G: Oudoin tilanne, jossa olet ollut?

Vierailija kirjoitti:

Vuosia sitten olin kirpputorilla, kun iski hirveä hikka. Siis mulle ei koskaan tule hikkaa muuta kuin joskus laskuhumalassa, mutta silläpä kertaa tuli.

Pyörin siellä sitten itsekseni hytkyen ja nieleskellen yrittäen pidättää sitä hikkaa. Kunnes yhdellä käytävällä vastaani käveli nainen, ja jotenkin se pidätyskyky petti juuri sillä hetkellä. Päästin aivan helvetin kovan "HHIIIK" äänen ja päälle räjähdin nauramaan aivan täysiä :D Vastaan tullut nainen katosi seuraavaan hyllynväliin aika vikkelästi, ajatteli varmaan että mikä hysteerinen juoppo tänne on eksynyt.

Viestistäsi tuli mieleen, että eräässä kirpparin kaltaisessa paikassa itseltäni tuli hikka ja röyhtäys samanaikaiseati, kun olin kassa jonossa.

Porukkani ja joku rouva ihmetteli sitten mitä hemmettiä mä päästin suustani. Se taisi olla hämmentävä tilanne heille enemmän kuin itselleni.

Kassa neiti sanoi minulle, että ei voi myydä tuotetta minulle, jonka laitoin liukuhihnalle.

Ajokortti oli käsissäni ja ei edes vilkaissut sitä, kun sanoi noin. Sain sen tuotteen sitten vänkäämisen jälkeen ostettua.

Exän ystävä tuli meille tapaamaan häntä, ei ollut kotona, sitten soitin johonkin kysyäkseni milloin palaa.  Mies oli oudon kireä, tiesin hänen istuneen vankilassa, hiukan pelkäsin kun olin yksin kotona.

Olin kaverilla yötä (taisin olla jotain 14?) ja mua ihmetytti suuresti se miten tää perheen isä  huusi mun kaverille ja tämän sisarelle vihaisena (ei huutanut pojillee, eli tyttöjen veljille ollenkaan) kun kaverini meni vessaan "kuinka paljon sä oikein syöt kun käyt p*skalla koko ajan???" olin ihan et wtf. Mun kaveri melkein itki, ja kirjoitti ylös johonkin listaan vessakäyntinsä. Kertoi sit mulle että isä on tuon aina ollut tuollainen ja että hän ei enään uskalla käydä vessassa p*skalla tai pissalla kun aina tulee huutoa ja kyselyä että paljon on juotu ja syöty kun koko ajan vessassa rampataan, oli sitten niin että vaikka käynnistä oli tunteja aikaa, niin huutoa tuli silti. Yritti saada nää normipainoiset tytöt muka laihtumaan. Tää äiti ei tehnyt mitään asialle ja nää tytöt (ei pojat) joutu kirjaamaan kaikki vessakäyntinsä ja vessakäynnin laadut ylös sellaiseen listaan mitä ne piti seinällä. 

Olin vähän päälle parikymppinen ja ovikello soi. Tuntematon mies kysyi pääseekö pas"lle, kun veli jumittaa vessassa. Hämilläni kerroin ettå kellaritiloissa on vessa.

Vierailija kirjoitti:

Olin kaverilla yötä (taisin olla jotain 14?) ja mua ihmetytti suuresti se miten tää perheen isä  huusi mun kaverille ja tämän sisarelle vihaisena (ei huutanut pojillee, eli tyttöjen veljille ollenkaan) kun kaverini meni vessaan "kuinka paljon sä oikein syöt kun käyt p*skalla koko ajan???" olin ihan et wtf. Mun kaveri melkein itki, ja kirjoitti ylös johonkin listaan vessakäyntinsä. Kertoi sit mulle että isä on tuon aina ollut tuollainen ja että hän ei enään uskalla käydä vessassa p*skalla tai pissalla kun aina tulee huutoa ja kyselyä että paljon on juotu ja syöty kun koko ajan vessassa rampataan, oli sitten niin että vaikka käynnistä oli tunteja aikaa, niin huutoa tuli silti. Yritti saada nää normipainoiset tytöt muka laihtumaan. Tää äiti ei tehnyt mitään asialle ja nää tytöt (ei pojat) joutu kirjaamaan kaikki vessakäyntinsä ja vessakäynnin laadut ylös sellaiseen listaan mitä ne piti seinällä. 

