Lue keskustelun säännöt.
G: Oudoin tilanne, jossa olet ollut?
Oletteko joskus joutuneet tilanteeseen, jossa on tullut ihan epätodellinen olo? Tunne siitä, että olisi jossain elokuvassa tai piilokamerassa.
Olin asuntoesittelyssä, ainoa asiakas. Naispuolisen välittäjän kanssa keskustelu kääntyi koiriin, ja hän alkoi muistelemaan entistä lemmikkiään. Lopulta välittäjä istui huoneiston sohvalla, itki ripsivärit poskilla edesmennyttä koiraansa ja minä hämmentyneenä yritin lohduttaa häntä. Ei tullut asuntokauppoja.
Kommentit (1403)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tämä oli jo jossain vastaavassa, sorry jos toistan itseäni.
Pidin 12-vuotiaana vielä perinteiset lasten synttärit, kakkua, leikkejä, koristeita (oli normaalia siihen aikaan)
Seuraavana aamuna purin koristeluja kun näin pappani Korkealla tuolilla riisumassa serpentiinejä verhotangostani. Ihmetteilin hirveästi, sillä pappa istui pyörätuolissa eikä päässyt edes sänkyyn avustamatta. Hän sanoi hymyillen "Pappa se vähän auttelee toukkaa" Toukka oli papan lempinimi minulle kun olin pieni. Alakerrassa puhelimeni soi ja äiti soitti että pappa joutui aikaisin aamuyöstä sairaalaan ja on nukkunut pois. Äiti ei raaskinut herättää minua. Juoksin ulos itkien ja katsoin ikkunaani - ne serpentiinit oli tosiaan riisuttu.
Tämä on karmiva, mutta ehkä itse vaan riisuit ne koristeet vaikka unissasi tai shokissa?
Lyttääjä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Olin pikkujouluissa joissa kaksi diplomaattia alkoi tapella ja toinen oli jo lyömässä toista turpaan, mutta saatiin onneksi rauhoittumaan. Siinä sitten mietittiin, että pitääkö soittaa poliisi ja mites se diplomaattinen koskemattomuus menikään. Oli jotenkin absurdia.
Diplomaattinen koskemattomuus tarkoittanee tappelua, jossa ei tule osumia?
Koska tuo ketju, jossa kysyttiin oudoimpia tilanteita julkisessa liikenteessä, on poistettu, laitan kokemukset tänne.
Iltavuorosta tullessa näkee junissa paljon kaikenlaista. Tässä esimerkkejä:
- Muuan nuori, ilmeisen kovaa elämää elävä nuori nainen oli uneliaassa pöhnässä ja heräsi sen verran, että pummasi 50 senttiä. En antanut. Otin puhelimen käteeni ja aloin selailla nettiä, kuten aina. Välillä tämä nainen hätkähti "hereille", yritti ojentaa kättä eteenpäin ja ilmeisesti ottaa puhelintani. Koska hän sai kättään liikuteltua vain pari senttiä, ei onnistunut. Aina tämän yrityksen jälkeen hän mutisi unisesti "v***u" ja jatkoi uniaan.
- Narkomaanipariskunta meni junan vessaan harjoittamaan kovaäänistä rakkautta.
-Olin bussissa 22.2. Muutama vuosi sitten. Kun kello tuli 10.22., joku nuorimies meni randomisti nuoren naisen luokse ja sanoi:"Kato mitä kello on ja mieti mikä päivä on! Kakskakskakskakskaks!" Ja meni tyytyväisenä takaisin paikalleen.
Menin kerran Lidliin, ja muuan nainen tuli selittämään jotain siitä, miten hän muisti minut kosteasta illanvietosta, jolloin olin laulanut jollain laavulla muiden kanssa ja vieläpä hyvin. Olin hämilläni, koska en ollut ollut tuolla. Nainen väitti kivenkovaan, että olin ollut siellä. Parasta tässä on se, että olen todella harrastanut laulua koko ikäni.
