Lue keskustelun säännöt.
Näkeekö kukaan muu jatkuvasti harhoja lähinnä öisin?
10.03.2019 |
Kun on pimeää ja väsyttää, niin rupean näkemään kaikkea outoa. Tämä alkoi joskus nuorena aikuisena. Olen ihan hereillä ja voin keskustella järkevästi. Exä järkyttyi kun välillä vaan selostin hänelle ihan hereillä, mitä näin.
Yleensä ne jutut on pelottavia, mutta joskus hassuja. Esim. rypsiöljypullo, joka vaan leijuu katonrajassa. Hirviöt yms. on välillä tosi karseita.
Mulla on myös ollut kehosta irtautumiskokemuksia, selkounia, unihalvauksia yms. Selvästi mun aivot ei oikein osaa pitää alitajuntaa kurissa.
Olen myös kuullut ääniä hereillä ihan päiväsaikaan.
Nämä oireet pahenee, jos on stressiä.
Olen joo puhunut psykiatrin ja psykologien kanssa tästä. Kuulemma en selvästi ole psykoottinen, enkä sitä usko itsekään.
Kommentit (35)
Huolestuisin vasta sitten kun alat oksentaa ektoplasmaa ja resitoida latinaa takaperin.
M
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ne on valveunia. Mulla on niitä usein. Niissä luulee olevansa täysin hereillä vaikkei ole.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mulla on outoja oloja joskus yöllä. Luulen että olen kuollut. On niin sellanen rajatila olo. Tuntuu että sydänkää ei pumppaa yhtään ja huimaa.
Lewyn Kappale taudin ensimmäisiä selviä oireita. Harhat alkavat ensin ainoastaan öisin. Kun sairaus etenee, alkaa tulla Parkinsonin kaltaisia liikevaikeuksia ja harhat lisääntyvät ja näkyvät myös päivisin. Sairaus voi oirehtia useita vuosikymmeniä ennen kuin se toden teolla puhkeaa. Erittäin elävät, toden tuntuiset unet nuorena voivat enteillä Lewyn kappaleeseen sairaustumista. Kyseessä on siis maailman toiseksi yleisin muistisairaus, joka aheuttaa Lewyn kappaleita aivokuoreen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Oikeastaan aika v*tun siistiä.
Eipähän ainakaan ole tylsää. Joskus näkee hienojakin juttuja. Keijuja ja sen sellaista. Ne on joskus ihan aidon ja kolmiuloitteisen näköisiä. Välillä ne näyttävät jotenkin savuisilta.
Pelottavimpia on ihan pikimustat otukset. Se musta on semmoista syvää pimeyttä, jota ei näe missään. Olen ollut syvällä ahtaassa luolassa (sinne piti ryömiä mahallaan) ja sammuttanut taskulampun. Sielläkään se pimeys ei ollut mitään noihin verrattuna.
ap
Valveunelta tuo tosiaan kuulostaa. https://fi.wikipedia.org/wiki/Valveuni
Mielenkiintoinen ilmiö. Minulla ei ole kokemusta siitä, mutta sen sukulaisilmiön, unihalvauksen, olen kokenut aikuisena kerran ja ihan hämärästi muistan, että lapsenakin olisin kokenut joskus unihalvauksen.
Blogini: https://ilouutinen.blogspot.fi/
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mulla on outoja oloja joskus yöllä. Luulen että olen kuollut. On niin sellanen rajatila olo. Tuntuu että sydänkää ei pumppaa yhtään ja huimaa.
Paniikkikohtaus.
Onkos kellään sitä, että kun sängyssä sulkee silmät, niin kaikki muuttuukin valoisaksi ja jos odottaa tarpeeksi kauan, alkaa nähdä outoja juttuja? Kai tuokin on valveunta, kun pidän itseäni muuten kohtalaisen normaalina ihmisenä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Huolestuisin vasta sitten kun alat oksentaa ektoplasmaa ja resitoida latinaa takaperin.
M
Hmm... Mietin joskus, että mitenköhän kävisi, jos joku yrittäisi "manata" musta demoneita ulos. Varmasti kokeilisin huvikseni, jos joku asiaan perehtynyt haluaisi yrittää. En kyllä usko olevani riivattu. Ellen sitten itse ole demoni, joka on täysin ottanut tämän kehon haltuunsa ja unohtanut taustansa... ;)
ap
Vierailija kirjoitti:
Lewyn Kappale taudin ensimmäisiä selviä oireita. Harhat alkavat ensin ainoastaan öisin. Kun sairaus etenee, alkaa tulla Parkinsonin kaltaisia liikevaikeuksia ja harhat lisääntyvät ja näkyvät myös päivisin. Sairaus voi oirehtia useita vuosikymmeniä ennen kuin se toden teolla puhkeaa. Erittäin elävät, toden tuntuiset unet nuorena voivat enteillä Lewyn kappaleeseen sairaustumista. Kyseessä on siis maailman toiseksi yleisin muistisairaus, joka aheuttaa Lewyn kappaleita aivokuoreen.
Jännää, etten ole ennen kuullutkaan tällaisesta sairaudesta. Pitää ottaa tuosta selvää jo ihan mielenkiinnostakin. Ei ainakaan suvussa ole ollut vastaavaa.
