Tapahtumat

Kun kirjaudut sisään näet tässä ilmoitukset sinua kiinnostavista asioista.

Kirjaudu sisään

Millaisia olette "normaalit" syömishäiriöiset

Vierailija
03.03.2013 |

Siis te joista ei heti ulkopuolinen arvaisi... Peittelettekö sairautta läheisiltänne? Pyöriikö kaikki vapaa-aika sairauden ympärillä?

Kommentit (66)

Vierailija
1/66 |
04.03.2013 |
Näytä aiemmat lainaukset

up

Vierailija
2/66 |
04.03.2013 |
Näytä aiemmat lainaukset

Syömishäiriö ei ole elämäntapa, se on psyykkinen sairaus joka vaatii hoitoa.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
3/66 |
03.03.2013 |
Näytä aiemmat lainaukset

Tunnistaako syömishäiriöiset heti toisensa työpaikalla?

Vierailija
4/66 |
03.03.2013 |
Näytä aiemmat lainaukset

Mä oon sairastanut jo 19 vuotta eli reilusti yli puolet elämästäni. Tosin taisin kyllä olla laihiksella jo ala- ja yläasteella... Lukiossa aloin vasta kuntoilla oikein urakalla ja kytätä todella tarkkaan syömisiäni.

Mä vastaan melko suoraan ihmisille, jotka asiasta kyselevät. Ei musta kyllä päällisin puolin kukaan arvaa, enemmänkin kuulee ihailua tosi sporttisesta eli hoikasta ja lihaksikkaasta kropasta. Miehet (oma mukaanlukien) tykkää kovasti. Hyvät kaverit tietää puolitotuuden eli sen, kuinka vaikeeta on pidättäytyä terveellisessä ruokavaliossa ja kuinka kamalaa on päivästä toiseen vastustaa kiusauksia. Oma mies tietää vaan jonkinlaisen pakkomielteen liikuntaan ja hyvän ruokahalun. 

Oksentelen salassa silloin, kun olen yksin ja saatan oksentaa ihan tosta noin vaan vessassakäynnin yhteydessä. Ei tuota ongelmia, vuosien harjottelu tekee mestarin. En usko, että kukaan tajuaa ainakaan ongelmani vakavuutta ja ajattelen syömishäiriön olevan nykyisin itselleni vain tapa syödä.

Vierailija
5/66 |
03.03.2013 |
Näytä aiemmat lainaukset

Kukaan ei tiedä, että olen syömishäiriöinen. Edes mieheni ei tiedä. Kontrolloin syömisiäni todella tarkasti (ortoreksian &anoreksian piirteitä) ja jos en tähän pysty, käytän omia menetelmiäni päästäkseni ruotuun. Olen ns.superihminen ulkoisesti, kroppani on upea ja jaksan aivan mielettömiä määriä liikuntaa niukalla ravinnolla. Syömishäiriöni on minulle niin pitkäaikainen tuttavuus, että pidän sitä enemmänkin elämäntapana ja syömistottumuksena. (Joku merkittävästi ylipainoinen tekee käänteisesti aivan samaa, mutta häntä ei vain pidetä yhtä sairaana kuin syömishäiriöistä...)

 

Olen työssäni paljon esillä ,joten ulkomuotoni sopii toimenkuvaani. Saan paljon kehuja ja kysymyksiä treeniin ja ruokavalioon liittyen ja neuvon tahallani väärin, sillä tapani ovat oikeasti vähemmän terveellisiä :) en siis tarjoa niitä kaikkein toimivimpia painonkontrollointitemppuja tai tiukimpia neuvoja, sillä ne eivät aina ole niin mielekkäitä taviksille. Olen töissä, jossa tehtäväni liittyy kokonaisvaltaisen hyvinvoinnin kehittämiseen, terveisiin ruokailu- ja liikuntatottumuksiin sekä positiiviseen minäkuvaan. Tiedän kaikki psyykkiseen ja fyysiseen hyvinvointiin sekä syömishäiriöihin liittyvät teoriat, mutta silti olen elänyt näin parikymmentä vuotta. En vaan halua syödä hiilarimössöjä, kärsiä selluliitistä tai  elää muuten sellaista pulleroelämää. Ei vain vaikuta houkuttelevalta. 