Eikä siinä vielä kaikki. Hieman yli vuotta myöhemmin (mieheni muistin mukaan joku täysin eri ihminen) tuli ja kertoi muistavansa minut täsmälleen samasta illanvietosta! Tässä vaiheessa aloin pohtia vakavasti sitä, että pitäisikö minun alkaa välttää Lidlissä käyntiä. Kävin kuitenkin siellä vielä muutaman kerran, eikä vastaavaa enää tapahtunut. Vuosia sitten lapseni isä soitti minulle ja kertoi juuri nähneensä minut kaupungilla. Kerroin, että olin paraikaa kotona laittamassa ruokaa. Jossain minulla on siis kaksoisolento :D
Vierailija kirjoitti:
Koska tuo ketju, jossa kysyttiin oudoimpia tilanteita julkisessa liikenteessä, on poistettu, laitan kokemukset tänne.
Iltavuorosta tullessa näkee junissa paljon kaikenlaista. Tässä esimerkkejä:
- Muuan nuori, ilmeisen kovaa elämää elävä nuori nainen oli uneliaassa pöhnässä ja heräsi sen verran, että pummasi 50 senttiä. En antanut. Otin puhelimen käteeni ja aloin selailla nettiä, kuten aina. Välillä tämä nainen hätkähti "hereille", yritti ojentaa kättä eteenpäin ja ilmeisesti ottaa puhelintani. Koska hän sai kättään liikuteltua vain pari senttiä, ei onnistunut. Aina tämän yrityksen jälkeen hän mutisi unisesti "v***u" ja jatkoi uniaan.
- Narkomaanipariskunta meni junan vessaan harjoittamaan kovaäänistä rakkautta.
-Olin bussissa 22.2. Muutama vuosi sitten. Kun kello tuli 10.22., joku nuorimies meni randomisti nuoren naisen luokse ja sanoi:"Kato mitä kello on ja mieti mikä päivä on! Kakskakskakskakskaks!" Ja meni tyytyväisenä takaisin paikalleen.
Menin kerran Lidliin, ja muuan nainen tuli selittämään jotain siitä, miten hän muisti minut kosteasta illanvietosta, jolloin olin laulanut jollain laavulla muiden kanssa ja vieläpä hyvin. Olin hämilläni, koska en ollut ollut tuolla. Nainen väitti kivenkovaan, että olin ollut siellä. Parasta tässä on se, että olen todella harrastanut laulua koko ikäni.
Eikä siinä vielä kaikki. Hieman yli vuotta myöhemmin (mieheni muistin mukaan joku täysin eri ihminen) tuli ja kertoi muistavansa minut täsmälleen samasta illanvietosta! Tässä vaiheessa aloin pohtia vakavasti sitä, että pitäisikö minun alkaa välttää Lidlissä käyntiä. Kävin kuitenkin siellä vielä muutaman kerran, eikä vastaavaa enää tapahtunut. Vuosia sitten lapseni isä soitti minulle ja kertoi juuri nähneensä minut kaupungilla. Kerroin, että olin paraikaa kotona laittamassa ruokaa. Jossain minulla on siis kaksoisolento :D
222 on niin sanottu enkelinumero, jonka näkemisellä moni uskoo olevan spirituaalinen merkitys. Tosin tiedä häntä miksi mies koki tarpeelliseksi jakaa tuon huomion kanssamatkustajan kanssa.
Se, mihin omakin elämä on ajautunut, on hyvinkin outoa, eikä olisi uskonut, mihin vielä tietyt asiat elämässä johtaa, mihin ei muutosta aikanaan saanut. Nyt on sitten joidenkin ihmisten luomien valheiden keskellä, ja he leikkivät, etteivät muka ymmärrä asiaa.
