Kuvaile millainen olit ylä-asteella?

Mä olin yläkoulussa hyvä oppilas, mutta oman tieni kulkija. Tein muutaman suht yllättävän, mutta positiivisen ratkaisun, jotka nostattaa edelleen nykyään ihmisten kulmakarvoja, jos niistä kertoo.

Nautin hirveästi, kun yläaste loppui ja pääsin lukioon.

Ps. Yläaste kirjoitetaan yhteen.

Olin viimeisen päälle pissis, luulin olevani koviksempi mitä ehkä oikeasti olinkaan. Poikaystäviä oli ja fritsut tasasin väliajoin kaulassa. Mulle oli tosi tärkeää olla "suosittu".

Ehkä näin jälkikäteen vähän hävettää, mutta kuului siihen ikään ja ihan hyvä ihminen minusta on tullut :P Tosin yksinhuoltaja ja vaan "amis" eli sehän oli arvattavissa jo yläasteella!

T. Oma menestyvä kirjanpitoyritys ja ero väkivaltaisesta miehestä

Todella syrjäänvetäytyvä, masentunut ja itseäni vihaava. Kympin oppilas. Hiukan kiusattu ja tosiaan täysin ulkopuolinen. Toisella puolella asuva hyvä ystävä oli elintärkeä henkireikä, koulussa ei kavereita ollut enkä kokenut kuuluvani mihinkään.

Viehättävä, urheilullinen kympin tyttö, jonka kotiolot eivät olleet hyvät, vaikkei kukaan sitä olisi arvannut ja vanhempien tulot olivat. Koulussa viihdyin, vaikka pidin turhankin helppona. Rakastin lukemista, kuten edelleen rakastan. Harrastin tanssia ja lentopalloa. Minusta se koulumaailman sosiaalinen peli oli mielenkiintoista tarkkailla, ja minulla oli riittävästi ystäviä. 

Olin aika monivivahteinen persoona. Toisaalta olin kiusattu ja hyljeksitty, mutta silti olin myös kovis ja oman tieni kulkija, kapinallinen. Käytin esim. tosi erikoisia vaatteita ja kampauksia, vaikka tiesin hyvin että kiusaajat provosoituu siitä kiusaamaan lisää. 

Yläastelaisena aloin käydä myös viikonloppuiltaisin kaupungilla. Ensimmäiset ujot alkoholikokeilutkin tuli tehtyä, 15-vuotiaana eka kunnon känni. Olin vähän ns. jakorasia, koska olihan se hienoa että minua kiusattua ja jatkuvasti pilkattua miehet halusivat. Saatoin lähteä vanhempien pillurallia kylällä ajavien miesten mukaan esimerkiksi ja antaaa seksiä että sain ihailua. Läheisen amiksen poikia myös kyttäsin silmät himokkaasti kiiluen koulunpihalta. Mutta ne ei minuun kiusattuun luuseriin kyllä vilkaisseetkaan. 

Koulusta en välttänyt tuon taivaallista. Lintsasin aina kun voin, eikä vanhemmat eikä koulukuraattorit tms saaneet minua yhtään kuriin. Karkailin kotoakin pidemmiksi aikoja pari kertaa, ihan muuten vaan koska vitutti kuunnella ainaista "jäkätystä" jota sain siis oman käytökseni vuoksi. 

Hyvä oppilas, keskiarvo reilusti yli ysin ilman sen kummempaa lukemista (esim. läksyt tein usein välitunnilla tai tunnin alussa). Iloinen, sosiaalinen, en suosittu mutten myöskään ulkopuolinen, oli kavereita riittävästi muttei varsinaisesti ystäviä (muutimme ala-asteen ja yläasteen välissä toiseen kaupunkiin). Jotkut pyrkivät kiusaaman hyvistä numeroista, mutat en piitannut heistä. En polttanut, juonut tai riekkunut ympäri kaupunkia, en seurustellut.

En kadu mitään enkä tekisi mitään toisin. Ei se yläaste silti herkkua ollut kaltaiselleni "hikarille" kun oli aika levoton koulu, lukiosta pidin enemmän.

