Lue keskustelun säännöt.
Jos lapsi ajattelee, että on tärkeä, mutta vanhempi inhoaa kyseistä ajatusta ja koittaa kieroillen koko ajan lannistaa lasta?
08.03.2019 |
Oma äitini oli tuo tuollainen kieroilija, jonka mielestä lapsen (tai varmaan kenenkään) ei ole ok ajatella itseään tärkeänä henkilönä. Siitähän kuitenkin seuraa automaattisesti se, että pitää myös muita tärkeänä henkilönä (paitsi äitiäni en pitänyt, johtuen hänen käytöksestään), joten kyseessä ei ole mikään vinoutunut itserakkaus tms.
Mutta miksi ihmeessä äitiäni jotenkin vihastutti tai kiehutti se, että minä pidin itseäni aivan luonnollisesti hyvin tärkeänä ihmisenä? Ja pidän edelleen, joskin se on itselleni myös kiitos äidin, nyt taakka. Suomessahan katsotaan heti vinoon ihmistä, joka ei ole heikkoitsetuntoinen itseään vähättelevä nöyristelijä, ja sitä minä en ole, koska minusta jokainen on tärkeä ja merkityksellinen ihminen. Olisin siis tarvinnut äidiltäni tukea kestää heikkoitsetuntoisten kateelliset hyökkäykset, kun he kuvittelevat minun pitävän tärkeänä vain itseäni havaittuaan sen, etten nöyristele kuten heidät on kasvatettu tekemään tai ei ole tuettu muuhun. Minun kokemukseni siitä, että olen tärkeä ja että jokainen on tärkeä tulee toiselta vanhemmaltani ja hänen suvultaan, ei siis äidiltäni.
En tajua, miten vanhempi ei ole onnesta soikeana hyväitsetuntoisesta ja terveesti suorassa seisovasta lapsestaan, vaan alkaa kieroillen lytätä tätä ja alistaa, puhuen, että muut katsovat sinua pahalla, et tule ikinä saamaan ystäviä, jos joku loukkaantuu siitä millainen sinä olet, niin varopahan vain, sinä saat silloin kärsiä ja muuta ihan ihmeellistä.
Miksi minä siitä kärsisin, jos joku ei kestä sitä, että minä toedän olevani tärkeä? Äitini aliarvioi minun empatiakykyäni aika pahasti. En minä anna sellaisten ihmisten itseeni vaikuttaa, jos vain olisin saanut tuen ja hyväksynnän sille, että saan ajatella olevani tärkeä äidiltäni. Mutta en saanut, ja siitä syntyi kipupiste ajatteluuni. Joka haittaa itseäni paljon enemmän kuin se, mitä joku heikkoitsetuntoinen vieras olisi sanonut.
Kommentit (523)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onpa ristiriitaista ap:lta. "Minulla on hyvä itsetunto, mutta pakko toistaa jankuttamiseen asti, että minä olen hyvä, muut huonoja. Minä olen tärkeä, muutkin on tärkeitä, mutta jos ovat vähäänkään erimieltä kanssani, eivät ole tärkeitä ihmisiä." Sinulla on ongelma, eikä hyvä itsetunto. Lapset osaavat olla ilkeitä ja jos äitisi käytös pitää paikkansa (kieroutuneesti nautti kun sai mollata ja lytätä lasta) onhan se väärin, mutta minä luulen, että suurentelet asiaa ja uhriudut tahallasi. Ehkä sinä olit se muiden kiusaaja, nostit itsesi muiden yläpuolelle ja sitten ihmettelit, kun muut eivät pitäneetkään siitä ja äitisi torui siitä.
Jos lapsi sitä ihmettelikin, niin sehän ei tarkoita sitä, että lapselle olisi pitänyt antaa siihen vastaus, jossa hänessä on vikaa. Kyllä se oli niin päin, että ne toiset lapset olivat rajoittuneista kodeista, eikä minun olisi tarvinnut opetella ymmrtämään heitä, vaan heidän minua. En missään tapauksessa ihmetellyt asiaa sillä mielellä, että "selitäpä äiti, miten nuo muut ovat oikeassa ja minä väärässä", en. En ol koskaan pitänyt loukkaavia ja itsekeskeisiä ihmisiä minulle hyvinä ja itselleni mielenkiintoisina ihmisinä.
ApEt tule kenenkään kanssa toimeen ja syy siihen on tämä. Kaikki muut ovat rajoittuneista kodeista, huonoja ja pahoja. Et näe itsessäsi mitään roolia.
