Onko tämä nyt sitä naisten perheväkivaltaa?

Ihana palsta!

Täältä saamistaan neuvoista rohkaistuneena ap varmaan reagoi vaimonsa kohtauksiin tulevaisuudessa kiljumalla takaisin kirosanoja naama sinisenä ja heittelemällä niin ikään huonekaluilla - ettei nimittäin vaan olisi nössö, jollaisia naiset inhoavat. Eikä sillä niin väliä, että lapset katsovat vierestä. Siinäpä näkevät, miten riidat kuuluu ratkoa.

Vai oliko se sittenkin niin, että naiset eivät ap:n kuvaamaa väkivaltaa harrasta missään eivätkä koskaan ja siksi ap:n kirjoitus joko perustuu hallusinaatioihin tai on provo?

Kivasti yleistät kaikkien mielipiteet 25.

Itse kirjoitin yllä että olen huutanut, heitellyt ja haistatellut (12) ja olen nainen, joten ei tätä käy mitenkään kieltäminen että ainakin yksi nainen ap:n puolison lisäksi menetellyt yhtä heikosti.

Kirjoitin että ap voi vaikuttaa vain omiin tekemisiinsä: huutamiseen tekee mieli vastata huutamalla, mutta ei se kannata. Jos kaikki aina vastaavat vielä isommalla vaihteella, ei riidalle tule loppua - ja lopputulos tullessaan voi olal todella rumaa jälkeä.

On niin vaikeata olla tiukassa tilanteessa se "järkevä", mutta itse en keksi muuta vaihtoehtoa. Se joka huutaa, häviää riidan, ja minä olen se joka näemmä aina päätyy huutamaan - jos päätän olla käyttäytymättä järkevästi.

Ikinä ei kannata lähteä huutamiseen mukaan, eikä varsinkaan nostaa kättään naista vastaan! Kun tämä hirmu päättää nostaa syytteen, niin miehellä ei ole enää mitään jakoa esim lapsen huoltajuuden suhteen. Siinä vaiheessa ei ole paljonkaan väliä kuinka väkivaltainen tämä fyysisesti heikompi osapuoli on suhteessa ollut.

Jäätävä rauhallisuus on juuri oikea keino suhtautua tuollaiseen. Jos naisen saisi vielä lähtemään johonkin terapiaan työstämään vihanhallintaansa, niin hyvä olisi.

Ei, tuo ei ole sitä "naisten perheväkivaltaa". Tuo on perheväkivaltaa. Sen on loputtava, varsinkin kun on lapsia. Se saadaan loppumaan

- pariterapialla

-keskustelemalla asiasta ja tekemällä vaimolle selväksi, ettei hyväksy tuota

-tekemällä vaimosta rikosilmoituksen

-(mahdollisia muita keinoja)

-eroamalla

Mua aina ihmetyttää nämä joidenkin miesten ihmettelyt siitä, että pitäisikö lyödä takaisin ja miksi vaimo nyt noin jne. Jospa nyt suhtauduttaisiin asiaan ihan samalla tavalla kuin miesten harjoittamaan perheväkivaltaan, eli jos se ei lopu niin ero on oikea vaihtoehto.

Kuulostaa aika voimakkaalta reaktiolta eikä varmasti tee hyvää lapsenkaan nähdä äitinsä käyttäytyvän noin. Aika huolestuttavaa. Jotenkin voi edes ymmärtää, jos vaimosi on täysin hermoromahduksen partaalla ja tuntee ettei keinoja enää löydy. Vaikka hänen tekonsa ei olekaan oikein. Voisitko itse vaikuttaa jottei tilanne pahenisi? Tarkoitan sitä, että mokaatko aina samalla tavalla toistuvasti ja vaimosi ei enää tiedä mitä tehdä. Sitten purkaa asian noin.

[quote author="Vierailija" time="02.03.2013 klo 19:43"]

Pari päivää sitten tapahtui jotain, mikä laittoi pikkuisen miettimään, missä nyt mennään.

Vaimo suuttui minulle, kun olin hänen mielestään töpännyt lapsen harrastukseen liittyvässä asiassa. Suuttumus ilmeni sillä lailla, että hän haistatteli minulle täyttä kurkkua ja paiskasi minua kohti yhden huonekalun. 

Rouva on toki ennenkin ollut minulle kiukkuinen ja viime aikoina hän itse asiassa on suunnilleen päivittäin purkanut suuttumustaan johonkin asiaan huutamalla kirosanoja ja paiskomalla tavaroita. Tämä oli kuitenkin ensimmäinen kerta kun minulle kotonani haistateltiin päin naamaa ja jotain viskattiin kohti. Varmaan olin toiminnallani antanut aihetta arvosteluun, mutta onko tämä nyt sellainen reaktio, joka miehen täytyy vain hyväksyä?

