Vauvat eivät kuulu julkiseen liikenteeseen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllähän julkiset kulkee pk-seudulla sen verran hyvin, että bussista poistuminen olisi voinut olla paikallaan. Ainakin itse olen äärimmäisissä itkukohtauksissa jäänyt pois hetkeksi bussista, jos mikään bussissa toteutettava rauhoittelukeino ei auta. Ja Tammisto ei kyllä ole kaukana Kartanonkoskesta. Näin ohiksena.

Itse olen muutamaan otteeseen todistanut tilannetta, jossa äiti ei ole saanut lapsensa raivokohtausta loppumaan ja äiti on sitten painanut stoppia ja sanonut lapselle että me jäädään tähän pysäkille odottamaan seuraavaa bussia kun et osaa rauhoittua.

Noin se pitäisi hoitaa, olen ikuisesti kiitollinen tuollaisille vanhemmille jotka ottavat muut ihmiset huomioon.

Ei noin, vauvalla voi olla nälkä. Silloin pois jääminen ei auta. Aika perse olet.

Omat lapseni jo teinejä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllähän julkiset kulkee pk-seudulla sen verran hyvin, että bussista poistuminen olisi voinut olla paikallaan. Ainakin itse olen äärimmäisissä itkukohtauksissa jäänyt pois hetkeksi bussista, jos mikään bussissa toteutettava rauhoittelukeino ei auta. Ja Tammisto ei kyllä ole kaukana Kartanonkoskesta. Näin ohiksena.

Itse olen muutamaan otteeseen todistanut tilannetta, jossa äiti ei ole saanut lapsensa raivokohtausta loppumaan ja äiti on sitten painanut stoppia ja sanonut lapselle että me jäädään tähän pysäkille odottamaan seuraavaa bussia kun et osaa rauhoittua.

Noin se pitäisi hoitaa, olen ikuisesti kiitollinen tuollaisille vanhemmille jotka ottavat muut ihmiset huomioon.

Aina se ei ole mahdollista. Jos on aikaa, eikä mitään menoa, jossa täytyisi olla tiettynä aikana, niin noin voi hyvin tehdä. Mutta jos on vaikka isomman lapsen haku eskarista, niin sieltä ei vaan voi myöhästyä tai lasua pukkaa. Riippuu myös itkun syystä onko välipysähdyksessä mitään järkeä. Jos syynä on kakka vaipassa, niin sitä ei niin vain pakkasessa aleta vaihtamaan.

Ulkomailla tosiaan tuo lapsiin suhtautuminen on erilaista. Suomessakin saa toki myös ymmärtäviä hymyjä ja ystävällisyyttä, mutta myös paljon vihamielisyyttä ja mulkaisuja, jos vauva itkee. Erityisesti välimeren maissa taas ulkopuolisetkin saattavat auttaa kiukkuavan lapsen kanssa hassuttelemalla eivätkä pahastu äänestä. En tiedä johtuuko se siitä, että Suomessa on paljon enemmän ihmisiä, joilla ei ole lainkaan kokemusta pienistä lapsista edes sisaruksena.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllähän julkiset kulkee pk-seudulla sen verran hyvin, että bussista poistuminen olisi voinut olla paikallaan. Ainakin itse olen äärimmäisissä itkukohtauksissa jäänyt pois hetkeksi bussista, jos mikään bussissa toteutettava rauhoittelukeino ei auta. Ja Tammisto ei kyllä ole kaukana Kartanonkoskesta. Näin ohiksena.

Itse olen muutamaan otteeseen todistanut tilannetta, jossa äiti ei ole saanut lapsensa raivokohtausta loppumaan ja äiti on sitten painanut stoppia ja sanonut lapselle että me jäädään tähän pysäkille odottamaan seuraavaa bussia kun et osaa rauhoittua.

Noin se pitäisi hoitaa, olen ikuisesti kiitollinen tuollaisille vanhemmille jotka ottavat muut ihmiset huomioon.

Aina se ei ole mahdollista. Jos on aikaa, eikä mitään menoa, jossa täytyisi olla tiettynä aikana, niin noin voi hyvin tehdä. Mutta jos on vaikka isomman lapsen haku eskarista, niin sieltä ei vaan voi myöhästyä tai lasua pukkaa. Riippuu myös itkun syystä onko välipysähdyksessä mitään järkeä. Jos syynä on kakka vaipassa, niin sitä ei niin vain pakkasessa aleta vaihtamaan.

