Mikä mua vaivaa? (Veljen vaimosta)

pitävät sua luultavasti mielenterveyspotilaana.

Eikö edes se tieto/ajatus hillitse, että tuo tekee sinusta väkivaltaa käyttävän kiusaajan?

Kerran purskahtaessani nauruun multa lensi räkäklimppi veljen vaimon mekolle (mekko päällä hän oli entistä hassumman näköinen). Hävetti ihan kamalasti. :(

[quote author="Vierailija" time="10.03.2013 klo 17:48"]

Eikö edes se tieto/ajatus hillitse, että tuo tekee sinusta väkivaltaa käyttävän kiusaajan?

[/quote]

En ole väkivaltainen, enkä tahallani kiusaa. Minkäs sille mahtaa, jos naurattaa.

Ajattele vaikka, että sillä on parantumaton syöpä ja elinaikaa vaan heti ja sun veljestä tulee tosi surullinen. Tai sitten sekään ei toimi - itket ja naurat yhtä aikaa. Kommentoit siihen vaan sitten, että aika psykiatrille on varattu ja menet käkättämään vessaan.

[quote author="Vierailija" time="10.03.2013 klo 17:48"]

pitävät sua luultavasti mielenterveyspotilaana.

[/quote]

Saattaa olla, mutta miten voisin hillitä tuota vaivaa? Pitäisikö alkaa näkemään veljen perhettä ilman, että vaimo on paikalla. Mitä jos heidän lapsistaan kasvaa äitinsä näköisiä? Pitääkö minun lasten sitten vain lakata tapaamasta serkkujaan?

[quote author="Vierailija" time="10.03.2013 klo 17:52"]

Ajattele vaikka, että sillä on parantumaton syöpä ja elinaikaa vaan heti ja sun veljestä tulee tosi surullinen. Tai sitten sekään ei toimi - itket ja naurat yhtä aikaa. Kommentoit siihen vaan sitten, että aika psykiatrille on varattu ja menet käkättämään vessaan.

[/quote]

Toi oli aika hyvä! Kiitos! Alko jo nyt melkein itkettää ajatus.

Tän on pakko olla provo! Kukaan ei voi olla noin pimee! Kasva aikuiseksi! Aikuinen ihminen osaa hillitä itsensä!

Aika hyvä tekele, he he he.

[quote author="Vierailija" time="10.03.2013 klo 17:59"]

Tän on pakko olla provo!

[/quote]

No ei kai?

Musta tuntuu, että meidän kuopus (2v.) meinaa ottaa mallia minusta. Hän rupeaa joskus hohottamaan kamalasti nähdessään mummoaan, naapurin tätiä ja kerran nauroi neuvolan tätiä ja postinjakajaa. Onneksi lapselta tuo on vielä suloista ja ihan ymmärrettävää käytöstä. Veljen vaimoa ei onneksi olla nähty pitkiin aikoihin, koska se olisi todella noloa, jos sekä minä että lapsemme nauraisimme kuorossa. Miten saisin ees tuon lapsen oppimaan tavastaan pois?

Siis sä olet tavannut veljes vaimoa niin vähän, että yhä edelleen purskahdat nauruun ja hän näyttää oudolta? Jos he ovat olleet yhdessä jo vähintään kaksi vuotta (puhuit heidän lapsistaan monikossa, joten melkeinpä tuon verran tarvitaan), on tämä henkilö varmasti tullut jo niin tutuksi, ettei ulkonäkö enää määrittele mitään teidän suhteessanne vaan se on muuttunut sivuseikaksi, jota ei enää edes huomaa.

Eli toisin sanoen vahvasti on provo

Ketjun innoittamana puhuin tästä ongelmasta mieheni kanssa ja hänkin tunnusti, että häntä hävettää joskus nauramiseni, vaikka tuo onkin aika pientä minulta. En tiedä, mitä veli ajattelee, ei olla puhuttu tästä.