Vierailija
6/66 |
03.03.2013 |
Näytä aiemmat lainaukset

Ei minusta tiennyt kukaan. Tai no, masennuksestani tiedettiin, mutta ei siitä, että podin bulimiaa teini-iästä 30-vuotiaaksi saakka. Söin ja oksensin aina vaan salaa; kehitin jo varhain monet salailusysteemit, joilla peitellä käytöstäni. Järkytys oli suuri, kun vihdoin puhuin asiasta mieheni ja vanhempienikin kanssa.

 

Nyt jo monta vuotta onneksi vailla bulimiaa. Lihoin alkuun jonkin verran, kun lakkasin oksentamasta - ahmisesta kesti kauemmin päästä eroon. Nykyään en tosiaankaan muuten syö hiilarimössöä enkä elä pulleroelämää ja paino on takaisin normaalilukemissa. Taudista jäi muistoksi refluksi ja huonot hampaat.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
7/66 |
03.03.2013 |
Näytä aiemmat lainaukset

[quote author="Vierailija" time="03.03.2013 klo 19:20"]

Kukaan ei tiedä, että olen syömishäiriöinen. Edes mieheni ei tiedä. Kontrolloin syömisiäni todella tarkasti (ortoreksian &anoreksian piirteitä) ja jos en tähän pysty, käytän omia menetelmiäni päästäkseni ruotuun. Olen ns.superihminen ulkoisesti, kroppani on upea ja jaksan aivan mielettömiä määriä liikuntaa niukalla ravinnolla. Syömishäiriöni on minulle niin pitkäaikainen tuttavuus, että pidän sitä enemmänkin elämäntapana ja syömistottumuksena. (Joku merkittävästi ylipainoinen tekee käänteisesti aivan samaa, mutta häntä ei vain pidetä yhtä sairaana kuin syömishäiriöistä...)

 

Olen työssäni paljon esillä ,joten ulkomuotoni sopii toimenkuvaani. Saan paljon kehuja ja kysymyksiä treeniin ja ruokavalioon liittyen ja neuvon tahallani väärin, sillä tapani ovat oikeasti vähemmän terveellisiä :) en siis tarjoa niitä kaikkein toimivimpia painonkontrollointitemppuja tai tiukimpia neuvoja, sillä ne eivät aina ole niin mielekkäitä taviksille. Olen töissä, jossa tehtäväni liittyy kokonaisvaltaisen hyvinvoinnin kehittämiseen, terveisiin ruokailu- ja liikuntatottumuksiin sekä positiiviseen minäkuvaan. Tiedän kaikki psyykkiseen ja fyysiseen hyvinvointiin sekä syömishäiriöihin liittyvät teoriat, mutta silti olen elänyt näin parikymmentä vuotta. En vaan halua syödä hiilarimössöjä, kärsiä selluliitistä tai  elää muuten sellaista pulleroelämää. Ei vain vaikuta houkuttelevalta. 

[/quote]

Tää on kuin mun suusta muutama vuosi sitten. SItten kävi niin, että ahmimishäiriö otti valtaa ja nyt on tullut 15kg lisää painoa eikä sporttista olemusta enää oikein ole. :(

Vierailija
8/66 |
03.03.2013 |
Näytä aiemmat lainaukset

Huvittaa ilmaus "normaali syömsihäiriöinen", vaikkei asiassa olekaan mitään hauskaa.

 

Väitän, ettei kukaan ikinä arvaisin mun olevan bulimikko. Ulospäin noudatan terveitä elämäntapoja, olen lakto-vegetaristi ja treenaan itsepuolustuslajia tosissani. Olen kehittänyt tapani tehdä asiat salassa ja nopeasti niin pitkälle, että voin hyvin ravintolareissulla käydä "puuteroimassa nenääni" vaikka seuralaisen kanssa, eikä kukaan koskaan arvaisi mitään. Ei oksennuksenhajuisia käsiä tai hankausjälkiä kämmenselässä: oksennan ilman käsiä.

 

Olen hoikka ja lihaksikas, mutten niin hoikka että joku voisi osoittaa sormella että "tuolta anorektikot näyttävät!" Tosiaan ulospäin hyvässä kunnossa. Psyykeni on aivan hajalla, jokainen vapaa-ajan hetki pyörii sen ympärillä mitä on syöty, kuinka paljon ja miten sen saa kulutettua/ulos.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
9/66 |
03.03.2013 |
Näytä aiemmat lainaukset

Teillä on kuitenkin kavereita ja parisuhde?

