mieheni mielestä olen ollut liikaa lapsemme kanssa

Kuulostaa rankalta. Miksi et ole käynyt välillä töissä?

Eiköhän tuossa ole vikaa hiukan molemmissa? Isässä tietysti enemmän, kun ei ole ottanut rooliaan lapsen isänä haltuun ja keksinyt lapsen kanssa esim.omat jutut. Toisaalta sinun vikaasi siinä mielessä, että joskus miehillä on tunne, etteivät pääse sen vauvan ja äidin väliin, ja äidit voivat olla hyvin omistushaluisia ja vaativia sen suhteen, miten vauvaa pitää pidellä, pukea jne. 

Minua taas syyllistettiin siitä, että lapsi viihtyi myös vauvasta asti isänsä kanssa. Nukkui iltaisin isän rinnan päällä ja isompana hihkui, kun kuuli isänsä äänen eteisestä työpäivän jälkeen. Puolivuotiaasta kelpasi niin isä kuin minäkin lasta nukuttamaan, vaihtamaan vaippaa jne. Ehkä minä nyt vähän tärkeämpi olin mutta vain vähän. Tuntui pahalta, kun monet ystävät ja sukulaiset totesivat, etteivät itse ikinä antaisi isän "viedä" äidin paikkaa. Ei mieheni mitään ollut minulta vienyt vaan lapseni saanut. Meitä oli ja on kaksi tasavertaista vanhempaa, jotka nauttivat molemmat lasten kanssa olemisesta.

en ole ollut töissä sillä en ole vielä edes ehtinyt aloittaa työelämää, jossain kohtaa opiskelen varmaan uuden ammatin tms.

Tiedän kyllä että olen ollut todella tiiviisti lapsen kanssa, mutta mieheni sanat suututtavat siinä mielessä että kyllä lapsella on hyvä olla johonkin sentään läheiset välit itse olisin ihmeissäni jos lapsi ei olisi kiintynyt yhtään vanhempiin tai vanhemmat ei pitäisi sylissä ym. Itsetuntoakin tässä pienestä asti kasvatetaan. Ja aion kyllä pitää tulevaakin lasta sylissä ym. Mutta mieheni saisi myös enemmän kehittää omia juttuja lasten kanssa.

Aloittaja

Tätä on vaikea selittää mutta (kiitos hormoonit) pahoitan vaan mielen tommosesta arvostelusta kun koitan olla lapsilleni paras äiti ja sitten mies arvostelee....

Isä on kateellinen.

Miten aiot selvitä kun vauva vie huomiosi?

Et ole ap tehnyt mitään väärää, kyllä lapsi tarvii läheisyyttä. Tosin teidän läheisyytenne on ilmeisesti saanut miehesi mustasukkaiseksi tai ainakaan hän ei voi omien kokemustensa valossa ymmärtää lapsen läheisyyden tarvetta. Hän on vetöytynyt teistä ärtyneenä kauemmas.

Mutta uuden vauvan synnyttyä sinulle voi koittaa vaikeat ajat. Kaksi lasta taistelemassa sinun huomiostasi ja mies ei auta... Itsellä oli vähän sama tilanne aikanaan ja vaikka nyt on jo viisi lasta, niin kahden lapsen vaihe oli se raskain. Myöhemminhän lapsilla on seuraa toisistaan eivätkä isommat enää kaipaa niin paljon äidin syliä.

Yritä jutella miehesi kanssa rauhallisesti. Tiedän, se on vaikeaa kun hormonit heittelee, on loukkaantunut olo ja ehkä itkettää eikä voi puhua. Kirjeenkin voi laittaa jos ei muuten onnistu. Kerro että sinun kasvatusfilosofiasi on se että lapsi saakoon tankata pienenä läheisyyttä niin paljon kuin tarvii. Kyllä se aikanaan äidistä eroaa. Sano miehellesi että ymmärrät kyllä ettei hänellä ehkä ole aivan samaa ideaa, mutta että nyt on tullut aika että iskä näyttää vähän miehistä mallia lapselle. Eli alkaa rakentaa sitä omaa juttua lapsen kanssa, vaikka metsäretkiä, luistelua, hiihtoa, pyöräilyä. Tai menee lapsen kanssa maksettuihin harrastuksiin kuten muskariin, isä-lapsijumppaan tms. Rakentaa sen oman suhteen. Rupeaa lapsen kaveriksi kun sinun oikeasti väistämättä täytyy käyttää leijonanaosa ajastasi siihen tulevaan vauvaan.

