Lue keskustelun säännöt.
G: Oudoin tilanne, jossa olet ollut?
Oletteko joskus joutuneet tilanteeseen, jossa on tullut ihan epätodellinen olo? Tunne siitä, että olisi jossain elokuvassa tai piilokamerassa.
Olin asuntoesittelyssä, ainoa asiakas. Naispuolisen välittäjän kanssa keskustelu kääntyi koiriin, ja hän alkoi muistelemaan entistä lemmikkiään. Lopulta välittäjä istui huoneiston sohvalla, itki ripsivärit poskilla edesmennyttä koiraansa ja minä hämmentyneenä yritin lohduttaa häntä. Ei tullut asuntokauppoja.
Kommentit (1403)
no huh huh noita kahta viimeisintä! :D
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olin vuosia sitten opiskelukavereiden kanssa kiertomatkalla Brasiliassa. Matkaan kuului jokiristeily Amazonilla, laiva lähti viidakon keskeltä kaupungista nimeltä Manaus.
Manauksessa oli hyvin hiostava, helteinen ilma ja kaupungin tunnelma muutenkin erikoinen: kaduilla keskimääräistä enemmän tavalla tai toisella vammautuneita, jollain pilkisti käsiase housun takataskusta ja jotkut kodittomat näyttivät kyhänneen puihin majantapaisia asumuksikseen.
Varauduimme laivamatkaan kauppareissulla: risteilyllä ei olisi saatavilla pullotettua vettä, vaan se pitäisi viedä itse laivalle mukana. Siis supermarkettiin. Köyhinä opiskelijoina lastasimme kärryt täyteen kaupan halvinta pullovettä, ja työnsimme sitten kärryt kassalle. Kuinka ollakaan, kun aloimme lappaa pulloja hihnalle, ne alkoivat poksahdella yksi toisensa jälkeen rikki. Meitä oli kolme kaverusta siinä, ja pulloja varmaan parikymmentä.... Kohtuullinen tulva! Hämillään ja anteeksipyydellen mietimme, mitä tehdä, mutta myyjä rauhoitteli.
Myyjä kutsui paikalle vartijan, joka saattoi meidät takaisin vesihyllyille ja odotti, että lastasimme uudet pullot kärryihin, työnsimme kärryt kassalle ja maksoimme. Kun saimme pullot lastattua kasseihin, tämä kyseinen vartija saattoi meidät supermarketin suurelle tavarahissille, jolla pääsimme suoraan poistumaan myymälästä. Vartija oli iholtaan pikimusta, ja mieleeni on painunut hänen kasvonsa, kun hän valkoiset hampaat loistaen hymyili meille hissin ovien sulkeutuessa ja sanoi rauhallisella äänellä: "Welcome to Manaus."
Oudoimpia mitä tulee mieleen oli joskus 80-luvulla, kun olin yläasteikäinen. Lähdin illalla kävelyttämään koiraa, oli talvi ja pimeää. Pikkukylän tienristeyksessä istui lapinpukuinen mies pienen matkalaukun kanssa. Hän huuteli minulle: tule tänne tyttö, minä joikhaan sinulle ja koiralle... ja voisitko tilata taksin että pääsen pois täältä... No silloin ei ollut vielä kännyköitä ja muu perhe oli nukkumassa, joten en soittanut taksia kotiin palattuanikaan. Vähän harmitti etten soittanut, mietin että pääsiköhän lapin mies kotiinsa, mutta eiköhän ole päässyt. Tuskin olisi taksi noilla tiedoilla tullutkaan. Ja tämä tapahtui siis Kajaanissa, josta on Lappiin vielä melkoisesti matkaa. Isä kertoi sitten aamulla, että poromiehet saattaa porokauppojen jälkeen lähteä vähän lomailemaan rahoineen, lieneekö ollut siitä kysymys?
[quote author="Vierailija" time="04.04.2013 klo 20:52"]
Mulla on huipputarina tähän ketjuun, julkaisen sen täällä 1.5.
[/quote]Tuskin maltan odottaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olin opiskeluaikoina kaupan kassalla töissä ja päätin kerrankin yrittää itselleni epätyypillistä small talkia. Nuoren tytön ja vanhemman naisen ostamasta ruokamäärästä riitti varmaankin lähemmäs sadalle ihmiselle ja minä nokkelana tyttönä tokaisinkin sitten siihen, että teillä taitaa olla isotkin kekkerit edessä. Pienen hiljaisuuden jälkeen vanhempi nainen toteaa edessä olevan hänen miehensä hautajaiset. Jes.
