Onko täällä muita, jotka tuntevat olevansa yksinäisiä?

Olen minä.

Kyllä jonkin verran.

Kyllä jonkin verran.

[quote author="Vierailija" time="08.03.2013 klo 23:02"]

Olen minä.

[/quote]

Kerro päivästäsi, mistäpäin kirjoittelet? :)

-ap-

kait meitä on täällä enemmänkin

Olen liki koko ikäni kärsinyt yksinäisyydestä, mutta sitten löysin aivan yllättäen aikuisiällä liki kolmekymppisenä ystävän, jonka kaltainen minulla on ollut viimeksi joskus ala-asteikäisenä kun elettiin ihmissuhteissa sitä bestisaikaa. Sen jälkeen elämäni on ollut kaikin puolin todella paljon miellyttävämpää ja yksinäisyydestä eroon pääseminen on vaikuttanut moniin asioihin, joiden kanssa sillä ei uskoisi olevan mitään tekemistä. Itsetuntoni on kohonnut ainakin ihan huimasti.

Jotenkin kun elämään löytyi yksi todella hyvä ystävä, mulla ei enää kohdistunut niin suuria odotuksia ihmissuhteisiin niiden ihmisten kanssa, joille en ollut ollut niin hyvä ystävä kuin mitä he minulle, ja nämäkin ystävyyssuhteet alkoivat tavallaan sen ansiosta kukoistaa kun minulla ei ollut enää koko ajan oloa, etten ole kellekään tärkeä ja pahaa mieltä siitä että olen joku viimeinen hätävarakaveri kaikille (ei siitä pääse mihinkään, että siitä tulee arvoton olo, vaikka miten järkeilisi asiaa). Nyt on paljon helpompi nauttia joidenkin tuttavienkin seurasta, kun mulla on kuitenkin myös tämä tosiystävä, jolle moniin menoihin olen se kenet hän tahtoo kaikista mieluiten mukaansa (en tyyppi, jolle soitetaan siinä vaiheessa kun kaikki "tärkeämmät" ovat tehneet oharit tai jota halutaan nähdä esim. vain silloin kun mies on työmatkalla). Ei haittaa, ettei kaikkien kanssa olla kovin läheisiä tai etten kaikille ole kovin tärkeä, kun sentään jollekin olen. Olen varmasti myös mielenkiintoisempi ihminen nykyään muille kavereille, kun teen muutakin kuin istun yksin kotona vapaa-aikanani eikä vallitseva olo tila elämässäni ole jonkinasteinen onnettomuus...