Esikoiselle tulee väistämättä pettymys uudesta vauvasta. Teille tulee hankala ikäerokin, kun samat leikit eivät enää viehätä mutta esikoinen on toisaalta vielä niin pieni ettei hän voi ottaa mitään oikeaa hoitajankaan roolia. Siitä seuraa helposti mustasukkaisuus ja loputon tappelu sisaruksien kesken. Esikoiselle tulee väistämättä muutos elämään, mutta se pitäisi saada hänelle markkinoitua niin että hän kokisi uuden "ison lapsen" elämän mielekkäänä ja hauskana. Isän lisäksi lapsileikkikaverit olisivat tärkeitä. Onko naapurissa sopivaa leikkikaveria vai ottaisitko yhden hoitolapsen? Itse ryhdyin yksityiseksi pph:ksi kun toka vauva oli 3 kk niin esikoisella oli seuraa. Sitä ennen elämä oli vuorokauden ympäri parkua. Yksityinen kun valita millaisen lapsen siihen ottaa (samanikäisen ja sellaisen jonka kanssa leikit sujuu). Hoitolapsesta on sekin hyöty että saa vähän ylimääräistä rahaa. Yksityisen hoitajan ei tarvi olla koulutettu, vähän tosin tarvii sietää byrokratiaa ja esim. koti tarkastetaan onko se turvallinen yms.

Sinä olet kadonnut vauvamaailmaan ja miehesi toivoo kohtuullisuutta. Miehesi on myös oikeassa, vaikka täällä heti tulkitaan asia miehen puutteeksi.

Tuo on miehen tapa välttää vastuuta ja vaivaa eli siirtää asian sinun ongelmaksesi. SInussa ei ole vikaa, harva lapsi on äidin sylissä pahoja traumoja saanut. Miehen on kätevintä väittää, että lapsi on sidoksissa sinuun, koska on paljon kanssasi, koska ei halua sanoa ääneen, että lapsi on sidoksissa äitiinsä, koska isä ei ole koskaan lapsen kanssa.

Kyllä lapsen kanssa saa ja pitääkin olla mutta nyt sun on herättävä siihen tilanteeseen että teille on tulossa toinen lapsi jonka kanssa sä istut sohvalla ja imetät ensimmäiset kuukaudet.. nyt on aika katkasta se napanuora esikoisen ja sun väliltä ja pistää isi tekemään lapsen kanssa asioita jos ei muuta niin lähdette siitä että se ottaa lapsen mukaan kauppaan, sitten käy ulkona leikkimässä sen kanssa, sitten voisivat jo uskaltautua puistoon asti. Sun pitää antaa muidenkin hoitaa lastasi, se ei mene siitä rikki ja maailma ei kaadu siihen jos se lapsi rakastaa muitakin kuin äitiä, lapselle on rikkaus että sillä on ympärillä paljon ihmisiä joihin se voi luottaa, ajatteles tilannetta että sä joutuisit sairaalaan.. niinkun kohta joudut.. kyllä on lapsen ajatusmaailma sekasin kun on tottunut vain ja ainostaan äidin hoidettavaksi ja sitten se äiti katoaa, nyt vierotat sen lapsen itsestäsi lempeästi kun on vielä aikaa..

Munkin mies jaksaa aina mainita siitä, että olen "liikaa" vauvan kanssa. huom vauvan, ikää 5kk... Kuulemma ei saisi totuttaa syliin ja siihen, että nukkuu vieressä. Just.

Tiedän että uusi vauva varmasti tekee lapsemme mustasukkaiseksi, tilannetta varmasti auttaa se että meillä on nyt ollut puolen vuoden ajan hoitolapsi. Mustasukkaisuutta on siis ollut ja paljon. Kiitos kaikista kommenteista, uskoisin että tähän tilanteeseen vaikuttaa myös oma lapsuuteni, sillä kolme vuotiaana vanhempieni erossa minut laitettiin isän luokse asumaan, näin siis äitiäni vain joka toinen viikonloppu, ja se on minun pahin pelko että menettäisin lapseni.