Kaikenlaisella sitä omaa itsekkyyttä puolustellaan.

Mä en oikein jaksa muita ihmisiä, niin kuljen pyörällä ja kierrän vaikka vähän, että välttäisin ruuhkat. Olen kuitenkin aika chill, asiakaspalvelussa töissä ja pärjään muiden kanssa ihan kivasti introverttiydestäni huolimatta.

Vauvat ja lapset ovat minusta kyllä ihan tervetulleita kaikkialle JOS osaavat käyttäytyä. Esimerkiksi tilanteessa, jossa ollaan ravintolassa ja joku random kakara tulee pyyhkimään limanäppinsä minun vaatteisiin ja jatkaa juosten ja huutaen eteenpäin ei mullakaan riitä pinna. Toinen mistä menee hermot on lapset ruokakaupassa, jos lääppivän kaikki hedelmät ja alkavat kysymättä popsia karkkia hyllystä, eivätkä vanhemmat tee mitään. Että enemmän tässä nyt osoittelen sormilla tosiaan niitä aikuisia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tietenkin vauvatkin kuuluvat julkiseen liikenteeseen.

Bussikuskille on myös annettava työrauha.

Äänet kuuluvat elämään. Jos bussikuski on niin heikkohermoinen, ettei kestä niitä, niin hänelle voisi hankkia sellaiset korvatulpat. Vaimentaa vähän ääntä, mutta silti kuulee tarpeellisen verran.

Vanhemmat voisivat myös pitää lapsensa hiljaisina.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sairas valtio lapsiin suhtautumisessa. Välimeren maissa lapset ovat aina lämpimästi tervetulleita kaikkialle, ravintoloista alkaen. Moni yllättyy reissuissa kokemuksista.

Välimeren maissa lapsilta myös vaaditaan hyvää käytöstä. Mitään niskoittelua ei siedetä yhtään.

Suomessa on täysin ok antaa lapsen kiljua bussissa koska "elämän ääniä ne vain ovat".

Keski-Euroopassa ja Välimeren maissa on myös ok että muut komentavat lasta, ns. ”kasvatetaan yhdessä”.

Täällä jos menet sanomaan jonkun mukulalle, että ei saa tehdä noin/rauhoitu vähän/ole hiljaa tai hiisi vie, niin saat huudot mammalta.

Mieluummin vauva julkisessa, kuin puhelimeen puhuva nainen. Ihanaa istua bussissa ja miettiä asioita samalla kun katselee maisemia. Sitten joku nainen alkaa puhumaan puhelimeen ja ajatus katkeaa. Sitä yrittää olla kuuntelematta puhelua, mutta koko ajan joutuu väkisin osaksi naisen puhelua.

Kauhea tilanne ja ymmärrän, että äiti on ollut pulassa, kun ei lapsi rauhoitu millään.

Itse matkustin nuorena äitinä kolmen kuukauden ikäisen kanssa toiseen kaupunkiin (100 km) bussilla vierailulle. Vauvani oli rauhallinen ja tyytyväinen luonteeltaan - en muutoin olisi uskaltanut lähteäkään.

Kaikki meni hyvin, mutta paluumatkalla illalla vauva alkoi huutaa (n. 25 km ennen päätepysäkkiä). Ei vaiennut millään. En muista yritinkö imettää vai mitä, mutta mikään ei auttanut. Ehkä hänellä oli päänsärkyä matkan rasituksista tms. Hiljeni vasta kun pääsimme kotiin ja toinen henkilö otti hänet syliinsä. Vaikeni heti, joten tiesimme, ettei ollut onneksi kipeä.

Sittemmin olen aina pitänyt huolen, että lasten kanssa liikuttaessa mukana on pikku lelu, jonka voi antaa käteen näprättäväksi ja aina evästä, syötävää ja juotavaa. Olemme tehneet vaikka millaisia reissuja busseissa ja junissa, lyhyitä ja pitkiä.

Eväiden antaminen ei ole tehnyt lapsistani "lohtusyöjiä" - tai jos on, se ei näy ulospäin haitallisesti. Kaikki ovat hoikkia ja tyytyväisiä jo toisessa polvessa - lähipiirini nuoret vanhemmat tietävät jo omasta lapsuudestaan, että pakollisistakin reissuista voi tehdä kivoja varustautumalla niihin huviretken tapaan :)

Jos vieras lapsi itkee hankalan oloisesti bussissa tai muualla, voi ystävällisesti mennä kysymään tarvitaanko apua. - Muutoin on kyllä pystyttävä sietämään pikkulapsen itkuakin, koska on syytä uskoa, että jokainen meistä omassa lapsuushistoriassaan on vähintään kerran ainakin hiukan parkunut.