Tämä on persoonallisuushäiriön tunnuspiirre
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
vierailija kirjoitti:
Jos lapsi sitä ihmettelikin, niin sehän ei tarkoita sitä, että lapselle olisi pitänyt antaa siihen vastaus, jossa hänessä on vikaa.
ApEli jos lapsi tekee väärin, varastaa kaupasta, löy toista tai kiusaa, niin sinun logiikallasi tähän ei saisi puuttua? Kyllä aikuisen tehtävä on kasvattaa lapsi kunnioittamaan ja ottamaan muut huomioon ja kertoa jos joku asia on väärin ja miksi niin ei saisi tehdä.
Sille, joka loukkasi minua tuo pitäisi kertoa.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onpa ristiriitaista ap:lta. "Minulla on hyvä itsetunto, mutta pakko toistaa jankuttamiseen asti, että minä olen hyvä, muut huonoja. Minä olen tärkeä, muutkin on tärkeitä, mutta jos ovat vähäänkään erimieltä kanssani, eivät ole tärkeitä ihmisiä." Sinulla on ongelma, eikä hyvä itsetunto. Lapset osaavat olla ilkeitä ja jos äitisi käytös pitää paikkansa (kieroutuneesti nautti kun sai mollata ja lytätä lasta) onhan se väärin, mutta minä luulen, että suurentelet asiaa ja uhriudut tahallasi. Ehkä sinä olit se muiden kiusaaja, nostit itsesi muiden yläpuolelle ja sitten ihmettelit, kun muut eivät pitäneetkään siitä ja äitisi torui siitä.
Jos lapsi sitä ihmettelikin, niin sehän ei tarkoita sitä, että lapselle olisi pitänyt antaa siihen vastaus, jossa hänessä on vikaa. Kyllä se oli niin päin, että ne toiset lapset olivat rajoittuneista kodeista, eikä minun olisi tarvinnut opetella ymmrtämään heitä, vaan heidän minua. En missään tapauksessa ihmetellyt asiaa sillä mielellä, että "selitäpä äiti, miten nuo muut ovat oikeassa ja minä väärässä", en. En ol koskaan pitänyt loukkaavia ja itsekeskeisiä ihmisiä minulle hyvinä ja itselleni mielenkiintoisina ihmisinä.
ApEt tule kenenkään kanssa toimeen ja syy siihen on tämä. Kaikki muut ovat rajoittuneista kodeista, huonoja ja pahoja. Et näe itsessäsi mitään roolia.
Tulen kyllä, mutta on totta, että isoin massahan on surkeista kodeista peräisin vailla hyvää kasvatusta. Mutta jos äitini olisi suhtautunut minuun oikein ja minua tukevalla tavalla, tämä ei häiritsisi minua mitenkään.
ApKenen kanssa tulet toimeen?
Määrittele tulla toimeen. En ehkä viihdy monienkaan kanssa, mutta määrittele tulla toimeen. Mä tulen toimeen käsittääkseni toimeentulemisen yleisen määritelmän kanssa, eli jos olisi jotain riitaa, se ei ala minusta, enkä ole aiheuttanut kellekään muulle mielipahaa elämässäni, kuin äidilleni. Jolle sitä syntyi siitä, että olin lapsi, en osannut käyttäytyä aina oikein valmiiksi kohdusta tullessa ja kasvattamatta.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onpa ristiriitaista ap:lta. "Minulla on hyvä itsetunto, mutta pakko toistaa jankuttamiseen asti, että minä olen hyvä, muut huonoja. Minä olen tärkeä, muutkin on tärkeitä, mutta jos ovat vähäänkään erimieltä kanssani, eivät ole tärkeitä ihmisiä." Sinulla on ongelma, eikä hyvä itsetunto. Lapset osaavat olla ilkeitä ja jos äitisi käytös pitää paikkansa (kieroutuneesti nautti kun sai mollata ja lytätä lasta) onhan se väärin, mutta minä luulen, että suurentelet asiaa ja uhriudut tahallasi. Ehkä sinä olit se muiden kiusaaja, nostit itsesi muiden yläpuolelle ja sitten ihmettelit, kun muut eivät pitäneetkään siitä ja äitisi torui siitä.
