tulla sille muistajalle lisää traumaattista taakkaa.
Mikä motiivi miehellä sitten oli, jos kerran oli syytön?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Joku tuossa puhui valemuistoista. Minulla on ollut kokemuksia tästä lähipiirissä. Lapsuudenystävän puolisoa epäiltiin aikoinaan lapsen (ei oman) seksuaalisesta hyväksikäytöstä. Koko suku ja kaveripiiri tietysti oli kauhuissaan. Asia oli edennyt syyteharkintaan, kunnes kävi ilmi, että koko tapausta ei ole voinut olla olemassa aikaan ja paikkaan liittyvien epäjohdonmukaisuuksien perusteella. Miehellä oli aukoton motiivi. Lapsen vanhemmat vaihtoivat lapsen psykologia parempaan ja kävi ilmi, että mielikuvat vilauttelusta johtuivat aivan muusta. Kovin tarkkaan en voi kertoa koska joku voi tunnistaa tapauksen. Tästä on kyllä jo vuosia aikaa ja voi hyvin olla, että nykyään noiden tutkinnassa ollaan parempia, eikä johdatella lasta kysymyksillä. Ihan kauhea juttu, miehen elämä ja hänen perheensä elämä oli likellä tuhoutua ja lapsellekin ehdittiin luoda kauheita muistoja loppupeleissä olemattomasta asiasta. Eli ei se nyt niin mene, että valemuistot on evvk tai edes sen muistajan etu, vaan päinvastoin niistä voi tulla sille muistajalle lisää traumaattista taakkaa.
Tämä ei liity aloitukseen. Haluaisin keskustella siitä enkä valemuistoista.
Mistä sen voi tietää, kummasta on kyse? Ei välttis mistään, mikä tekee asiasta todella pelottavan.
Onko sinun ensimmäinen tulkintasi omista ja muiden kokemuksista se, että ne luultavasti ovat harhaisia ja vääristyneitä? Jos on, niin miksi koet näin?
Tietysti joissain tapauksissa traumaattiset asiat jää "liiankin hyvin" mieleen, ja niitä elää esim. takaumina. Mutta joissain tapauksissa ne taas voi unohtua kokonaan tai ainakin osittain, koska mieli suojelee ja eriyttää muistot ja tunteet.
Vastauksena alkuperäiseen kysymykseen, ei mun mielestä voi muistin perusteella arvioida, kuka on traumatisoitunut enemmän. Mulla ja siskolla on esimerkiksi suht samat kokemukset isän alkoholismista ja sen liitännäisongelmista, mutta erona on se, että mä en muista ja sisko muistaa (ikäeroa alle 2 vuotta). Toki mulle on sittemmin käynyt myös muita traumatisoivia asioita, mutta toi on hyvä esimerkki, mitä oon pohtinut.
Sisko on näennäisesti kärsinyt ehkä enemmän kuin minä, kun on muistanut tapahtumat. On voinut huonosti, oireillut jne. Mäkin, mut en niin, että ymmärtäisin, mistä se johtuis. Eli musta on vaikea ja turhakin sanoa, kumpi meistä on traumatisoitunut enemmän siitä. Toisaalta on helpottavaa, että ei muista ja toisaalta taas kamalaa, kun en osaa sanoa miksi niin paljon vihaan isääni ja toivoisin vaan, että se kuolis.
t. dissosiaatiohäiriöinen
Vierailija kirjoitti:
On ilmeisesti hyvin harvinaista tai ehkä jopa mahdotonta, että joku olisi unohtanut jotain pelkästään siksi, että kokemus oli traumaattinen. Yleensä traumaattinen tapahtuma jää liiankin tarkasti mieleen. Muistamattomuuteen voi toki olla muita syitä, kuten päihteet.
Jos persoona on traumojen takia jakautunut osiin, niin ei ilmeisesti ole mitenkään kovin harvinaista, että ihmisellä voi olla pahojakin muistikatkoksia, kun jokin toinen persoonan osa säilöö pahoja muistoja, jotta ihmisen toiminnallinen puoli pysyisi toimintakykyisenä eikä kuormittuisi liikaa.
Olen samaa mieltä siitä, että traumaoireista kärsivä ihminen hyötyisi ammattiavusta, muisti hän tapahtunutta tai ei. Silti moni ihminen vierastaa hoidon piiriin hakeutumista. Hoidosta ei ole hyötyä siinä vaiheessa, jos kyseinen ihminen ei itse ole vastaanottavainen tälle ajatukselle. Valitettavasti vain moni ihminen pyrkii avun hakemisen sijaan hyvin pitkälle sopeuttamaan oman elämänsä traumaoireiden ympärille esimerkiksi välttelemällä läheisiä ihmissuhteita yms. Eihän sille tietysti kovin paljon mitään voi, jos voimavarat eivät sillä hetkellä muuhun riitä.