En ollut " suosituin ", mutta en ulkopuolinenkaan. Minussa asusti pieni idealisti, vastustin eläinkokeita, halusin suojella luontoa, menin aina heikompien puolelle. Koulukiusaamista vastustin ja inhosin jo tuolloin. Elämän arvojani en ilmaissut pukeutumistyylilläni, vaan pukeuduin " massan mukaan ". Yksinhuoltajaäidin tyttärenä en edes haaveillut kalliimmista vaatteista ja tavaroista. Tyydyin tavallaan kohtalooni. Äitini teki paljon töitä ja olin paljon yksin.

En koskaan kuulunut niihin, jotka perjantaisin kaljoittelivat koulun pihalla, tai tosiaan ajelivat " pillurallia ". Minusta se oli vastenmielistä. Toki alkoholikokeiluja oli meilläkin, mutta omassa, pienessä, porukassa. Poikaystäviä ei tuolloin ollut. Kaukoihastuksia kylläkin. Ensimmäisen kerran halusin olevan täydellinen. No, ei ollut, mutta olin tuolloin jo 18 - vuotias.

En kadu mitään. Olin mielestäni järkevä nuori. Muutin pois kotoa jo 16 - vuotiaana. Hyvin olen elämässäni pärjännyt.

Mua kiusattiin. En tiedä miksi, ehkä kun sanoin aina takasis kiusaajille. Mua kiusasi siis toisen luokan pojat :( Mutta kukaan ei puolustanut, enkä kertonut opettajille, enkä vanhemmille. Keskiarvo oli jotain 7. Vaatteet olivat rumat, kotona isä joi.

Aika tavallinen. Ihan ok vaatteet ja keskiverto oppilas. En varmaan jäänyt kenenkään mieleen erityisesti.

Syömishäiriöinen ja ahdistunut teini. Koulussa lepäsin/latasin akkuja, jotta jaksoin taas illan juosta ja kuntoilla. Koulussa menestyin, vaikka olin todella väsynyt. Ulkoisesti olin normaali, nätti(itse pidin tuolloin itsäni susirumana), lantiofarkkuihin, kireisiin toppeihin ja skeittikenkiin pukeutuva, joskin todella hoikka teini. Sisäisesti neuroottinen, ahdistunut ja perfektionisti. Myös hiljainen ja ujo olin. Kaverit oli suosittuja pissiksiä, joskin koulun ulkopuolella en heidän kanssaan "ehtinyt" aikaa viettää, kun kaikki aika meni liikuntaan.

Jälkeenpäin ihmettelen, miten jaksoin itselleni asettamiani vaatimuksia. Onneksi tuo aika on ohi, vaikka nyt olenkin ylipainoinen, enkä enää hyvännäköinen.

Melkoisen raikulityttö olin. Aina menossa ja tuotin taatusti vanhemmille päänvaivaa. Koulussa menestyin kuitenkin suht hyvin. Aikuisiällä olen ollut lähinnä sellainen kotona viihtyvä, vaikka irtiottoja vieläkin joskus tapahtuu.

Olin todella ruma, kauheat vaatteet, hapsottavat hiukset ja hirveä naama. Olin todella ujo ja hyljeksitty, koskaan ei kuitenkaan päin naamaa haukuttu tai kiusattu. Sen sijaan mulle käännettiin selät ja juostiin karkuun. Olin pelkkää ilmaa. Mulla ei ollut yhtäkään kaveria, mikä ei tosin ollut mitenkään uutta, olin tottunut olemaan yksin jo pk:sta asti.

Kaikki varmaan luuli että ryven masennuksessa ja että itsetuntoni on pohjalukemissa. Niin ei kuitenkaan ollut, koska perheeni oli todella kannustava ja pirteä. Minua ei kiinnostanut pätkääkään mitä ihmiset koulussa ajatteli, en edes pystynyt kuvittelemaan itseäni sen porukan kanssa. Ehkä vähän halveksinkin heitä. Olin hieman pikkuvanha ja  elin omassa haavemaailmassa, piirtelin, luin ja kirjoitin. Minulla oli paljon kaikenlaisia syvällisiä aatteita, joista keskustelin netissä saman henkisten kanssa. Suunnittelin kuinka musta tulee isona sitä ja tätä, jotain suurta tietysti ;)  Olin oikeasti aika nolo tyyppi, kun nyt miettii. Lukiossa sain ystäviä ja aloin tulla ulos kuorestani. silloin löysin myös meikit ja vaatteet.