Jos lapsi sitä ihmettelikin, niin sehän ei tarkoita sitä, että lapselle olisi pitänyt antaa siihen vastaus, jossa hänessä on vikaa. Kyllä se oli niin päin, että ne toiset lapset olivat rajoittuneista kodeista, eikä minun olisi tarvinnut opetella ymmrtämään heitä, vaan heidän minua. En missään tapauksessa ihmetellyt asiaa sillä mielellä, että "selitäpä äiti, miten nuo muut ovat oikeassa ja minä väärässä", en. En ol koskaan pitänyt loukkaavia ja itsekeskeisiä ihmisiä minulle hyvinä ja itselleni mielenkiintoisina ihmisinä.
ApEt tule kenenkään kanssa toimeen ja syy siihen on tämä. Kaikki muut ovat rajoittuneista kodeista, huonoja ja pahoja. Et näe itsessäsi mitään roolia.
Tulen kyllä, mutta on totta, että isoin massahan on surkeista kodeista peräisin vailla hyvää kasvatusta. Mutta jos äitini olisi suhtautunut minuun oikein ja minua tukevalla tavalla, tämä ei häiritsisi minua mitenkään.
ApKenen kanssa tulet toimeen?
Määrittele tulla toimeen. En ehkä viihdy monienkaan kanssa, mutta määrittele tulla toimeen. Mä tulen toimeen käsittääkseni toimeentulemisen yleisen määritelmän kanssa, eli jos olisi jotain riitaa, se ei ala minusta, enkä ole aiheuttanut kellekään muulle mielipahaa elämässäni, kuin äidilleni. Jolle sitä syntyi siitä, että olin lapsi, en osannut käyttäytyä aina oikein valmiiksi kohdusta tullessa ja kasvattamatta.
Ap
Eli sitä ei siksi lasketa :D
Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onpa ristiriitaista ap:lta. "Minulla on hyvä itsetunto, mutta pakko toistaa jankuttamiseen asti, että minä olen hyvä, muut huonoja. Minä olen tärkeä, muutkin on tärkeitä, mutta jos ovat vähäänkään erimieltä kanssani, eivät ole tärkeitä ihmisiä." Sinulla on ongelma, eikä hyvä itsetunto. Lapset osaavat olla ilkeitä ja jos äitisi käytös pitää paikkansa (kieroutuneesti nautti kun sai mollata ja lytätä lasta) onhan se väärin, mutta minä luulen, että suurentelet asiaa ja uhriudut tahallasi. Ehkä sinä olit se muiden kiusaaja, nostit itsesi muiden yläpuolelle ja sitten ihmettelit, kun muut eivät pitäneetkään siitä ja äitisi torui siitä.
Jos lapsi sitä ihmettelikin, niin sehän ei tarkoita sitä, että lapselle olisi pitänyt antaa siihen vastaus, jossa hänessä on vikaa. Kyllä se oli niin päin, että ne toiset lapset olivat rajoittuneista kodeista, eikä minun olisi tarvinnut opetella ymmrtämään heitä, vaan heidän minua. En missään tapauksessa ihmetellyt asiaa sillä mielellä, että "selitäpä äiti, miten nuo muut ovat oikeassa ja minä väärässä", en. En ol koskaan pitänyt loukkaavia ja itsekeskeisiä ihmisiä minulle hyvinä ja itselleni mielenkiintoisina ihmisinä.
ApEt tule kenenkään kanssa toimeen ja syy siihen on tämä. Kaikki muut ovat rajoittuneista kodeista, huonoja ja pahoja. Et näe itsessäsi mitään roolia.
Tulen kyllä, mutta on totta, että isoin massahan on surkeista kodeista peräisin vailla hyvää kasvatusta. Mutta jos äitini olisi suhtautunut minuun oikein ja minua tukevalla tavalla, tämä ei häiritsisi minua mitenkään.
ApKenen kanssa tulet toimeen?
Sinulla se tässä on vaikeuksia selkeästikin tulla ihmisten kanssa toimeen, siksi näet muiden muka ei-tulevan tai epäilet.