Sitä, mitä tähän ketjuun haettiin, niin eipä tule mitään muuta outoa tilannetta mieleen, mitä tänne voisi kirjoittaa. Kaikkea ikävää on kyllä tapahtunut, että siinä mielessä on outoa, että niinkin paljon pahaakin on tapahtunut, mitä omassakin elämässä. Piilossa ne asiat ovat, tai onhan niistä tullut puhuttua, mutta...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Up
nauran täällä vedet silmissä.
tää taiski olla sun elämän hauskin
asia :D
Vierailija kirjoitti:
Opettajalla naksahti päässä kesken tunnin ja hän alkoi syömään liituja. Söi paikallaan, luokan edessä seisten kaksi-kolme liitua ja totesi sitten, että tämä tunti oli tässä. Lähti tuon jälkeen muutaman kuukauden hermolomalle.
täähän on vanha kikka, tai jäynättii ainakin meidän lukion opea vaihtamalla liidut liitulakuiksi
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meitä oli neljän hengen seurue menossa vierailulle Eremitaasin. Olimme varhain aamulla liikkeellä välttääksemme pitkät jonot. Jonotimme kuitenkin jonkin aikaa ja pääsimme vihdoin lippuluukulle. Ystävällinen rouva katsoi meitä hymyillen ja sanoi, että tehän ette tarvitse pääsylippuja, voitte mennä suoraan sisälle. Ok, kiitos!… ja menimme hämmentyneinä eteenpäin. Sisällä meitä vastaan kiirehti nuori nainen, joka johdatti meidät ohi kaikkien muiden aivan omasta erillisestä portista museon puolelle toivottaen miellyttävää vierailua. Olimme ’puulla päähän lyötyjä’ tapahtuneesta ja vierailumme tapahtui hieman oudoissa merkeissä. Selitystä emme ole vieläkään keksineet.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Koska tuo ketju, jossa kysyttiin oudoimpia tilanteita julkisessa liikenteessä, on poistettu, laitan kokemukset tänne.
Iltavuorosta tullessa näkee junissa paljon kaikenlaista. Tässä esimerkkejä:
- Muuan nuori, ilmeisen kovaa elämää elävä nuori nainen oli uneliaassa pöhnässä ja heräsi sen verran, että pummasi 50 senttiä. En antanut. Otin puhelimen käteeni ja aloin selailla nettiä, kuten aina. Välillä tämä nainen hätkähti "hereille", yritti ojentaa kättä eteenpäin ja ilmeisesti ottaa puhelintani. Koska hän sai kättään liikuteltua vain pari senttiä, ei onnistunut. Aina tämän yrityksen jälkeen hän mutisi unisesti "v***u" ja jatkoi uniaan.
- Narkomaanipariskunta meni junan vessaan harjoittamaan kovaäänistä rakkautta.
-Olin bussissa 22.2. Muutama vuosi sitten. Kun kello tuli 10.22., joku nuorimies meni randomisti nuoren naisen luokse ja sanoi:"Kato mitä kello on ja mieti mikä päivä on! Kakskakskakskakskaks!" Ja meni tyytyväisenä takaisin paikalleen.
Menin kerran Lidliin, ja muuan nainen tuli selittämään jotain siitä, miten hän muisti minut kosteasta illanvietosta, jolloin olin laulanut jollain laavulla muiden kanssa ja vieläpä hyvin. Olin hämilläni, koska en ollut ollut tuolla. Nainen väitti kivenkovaan, että olin ollut siellä. Parasta tässä on se, että olen todella harrastanut laulua koko ikäni.
Eikä siinä vielä kaikki. Hieman yli vuotta myöhemmin (mieheni muistin mukaan joku täysin eri ihminen) tuli ja kertoi muistavansa minut täsmälleen samasta illanvietosta! Tässä vaiheessa aloin pohtia vakavasti sitä, että pitäisikö minun alkaa välttää Lidlissä käyntiä. Kävin kuitenkin siellä vielä muutaman kerran, eikä vastaavaa enää tapahtunut. Vuosia sitten lapseni isä soitti minulle ja kertoi juuri nähneensä minut kaupungilla. Kerroin, että olin paraikaa kotona laittamassa ruokaa. Jossain minulla on siis kaksoisolento :D
222 on niin sanottu enkelinumero, jonka näkemisellä moni uskoo olevan spirituaalinen merkitys. Tosin tiedä häntä miksi mies koki tarpeelliseksi jakaa tuon huomion kanssamatkustajan kanssa.