Vierailija
10/66 |
03.03.2013 |
Näytä aiemmat lainaukset

Te, jotka sanotte syömishäiriönne olevan enemmän elämäntapa kuin sairaus: kärsittekö sitten syömishäiriöstänne fyysisesti tai psyykkisesti?

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
11/66 |
03.03.2013 |
Näytä aiemmat lainaukset

Seiskalla on parisuhde, kavereita ja työ. Varsinkaan viimeinen ei ole mikään itsestäänselvyys tuntemillani syömishäiriöisillä...

Vierailija
12/66 |
09.03.2013 |
Näytä aiemmat lainaukset

Tunnistatteko te toiset syömishäiriöiset työpaikalla tai kaveriporukassa?

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
13/66 |
09.03.2013 |
Näytä aiemmat lainaukset

Ei meitä tunnista. Itselläkin parikymmentä vuotta erittäin rankkaa ja kokonaisvaltaista bulimiaa kaapissa. Olemus hoikka ja sporttinen. Me kroonikot ollaan hyviä salaamaan oireemme, jos ja kun niin halutaan.


Lopetin päivittäiset oksentamiset vuosi sitten. Kait se sitten riitti sitä lajia. Ota nyt psyykestä selvää.

Vierailija
14/66 |
09.03.2013 |
Näytä aiemmat lainaukset

[quote author="Vierailija" time="09.03.2013 klo 16:53"]

Ei meitä tunnista. Itselläkin parikymmentä vuotta erittäin rankkaa ja kokonaisvaltaista bulimiaa kaapissa. Olemus hoikka ja sporttinen. Me kroonikot ollaan hyviä salaamaan oireemme, jos ja kun niin halutaan.


Lopetin päivittäiset oksentamiset vuosi sitten. Kait se sitten riitti sitä lajia. Ota nyt psyykestä selvää.

[/quote]

 

Säkään et tunnista jos kaverisi on samaa?

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
15/66 |
02.02.2014 |
Näytä aiemmat lainaukset

Kyllä syömishäiriöiset tunnistaa ainakin näin psykiatrisen hoitajan näkökulmasta, siis vaikkei asiakkaina he olekaan. Aika monella syömisongelmaisella on pyrkimys täydellisyyteen työssään ja vapaa-ajallaan. Työssä haluavat sanella muillekin, kuinka hommat tehdään hänen tavallaan ja sitten romahtavat,kun ei näin menekään. Vapaalla ovat himoliikkujia ja terveysintoilijoita ja pyrkivät kehumaan itsestään tätä puolta. Luonne on enemmän kireä ja kilpailuhenkinen. Täytyy olla myös kiero, jos pystyy salaamaan lähipiiriltään todellisuuden.

Alttiutta masennukseen ja itsetuhoisuuteen, mikään ei riitä. Johan pakko-oksentelu viestii hyvin kipeästä ihmisestä.

Mitään normaalia ei tuossa kuviossa ole, paitsi sairaan omasta mielestä.

Onneksi apua on saatavissa hyvältä terapeutilta ja lääkehoidolta. Kyseessä on pohimmiltaan minä-kuvan häiriö, ei syömisongelma.

Vierailija
16/66 |
02.02.2014 |
Näytä aiemmat lainaukset

[quote author="Vierailija" time="02.02.2014 klo 09:22"]

Kyllä syömishäiriöiset tunnistaa ainakin näin psykiatrisen hoitajan näkökulmasta, siis vaikkei asiakkaina he olekaan. Aika monella syömisongelmaisella on pyrkimys täydellisyyteen työssään ja vapaa-ajallaan. Työssä haluavat sanella muillekin, kuinka hommat tehdään hänen tavallaan ja sitten romahtavat,kun ei näin menekään. Vapaalla ovat himoliikkujia ja terveysintoilijoita ja pyrkivät kehumaan itsestään tätä puolta. Luonne on enemmän kireä ja kilpailuhenkinen. Täytyy olla myös kiero, jos pystyy salaamaan lähipiiriltään todellisuuden.

Alttiutta masennukseen ja itsetuhoisuuteen, mikään ei riitä. Johan pakko-oksentelu viestii hyvin kipeästä ihmisestä.

