Ikäerosta parisuhteessa: onko 15 vuotta jo liikaa? (N30, M45)

Vierailija kirjoitti:

Ei ikäerolla ole oikeasti merkitystä jos rakastuu toiseen. Käytännössä sillä voi kuitenkin vähän olla. Tunnen kyllä todella hyvässä kunnossa olevia kuuskymppisiä miehiä, mutta myös erittäin raihnaisia. Sama kyllä nelikymppisissäkin miehissä(ja naisissa). En mä tiedä, kannattaako suhteeseen lähteä, jos ajattelee, että toinen on kymmenen vuoden päästä liian vanha.

Nuo on vaikeita asioita ja totuutta ei ole olemassakaan. Just eilen oli juttua työkaverin kanssa (28v) joka valitti polviaan ja kuinka varmaan jonkinlainen leikkaus on tulevaisuudessa edessä. Kertoili samalla omista ikätovereistaan, kuinka monella ja millaisia vammoja on kertynyt jo tuossa iässä.

Jos löydät omanikäisen, ota hänet jollet löydä, ota vanhempi.

Tuo on hieman kuin ottaisit ulkomaalaisen miehen, takuu varmoja ongelmia on edessä.

mies54v

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei ikäerolla ole oikeasti merkitystä jos rakastuu toiseen. Käytännössä sillä voi kuitenkin vähän olla. Tunnen kyllä todella hyvässä kunnossa olevia kuuskymppisiä miehiä, mutta myös erittäin raihnaisia. Sama kyllä nelikymppisissäkin miehissä(ja naisissa). En mä tiedä, kannattaako suhteeseen lähteä, jos ajattelee, että toinen on kymmenen vuoden päästä liian vanha.

Nuo on vaikeita asioita ja totuutta ei ole olemassakaan. Just eilen oli juttua työkaverin kanssa (28v) joka valitti polviaan ja kuinka varmaan jonkinlainen leikkaus on tulevaisuudessa edessä. Kertoili samalla omista ikätovereistaan, kuinka monella ja millaisia vammoja on kertynyt jo tuossa iässä.

Jos löydät omanikäisen, ota hänet jollet löydä, ota vanhempi.

Tuo on hieman kuin ottaisit ulkomaalaisen miehen, takuu varmoja ongelmia on edessä.

mies54v

Ota sellainen mies, johon rakastut. Ei näissä järjellä pärjää. Eniten ongelmia mulla oli samanikäisen kanssa, vähiten 19 vuotta vanhemman miehen kanssa, oltiin 9 vuotta yhdessä. Mies kuoli auto-onnettomuudessa, joten ei ollut iästä kiinni se. Se oli elämäni rakkauteni, ikä ei ollut ongelma koskaan.

Mites toisinpäin ikäero? Itseä vähän vaivaa kun mies 27 ja itse olen 32, pian täytän 33. Tulee vaan mieleen että voisi vaihtaa mut johonkin 20-25-vuotiaaseen millon vaan. Tosi jostain käsittämättömästä syystä sanoo että on rakastunut minuun ja että olen kaunis ja jopa täydellinen. En kyllä usko.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei ikäerolla ole oikeasti merkitystä jos rakastuu toiseen. Käytännössä sillä voi kuitenkin vähän olla. Tunnen kyllä todella hyvässä kunnossa olevia kuuskymppisiä miehiä, mutta myös erittäin raihnaisia. Sama kyllä nelikymppisissäkin miehissä(ja naisissa). En mä tiedä, kannattaako suhteeseen lähteä, jos ajattelee, että toinen on kymmenen vuoden päästä liian vanha.

Nuo on vaikeita asioita ja totuutta ei ole olemassakaan. Just eilen oli juttua työkaverin kanssa (28v) joka valitti polviaan ja kuinka varmaan jonkinlainen leikkaus on tulevaisuudessa edessä. Kertoili samalla omista ikätovereistaan, kuinka monella ja millaisia vammoja on kertynyt jo tuossa iässä.