Vierailija kirjoitti:

JULKISEENliikenteeseen kuuluvat ihan kaikki! Siksi se on JULKINEN!

Jos et kestä muita ihmisiä, hanki auto.

No näin on! Julkinen liikenne on julkinen liikenne, eli KAIKILLE; itkeville vauvoille, kiukutteleville taaperoille, äkäisille teineille, hitaille vanhuksille. 

Julkinen liikenne ei ole mikään luksuskyyti :D

Jos haluaa matkustaa omassa rauhassaan, niin herra/rouva on hyvä ja istuu itse sinne ratin taakse.

Sama turistiluokan lennoilla. Jos haluaa tasokkaampaa kyytiä, niin maksakoot business-luokan tai yksityiskoneen. Jos ei ole varaa, niin tervetuloa vaan rahvaan joukkoon, ja totuttelemaan elämän ääniin!

Julkiseen liikenteeseen eivät kuulu matkustajat, jotka kyttäävät kenen sinne ei pitäisi kuulua. Jos ei mahdu muiden kanssa julkiseen tilaan, on pysyteltävä yksityisissä tiloissaan. Auton hankinta on tosiaan hyvä vinkki tällaisille kiristelijöille. 

ANTAKAA KORVAUKSIA! BUSSIKUSKI KAATOI NUUDELIT VAUVAN SYLIIN!

Muistakaa, että jokainen meistä on ollut joskus vauva. Varmasti myös häirinnyt kanssaihmisiä huudollaan, mutta se vaan kuuluu elämään. Ymmärrän, että kuskia on häirinnyt huuto...meidän lapsi sai vauvana JÄRKYTTÄVIÄ huutokohtauksia, joihin ei auttanut mikään. Hän vaan huusi. Meinasi järki lähteä, se oli painajaismaista. Jäinkin kuukausiksi koti-lähikauppa- akselille, kun ahdisti liikaa mennä mihinkään. Masentavaa ja syrjäyttäväähän se oli. Joskus oli PAKKO mennä bussilla esim. neuvolaan.

Äideillä on kyllä liikaa aikaa, jos jokaisesta vastoinkäymisestä on tehtävä lehteen juttu. Ensin oli pureva lapsi jota hoitaja puri takaisin, sitten kauhukakara jota Ikean leikkipaikka ei (varmaan ihan syystä) ottanut enää vastaan, sitten tää bussiepisodi.

Kuinka moni esim. toimistotyössä oleva jaksaisi kuunnella täyttä kurkkua huutavaa lasta työpaikallaan? Ymmärrän ihan hyvin, että kuskillakin mitta täyttyy joskus. Miksi äiti ei voinut jäädä pois bussista ja pieni ulkoilu olisi ehkä rauhoittanut lapsen, seuraava bussi ois tullut ehkä vartin päästä? Ei kenenkään aikataulu kaadu siihen. Huomaavaisuus on hyve, niin äidillä kuin kuskillakin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sairas valtio lapsiin suhtautumisessa. Välimeren maissa lapset ovat aina lämpimästi tervetulleita kaikkialle, ravintoloista alkaen. Moni yllättyy reissuissa kokemuksista.

Välimeren maissa lapsilta myös vaaditaan hyvää käytöstä. Mitään niskoittelua ei siedetä yhtään.

Suomessa on täysin ok antaa lapsen kiljua bussissa koska "elämän ääniä ne vain ovat".

Keski-Euroopassa ja Välimeren maissa on myös ok että muut komentavat lasta, ns. ”kasvatetaan yhdessä”.

Täällä jos menet sanomaan jonkun mukulalle, että ei saa tehdä noin/rauhoitu vähän/ole hiljaa tai hiisi vie, niin saat huudot mammalta.

Itse olisin vaan tyytyväinen, jos joku ojentaisi lastani, kun omat keinot ei riitä. Harmi vaan, että nämä sekaantujat eivät yleensä puutu tilanteeseen rauhallisesti, vaan ovat niin aggressiivisia, että lapsi säikähtää ja alkaa vaan itkeä kovempaa. Totta kai suutun, jos lastani kohtaan käyttäydytään uhkaavasti.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllähän julkiset kulkee pk-seudulla sen verran hyvin, että bussista poistuminen olisi voinut olla paikallaan. Ainakin itse olen äärimmäisissä itkukohtauksissa jäänyt pois hetkeksi bussista, jos mikään bussissa toteutettava rauhoittelukeino ei auta. Ja Tammisto ei kyllä ole kaukana Kartanonkoskesta. Näin ohiksena.