Aloittaja

Kohtuu kaikessa. Ei ole hyväksi lapsen itsetunnolle jos roikkuu kiinni yhdessä ihmisessä, eikä saa etsiä, tutkia ja kokea. Kolme-vuotias on jo aika iso; pitäisi saada oppia. Tässä luot aikamoista lähimmäisriippuvuus-suhdetta. Ei tarkoita, että pitäisi se lapsi hylätä mutta kohtuu kaikessa. On tärkeää, että sinullakin on jotain muuta lapsen lisäksi; eikä ihan koko maailma pyöri lasten ympärillä. 

Tee jotain ihan itsesi takia, jätä lapsi isän kanssa. Siitä se suhde vahvenee. 

[quote author="Vierailija" time="13.03.2013 klo 07:29"]

Kyllä lapsen kanssa saa ja pitääkin olla mutta nyt sun on herättävä siihen tilanteeseen että teille on tulossa toinen lapsi jonka kanssa sä istut sohvalla ja imetät ensimmäiset kuukaudet.. nyt on aika katkasta se napanuora esikoisen ja sun väliltä ja pistää isi tekemään lapsen kanssa asioita jos ei muuta niin lähdette siitä että se ottaa lapsen mukaan kauppaan, sitten käy ulkona leikkimässä sen kanssa, sitten voisivat jo uskaltautua puistoon asti. Sun pitää antaa muidenkin hoitaa lastasi, se ei mene siitä rikki ja maailma ei kaadu siihen jos se lapsi rakastaa muitakin kuin äitiä, lapselle on rikkaus että sillä on ympärillä paljon ihmisiä joihin se voi luottaa, ajatteles tilannetta että sä joutuisit sairaalaan.. niinkun kohta joudut.. kyllä on lapsen ajatusmaailma sekasin kun on tottunut vain ja ainostaan äidin hoidettavaksi ja sitten se äiti katoaa, nyt vierotat sen lapsen itsestäsi lempeästi kun on vielä aikaa..

[/quote]

Lapselle on ihan yhtä traumaattista joutua eroon äidistä, oli se syy sitten sairaala tai shoppailu. Tuossa perheessä ongelmana on isä, joka ei ole suostunut olemaan lapsen kanssa oleva isä, joten lempeä vieroitus olisi kyllä syytä tehdä sille miehelle, joka pitää vieroittaa ajatuksesta, että nainen tekee kaiken.

[quote author="Vierailija" time="13.03.2013 klo 07:56"]

[quote author="Vierailija" time="13.03.2013 klo 07:29"]

Kyllä lapsen kanssa saa ja pitääkin olla mutta nyt sun on herättävä siihen tilanteeseen että teille on tulossa toinen lapsi jonka kanssa sä istut sohvalla ja imetät ensimmäiset kuukaudet.. nyt on aika katkasta se napanuora esikoisen ja sun väliltä ja pistää isi tekemään lapsen kanssa asioita jos ei muuta niin lähdette siitä että se ottaa lapsen mukaan kauppaan, sitten käy ulkona leikkimässä sen kanssa, sitten voisivat jo uskaltautua puistoon asti. Sun pitää antaa muidenkin hoitaa lastasi, se ei mene siitä rikki ja maailma ei kaadu siihen jos se lapsi rakastaa muitakin kuin äitiä, lapselle on rikkaus että sillä on ympärillä paljon ihmisiä joihin se voi luottaa, ajatteles tilannetta että sä joutuisit sairaalaan.. niinkun kohta joudut.. kyllä on lapsen ajatusmaailma sekasin kun on tottunut vain ja ainostaan äidin hoidettavaksi ja sitten se äiti katoaa, nyt vierotat sen lapsen itsestäsi lempeästi kun on vielä aikaa..

[/quote]

Lapselle on ihan yhtä traumaattista joutua eroon äidistä, oli se syy sitten sairaala tai shoppailu. Tuossa perheessä ongelmana on isä, joka ei ole suostunut olemaan lapsen kanssa oleva isä, joten lempeä vieroitus olisi kyllä syytä tehdä sille miehelle, joka pitää vieroittaa ajatuksesta, että nainen tekee kaiken.

[/quote]

Juu, isän kantaa kuulematta aina on vika isässä. Jos lapsi opetetaan olemaan äidissä kiinni 24/7 niin ei se vika kyllä ole muualla kuin äidissä. Ei kaikkien yh:nkaan lapset ole äitiriippuvaisia? Aika vaikea siihen on isän tunkea väliin kun toinen ei päästä lapsesta hetkeksikään irti.