Taitaa olla keksitty juttu. Hyvähän se laihtumisen kannalta olisi, jos kaikki tulee ulos.

Vieraassa maassa lentoasemalla tultiin hakemaan yhtä suomalaista pariskuntaa lentokenttäpoliisien toimesta jonnekin. Tunsin pariskunnan etäisesti koska olivat samoilta seuduilta kotoisin kun minä. Pariskunta oli lomalennolla ja täysin kielitaidoton ja aivan paniikissa kun eivät tajunneet mistä kysymys. Kysyin mistä kyse, että jos tulkkaisin heille. Poliisi ei suostunut selittämään vaan piti lähteä mukaan. Kysyin sitten jos voisin tulla tulkiksi kun minun täytyi odottaa omaa lentoani vielä kauan ja olisi aikaa. Se sopi poliiseille.

Käveltiin helv.... kauas aseman toiselle puolelle monen tunnelin ja hissien kautta jonnekin kellariin ja ehdin miettiä, että miten osaan sieltä edes pois. Perillä selvisi, että pariskunnan lapsenlapsilleen ostama lelu näytti läpivalaisussa aivan pommilta ja poliisit halusivat laukun avattavaksi avaimilla. No siinä pommiryhmän ja poliisien keskellä laukku avattiin ja kun hälytys todettiin aiheettomaksi, meidät vietiin takaisin.

NurseBetty kirjoitti:

Isoäitini on joskus "hieman" tungetteleva. Kerran menin silloisen poikaystäväni kanssa isovanhemmilleni käymään, ja äkkäsin heti ovelta poikaystäväni kalsareiden roikkuvan mummon kuivaustelineellä omien pyykkieni lisäksi. Isoäiti oli käynyt omilla avaimillaan kotonani hakemassa pyykkejämme pestäviksi. "Hivenen" raivostuin, enkä tiedä, ketä nolotti eniten!

Mummoni teki tuota, kun oltiin kylässä, mutta vaan tytöille. Hän olisi ehkä eläessään kirjoittanut silloin tähän ketjuun, kun serkkuni oli juuri tulossa transkaapista ja repusta löytyikin vain miesten kalsareita ja tekopenis...

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pelle Miljoona kutsui minua halveksivasti mervi tapolaksi lavalla. "Painu helvettiin mervi tapola" tms, niin se huusi mikkiin ja tarkoitti minua. Minä vain olin yleisössä siinä lavan edessä ja ojentelin käsiäni innoissani, yritin iloisena humalassa koskettaa nuoruuden "idoliani", eli pellen kättä, kun se sitä siinä huitoi. En ollut koskaan ollut hänen keikallaan, ja oli hyvä fiilis.

Eipä ollut tämän tapauksen jälkeen. En ole sen jälkeen voinut sietää koko tyyppiä tai voinut enää sietää edes niitä biisejä, joita ennen "rakastin". Omituinen tilanne. Lähdin baarista hyvin murheellisena, vajosin taas jonnekin pohjalle. Olen muutenkin mt-ongelmainen ollut koko aikuisiän, oli ihme että uskalsin mennä johonkin keikalle ylipäätä, ja sitten minut potkaistiin takaisin sinne minne kuulun, esiintyjän toimesta, vaikken edes tehnyt mitään ansaitakseni haukkumista ja nolaamista, vieläpä henkilön nimellä, joka oli oikeasti olemassa. Pelle Miljoona loukkasi samalla minua sekä Mervi Tapolaa (RIP), onneksi Tapola ei siellä ollut.

Mikä laittaa ihmisen käyttäytymään noin, ja mitä pahaa tapolan mervi oli koskaan pelle miljoonalle tehnyt. Mikä missi pelle miljoona luulee itse siinä rastareuhkassaan olevansa, jos minä olin liian ruma olemaan hänen yleisössään. 