Jos löydät omanikäisen, ota hänet jollet löydä, ota vanhempi.

Tuo on hieman kuin ottaisit ulkomaalaisen miehen, takuu varmoja ongelmia on edessä.

mies54v

Ota sellainen mies, johon rakastut. Ei näissä järjellä pärjää. Eniten ongelmia mulla oli samanikäisen kanssa, vähiten 19 vuotta vanhemman miehen kanssa, oltiin 9 vuotta yhdessä. Mies kuoli auto-onnettomuudessa, joten ei ollut iästä kiinni se. Se oli elämäni rakkauteni, ikä ei ollut ongelma koskaan.

Yritin kertoa juurikin noin, mutta ulosanti on mitä on. Nykyään parisuhteista puhutaan kuin keski-aikaisista järjestetyistä liitoista, jossa raha ja perhesuhteet ratkaisivat. Ota tuo meidän lissu, niin saat 100 hehtaaria metsää..jne..

mies54v

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei ikäerolla ole oikeasti merkitystä jos rakastuu toiseen. Käytännössä sillä voi kuitenkin vähän olla. Tunnen kyllä todella hyvässä kunnossa olevia kuuskymppisiä miehiä, mutta myös erittäin raihnaisia. Sama kyllä nelikymppisissäkin miehissä(ja naisissa). En mä tiedä, kannattaako suhteeseen lähteä, jos ajattelee, että toinen on kymmenen vuoden päästä liian vanha.

Nuo on vaikeita asioita ja totuutta ei ole olemassakaan. Just eilen oli juttua työkaverin kanssa (28v) joka valitti polviaan ja kuinka varmaan jonkinlainen leikkaus on tulevaisuudessa edessä. Kertoili samalla omista ikätovereistaan, kuinka monella ja millaisia vammoja on kertynyt jo tuossa iässä.

Jos löydät omanikäisen, ota hänet jollet löydä, ota vanhempi.

Tuo on hieman kuin ottaisit ulkomaalaisen miehen, takuu varmoja ongelmia on edessä.

mies54v

Ota sellainen mies, johon rakastut. Ei näissä järjellä pärjää. Eniten ongelmia mulla oli samanikäisen kanssa, vähiten 19 vuotta vanhemman miehen kanssa, oltiin 9 vuotta yhdessä. Mies kuoli auto-onnettomuudessa, joten ei ollut iästä kiinni se. Se oli elämäni rakkauteni, ikä ei ollut ongelma koskaan.

Ei kun järkeä pitää nimenomaan käyttää. Ajatteles jos rakastuu vaikka alkoholistiin tai pelinarkomaaniin joka pelaa paitsi omat niin puolison rahat. Riittääköhän rakkaus? Tai jos rakastuu väkivaltaiseen niin kannattaako sellaisenkin kanssa olla yhdessä vaikka tulee turpiin joka kuukausi. Kun rakastaa niin sekö riittää?

Yritin kertoa juurikin noin, mutta ulosanti on mitä on. Nykyään parisuhteista puhutaan kuin keski-aikaisista järjestetyistä liitoista, jossa raha ja perhesuhteet ratkaisivat. Ota tuo meidän lissu, niin saat 100 hehtaaria metsää..jne..

mies54v[/quote]

Hauskasti sanottu, mies 54 :-) sama mua hairitsee. Rakkautta on vaikea laittaa tilastoon ja tehda todennakoisyyslaskentoja. Todennakosta on etta jos menee yhteen ulkomaalaisen/ eri sosaaliluokkaan / eri ikaluokkaan /eri kauneusluokkaan/ jne jne kuuluvan kanssa niin haastetta on tiedossa. So what? Ai kai rakkautta ole tarkotettu sileaksi moottoritieksi vaan yllatykselliseksi poluksi.

Ja huom: myos henkseliukkoa voi rakastaa. Sama veijarihan siella on sisalla edelleen.