Mitään normaalia ei tuossa kuviossa ole, paitsi sairaan omasta mielestä.

Onneksi apua on saatavissa hyvältä terapeutilta ja lääkehoidolta. Kyseessä on pohimmiltaan minä-kuvan häiriö, ei syömisongelma.

[/quote]

 

Mä en tunnista itseäni yhdestäkään kohdasta enkä voi kuvitella että tähän mikään lääkehoito auttaisi. Mulla on nimenomaan syömisongelma: rakastan syömistä ihan valtavasti, ja jos en joskus oksentaisi osaa pois, lihoisin tajuttoman kokoiseksi. Vai onko se "minä-kuvan häiriö" juuri se etten halua olla hirveän ylipainoinen?

Vierailija
17/66 |
02.02.2014 |
Näytä aiemmat lainaukset

Outo otsikko. Miten voi olla normaali, jos on sairas ja tarvitsee peitellä sairautta? Heikkoitsetuntoiset sairastuvat syömishäiriöihin. Vaikka laihduttaisi itsensä olemattomaksi, on silti tyytymätön.

Vierailija
18/66 |
02.02.2014 |
Näytä aiemmat lainaukset

[

 

Häiriö on kovasti psyykkinen eli puuttuu kyky hallita ruokailujaan. Juuri tuo kierre tolkuton syöminen ja oksentelu päälle säädelläkseen painoaan on erittäin hälyyttävä tila. Kyllä vaan on olemassa mielialalääkkeitä,jotka kohentavat psyyken sille tasolle, ettei oireile noin. Kyse yleensä antidepressanteista.

quote author="Vierailija" time="02.02.2014 klo 10:07"]

[quote author="Vierailija" time="02.02.2014 klo 09:22"]

Kyllä syömishäiriöiset tunnistaa ainakin näin psykiatrisen hoitajan näkökulmasta, siis vaikkei asiakkaina he olekaan. Aika monella syömisongelmaisella on pyrkimys täydellisyyteen työssään ja vapaa-ajallaan. Työssä haluavat sanella muillekin, kuinka hommat tehdään hänen tavallaan ja sitten romahtavat,kun ei näin menekään. Vapaalla ovat himoliikkujia ja terveysintoilijoita ja pyrkivät kehumaan itsestään tätä puolta. Luonne on enemmän kireä ja kilpailuhenkinen. Täytyy olla myös kiero, jos pystyy salaamaan lähipiiriltään todellisuuden.

Alttiutta masennukseen ja itsetuhoisuuteen, mikään ei riitä. Johan pakko-oksentelu viestii hyvin kipeästä ihmisestä.

Mitään normaalia ei tuossa kuviossa ole, paitsi sairaan omasta mielestä.

Onneksi apua on saatavissa hyvältä terapeutilta ja lääkehoidolta. Kyseessä on pohimmiltaan minä-kuvan häiriö, ei syömisongelma.

[/quote]

 

Mä en tunnista itseäni yhdestäkään kohdasta enkä voi kuvitella että tähän mikään lääkehoito auttaisi. Mulla on nimenomaan syömisongelma: rakastan syömistä ihan valtavasti, ja jos en joskus oksentaisi osaa pois, lihoisin tajuttoman kokoiseksi. Vai onko se "minä-kuvan häiriö" juuri se etten halua olla hirveän ylipainoinen?

[/quote]

Vierailija
19/66 |
02.02.2014 |
Näytä aiemmat lainaukset

"Olen töissä, jossa tehtäväni liittyy kokonaisvaltaisen hyvinvoinnin kehittämiseen, terveisiin ruokailu- ja liikuntatottumuksiin sekä positiiviseen minäkuvaan. "

 

Tällaisissa piireissä ne häiriöiset kyllä spottaa helposti, ainakin jos itsellä on yhtään kokemusta syömishäiriöistä. Todella monelle se "hyvinvointi-lifestyle" on vain keino toteuttaa aiempaa anoreksiaa/ortoreksiaa sosiaalisesti hyväksytyllä tavalla.

Vierailija
20/66 |
02.02.2014 |
Näytä aiemmat lainaukset

Syömishäiriöt ovat tavallaan kuin alkoholismia. 

Kirjoita seuraavat numerot peräkkäin: kaksi yhdeksän viisi