Sellanen maailmanparantaja juu.

Muistelen, että Mervi Tapola oli nuorena todella kaunis. Eli voi olla ihan hyvin, että muistutit Tapolaa ihan hyvässäkin mielessä. Tuollaiset Pelle Miljoonan kaltaiset aivonsa pössytelleet yleensä puhuu tosi rumasti ylipäätään. Vähän kuin sellaiset rähisevät juoppolallit metrossa.

Itse haluan ajatella, että sinussa ei ollut mitään vikaa, vaan olet kaunis, herkkä ja rakastettava ihminen. <3

Olet ihana🌹

Voin myös allekirjoittaa tämän.

Tämä on kolmannen korvan tietoa, mutta Pelle on paljon pössytellyt ja se vaikuttaa pään toimintaan

Oisko aika poistaa tämä vuodelta 2013. 

Kirkan velipoika Sammy Babitsin lauloi minulle " Olet kaunein nainen päällä maan", kun olin 15 vuotta ja Rovaniemen työväentalolle pojat menossa laulamaan. Siis ulkopuolella lauloi.......

Olin vuonna 2005 kesällä Helsingin Aleksanterinkadun apteekissa. Minulla oli silloin mustat hiukset ja tummat vaatteet. Apteekkiin sattui samaan aikaan Dingon laulaja Neumann.

Neumann näki minut ja tuijotti kuin olisi kummituksen nähnyt! Näytti aivan kauhistuneelta, juuri sellaisella ilmeellä kuin olisi nähnyt jotain todella pelottavaa. Olin tummanpuhuvasta tyylistä huolimatta melko kiltin ja söpön näköinen ja olen siro ja silloin aika hoikka.

En edelleen tänäkään päivänä tiedä miksi Neumann tuijotti niin, luulisi entisen teini-idolin ja muusikon nähneen ihan kaikenlaista. Näytinkö joltain toiselta ihmiseltä vai mitä?

Olin vaatekaupassa ja löysin neljä tosi hienoa vaatekappaletta. Ostin ne, juuri kun olin lähdössä ulos, näin vielä yhden vaatekappaleen, joka oli aivan ihana. Ajattelin ostaa vielä sen ja menin kassalle. Kassa sanoikin, että minulle ei myydä enempää! En ostanut velaksi enkä mitään muutakaan outoa. Olin aivan äimänkäkenä! En saanut ostaa enempää.

Eräs mies teki minulle palveluksen, josta aioin maksaa rahalla, mutta löysinkin itseni kävelemästä nuhjuisen hotellin portaita yläkertaan mies edellä, hämmentyneenä, kunnes tajusin mistä on kyse. En kerta kaikkiaan voinut uskoa, että hän oikeasti luuli minun maksavan luonnossa, eihän tuollasta tapahdu kuin pokeleffoissa :D

Olin lapsena Lapissa mummolassa kesälomalla. Oli lämmin päivä niin päätin lähteä uimaan. Vieressäkin oli järvi, mutta kauempana oli hiekkaranta seitsemän kilometrin päässä.

Kun lähdin mummolan tienhaarasta keskellä maaseutua pyöräilemään rannalle näin risteyksessä poron. Se oli ehkä nuori aikuinen tai naaras kun oli aika pieni vaikkakin sarvet olivat kasvaneet.

Poro kun näki minut niin se lähti jolkottamaan rinnalla. Minä nuori tyttö ja poro kuljimme koko matkan yhdessä sinne rantaan. Rannassa oli toinen isompi poro ja kun seurassani ollut poro näki tämän niin meni tämän toisen luo. Siinä sitten uin ja pyöräilin takaisin.

Joskus rannassa oli hirvikin lekottelemassa rantavedessä. Kerran se varsinkin sattui osuvasti kun paarma oli juoksulenkillä pörrännyt ympärilläni ja kun pääsin rantaan hyökkäsi paarma hirven kimppuun ja unohti minut.