Vierailija kirjoitti:

Mites toisinpäin ikäero? Itseä vähän vaivaa kun mies 27 ja itse olen 32, pian täytän 33. Tulee vaan mieleen että voisi vaihtaa mut johonkin 20-25-vuotiaaseen millon vaan. Tosi jostain käsittämättömästä syystä sanoo että on rakastunut minuun ja että olen kaunis ja jopa täydellinen. En kyllä usko.

Hei, teillä on vaan 5 v ikäeroa! Mulla oli sama exän kanssa, ja lopulta ongelmat oli ihan muualla kuin iässä. Ja turha pelätä että jättää nuoremman takia, jos kerran sinua rakastaa. Meillä nimenomaan ex ei olisi halunnut erota. Nyt mulla 15 v nuorempi poikakaveri (saman ikäinen kun sulla) ja kieltämättä tässä kohtaa "vähän" arveluttaa ikäero. Toisaalta en jaksa huolehtia, koska tiedän että pärjään vaikka tää loppuisikin.

Ehdottomasti liikaa.

Tosin jos pyllynpesu omaishoitajana on tulevaisuuden suunnitelma, niin sitten go for it.

Vierailija kirjoitti:

Ehdottomasti liikaa.

Tosin jos pyllynpesu omaishoitajana on tulevaisuuden suunnitelma, niin sitten go for it.

Omat vanhemmat lähestyy 8kymppiä ja ei tais pyllynpesu onnistua..tulis tulikivenatkuista tekstiä takaisin, jos menisit edes ehdottamaan.

Eikö tuon tee nykyään ammattiihmiset? Ei eletä 1800-lukua...

mies54v

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei ikäerolla ole oikeasti merkitystä jos rakastuu toiseen. Käytännössä sillä voi kuitenkin vähän olla. Tunnen kyllä todella hyvässä kunnossa olevia kuuskymppisiä miehiä, mutta myös erittäin raihnaisia. Sama kyllä nelikymppisissäkin miehissä(ja naisissa). En mä tiedä, kannattaako suhteeseen lähteä, jos ajattelee, että toinen on kymmenen vuoden päästä liian vanha.

Nuo on vaikeita asioita ja totuutta ei ole olemassakaan. Just eilen oli juttua työkaverin kanssa (28v) joka valitti polviaan ja kuinka varmaan jonkinlainen leikkaus on tulevaisuudessa edessä. Kertoili samalla omista ikätovereistaan, kuinka monella ja millaisia vammoja on kertynyt jo tuossa iässä.

Jos löydät omanikäisen, ota hänet jollet löydä, ota vanhempi.

Tuo on hieman kuin ottaisit ulkomaalaisen miehen, takuu varmoja ongelmia on edessä.

mies54v

Ota sellainen mies, johon rakastut. Ei näissä järjellä pärjää. Eniten ongelmia mulla oli samanikäisen kanssa, vähiten 19 vuotta vanhemman miehen kanssa, oltiin 9 vuotta yhdessä. Mies kuoli auto-onnettomuudessa, joten ei ollut iästä kiinni se. Se oli elämäni rakkauteni, ikä ei ollut ongelma koskaan.

Ei kun järkeä pitää nimenomaan käyttää. Ajatteles jos rakastuu vaikka alkoholistiin tai pelinarkomaaniin joka pelaa paitsi omat niin puolison rahat. Riittääköhän rakkaus? Tai jos rakastuu väkivaltaiseen niin kannattaako sellaisenkin kanssa olla yhdessä vaikka tulee turpiin joka kuukausi. Kun rakastaa niin sekö riittää?

Tiettyyn rajaan saakka. Liittoon, missä ei ole tunteita, ei kannata mennä.

Muesystäväni on minua 14 vuotta vanhempi. Olen 45, hän 59. Tietysti välillä tulee mieleen, että mitä tulevaisuus tuo tullessaan, mutta elämä on arvaamatonta ja sellaisia on turha miettiä etukäteen. Voin itse sairastua vaikka huomenna vakavasti, kuka tietää. Miehellä on terveet elämäntavat, mikä on aika merkityksellistä. Ensimmäistä kertaa elämässäni olen intohimoisesti rakastunut. Tähänastisen elämäni olen elänyt aina järkevästi ja sivuuttanut tunteet.