[quote author="Vierailija" time="10.03.2013 klo 18:19"]

Siis sä olet tavannut veljes vaimoa niin vähän, että yhä edelleen purskahdat nauruun ja hän näyttää oudolta? Jos he ovat olleet yhdessä jo vähintään kaksi vuotta (puhuit heidän lapsistaan monikossa, joten melkeinpä tuon verran tarvitaan), on tämä henkilö varmasti tullut jo niin tutuksi, ettei ulkonäkö enää määrittele mitään teidän suhteessanne vaan se on muuttunut sivuseikaksi, jota ei enää edes huomaa.

Eli toisin sanoen vahvasti on provo

[/quote]

Aika harvoin tavataan kun välimatkat on niin pitkät. Sehän tässä noloa onkin, kun viisi vuotta sitten tapasin naisen ensimmäisen kerran ja vieläkään en osaa hillitä itseäni. Ekaa kertaa tavatessamme menin niin hämilleni, etten silloin edes nauranut. Olin vaan ihan hiljaa ja mieheni ihmetteli jälkeen päin, miksi valahdin täysin kalpeaksi ja minulla oli niin tyrmistynyt ilme sen jälkeen kun olin kätellyt veljen vaimoa. Edes omaa nimeäni (Henna) en saanut sanottua.

[quote author="Vierailija" time="10.03.2013 klo 18:13"]

Musta tuntuu, että meidän kuopus (2v.) meinaa ottaa mallia minusta. Hän rupeaa joskus hohottamaan kamalasti nähdessään mummoaan, naapurin tätiä ja kerran nauroi neuvolan tätiä ja postinjakajaa. Onneksi lapselta tuo on vielä suloista ja ihan ymmärrettävää käytöstä. Veljen vaimoa ei onneksi olla nähty pitkiin aikoihin, koska se olisi todella noloa, jos sekä minä että lapsemme nauraisimme kuorossa. Miten saisin ees tuon lapsen oppimaan tavastaan pois?

[/quote]

Ei todellakaan ole suloista tai ymmärrettävää jos lapsi nauraa toiselle ihmiselle. Ällöttävää vain lievästi.

Millä tavalla hän on hassun näköinen?

[quote author="Vierailija" time="10.03.2013 klo 18:31"]

[quote author="Vierailija" time="10.03.2013 klo 18:13"]

Musta tuntuu, että meidän kuopus (2v.) meinaa ottaa mallia minusta. Hän rupeaa joskus hohottamaan kamalasti nähdessään mummoaan, naapurin tätiä ja kerran nauroi neuvolan tätiä ja postinjakajaa. Onneksi lapselta tuo on vielä suloista ja ihan ymmärrettävää käytöstä. Veljen vaimoa ei onneksi olla nähty pitkiin aikoihin, koska se olisi todella noloa, jos sekä minä että lapsemme nauraisimme kuorossa. Miten saisin ees tuon lapsen oppimaan tavastaan pois?

[/quote]

Ei todellakaan ole suloista tai ymmärrettävää jos lapsi nauraa toiselle ihmiselle. Ällöttävää vain lievästi.

[/quote]

No, onneksi ne naurun kohteet ovat ainakin ymmärtäneet. Nauru kuulostaa aika hyväntahtoiselta ja poitsu on muutenkin niin suloinen ja valloittava ruskeine silmineen. :) Silti olis kiva, jos lapsen sais edes opeteltua pois tuosta nauramisesta, ettei siitä jäis aikuisena samanlaista tapaa kuin minulle. Päiväkodissakaan ei varmaan ole hyvä, jos nauraa toisille lapsille tai hoitajille.

[quote author="Vierailija" time="10.03.2013 klo 18:35"]

Millä tavalla hän on hassun näköinen?

[/quote]

En tiiä, kehtaanko tässä sanoa. Kun mut muutenkin on leimattu hulluks ja kamalaksi kiusaajaksi tässä ketjussa.

Taidatte olla lapsesi kanssa molemmat vähämielisiä. Siltä teidän  käytöksenne kuulostaa.

Johtuuko ulostyöntyvistä hampaista? Anteeksi vaan av-raati, mutta minullakaan ei meinaa aina pokka pitää...