Itse olen muutamaan otteeseen todistanut tilannetta, jossa äiti ei ole saanut lapsensa raivokohtausta loppumaan ja äiti on sitten painanut stoppia ja sanonut lapselle että me jäädään tähän pysäkille odottamaan seuraavaa bussia kun et osaa rauhoittua.

Noin se pitäisi hoitaa, olen ikuisesti kiitollinen tuollaisille vanhemmille jotka ottavat muut ihmiset huomioon.

Aina se ei ole mahdollista. Jos on aikaa, eikä mitään menoa, jossa täytyisi olla tiettynä aikana, niin noin voi hyvin tehdä. Mutta jos on vaikka isomman lapsen haku eskarista, niin sieltä ei vaan voi myöhästyä tai lasua pukkaa. Riippuu myös itkun syystä onko välipysähdyksessä mitään järkeä. Jos syynä on kakka vaipassa, niin sitä ei niin vain pakkasessa aleta vaihtamaan.

Kaikenlaisella sitä omaa itsekkyyttä puolustellaan.

Ai itsekkyyttä pyrkiä mahd. nopeasti kotiin vaihtamaan lapsen täysi vaippa? Oletko Esperi Caren johtoryhmää? 

Ja mitenhän olisi epäitsekästä poistua bussista kun vauva itkee ja jättää eskarilainen hakematta? Eskarilaista ei saa jättää yksin, eli opettaja joutuisi sitten jäämään lapsen kanssa töihin, kun tämä äiti on epäitsekkäästi pakkasessa tien poskessa itkevän vauvan kanssa. 

Uskallanko edes tunnustaa, mutta mulla on myyjänä samanlaisia keskittymisvaikeuksia, kun jonkun vauva tai lapsi huutaa oikein pahasti kaupassa. Vaikea keskittyä laskemiseen, kun tekisi mieli mennä auttamaan, kun toinen huutaa sydäntäsärkevästi.

Isänä en olisi kuunnellut bussikuskilta tai muiltakaan valitusta vaan kajauttanut kovaan ääneen että

Pää kiinni jo! Keskity työhösi jumalauta ja muut voi painaa ne naamarit älypuhelimiin, turha mulkoilla!

Jos olisi käynyt käsiksi niin olisin puolustautunut fyysisesti. Vauvan kanssa kun olen liikenteessä niin suojelen vauvaa ihan kaikelta mitä keksinkin pelätä, ei ole sellaista uhkaa mistä en selviäisi.

Teen ihan kaikkeni ettei kukaan tule vauvaa lähelle.

Vierailija kirjoitti:

Ulkomailla tosiaan tuo lapsiin suhtautuminen on erilaista. Suomessakin saa toki myös ymmärtäviä hymyjä ja ystävällisyyttä, mutta myös paljon vihamielisyyttä ja mulkaisuja, jos vauva itkee. Erityisesti välimeren maissa taas ulkopuolisetkin saattavat auttaa kiukkuavan lapsen kanssa hassuttelemalla eivätkä pahastu äänestä. En tiedä johtuuko se siitä, että Suomessa on paljon enemmän ihmisiä, joilla ei ole lainkaan kokemusta pienistä lapsista edes sisaruksena.

Suomessa jos ulkopuolinen yrittää ystävällisesti ja kieli erittäin keskellä suuta auttaa huutavan lapsen kanssa, äiti mulkaisee ja sanoo "haista v-u". Puhun kokemuksesta.

Vierailija kirjoitti:

Isänä en olisi kuunnellut bussikuskilta tai muiltakaan valitusta vaan kajauttanut kovaan ääneen että

Pää kiinni jo! Keskity työhösi jumalauta ja muut voi painaa ne naamarit älypuhelimiin, turha mulkoilla!

Jos olisi käynyt käsiksi niin olisin puolustautunut fyysisesti. Vauvan kanssa kun olen liikenteessä niin suojelen vauvaa ihan kaikelta mitä keksinkin pelätä, ei ole sellaista uhkaa mistä en selviäisi.

Teen ihan kaikkeni ettei kukaan tule vauvaa lähelle.

Palstan reiänkaipuuta poteva úli taas haavekuvissaan