Tapasin monen vuoden jälkeen eri kaupungissa asuvan keski-ikäisen tuttavan, joka kertoi kuulumisiaan.Kertoi olevansa nykyään sinkku.Minä tietysti itse eronneena onnittelin että hieno juttu (tiesin että miehensä oli alkoholisti ja oikea riippa,omaisuuden takia epäilin ettei oltu erottu).Tuttava meni vaikean näköiseksi ja sanoi että etkö tiedä että "Pentti" on kuollut?Olin kuolla noloudesta ja pyytelin anteeksi....vasta muutaman tunnin jälkeen tapahtumasta tajusin että kuka palikka esittelee itsensä sinkuksi kun oikea sana olisi ollut leski...ihminen oli tietysti tyytyväinen leskeyteensä mutta aiheutti nolon tilanteen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Oudoin tilanteeni? Ehkä se, kun huomasin itkeväni unkarilaisessa pikkukylässä koti-ikävääni parikymppisenä, viereisessä huoneessa ystäväni ilakoivat vuoden vaihtumista. Ikäväni kohosi korkeaksi, koska kaipasin koiraani (!). Isäntäväen koira kaikesa erilaisuudessaan toi oman koirani mieleen. Tosi epätodellinen tunne oli, vaikka näin kirjoitettuna näyttää mitäänsanomattomalta tapahtumalta.
Paras ketju vähään aikaan, lisää!!!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Seisoin Helsingin Sokoksen edessä Mannerheimintien puolella ja puhuin ystäväni kanssa puhelimessa. Ohitseni käveli tuhdissa humalassa ollut puliukko, joka huuteli minulle jotain. En reagoinut huuteluun, sillä keskityin puheluun. Vähän matkan päässä minusta seisoi nuorten romanityttöjen ja poikien porukka. Silloin nuori, noin 12-vuotias romanityttö, tuli repimään minua hihasta ja huusi kovalla äänellä "Eksä kuule, että tolla miehellä on sulle asiaa!" Nykäisin käteni irti tytön otteesta ja käännyin häneen selin, jotta kykenin keskittymään puheluuni.
Hetkeä myöhemmin mutamaa vuotta vanhempi isokokoinen romanityttö tuli eteeni ja alkoi ravistella minua takkini rinnuksista. Hän oli erittäin vihaisen näköinen ja huusi minulle, että olin kuulemma juuri lyönyt hänen siskoaan. Tilanne oli hyvin absurdi. Tuijottelimme tytön kanssa toisiamme silmiin samalla, kun puhuin puhelimeen ja tyttö ravisteli minua. Lopulta tyttö ilmeisesti kyllästyi, kun en reagoinut häneen mitenkään, ja päästi takistani irti. Lähtiessään hän vielä repäisi kaulakoruni kaulasta ja heitti sen maahan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="06.03.2013 klo 12:08"]
Minä pääsin bulimiani takia syömishäiriöpoliklinikalle lääkärin vastaanotolle aikuisena, 30-vuotiaana. Olin ollut bulimikko jo 15 vuotta. Odotin, että minua olisi ollut vastassa syömishäiriöihin perehtynyt henkilö, joka olisi voinut jollain tavalla auttaa.
Lääkäri olikin vastavalmistunut tai juuri valmistumassa minua nuorempi tyttömäinen nainen, joka ei voinut käsittää syömisiäni. Tyttö vaikutti 20-vuotiaalta, vaikka pakkohan sen oli olla ainakin 25-vuotias koulutuksen takia. Kerroin, mitä yleensä ahmimiskohtauksen yhteydessä syön ja se vain pyöritteli silmiään ja päästi suustaan sellaista kuin "OMG, siis ihan kauheeta. Miten sä pystyt syömään noin paljon??". Minulta meni into samantein. Tuntui kuin olisin kertonut jollekin yläasteikäiselle lapsen kaverille omista ongelmistani.
Kävin sillä lääkärillä kaksi kertaa, sitten pyysin muuta apua. Pääsin syömisenhallintaryhmään, jossa sentään oli aikuisia ihmisiä samoine ongelmineen.
Sillä lääkärillä käyminen oli kyllä todella outoa. En voi käsittää, miten se lääkäri voi toimia tuollaisessa paikassa. En tiedä, oliko joku kesäkandi.
[/quote]
Samansuuntaista juttua täälläkin, tosin ei ehkä oudoin tilanne johon olen joutunut. Olin ties kuinka monetta vuotta anorektinen ja vastikään osastolta kotiutunut. Paino oli taas laskenut huimaa vauhtia osaston jälkeen, ja sitten tapahtui jotain joka säikäytti jopa paatuneen ja terveytensä suhteen välinpitämättömän: rintakipuja ja kummallista rytmihäiriötä, pahempaa kuin aiemmin. No, ei kun päivystykseen. Ennen kuin pääsin lääkärille ottivat jo labrakokeet, jotka lääkäri oli siihen mennessä tulkinnut kun menin häntä tapaamaan.