Jälkikäteen olen yrittänyt keskustella vaimon kanssa tapahtuneesta (ja hänen raivokohtauksistaan yleisemminkin) ja kertoa, että haistattelu oli minusta erittäin loukkaavaa ja tavaroiden paiskominen suorastaan uhkaavaa, mutta hän ei näe käytöksessään mitään ongelmaa, koska olin sen kuulemma ansainnut. Vaikka tähänastiset tapahtumat eivät ole olleet minulle sinällään pelottavia (vaimo ei paljain käsin muodosta minulle minkäänlaista fyysistä uhkaa), kysymys kuuluu, onko tämä nyt se paikka, jossa pitäisi tehdä jotain radikaalia, tai muutoin pian tapahtuu jotain vakavampaa?

M38

[/quote]

"Naisten perheväkivallasta"  (mitä edes tarkoittaa, miten eroaa miesten vastaavasta jne.) en tiedä, mutta väkivaltaa tuo on.

Porvoosta päivää. Paljastit itsesi tuolla "Kai sen sitten olen ansainnut" lässytyksellä.

Mutta joo, jos sinua kohtaan harjoitetaan väkivaltaa kotonasi, oli tekijä mies, vaimo tai jälkikasvu, siihen pitää puuttua. Joko itsesi tai jonkun ulkopuolisen, tilanteesta riippuen.

Olisi hyvä jos tästäkin aiheesta keskusteltaisiin asiallisesti, eikä Laasaslaisen tekemällä provolla.

Porvoolainen naisvihaaja asialla. 

Naisesi on väkivaltainen idiootti, joka ei kunnioita rajojasi. Kerro, että lähdet ja haet lapsenne yksinhuoltajuutta jollei nainen hakeudu terapiaan tai muuhun hoitoon aggressionhallintaongelmansa kanssa. Esim. Ensi- ja turvakotien liitolta voit tiedustella miten hakea apua tilanteessanne. Ei sinun tarvitse sietää mitään tuollaista. Tavaroiden paiskominen sinua kohti on väkivaltaa.

Väkivaltaahan tuo on. Tuolla tavalla käyttäytyvä nainen voi muuttua ajan mittaan entistäkin vaarallisemmaksi. Miesystäväni perusteli myös minulle väkivaltaa samalla tavoin: olin muka "ansainnut" sen (eli hänen mielestään "ansaitsin" lyömistä ja tönimistä sen takia, kun olin saanut hänet loukkaantumaan joillain sanavalinnoilla). Mielestäni kukaan ei ansaitse väkivaltaa, vaikka sanoisi mitä.

Porvoosta en valitettavasti ole (se on ihan kiva kaupunki) ja kenestäkään Laasasesta en ole edes kuullut. Surullista, että kertomalla joutuneensa kotona jonkin sortin assaultin kohteeksi saa kuulla olevansa itse naisvihaaja. Ja selvyyden vuoksi: en itse ole sitä mieltä, että ansaitsisin tällaista kohtelua, vaikka joku moka olisikin tullut tehtyä.

Lähinnä olen hämmentynyt, kun en ole missään parisuhteessa aiemmin törmännyt tämmöiseen. Pohdiskelenkin tätä siltä kannalta, että pitäisikö asiaan tässä kohtaa puuttua kovin keinoin vai riittääkö pelkkä keskustelu. Vaimo lähtökohtaisesti kieltää ongelman olemassaolon.

ap

Ensin haistatellaan, sitten paiskotaan tavaroita ja seuraavaksi saattaakin kädessä olla jo veitsi. Toisin sanoen tilanne muuttuu aina vain pahemmaksi ajan kuluessa, ellei toimiin ryhdy. Jos puolison mielestä ongelmaa ei ole, ovat vaihtoehdot vähissä. Kenenkään ei tarvitse kuunnella huutamista, nimittelyä tai fyysistä väkivaltaa.

Huutaminen ja haistattelu ei tietty ole kivaa kenellekään, joka sen kohteeksi joutuu, mutta ne silti on mun mielestä aika tavallisia asioita, kun joku suuttuu. Siitä en siis olisi huolissani, mutta se, että tavaroita tai huonekaluja viskellään, on jo ihan toisen tason juttuja. Olisin varmasti sinuna erittäin huolissani ja jopa peloissani. Eli, jotain tartteis tehdä, mitä se on, en varmuudella osaa sanoa. Jos ja kun keskustelut eivät toimi, itse varmaan lopulta päättäisin tuollaisen suhteen.

