Miksi mieslääkärit ovat usein aika epäempaattisia?

Osa lääkikseen pyrkivistä on aspergertyylisiä, matemaattisesti lahjakkaita mutta ei oikein sosiaalisia taitoja. En tiedä olisiko soveltuvuuskokeet kuitenkaan hyvä ratkaisu, niistä ei-ihmisläheisistä voi kuitenkin tulla hyviä tutkijoita.

En ole huomannut sukupuolijakaumaa lääkärien piittaamattomuudessa. On ollut empaattisia lääkäreitä niin miehissä, kuin naisissa. Samoin niitä täysin kylmiä tapauksia. Itseä ei haittaa epäempaattisuus, jos vaan hoitavat työnsä taidolla ja perusteellisesti. Suurikaan empatia ei auta, jos lääkäri on osaamiseltaan heikko.

Niin, tai sitten he ovat kuunnelleet kyllästymiseen asti kateellisten piikkejä. Miehiä kun saa piikitellä automaattisesti, että siinä olisi kenenkään mielestä mitään ihmeellistä. Payback's a bitch.

En ole huomannut eroa sukupuolten välillä. Tosin epäempaattisten lääkäreiden kannattaisi hakeutua muualle kuin terveyskeskuksiin tai työterveyteen. Vaikkapa patologina tarvitsee kuunnella paljon vähemmän ihmisten itse tekemiä nettidiagnooseja.

Empaattisuus ei ole lääkärille tärkeä ominaisuus.

Olisiko siksi, kun on varaa olla? Ammatti kun määrää miehen statuksen käytännössä täysin. Naisilla näin taas ei ole.

Vierailija kirjoitti:

Osa lääkikseen pyrkivistä on aspergertyylisiä, matemaattisesti lahjakkaita mutta ei oikein sosiaalisia taitoja. En tiedä olisiko soveltuvuuskokeet kuitenkaan hyvä ratkaisu, niistä ei-ihmisläheisistä voi kuitenkin tulla hyviä tutkijoita.

Tää on niin totta! Kaikki tuttuni ja ystäväni jotka ovat lääkäreitä, ovat juurikin sosiaalisesti melko heikkoja. Ja nyt kun asiaa ajattelee, niin tosi harvoin saattuu kohdalle "ihanaa lääkäriä", jonka kanssa tuntuu että olisi kohdannut muutenkin kuin kylmänä polikäyntinä :D

Olen vähän huomannut saman, mutta toisaalta myös paras kohtaamani lääkäri on ollut mies. Jotkut nuoret miehet on aika ujon oloisia ja eivät puhu juuri mitään. On naisissakin kyllä tullut vastaan monenlaista tapausta, joten ei voi yleistää. 

Olen ilmiselvästi käynyt eri lääkäreiden vastaanotoilla kun muut.

Melkein herkistyn kun muistelen joitain mieslääkäreitä, kun oon ollut hirmu kipee.

Suurin osa on ollut rauhallisia, luottamusta herättäviä, joista on hiljaisella tavalla huokunut empatia.

Kohdalleni on osunut niin monta hössöttävää, imelää, epävarmaa ja koleaa naistohtoria, Paitsi entinen psykiatrini ja nykyinen gynekologini: parhaat!

Lääkäri tekee työnsä parhaiten etääntymällä potilaasta jolloin saa kokonaishuomion oirekuvaan. Hoitaja sitten hoitaa osaltaan ja on empaattinen.

Vierailija kirjoitti:

En ole huomannut sukupuolijakaumaa lääkärien piittaamattomuudessa. On ollut empaattisia lääkäreitä niin miehissä, kuin naisissa. Samoin niitä täysin kylmiä tapauksia. Itseä ei haittaa epäempaattisuus, jos vaan hoitavat työnsä taidolla ja perusteellisesti. Suurikaan empatia ei auta, jos lääkäri on osaamiseltaan heikko.

Itseasiassa väitteesi ei pidä täysin paikkaansa. Ihminen on psykofyysinen kokonaisuus. Potilas, joka kokee tulleensa kuulluksi tutkitusti kokee lääkärin pätevämpänä, mistä seuraa luottamus lääkäriin jonka seurauksena todennäköisempää että esim. lääkärin määrämät lääkeet tulevat otetuiksi ja muitakin ohjeita noudatetaan. Henkisellä puolella ja mielialalla on osuutensa paranemisprosessissa eikä negatiiviset kokemukset, tyly kohtelu, laiminlyödyksi tulemisen tunne ja toivottomuuden kokeminen ainakaan edistä sitä.

He eivät osaa kohdata potilasta ihmisenä vaan valittajana ja kulueränä. Ja kun on tarpeeksi massia niin ei tarvitse opetellakaan. #porvarielämää

Nuoret mieslääkärit vielä hakevat paikkaansa ja kokevat, että pitää näyttää arvonsa ja osaamisensa. Vanhemmat mieslääkärit ovat olleet aina tosi lempeitä ja empaattisia. Vanhat naiset ovat kovaotteisia ja tylyjä. Tämä havainto perustuu vain omiin kokemuksiini terveydenhuollossa.

Kaikilla aloilla on erityyppisiä persoonia, myös lääkäreissä. 

Yksi mun parhaista lääkäreistä oli komea mies. Löysi oikean diagnoosin, lääkityksen ja hoidon. Oli empaattinen ja asiansa osaava.

Häntä ennen kävin muutamalla naistumpelolla.

Uskomatonta kommentointia joltakin empatian merkityksestä. Hoitosuhde on terveydenhuollossa erityisen tärkeää. Se on se mitä lähdetään rakentamaan, kun lääkäri ja potilas kohtaavat. Molemminpuolinen luottamus on tärkeää, kun kyseessä on kuitenkin niin perustava ja tärkeä arvo kuin terveys. Siihen liittyy paljon tunteita, kun terveys heikentyy, pettää tai on epäilystä jostain vakavammasta. Miten potilas voisi luottaa oman hoitonsa henkilön käsiin, joka ei tunnu välittävän? Miksi hän kertoisi tai avautuisi, jos tunnelma ja tila eivät luo mahdollisuutta siihen? 

Koska ap haluaa vain puhua heistä pahaa.

Psykiatrit voisivat kyllä olla enemmän empaattisempia.

Ihan hyvin on miesgynet kohdellu ;)

N23

Vierailija kirjoitti:

Ihan hyvin on miesgynet kohdellu ;)

N23

Haluisitko siviilielämäänkin ihan oman miesgynen, joka tekis tutkimuksia erilaisilla välineillä ja "ulokkeilla"? ;)