Joillain ihmisillä saattaisi olla haastavaa tulla toimeen mun kanssani, mutta ihanne-elämässäni en antaisi nimenomaan sen häiritä itseäni. Koko ketju on siitä, oikeastaan. Miksi sen pitää minua häiritä? Sehän on niiden ihmisten ongelma, ja asia hoitaa. Ei mun.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onpa ristiriitaista ap:lta. "Minulla on hyvä itsetunto, mutta pakko toistaa jankuttamiseen asti, että minä olen hyvä, muut huonoja. Minä olen tärkeä, muutkin on tärkeitä, mutta jos ovat vähäänkään erimieltä kanssani, eivät ole tärkeitä ihmisiä." Sinulla on ongelma, eikä hyvä itsetunto. Lapset osaavat olla ilkeitä ja jos äitisi käytös pitää paikkansa (kieroutuneesti nautti kun sai mollata ja lytätä lasta) onhan se väärin, mutta minä luulen, että suurentelet asiaa ja uhriudut tahallasi. Ehkä sinä olit se muiden kiusaaja, nostit itsesi muiden yläpuolelle ja sitten ihmettelit, kun muut eivät pitäneetkään siitä ja äitisi torui siitä.
Jos lapsi sitä ihmettelikin, niin sehän ei tarkoita sitä, että lapselle olisi pitänyt antaa siihen vastaus, jossa hänessä on vikaa. Kyllä se oli niin päin, että ne toiset lapset olivat rajoittuneista kodeista, eikä minun olisi tarvinnut opetella ymmrtämään heitä, vaan heidän minua. En missään tapauksessa ihmetellyt asiaa sillä mielellä, että "selitäpä äiti, miten nuo muut ovat oikeassa ja minä väärässä", en. En ol koskaan pitänyt loukkaavia ja itsekeskeisiä ihmisiä minulle hyvinä ja itselleni mielenkiintoisina ihmisinä.
ApEt tule kenenkään kanssa toimeen ja syy siihen on tämä. Kaikki muut ovat rajoittuneista kodeista, huonoja ja pahoja. Et näe itsessäsi mitään roolia.
Tulen kyllä, mutta on totta, että isoin massahan on surkeista kodeista peräisin vailla hyvää kasvatusta. Mutta jos äitini olisi suhtautunut minuun oikein ja minua tukevalla tavalla, tämä ei häiritsisi minua mitenkään.
ApKenen kanssa tulet toimeen?
Määrittele tulla toimeen. En ehkä viihdy monienkaan kanssa, mutta määrittele tulla toimeen. Mä tulen toimeen käsittääkseni toimeentulemisen yleisen määritelmän kanssa, eli jos olisi jotain riitaa, se ei ala minusta, enkä ole aiheuttanut kellekään muulle mielipahaa elämässäni, kuin äidilleni. Jolle sitä syntyi siitä, että olin lapsi, en osannut käyttäytyä aina oikein valmiiksi kohdusta tullessa ja kasvattamatta.
Ap
Ei yhtään ystävää. Kaikkien kanssa ajaudut riitoihin. Aivan omasta aloitteesta. Ei yhtään ihmistä jonka kanssa tulisit toimeen
Selkeä pershäiriö
Mun äitini siis näki asiat niin, että joku ei tule toimeen kanssani ja alkoi saatana soikoon syyttää siitä minua! Koko ketjussa on siitä kysymys.
Ja SE on haitannut elämääni ENITEN. Että MUN piti itkeä sitä, jos joku ei tule toimeen minun kanssani. Vttuako mä siitä välitän, varmasti ihan kahjo tyyppi ja huonot eväät elämälle saanut. Kuten äitini.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onpa ristiriitaista ap:lta. "Minulla on hyvä itsetunto, mutta pakko toistaa jankuttamiseen asti, että minä olen hyvä, muut huonoja. Minä olen tärkeä, muutkin on tärkeitä, mutta jos ovat vähäänkään erimieltä kanssani, eivät ole tärkeitä ihmisiä." Sinulla on ongelma, eikä hyvä itsetunto. Lapset osaavat olla ilkeitä ja jos äitisi käytös pitää paikkansa (kieroutuneesti nautti kun sai mollata ja lytätä lasta) onhan se väärin, mutta minä luulen, että suurentelet asiaa ja uhriudut tahallasi. Ehkä sinä olit se muiden kiusaaja, nostit itsesi muiden yläpuolelle ja sitten ihmettelit, kun muut eivät pitäneetkään siitä ja äitisi torui siitä.
Jos lapsi sitä ihmettelikin, niin sehän ei tarkoita sitä, että lapselle olisi pitänyt antaa siihen vastaus, jossa hänessä on vikaa. Kyllä se oli niin päin, että ne toiset lapset olivat rajoittuneista kodeista, eikä minun olisi tarvinnut opetella ymmrtämään heitä, vaan heidän minua. En missään tapauksessa ihmetellyt asiaa sillä mielellä, että "selitäpä äiti, miten nuo muut ovat oikeassa ja minä väärässä", en. En ol koskaan pitänyt loukkaavia ja itsekeskeisiä ihmisiä minulle hyvinä ja itselleni mielenkiintoisina ihmisinä.