Vierailija kirjoitti:

Muesystäväni on minua 14 vuotta vanhempi. Olen 45, hän 59. Tietysti välillä tulee mieleen, että mitä tulevaisuus tuo tullessaan, mutta elämä on arvaamatonta ja sellaisia on turha miettiä etukäteen. Voin itse sairastua vaikka huomenna vakavasti, kuka tietää. Miehellä on terveet elämäntavat, mikä on aika merkityksellistä. Ensimmäistä kertaa elämässäni olen intohimoisesti rakastunut. Tähänastisen elämäni olen elänyt aina järkevästi ja sivuuttanut tunteet.

Pitää vielä lisätä, että elämäntilanteemme on samankaltainen ikäerosta huolimatta. Silläkin on merkitystä. Molemmilla on vielä alaikäisiä lapsia edellisistä liitoista itse asiassa miehen nuorin lapsi on nuorempi kuin mun.

Vielä jonkun aikaa sitten olisin sanonut että ei ole. Mutta nyt kun itse olen eron jälkeen tapaillut itseäni 6 vuotta vanhempaa miestä (olen 46 ja mies 52) pakko todeta että sekin on vähän liikaa. Ihan jos tulevaisuutta mietitään, hän pääsee eläkkeelle vuosikausia ennen minua, eläkejärjestelmän uudistuksen takia siinä taitaa tulla eroa melkein 10 vuotta… pakko nyt myös todeta että ei se fysiikka ole sama enää yli 50-vuotiaalla vaikka olisikin hyvässä kunnossa.

Kun ihmiset valitsevat vapaasti kumppaninsa niin parit muodostuu niin, että parisuhteessa mies on Max 3 vuotta vanhempi. Noin suuren osan ikäeron suhteet ovat hyvin harvinaisia . Harva 30v nainen haluaa vanhaa kääpää riesakseen..

Vierailija kirjoitti:

Vielä jonkun aikaa sitten olisin sanonut että ei ole. Mutta nyt kun itse olen eron jälkeen tapaillut itseäni 6 vuotta vanhempaa miestä (olen 46 ja mies 52) pakko todeta että sekin on vähän liikaa. Ihan jos tulevaisuutta mietitään, hän pääsee eläkkeelle vuosikausia ennen minua, eläkejärjestelmän uudistuksen takia siinä taitaa tulla eroa melkein 10 vuotta… pakko nyt myös todeta että ei se fysiikka ole sama enää yli 50-vuotiaalla vaikka olisikin hyvässä kunnossa.

Totta. Mies kun tulee tiettyyn ikään, niin ei sillä pelaa Mikään...

Ei ole liikaa, jollei 45 v. oo jo ihan pappa.

Läpsivätkö miehesi kivekset turvonneita häpyhuulisia kun nussitte? Tämä on ratkaiseva tieto.

Tuohon 20 v. lisää niin ymmärrys kasvaa ikäeroista. 55v. nainen parhaimmillaan ja ukko 70v. Eikun jyystämään.

Vierailija kirjoitti:

Tuohon 20 v. lisää niin ymmärrys kasvaa ikäeroista. 55v. nainen parhaimmillaan ja ukko 70v. Eikun jyystämään.

Naiset ajattelee hieman toisin. Jyystäminen ei oo lystiä.

Vierailija kirjoitti:

Mites toisinpäin ikäero? Itseä vähän vaivaa kun mies 27 ja itse olen 32, pian täytän 33. Tulee vaan mieleen että voisi vaihtaa mut johonkin 20-25-vuotiaaseen millon vaan. Tosi jostain käsittämättömästä syystä sanoo että on rakastunut minuun ja että olen kaunis ja jopa täydellinen. En kyllä usko.

Meillä mies 45 ja minä 59 v. Yhdessä ollaan oltu 19 vuotta. Tuossahan tuo nyt tuhisee päikkreillä vieressä. Vieläkin rakkaudesta puhelee.