Lääkäri oli minua laihemmassa kunnossa, ja painoindeksini oli silloin 14. Hän totesi veriarvojen olevan pielessä mutta ekg:n normaali, ja määräsi tipan ja sanoi että voin sen jälkeen lähteä kotiin, ja lopuksi sanoi "semmosta se on, mutta onneksi sun tilanne ei oo mitenkään hälyttävä nyt".
[quote author="Vierailija" time="26.03.2013 klo 12:39"]
Tämä ei tapahtunut suoraan minulle, mutta olin olennaisena osana.
Veljeni oli menossa naimisiin ja hänen kaverinsa järkkäsivät hänelle polttarit. Kuten arvata saattaa, illan myöhäisillä tunneilla tie vei strippibaariin. Yksi kavereista päivitti pitkin päivää Facebookiin polttaripäivän kulkua.
Seuraavana aamuna veljeni (jonka kanssa olen hyvin läheinen) soitti minulle. Kyseli kuulumiset normaaliin tapaan, mutta oli hyvin tarkka sanoissaan ja selkeästi vaivaantunut ja jotakin hampaankolossa. Kysyin, että mikä on, sano suoraan. Veljeni sitten sanoi itkuisena, että olisi kohtuullista kertoa tällaisesta asiasta VARSINKIN, kun tietää, että omalla veljellä on polttarit tulossa. Olin aivan ulapalla ja kysyin taas, että MIKÄ ON, mitä olen tehnyt.
No tilanteen koomisuus tuli ilmi kun veljeni sai kakelleltua ulos asiansa. Siellä strippibaarissa mihin olivat porukalla päätyneet oli ilmielävä kaksoisolentoni "hommissa", ja koko porukka oli luullut häntä minuksi. Jäi strippibaarireissu lyhyeksi ja veljelle kova huoli, että miten olen kunnollisesta päivätyöstä päätynyt tollaisiin kyseenalaisiin hommiin (veljeäni siis lainaten, minä en tarkoita strippareita mitenkään halventaa). Kaverinsa viimeinen päivitys illalta oli "Erikoinen loppu illalle..." Olivat kuulemma puoli yötä puineet sitä, että miten ihmeessä minä olen voinut olla siellä, MOISISSA HOMMISSA. Ei tullut kenellekään mieleen, että jospa se en olekaan minä :D
Nykyään tuolle asialle voi jo nauraa, mutta veljen vetää edelleen vaikeaksi, jos heitän läppää, että olen vaihtamassa työpaikkaa :) Ei varmaan kenellekään ole kovin miellyttävää nähdä omaa siskoaan tuollaisessa tilanteessa, vaikka totuus onneksi olikin jotakin ihan muuta...
[/quote]
Miten ne muuttuu ne hommat jotenkin paheksuttavaksi jos siellä olisi sisko, mutta on ihan ookoo pitää älämölöä ja kuolata kuin kiimainen eläin muna pystyssä jos se on joku tuntematon lihakimpale siellä...
Kyllä, olen tiukkis mutta vain mitä kaksinaismoralismiin tulee. Terkut veljelles!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Heräsin joskus päiväunilta puhelimen soittoon. Joku nainen huutaa suoraa huutoa, että 'avaa nyt s**tana tää alaovi!'. Asumme rivitalossa, mutta aloin tietenkin unenpöpperössä miettiä, että olenko unohtanut jonkun tapaamisen ja meillä on sotkuista ja ties mitä. Menin varovasti etuovelle, aloin pikku hiljaa tajuta, että kyseessä on väärä numero.
Vastasin monta kertaa, että 'anteeksi mitä..', kun en ollut ihan selvillä tilanteessa. Kun sitten monen huudon jälkeen sanoin, että 'nyt on tainnut tulla väärään numeroon', nainen alkoi huutaa kahta kauheammin. 'Täällä sataa s**tana!! Tääl on Mirkku ja Pirjo ja Elli ja kaikki ja me kastutaan täällä s**tana. Tuu ny avaa tää ovi!'
Sanoin nimeni, johon nainen vaan huusi, että kyllä s**tana mun nimen tietää. Oli yrittänyt soittaa samannimiselle kaimalle, eikä puhelimessa tunnistanut kaverinsa ääntä. Ei millään uskonut, että langan päässä on eri tyyppi.
Lopulta vaan sanoin, että soittaisi numerotiedusteluun ja pyytäisi jonkun toisen samannimisen numeron ja kiitos hei.