Menette pariterapiaan mikäli ette pysty asiasta avoimesti riitelemättä puhumaan. Mikäli haluat suhdetta jatkaa. Jono perheneuvolan kautta saatavaan ilmaiseen terapiaan voi olla kuukausia. Kannattaa siis maksaa mikäli on varaa; saatte apua nopeammin.

Minä olen ollut tuo huutava, haistatteleva, tavaroita paiskovan nainen. Ymmärrän nyt että tunteet ovat aina oikein, mutta se miten minä olen tunteitteni pohjalta toiminut oli todella väärin.

Minä raivostuin kyllä syystä, mutta sellaisista asioista joita exäni tuskin tajusi tekevänsäkään: tunsin että läheinen ihminen mitätöi ja kieltää tunteitani.

Kuis teillä, oletko jo mennyt itseesi ja tutkinut osuuttasi tapahtumiin?

Ei tietenkään ole hyväksyttävää käytöstä, oli sitten mies tai nainen kyseessä. Sinuna yrittäisin ottaa selvää miksi vaimo on muuttunut agressiiviseksi, ja tekisin selväksi etten tuollaista käytöstä hyväksy eikä lapset saa nähdä tuollaista kotonaan. Tilanteesta voi lähteä pois mutta niin ettei paljasta pelkoaan eikä ala myötäillä riehujaa...luulen että tuollainen käytös vaan pahenee jos riehuja saa toisen mukaan riitelyyn tai toinen alkaa hyssytellä ja myötäillä.

Toki joskus saa hermostua, mutta aikuisen ihmisen pitäisi osata hillit käytöksensä niin, ettei toiseen ihmiseen kajota eikä tavaroita heitellä tai hajoteta!

Hienoa jos itse pysyt rauhallisena ja lapsilla on edes toinen turvallinen vanhempi.

Jäi mainitsematta, että kirosanojen huutaminen ja tavaroiden paiskominen ei liity ainoastaan minuun, vaan vaimo voi reagoida siten ihan mihin tahansa vastoinkäymiseen. Esim. maitolasi kaatuu. 

Tähän asti olen vaimon riehuessa aina tarkoituksella pysynyt korostetun tyynenä, mutta olen huomannut, että se vain kiihdyttää vaimon raivoa. Pitäisiköhän alkaa huutaa takaisin? Kyllä minä senkin osaan - en vain ole ajatellut, että siitä olisi jotain hyötyä.

ap

vika viestisi kertoo, että olet joko nössykkä, tyhmä tai vaan MOI pÅRVOO!

Mun mielestä jo eka viesti kertoi että tää on Porvoosta. Tai eikun oikeastaan jo otsikointi paljasti. "Naisten perheväkivaltaa". Miksi monikko? Siksi kun nää naisvihaajat tykkää jankuttaa 'naiset sitä ja tätä'. Tuossa tilanteessa oikeasti oleva olisi puhunut vain vaimostaan, ei naisista. Ei täällä kukaan nainenkaan avaudu omasta suhteestaan tyyliin "Miesten väkivalta".

Siksi harmittelenkin tällaista lokaamista kun aihe on kuitenkin ihan todellinen. Tällä ap:lla ei ole ongelmana vaimoa vaan paha pelko naisia kohtaan. Siksi se vaimokin on kuvitteellinen.

[quote author="Vierailija" time="02.03.2013 klo 22:21"]

Mun mielestä jo eka viesti kertoi että tää on Porvoosta. Tai eikun oikeastaan jo otsikointi paljasti. "Naisten perheväkivaltaa". Miksi monikko? Siksi kun nää naisvihaajat tykkää jankuttaa 'naiset sitä ja tätä'. Tuossa tilanteessa oikeasti oleva olisi puhunut vain vaimostaan, ei naisista. Ei täällä kukaan nainenkaan avaudu omasta suhteestaan tyyliin "Miesten väkivalta".

Siksi harmittelenkin tällaista lokaamista kun aihe on kuitenkin ihan todellinen. Tällä ap:lla ei ole ongelmana vaimoa vaan paha pelko naisia kohtaan. Siksi se vaimokin on kuvitteellinen.

[/quote]

 Mikä sun ongelma on? Toi perustelusi provonhuutelulle on ihan järjetön. Ei ihme, että miehillä on paha olla kun sen kerran kun suunsa uskaltaa edes nimettömänä keskustelupalstalla avata niin tämä on vastaanotto. Häpeä.