ApEt tule kenenkään kanssa toimeen ja syy siihen on tämä. Kaikki muut ovat rajoittuneista kodeista, huonoja ja pahoja. Et näe itsessäsi mitään roolia.
Tulen kyllä, mutta on totta, että isoin massahan on surkeista kodeista peräisin vailla hyvää kasvatusta. Mutta jos äitini olisi suhtautunut minuun oikein ja minua tukevalla tavalla, tämä ei häiritsisi minua mitenkään.
ApKenen kanssa tulet toimeen?
Määrittele tulla toimeen. En ehkä viihdy monienkaan kanssa, mutta määrittele tulla toimeen. Mä tulen toimeen käsittääkseni toimeentulemisen yleisen määritelmän kanssa, eli jos olisi jotain riitaa, se ei ala minusta, enkä ole aiheuttanut kellekään muulle mielipahaa elämässäni, kuin äidilleni. Jolle sitä syntyi siitä, että olin lapsi, en osannut käyttäytyä aina oikein valmiiksi kohdusta tullessa ja kasvattamatta.
ApEi yhtään ystävää. Kaikkien kanssa ajaudut riitoihin. Aivan omasta aloitteesta. Ei yhtään ihmistä jonka kanssa tulisit toimeen
Selkeä pershäiriö
Tulen toimeen ihan kaikkien kanssa, en vain ole halunnut joidenkin ihmisten seuraa lainkaan, koska ei ole pakko. Sekö on sinusta kamalaa? Itse olet tietenkin sediplomaatti, joka seurustelet sinua satuttaneiden ihmistenkin kanssa, koska muutenhan joku voisi nähdä sinusta, miten heikko olet.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Mun äitini siis näki asiat niin, että joku ei tule toimeen kanssani ja alkoi saatana soikoon syyttää siitä minua! Koko ketjussa on siitä kysymys.
Ja SE on haitannut elämääni ENITEN. Että MUN piti itkeä sitä, jos joku ei tule toimeen minun kanssani. Vttuako mä siitä välitän, varmasti ihan kahjo tyyppi ja huonot eväät elämälle saanut. Kuten äitini.
Ap
Aina vika on muissa. Ei ketään jonka kanssa ei ajautuisi riitoihin
Pershäiriö
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
"Olisin siis tarvinnut äidiltäni tukea kestää heikkoitsetuntoisten kateelliset hyökkäykset," mutta en saanut, vaan sain ainoastaan kokea, miten äitini suri näitä heikkoitsetuntoisia, miten kurjaa heillä on ja miten minä en saa pahentaa heidän traumojaan olemalla siinä vieressä luottavainen omaan tärkeyteeni ihmisenä. Surrahan saa, mutta aika outoa, että sen hoitokeinona piti rajoittaa minua, kutistaa minua, pienentää ja mitätöidä minua. Että aivan kuin minä en olisi sitä, mitä minä olen, se hyvä ja välittävä persoona, joka olen, koska sillä jollakulla jossain on paha olla. Ei se jonkun anonyymin ihmisen paha olo ole minun vastuullani millään lailla. Jos joku pahoinvoiva on mieluummin ilkeä minulle, niin en minä heille ala kertoa heidänkin olevan tärkeitä, sikailkoot keskenään. Tällaista ajattelua äitini piti aivan kamalana. Olen hirveä ihminen, kun ajattelen niin. Vaikka siis miksi ihmeessä minun piti viettää aikaa sellaisten negatiivisten ihmisten seurassa kokien syyllisyyttä siitä, että heillä oli huono itsetunto?? Näin äitini ajatteli. Heistä saisin kuulemma hyviä ystäviä.
Ap
"Ei se jonkun anonyymin ihmisen paha olo ole minun vastuullani".
Tuo lause kertoi jo kaiken.