Syyskuussa 1994 kun heräsin helikopterien jatkuvaan ja häiritsevään pörräämiseen asuessani Turun itäisessä keskustassa.  Ääni oli juuri niin kova ja häiritsevä kuin voi ajatella tollaisen ison Super Puman pitävän kun lentää niin matalalla että voisi melkein heittää kiven siihen.

Sitä ajatteli aina että asuu tylsässä paikassa jossa mitään ei koskaan tapahdu ja yhtäkkiä näetkin keittiönikkunastasi tapahtuman joka on etusivun uutinen maailmalla. Lähtiessäni ulos asunnostani näin miten elonjäänneitä siirrettiin ambulanssiin. Silloin oli kieltämättä outo olo.

Ajankohta: 1990-luvun alkupuoli. Olin yläasteikäinen tai ehkä jo lukiossa, mutta kesälomalla.

Muutamaa vuotta vanhempi kaverini oli innostunut roolipelaamisesta ja tarjosi mahdollisuutta liittyä peliporukkaan, jossa itse toimisi pelinjohtajana. Ensin täytyisi kuitenkin laatia pelihahmo.

Hahmo tehdään täyttämällä nk. hahmolomake pelinjohtajan ohjauksessa. Sovittiin, että kaveri tulee tiettynä viikonpäivänä kotonani käymään tässä tarkoituksessa.

Sovittuna kesäisenä päivänä kaveri ilmestyikin vanhempieni omakotitalon ovelle. Kertoi olevansa matkassa parin oman kaverinsa kanssa näiden tarjoamalla autokyydillä. Minulle tuntemattomat kaverinkaverit kuitenkin istuisivat pihalla autossa sen aikaa, kun hahmoa luodaan.

Siirryimme sisätiloihin huoneeseeni kirjoituspöytäni äärelle ja aloitimme viipymättä hahmolomakkeen täyttelyn, jotta kaverin kuskin ei tarvitsisi odotella kovin kauaa.

Hahmonluonnin ollessa vielä kesken autossa olleet henkilöt kyllästyivät odottamaan ja tulivat kuin tulivatkin sisälle (ovi ei ollut lukossa). Katsahdin selkäni taakse ja moikkasin tyyppejä. Nämä moikkasivat takaisin. Käännyimme kaverini kanssa jällleen hahmolomakkeen puoleen. Kaverinkaverit hipsivät sängylleni istumaan ja tarkkailemaan tilannetta.

Täyttelimme lomakkeen rauhassa loppuun. Sitten kaverini lähti ovesta ja ulos talosta.

Saapuneet kaksi tuntematonta tyyppiä jäivät kuitenkin sängylleni istumaan.

Istuskelin hetken kirjoituspöytäni äärellä vähän kiusaantuneena papereita kasaten ja kyniä paikoilleen laittaen: miksi tuntemattomat tyypit eivät jo lähde pois, kun kaverinikin meni pihalle?

Lopulta käännyin tyyppejä kohti ja totesin merkitsevästi, että kaveri K taisi jo lähteä pihalle.

Tyypit: ”Niin, mutta me tultiinkin sua tapaamaan!”

Minä: ”?”

Siinä sitä sitten juteltiin ehkä 15 minuuttia väkinäiseti niitä näitä. Tilanne oli kiusallinen. En ymmärtänyt lainkaan, miksi kaverini kaverit eivät jo poistu ja miksi minua jututtavat. Lopulta kuitenkin ymmärsivät lähteä. Erikoisia kiusankappaleita.

Illemmalla soittelin vähän ärtyneenäkin kaverilleni (tämä oli lankapuhelinaikaa) että mikä vitsi tässä nyt oli taustalla; miksi kuskisi ja kaverisi viipyilivät täällä minua tenttaamassa? Olivatko sopineet jonkin tällaisen jekun?

Kaveri oli asiasta yhtä hölmistynyt kuin minäkin. Ei hän tuntenut niitä tyyppejä: hänen kuskinsa oli ihan eri henkilö.. Oli luullut, että ne olivat minun kavereitani. Olimme molemmat hyvin hämmentyneitä.