Veikkaan, että tämä mies saattoi olla kiinnostunut tästä naisesta eikä oikein keksinyt muuta keskustelunavausta. Nainen ei myöskään oikein syttynyt.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Oudoin hierojalla käyntini päättyi siihen, että minua hieronut, vanhempi mies, pyysi minua hieromaan häntä. Ensin ajattelin, että mitä hittoa, ahdisteleeko tämä palveluammatissa oleva yrittäjä minua? Mutta ei, hän kertoi että voisin avata hänen fasettilukot selästä ja neuvoi miten se tehdään. Tein sitten työtä käskettyä. Jälkeenpäin olo oli vähän hämmentynyt mutta kuitenkin helpottunut, että tässä oli todellakin kysymys fasettilukkojen avaamisesta, ei muusta.
Koirani kanssa lenkillä ollessani vastaan tullut koirakko pysähtyi moikkaamaan meitä. Koirallani ei ollut juoksuja juuri tuollon, mutta vastaan tullut koira halusi tehdä kovasti tuttavuutta koiraani ja yritti astua tänä niin naaman kuin peräpään puolelle. Isännän mielestä koirat vain leikkivät ja hän tokaisikin että saa minunkin koira joskus naista, ym muuta härskiä. Oli siinä itsellä vähän nolo olo ja sain siepattua viimein oman koirani kauemmas tästä yli-innokkaasta leikkikaverista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Katson kun mies yrittää kusta. Repii esinahkaa edestakaisin, kutsuin kaverinkin katsomaan
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hain Jyväskylän opiskelemaan ja kirjallisten kokeiden jälkeen oli soveltuvuuskoe, joka oli haastattelu. Tilanne oli tosi hämmentävä, kaksi haastattelijaa luki aina paperista kysymyksen, sitten hiljaa tuijotti minua ilme värähtämättäkään kun vastasin, kirjotti jotain paperiin ja uusi kysymys. Välillä tuli yhtäkkiä joku kysymys, joka ei liittynyt aiheeseen mitenkään. Epäilen kyllä että haastattelijat vetivät roolia nähdäkseen miten kokelas reagoi hämmentäviin tilanteisiin.
Toinen oli alkukesästä 2011, kun olimme kaverin kanssa shoppailemassa ja kävimme välissä yksillä. Oli siis ihan arkena keskellä päivää. Meidän pöydän viereen tuli hyvässä maistissa oleva mies tanssimaan ja laulamaan jotain Petri Nygårdia. Hätistettiin se pois ja mies meni takaisin pöytäänsä meidän taakse. Jossain vaiheessa käännyin katsomaan heidän pöytäänsä ja pöydällä nökötti "poika". Otin selfien niin, että meille laulanut tyyppi näkyi taustalla ja lähetin kuvan veljelleni joka seuraa jääkiekkoa. Tyyppi oli Anssi Salmela ja pöydällä oli siis mm-pokaali. Siinä meni mun mahdollisuus lätkävaimoksi. :D (nojoojoo, tiedän ettei musta sellasta olis tullutkaan, vaikka olisinkin siinä tilanteessa lämmennyt)
Tuo on varmasti jokin haastattelutekniikka. Kun hain nykyisen ammattini kouluun, niin haastattelija toimi samoin kuin sinunkin. Töksäytti kysymyksen, tuijotti ilmekään värähtämättä kun vastasin, ei puhunut mitään muuta. En saanut häneen minkäänlaista yhteyttä eikä tullut mitään vastakaikua. Kirjoitti vaan välillä jotain papereihinsa ja sanoi aina välillä jonkin vastaukseni jälkeen ”jaa”. Oli kuumottavaa, mutta koitin itse olla mahdollisimman normaalisti. Kun lähdin pois ja pääsin autoon, niin se kamala jännitystila purkautui hillittömänä tärinänä. Ikinä en ole saanut sellaista tärinäkohtausta! Olin varma, että haastattelija inhosi minua, mutta niin vaan opiskelupaikka irtosi. Loppupisteisiin toki vaikutti muutama muukin asia.