Vierailija kirjoitti:
Tärkeintähän elämässä ainakin itselleni olisi ollut nimenomaan saada tukea kestää heikkoitsetuntoisten kateelliset ja ikävät hyökkäykset itseäni kohtaan, niin äitini ei auttanut eikä tukenut niissä minua yhtään, päin vastoin hän oikein tuntui kierosti riemastuvan, kun sai heikentää minun itsetuntoani ja luottamustani itseeni ihmisenä. En vaan voinut tajuta, että hän siis ei kestänyt sitä, että minä olen hyvä ja rauhantahtoinen ihminen, vaan halusi kaivaa minusta esiin kaiken kiukun, pahan olon ja vihan sitä kohtaan, että minua kohdellaan väärin, jotta sai sanoa, että saan ansioni mukaan. Siis aivan kamala kasvattaja lapsen olla hänen läheisyydessään, hyi olkoon, voi minua rassukkaa. Kenen tahansa toisen itselleni hyvää haluavan ihmisen leivissä minusta olisi varmasti tullut aivan eri ihminen valintoineni ja eväineni, joilla jatkaa elämään.
Ap
Eli sun äidin olisi pitänyt suojella sinun täydellistä narsistista maailmaa, ettei oma kuvasi saa säröjä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onpa ristiriitaista ap:lta. "Minulla on hyvä itsetunto, mutta pakko toistaa jankuttamiseen asti, että minä olen hyvä, muut huonoja. Minä olen tärkeä, muutkin on tärkeitä, mutta jos ovat vähäänkään erimieltä kanssani, eivät ole tärkeitä ihmisiä." Sinulla on ongelma, eikä hyvä itsetunto. Lapset osaavat olla ilkeitä ja jos äitisi käytös pitää paikkansa (kieroutuneesti nautti kun sai mollata ja lytätä lasta) onhan se väärin, mutta minä luulen, että suurentelet asiaa ja uhriudut tahallasi. Ehkä sinä olit se muiden kiusaaja, nostit itsesi muiden yläpuolelle ja sitten ihmettelit, kun muut eivät pitäneetkään siitä ja äitisi torui siitä.
Jos lapsi sitä ihmettelikin, niin sehän ei tarkoita sitä, että lapselle olisi pitänyt antaa siihen vastaus, jossa hänessä on vikaa. Kyllä se oli niin päin, että ne toiset lapset olivat rajoittuneista kodeista, eikä minun olisi tarvinnut opetella ymmrtämään heitä, vaan heidän minua. En missään tapauksessa ihmetellyt asiaa sillä mielellä, että "selitäpä äiti, miten nuo muut ovat oikeassa ja minä väärässä", en. En ol koskaan pitänyt loukkaavia ja itsekeskeisiä ihmisiä minulle hyvinä ja itselleni mielenkiintoisina ihmisinä.
ApEt tule kenenkään kanssa toimeen ja syy siihen on tämä. Kaikki muut ovat rajoittuneista kodeista, huonoja ja pahoja. Et näe itsessäsi mitään roolia.
Tulen kyllä, mutta on totta, että isoin massahan on surkeista kodeista peräisin vailla hyvää kasvatusta. Mutta jos äitini olisi suhtautunut minuun oikein ja minua tukevalla tavalla, tämä ei häiritsisi minua mitenkään.
ApKenen kanssa tulet toimeen?
Määrittele tulla toimeen. En ehkä viihdy monienkaan kanssa, mutta määrittele tulla toimeen. Mä tulen toimeen käsittääkseni toimeentulemisen yleisen määritelmän kanssa, eli jos olisi jotain riitaa, se ei ala minusta, enkä ole aiheuttanut kellekään muulle mielipahaa elämässäni, kuin äidilleni. Jolle sitä syntyi siitä, että olin lapsi, en osannut käyttäytyä aina oikein valmiiksi kohdusta tullessa ja kasvattamatta.
ApEi yhtään ystävää. Kaikkien kanssa ajaudut riitoihin. Aivan omasta aloitteesta. Ei yhtään ihmistä jonka kanssa tulisit toimeen
Selkeä pershäiriö
Veikkaanpa, että nimenomaan sinä olet se heikko ihminen, joka olet heivannut elämästsi useita ihmisiä, etkä edes kykene keskusteluun heidän kanssaan.