Olin serkkuni häissä, ja oli tiedossa, että sulhasensa on täysi törppö. En kuitenkaan ollut uskoa röyhkeyden huippua, kun sulhanen haki minua tanssiin ja kouri rintojani ja ehdotti pikapanoa jossain syrjemmässä. Hyh. Pidin asian kuitenkin omana tietonani, en koskaan kertonut serkulle kun en halunnut pilata hääpäivää. Ukko on muutenkin takuuvarmasti täys petturi, serkku joutuu elämään valintansa kanssa :(
Joku saattaa tunnistaa mutta ei haittaa;)
1990-luvun alkua..pieni kaupunki idässä.Kaupungin ainut menopaikka jossa selvinpäin vietin iltaa. Siskolla oli dj; n kanssa sutinaa ja dj; n kaveri oli pohjosesta tullu mukaan.Hänet piti viedähotelliin yyöksi, olin selvinpäin ja suostuin.
Mies kävi kuumana, riisu vaatteet ja kaappas mut sängylle. Ahdistava tilanne enkä tiedä mitä ajattelin kun halusin siitäpois, ahdisti.
"Uskotko jumalaan, rrukoillaanko yhdessä" sanoin; )
Ja hänellä oli muut jutut mielessä joten pääsin pakoon. Ovella vielä sanoi "nähdään"...johon vastasin "jos luoja suo"(tämä tuli täysin spontaanisti).
Seuraava päivänä sisko sanoi että "dj kysy onko sun siskos uskovainen"
Juu en ole:)
Terkut tutuille!
Olin toissa hienossa hotellissa jossa kesa viikonloput oli aina taynna haita ja haavieraita. Kerran haapari ja heidan lahidukunsa olivat varanneet salin yhteiselle illalliselle viimeisena iltana ennen haita ja aluksi kaikki sujuikin hilpeissa tunnelmissa ilman ongelmia. Kun tuli jalkiruuan aika alkoi salista kantautua hieman kovempaa mekkalaa ja kun avasimme oven toimittaaksemme jalkkarit oli siella ilmi tappelu kaynnissa. Morsiammen isa oli hyokannyt sulhasen kimmppuun ja painivat poytaa vasten niin etta lasit lrnteli kun muut yrittivat irrottaa heita toisistaan. Ilmeisesti haa stressi oli kasvanut hieman liian suureksi, seuraavana paivana haat kuitenkin pidettiin suunnitelmien mukaan.
[quote author="Vierailija" time="05.03.2013 klo 22:44"]
Menin masennuksen takia psykiatrille isoon lääkärikeskukseen. Psykiatri oli todella, todella outo. Mietin koko ajan että kumpi tässä on päästään vialla, minä vai tuo lääkäri. Miehen pöydän vieressä oli pidetty tukkimiehen kirjanpitoa kuulakärkikynällä suoraan seinään, se lisäsi klaustrofobista tunnelmaa. Ehkä sillekin oli jokin järkevä selitys mutta ei se ainakaan auttanut herättämään luottamusta. Lääkäreitä on tullut tavattua useampia ja ihan fiksuja ovat muut olleet, joten ei ole omasta asenneongelmastani kyse.
[/quote]
Minulla on kanssa psykiatrista jännä kokemus.
Kaveri nimittäin alkoi itkeä, kun kerroin karusta lapsuudestani. Siinä tuli jo vaivaantunut tunne, mietin pitkään, että pitäisikö tarjota toiselle nenäliinaa.
Meillä oli häät, isäni saattoi minut alttarille, luovutti tulevalle miehelle ja jäimme kuuntelemaan papin puhetta.
Pappi puhui jotenkin outoja, kertoi tapaamisestamme, elämästämme ja mietin että kovin kummallisesti hän kertomamme on tulkinnut. Mutta sitten ajattelin että ehkä se on ihan normaalia että pappi verhoilee tarinan toiseksi. Kuuntelimme siis puhetta, eihän siinä muutakaan voinut.
Lopulta hän kohdensi puheensa juuri meille, hääparille: "Te, Pasi ja Sari, olette...." Koko kirkkokansa kohahti, koska nuo eivät olleet meidän nimet. Kuiskin papille oikeita nimiämme, mutta ei ottanut kuuleviin korviinsa. Lopulta sanoin kovempaa, että emme ole Pasi ja Sari vaan se ja se :)
Oli tosiaan ottanut väärän parin paperit mukaan. Julisti meidät kyllä aviopuolisoiksi, tosin ei olisi kannattanut, koska se liitto päättyi nopeasti eroon.
Tapahtui vuosia sitten Tampereella....olin kahden ystäväni kanssa Ilveksessä ja ohitsemme käveli käsikädessä hääpari....tuore aviomies kouri takamustani....ja tosiaan molemmat ystäväni todistivat asian...että onnea vaan siihenkin avioliittoon!