Lopulta en kyllä ihmettelisi, jos mun aivoissa olisi jotain vikaa. Aivokasvaimia sun muita epäilin joskus, mutta mun aivot on kuvattukin.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Onkos kellään sitä, että kun sängyssä sulkee silmät, niin kaikki muuttuukin valoisaksi ja jos odottaa tarpeeksi kauan, alkaa nähdä outoja juttuja? Kai tuokin on valveunta, kun pidän itseäni muuten kohtalaisen normaalina ihmisenä.
Mä olen nähnyt silmäluomien takana outoja juttuja. Ihan hereilläkin rupeaa helposti semmoiset psykedeeliset värikkäät kuviot kieppumaan tai sitten tulee semmoinen välkkyvä shakkilautakuvio. Kun silmissä pimenee, niin ne on oikeastaan nuo kuviot, jotka mulla täyttävät näkökentän.
Tuo valo on myös tuttu ilmiö. Joskus näin aina aamuisin kasvoja silmiluomien takana. Kun laitoin silmät kiinni, näin erilaisia kasvoja, jotka tuijotti.
Tuohon liittyy yksi jännä juttu. Tai liittyy ja liittyy, mutta kerronpa kuitenkin. Lapsena kerran kun menin nukkumaan, aloin nähdä unia ja uni vaihtui kuin tv-kanava, kun puristin silmät tiukemmin kiinni. Sain siis valita eri unista. Välillä heräilin ja kävin vessassa tai jotain vastaavaa, mutta unet jatkuivat siihen, mihin ne jäivätkin. Katselin ne kaikki loppuun ja sitten olikin aamu. Pystyin kesken unen "vaihtamaan kanavaa", kun kävi liian pelottavaksi.
Se oli jännä yö. Yksi uni alkoi niin, että tyhjä tölkki pyöri kolisten pölyisellä asfalttitiellä. Muistan sen jotenkin erityisen hyvin. Se tuntui jotenkin uhkaavalta, mutta ei sitten ollutkaan pelottava. Tapasin ystävällisen jättiläisen. :)
Ap
Mulla oli samaa mutta vaihdoin Bostickin halvempaan vastaavaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mulla on outoja oloja joskus yöllä. Luulen että olen kuollut. On niin sellanen rajatila olo. Tuntuu että sydänkää ei pumppaa yhtään ja huimaa.
Paniikkikohtaus.
Niin, en osaa sanoa. Herään vaan siihen tunteeseen. Ei ole järkyttävä kokemus sillai. Olen niin tottunut ja väsynyt tuohon. Yleensä ajattelen vaan no kuolen jos kuolen ihan sama en voi asialle mitään. Tulee aina tiettynä aikaan aamuyöllä, klo 4-5 aikaan. Herään ja tuntuu kun en olisi olemassa, kuin joku koskettaisi minua mutta olisin vain ilmaa ja se kosketus menisi tyyliiin hologrammikehoni läpi.
Vierailija kirjoitti:
Ne on valveunia. Mulla on niitä usein. Niissä luulee olevansa täysin hereillä vaikkei ole.
Musta aina tuntuu, että olen täysin hereillä, enkä muista ikinä olleeni mitenkään sekava. Olen ihan realiteeteissa kiinni. Tosin hyvin tämä saattaa olla jotain semmoista. En ole välttämättä aina enää edes sängyssä. En myöskään yleensä valoisassa näe paljon mitään. Levottomina öinä nukun valot päällä.
Ristus, onkohan mulla kuitenkin se lewyn kappale...
Tuli mieleen, että mistä sen tietää olevansa kokonaan hereillä? Onko skitsofreenikko osittain unessa, kun hänellä on huono kausi? Mäkin olen kuullut ääniä ja voin sanoa, että olen kokenut outoja. Olenko silloin edes täysin hereillä?
Olisi jännää mennä johonkin unitutkimukseen. Olisin hyvä tutkimuskohde, kun voisin jotain nähdessäni myös kertoa siitä ja selittää, mitä tapahtuu. Tosin olisi ihan helskutin karmivaa, jos aivokäyrät sun muut näyttäysi siltä, että olen täysin hereillä...
ap
Erään voimakkaan lääkityksen alaisena näin todella omituisia ja todentuntuisia valveunia juuri ennen nukahtamista. Kuin näkyjä jonkun toisen elämästä. Dramaattisia tapahtumia ja vaikuttavia maisemia. Joskus en ollut varma oliko se toinen ihminen vai eläin. Jätin sen lääkekuurin kesken.
Minä kuulen omiani unen ja valveen rajamailla. Yleisimmin kuulen musiikkia, puhetta radiosta, pesukoneen ääntä tms. Joskus kuulen kuin mieheni kävelisi talossa ja puhuisi jotain.
Tämä käy yleensä kun olen heräilemässä. Makaan sängyssä silmät auki ja kuulen juttuja. Tajuan tilanteen ja olen että hoh hoijaa, taas tätä. Saan pakotettu itseni hereille ja silloin äänet katoavat.
Oikeastaan aika v*tun siistiä.