Ei tuo ole mikään tekniikka. Ne haastattelijat vaan ovat niitä sinne pakotettuja yliopiston henkilökunnan edustajia, joilla ei välttämättä ole minkäänlaista käryä siitä, miten ihmisten kanssa toimitaan.
Tiedän tämän, sillä olen ollut tekemässä soveltuvuuskokeen haastatteluja eräälle erittäin halutulle akateemiselle alalle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minua roikotettiin 3. kerroksen parvekkeelta pää alaspäin.
Joskus teininä hengailin paljon kavereiden kanssa ulkona. Sain yhtäkkiä viestiä tuntemattomasta numerosta, että "Mitä touhuat?". Kyselin kohteliaasti, että kuka olet? Vastauksena sain, että joku joka on ihastunut minuun. Kaverit siinä jännittyneenä hihitteli minun kanssani, että kukakohan se mahtaa olla. No minä reippaana laitoin numeron Fonectaan ja siellä komeili mun serkun aviomiehen nimi.
Luciano Pavarotti ilmaiskonsertissa Hyde Parkissa heinäkuussa 1991. Siellä oli myös Charles ja Diana, Michael Caine, John Major ja monia muita.
Tyttö Tanskassa kirjoitti:
Olin työmatkalla Tanskassa ja menin illalla pieneen baariin oluelle. Istuin kaikessa rauhassa siemailemassa olutta ja katselin kun kaksi miestä pelasi biljardia Yhtäkkiä toinen miehistä käveli eteeni ja laittoi pöydälle oudon pingispallon kokoisen pallon. Otin sen käteeni ja samalla katsoin miestä. Pelästyin ihan kamalasti, sillä miehen toinen silmäkuoppa oli tyhjä ja hänen tekosilmänsä oli kädessäni. Silmä putosi pöydälle.
On se hienoa tuo keksityillä jutuilla huomion hakeminen, niinkuin lapset tapaa tehdä.
Tiedoksesi: silmäproteesit eivät ole pyöreitä eivätkä pingispallon kokoisia........................
Vierailija kirjoitti:
Olin 90-luvun loppupuolella iltavuorossa (hormoni)labrassa. Työkaverini kanssa pidimme kahvitaukoa ja keskustelimme hyvännäköisistä julkkismiehistä. Mainitsin erään nelosen uutisankkurin (joka on edelleen samoissa hommissa). Samassa soi työpuhelin, johon vastasin. Luurin päässä oli täsmälleen sama ukko, jonka nimen olin juuri sanonut. Tuolloin framilla oli Jari Räsäsen doping-epäilyt ja toimittajalla oli mielessään juttu, johon tarvitsi varmistusta (siis näytteen pitoisuuden määrittämisestä tai jotain). Olo oli kuin piilokamerassa, viittoilin ystävälleni samalla kun pidättelin naurua.
Vanha viesti, mutta ai että kun olisi vastannut soittajalle: ”No hei, puhuimmekin juuri sinusta!”
Uutisankkurilla olisi ollut elämänsä oudoin hetki…
Olin nuorena neitona ystävän kanssa terassilla Turussa kesäisenä iltana. Yht'äkkiä pöytäämme kohti ryntäsi pitkä nuorimies lasittunut katse silmissään. Käytännössä käveli pöytämme yli läikytellen oluitamme. Ei sillä, varmaa olisin antanut juodakin olueni, oli sen vdrran pelottava miekkonen. Välikohtaus kesti muutaman minuutin.
Espanjassa oltiin syömässä samassa seurassa Jopen ja Frederikin kanssa. Oli syntymäpäiväni, ja miehet lauloivat onnittelulaulun minulle. Silloin oli ihan ok, mutta nyt alkaa tuntua aika epätavalliselta. Jope laulelee pilvien päällä... ollaan enkeleitä toisillemme