Myöhemmin kävi ilmi, että kyseessä olivat kesäiselle maakunta-autoajelulle lähteneet kaverukset, jotka tunsin nimiltä lankapuhelinmodeemi-BBS-keskustelujärjestelmistä, mutta joita en ollut koskaan tätä ennen livenä tavannut. Toinen oli juuri hiljattain saanut ajokortin. Olivat päättäneet kesäpuuhanaan lähteä baanalle ja käydä ennalta sopimatta eri lähipaikkakunnilla osoitteissa, joissa tiesivät muita BBS-ympyröistä tuntemiaan käyttäjiä asuvan.

Saattoivat hiukan ihmetellä myös omaa kalseaa vastaanottoaan. Mutta olisivat kyllä voineet myös esitellä itsensä paremmin ja ennakolta ilmoittaa kierroksestaan...

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Joskus vuosia sitten olin sellaisessa elämäntilanteessa, että en saanut oikein nukutuksi. Kävin asiasta sitten lääkärissä ja sain imovane lääkkeet. Noh, käytin näitä silloin tällöin aina uniongelmien ilmaantuessa ja ihan hyvin niiden kanssa meni, kunnes eräänä iltana tapahtui jotakin kummallista. Menin siis nukkumaan, mutta avopuolisoni jäi vielä valvomaan olohuoneeseen ja katselemaan telkkaria. Ei siinä mitään, nukahdin aika nopeasti. Sitten huomaan näkeväni unta, jossa olen puolialastomana meidän kerrostaloasunnon rappukäytävässä. Paitsi ettei se ollutkaan unta, vaan tajusin jokusen minuutin ihmettelyn jälkeen, että se on todellista totta. Olin siis kävellyt unissani meidän rappukäytävään ja laittanut ulko-oven perässäni kiinni, olin vielä mennyt kerroksen alemmaksikin. Minulla ei ollut avaimia tai mitään mukana, joten jouduin soittamaan ovikelloa. Avopuolisoni tuli ovelle ja oli aivan yhtä ihmeissään kuin minäkin. Hän ei ollut edes kuullut minun poistumistani, vaikka asuimme siis pienessä kaksiossa.

Ei tämä nyt muuten mitään hirveän kummallista ehkä, mutta muistuttaa vaan siitä, kuinka vaarallisia nukahtamislääkkeet voivat joskus olla. Ja tulipahan vaan tästä mieleen, että olisikohan sille Reumasairaalasta vuonna 88 kadonneelle Aili Sarpiolle käynyt jotakin samansuuntaista. Muistaako kukaan muu tätä tarinaa? Katselin meinaa tässä taannoin Kadonneet - sarjaa yleltä, ja siinä mainittiin, että hän oli ottanut imovane - lääkkeen ennen katoamistaan keskellä yötä. Hänen ruumistaan ei koskaan löydetty.

Tuli Sarpion tapaus kertomastasi mieleen jo ennen kuin pääsin kohtaan, jossa mainitset hänet. Vaikuttaa aika todennäköiseltä vaihtoehdolta.

Sain nukahtamislääkkeitä ensimmäistä kertaa ja illalla otin yhden, seuraavana aamuna heräsin ja mies sanoi että kanakastike oli aika vahvasti maustettua. Olin siis tehnyt ruokaa, siivoillut jne. Itselläni viimeinen muistikuva on, että olin mennyt nukkumaan. Sanomattakin selvää että en enää uskaltanut ottaa nukahtamislääkettä.

Olen myös lukenut Aili Sarpion tapauksesta ja mieleeni tuli sama ajatus! Onkohan Ailikin lähtenyt nukahtamislääkkeen vaikutuksen alaisena lähtenyt vaeltamaan ja sitten on käynyt jotain ikävää?

Olin Intiassa viettämässä talvea ysärin alussa.

Eräs hollantilaisturisti kannabispsykooseissaan syytti minua raiskauksesta. 

Olin  putkassa kuumeessa ja rankassa vatsataudissa 3 päivää.  Oli hivenen kuumottavaa. 

Toki hän sitten perui puheensa ja asia selvisi.

Mikko känsälä on omituinen mies kun se pitää mieluummin vauvaa sylissä kun stripparia