Ap
Riitaa miehen, lasten, äidin, isän, isän vaimon, sedän, serkun, isännöitsijän ym kanssa. Serkku oli ainoa ystävä. Nyt ystäviä ei ole yhtään
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tärkeintähän elämässä ainakin itselleni olisi ollut nimenomaan saada tukea kestää heikkoitsetuntoisten kateelliset ja ikävät hyökkäykset itseäni kohtaan, niin äitini ei auttanut eikä tukenut niissä minua yhtään, päin vastoin hän oikein tuntui kierosti riemastuvan, kun sai heikentää minun itsetuntoani ja luottamustani itseeni ihmisenä. En vaan voinut tajuta, että hän siis ei kestänyt sitä, että minä olen hyvä ja rauhantahtoinen ihminen, vaan halusi kaivaa minusta esiin kaiken kiukun, pahan olon ja vihan sitä kohtaan, että minua kohdellaan väärin, jotta sai sanoa, että saan ansioni mukaan. Siis aivan kamala kasvattaja lapsen olla hänen läheisyydessään, hyi olkoon, voi minua rassukkaa. Kenen tahansa toisen itselleni hyvää haluavan ihmisen leivissä minusta olisi varmasti tullut aivan eri ihminen valintoineni ja eväineni, joilla jatkaa elämään.
ApEli sun äidin olisi pitänyt suojella sinun täydellistä narsistista maailmaa, ettei oma kuvasi saa säröjä?
Miten niin narsistista? Se, että on tärkeä, ei ole mitään narsismia.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onpa ristiriitaista ap:lta. "Minulla on hyvä itsetunto, mutta pakko toistaa jankuttamiseen asti, että minä olen hyvä, muut huonoja. Minä olen tärkeä, muutkin on tärkeitä, mutta jos ovat vähäänkään erimieltä kanssani, eivät ole tärkeitä ihmisiä." Sinulla on ongelma, eikä hyvä itsetunto. Lapset osaavat olla ilkeitä ja jos äitisi käytös pitää paikkansa (kieroutuneesti nautti kun sai mollata ja lytätä lasta) onhan se väärin, mutta minä luulen, että suurentelet asiaa ja uhriudut tahallasi. Ehkä sinä olit se muiden kiusaaja, nostit itsesi muiden yläpuolelle ja sitten ihmettelit, kun muut eivät pitäneetkään siitä ja äitisi torui siitä.
Jos lapsi sitä ihmettelikin, niin sehän ei tarkoita sitä, että lapselle olisi pitänyt antaa siihen vastaus, jossa hänessä on vikaa. Kyllä se oli niin päin, että ne toiset lapset olivat rajoittuneista kodeista, eikä minun olisi tarvinnut opetella ymmrtämään heitä, vaan heidän minua. En missään tapauksessa ihmetellyt asiaa sillä mielellä, että "selitäpä äiti, miten nuo muut ovat oikeassa ja minä väärässä", en. En ol koskaan pitänyt loukkaavia ja itsekeskeisiä ihmisiä minulle hyvinä ja itselleni mielenkiintoisina ihmisinä.
ApEt tule kenenkään kanssa toimeen ja syy siihen on tämä. Kaikki muut ovat rajoittuneista kodeista, huonoja ja pahoja. Et näe itsessäsi mitään roolia.
Tulen kyllä, mutta on totta, että isoin massahan on surkeista kodeista peräisin vailla hyvää kasvatusta. Mutta jos äitini olisi suhtautunut minuun oikein ja minua tukevalla tavalla, tämä ei häiritsisi minua mitenkään.
ApKenen kanssa tulet toimeen?
Määrittele tulla toimeen. En ehkä viihdy monienkaan kanssa, mutta määrittele tulla toimeen. Mä tulen toimeen käsittääkseni toimeentulemisen yleisen määritelmän kanssa, eli jos olisi jotain riitaa, se ei ala minusta, enkä ole aiheuttanut kellekään muulle mielipahaa elämässäni, kuin äidilleni. Jolle sitä syntyi siitä, että olin lapsi, en osannut käyttäytyä aina oikein valmiiksi kohdusta tullessa ja kasvattamatta.
ApEi yhtään ystävää. Kaikkien kanssa ajaudut riitoihin. Aivan omasta aloitteesta. Ei yhtään ihmistä jonka kanssa tulisit toimeen
Selkeä pershäiriö
Narsismi on periytyvää, sekä geneettisesti että kasvatusympäristön kautta. Se onkin ainoa syy miksi pidän mahdollisena että ap:n äitikin on ihan oikeasti ollut narsisti eikä se ole vain ap:n projisointia.
Tuntuu, että ap vähättelee nyt itsetunto-ongelmaisia.
Vierailija kirjoitti:
Riitaa miehen, lasten, äidin, isän, isän vaimon, sedän, serkun, isännöitsijän ym kanssa. Serkku oli ainoa ystävä. Nyt ystäviä ei ole yhtään
Miten niin riitaa? He ovat loukanneet minua, onko se sinusta jokin ihme? Osahan sitä on se, ettei äiti ole sallinut minun puolustaa itseäsni. Silloin joutuu kokemaan paljon enemmän loukkauksia, kuin ihminen, jolle on annettu ja sallittu aseet käteen puolustaa itseään ja pitää puoliaan.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onpa ristiriitaista ap:lta. "Minulla on hyvä itsetunto, mutta pakko toistaa jankuttamiseen asti, että minä olen hyvä, muut huonoja. Minä olen tärkeä, muutkin on tärkeitä, mutta jos ovat vähäänkään erimieltä kanssani, eivät ole tärkeitä ihmisiä." Sinulla on ongelma, eikä hyvä itsetunto. Lapset osaavat olla ilkeitä ja jos äitisi käytös pitää paikkansa (kieroutuneesti nautti kun sai mollata ja lytätä lasta) onhan se väärin, mutta minä luulen, että suurentelet asiaa ja uhriudut tahallasi. Ehkä sinä olit se muiden kiusaaja, nostit itsesi muiden yläpuolelle ja sitten ihmettelit, kun muut eivät pitäneetkään siitä ja äitisi torui siitä.
Jos lapsi sitä ihmettelikin, niin sehän ei tarkoita sitä, että lapselle olisi pitänyt antaa siihen vastaus, jossa hänessä on vikaa. Kyllä se oli niin päin, että ne toiset lapset olivat rajoittuneista kodeista, eikä minun olisi tarvinnut opetella ymmrtämään heitä, vaan heidän minua. En missään tapauksessa ihmetellyt asiaa sillä mielellä, että "selitäpä äiti, miten nuo muut ovat oikeassa ja minä väärässä", en. En ol koskaan pitänyt loukkaavia ja itsekeskeisiä ihmisiä minulle hyvinä ja itselleni mielenkiintoisina ihmisinä.
ApEt tule kenenkään kanssa toimeen ja syy siihen on tämä. Kaikki muut ovat rajoittuneista kodeista, huonoja ja pahoja. Et näe itsessäsi mitään roolia.
Tulen kyllä, mutta on totta, että isoin massahan on surkeista kodeista peräisin vailla hyvää kasvatusta. Mutta jos äitini olisi suhtautunut minuun oikein ja minua tukevalla tavalla, tämä ei häiritsisi minua mitenkään.
ApKenen kanssa tulet toimeen?
Määrittele tulla toimeen. En ehkä viihdy monienkaan kanssa, mutta määrittele tulla toimeen. Mä tulen toimeen käsittääkseni toimeentulemisen yleisen määritelmän kanssa, eli jos olisi jotain riitaa, se ei ala minusta, enkä ole aiheuttanut kellekään muulle mielipahaa elämässäni, kuin äidilleni. Jolle sitä syntyi siitä, että olin lapsi, en osannut käyttäytyä aina oikein valmiiksi kohdusta tullessa ja kasvattamatta.
ApEi yhtään ystävää. Kaikkien kanssa ajaudut riitoihin. Aivan omasta aloitteesta. Ei yhtään ihmistä jonka kanssa tulisit toimeen
Selkeä pershäiriö
Narsismi on periytyvää, sekä geneettisesti että kasvatusympäristön kautta. Se onkin ainoa syy miksi pidän mahdollisena että ap:n äitikin on ihan oikeasti ollut narsisti eikä se ole vain ap:n projisointia.
Isä on alkoholisi. Sekin aiheuttaa jotain
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Riitaa miehen, lasten, äidin, isän, isän vaimon, sedän, serkun, isännöitsijän ym kanssa. Serkku oli ainoa ystävä. Nyt ystäviä ei ole yhtään
Miten niin riitaa? He ovat loukanneet minua, onko se sinusta jokin ihme? Osahan sitä on se, ettei äiti ole sallinut minun puolustaa itseäsni. Silloin joutuu kokemaan paljon enemmän loukkauksia, kuin ihminen, jolle on annettu ja sallittu aseet käteen puolustaa itseään ja pitää puoliaan.
Ap
Pershäiriö sen tekee. Ei mikään ole minun vastuullani. KAIKKI MUUT LOUKKAA. Aina ajautuu ristiriitoihin. Ei ota opikseen
Kenen kanssa tulet toimeen?