Lapsellani on yläkoulussa lukuaineiden keskiarvo 6,5 vaikka yrittää parhaansa. Pyytäisitkö tutkimuksia/tukea?
Suvussa lukihäiriötä on ja tämän yläkoululaisen lukiolaisella isosisaruksella on lukihäiriö todettu nyt lukion alussa.
Tällä seiskaluokkalaisella on numerot laskeneet reilusti ala-asteen jälkeen, moni aine tippunut pari numeroa alaspäin. Lapsi ei ole pää kirjassa viihtyvää sorttia, mutta tekee läksynsä ja lukee kokeisiin + kyselen.
Meillä vanhemmilla oli yläasteella lukuaineiden keskiarvot noin 7,5, samoin esikoisella.
Kommentit (86)
Vierailija kirjoitti:
Lukee kokeisiin noin kolmena eri iltana ennen koetta per koe.
ap
No eihän tuo nyt riitä.
Vierailija kirjoitti:
Halusin nyt lähinnä kysyä sitä, pyytäisittekö koulun puolelta tukea tai tutkimuksia, vai sinnittelisittekö jatkossakin kotikonstein?
Mun on nyt lähdettävä töihin, mutta palaan lukemaan vastauksia myöhemmin.
KIITOS KAIKILLE!
ap
Kaikkeen ei aina ole ratkaisu joku diagnoosi.
Jos teillä vanhemmillakaan keskiarvo ei ole ollut mitenkään hyvä, niin turha odottaa, että lapsella se automaattisesti olisi sen parempi.
Kannattaa tutkia. Ehkä lapsi lukee hyvinkin mutta konemaisesti eikä aina ymmärra lukemaansa tekstiä.
Kannattaa tutkia missä vika että saa ajoissa apua.
Vierailija kirjoitti:
Kaikkia ei välttämättä hirveästi edes kiinnosta koulu. Jos teillä oli keskiarvot noin 7,5 lapsesi ei välttämättä ole mikään kovin nerokas tai lahjakas. PS. Ihan ekana kannattais varmaan lukea enemmän? 3 edellisenä iltana kokeisiin luku ei riitä.
Sä et miltään kovin fiksulta kuulosta. Jos olisin ap olisin ehdottomasti lähtenyt selvittämään missä mättää. Aina ei voi geenilotossa voittaa, mutta silloin en minä vanhempana myöskään "turhaan" alkaisi prässäämään lukujen kanssa. Kannustaisin ihan siinä mistä lapsi nauttii kunhan osaisi lukea, kirjoittaa ja laskea niin että pärjää elämässä, vaikka muisti ja asioiden yhdistely ei sitten niin nopeaa olisi.
Peruskoulussa ilman ongelmia oleva keskimääräinen tyyppi oppii kuuntelemalla ja kertaamalla kokeeseen ainakin kasin arvoisesti. Nyt lapsi tekee töitä ja ka on vain 6,5.
Haittaako se jos peruskoulussa on lukuaineiden keskiarvo 6.5? Pääasia, että pääsee peruskoulun läpi. Peruskoulun jälkeen sitten ammattikouluun sellaiselle alalle, jolle kyvyt parhaiten sopivat.
Minä hakeuduin tutkimuksiin yläasteiässä itse, koska havahduin ja huomasin että olen paljon typerämpi kuin muut. (Kyllä, kesti 15 vuotta tajuta mutta onneksi kuitenkin ymmärsin lopulta). Pääsin psykologin testeihin ja minulla todettiin vaikea hahmotushäiriö, johon ei enää mikään kuntoutus auta. Keskiarvo oli kuitenkin vähän yli 8 ja suurin ongelma matematiikassa ja käsitöissä.
Lukitestaus kannattaa pyytää koska sisaruksella on lukihäiriö. Jos on sitä, voi saada koululta äänikirjat yms. Jos ei ole niin hyvä, sitten tietää et lukemallakin on hyvät edellytykset oppia siinä missä muillakin tavoilla. Erityisope voi sen lukiseulan tehdä ilmaiseksi koululla. Kantsii kysellä myös tukiopetusta erityisen vaikeisiin aineisiin.
Ei voi olla normaaliälyinen jos tuohon lasketaan myös matematiikka ja muut aineet, joissa ei lukutaitoakaan tarvita. Todennäköisesti kyseessä laaja-alaiset oppimisvaikeudet. Normaaliälyinen teini saa vähintään sen 7,5 keskiarvon vaikkei juuri mitään tekisikään koulun eteen. Minäkin sain vähintään 8 aina kokeista, vaikkei kiinnostanutkaan lukea ja kaikki vapaa-aika meni harrastuksen parissa.
Kuka tahansa voi yrittää missä tahansa parhaansa. Minäkin voin yrittää parhaani vaikkapa kiinan kielen kääntämisessä. Jälki ei ole hyvää, mutta parhaani olen yrittänyt. Siksi ei pidä vaatia "yrittämään parhaansa", vaan tekemään asioita!
Suosittelisin ap rohkeasti ottamaan yhteyttä lapsen koulupsykologiin ja kysymään olisiko lapsen tilannetta syytä selvittää tarkemmin. Jos lukuaineiden ka on 6,5 ja lapsi tekee todella paljon töitä koulun eteen niin ei ko. keskiarvo kyllä kovin hyvä suoritus ole. Useimmissa kouluissa erityisopettajat tekevät lukitestejä, joiden avulla mm. lukiasia voidaan kartoittaa tarkemmin. Koulupsykologin yhteystiedot löytyvät varmaan koulun sivuilta/Helmestä/Wilmasta? Yllättävän paljon lieväkin lukivaikeus (jos siitä nyt vaikka olisi esim. kyse) voi vaikuttaa oppimistuloksiin ja keskittymiseen (lapsi voi esim. näennäisesti "lukea" kokeisiin paljonkin, mutta tosiasiassa lukemisesta ei ole paljonkaan apua jos esim. lukivaikeudesta johtuen lukustrategiat voisivat olla parempiakin). Myös lapsen itsetunnon kannalta voisi olla hyvä ottaa yhteyttä psykologiin, yllättävän paljon kuitenkin vaikuttaa myös se, uskooko lapsi itse omiin kykyihinsä oppijana vai onko jo omaksunut sen asenteen ettei tästä mitään tule kuitenkaan. Tärkeintä olisi löytää myös niitä vahvuuksia, jota ap:nkin lapsessa varmasti on roppakaupalla! Välttämättä ei tarvita edes laajoja tutkimuksia, kokenut koulupsykologi pystyy kartoittamaan tilannetta ja ehdottamaan lasta mahdollisesti hyödyttäviä tukitoimia mahdollisesti ilmankin (mutta tutkimustarve ilmenee aina tapauskohtaisesti). Sitten voisi koulun kanssa miettiä, hyötyisikö lapsi esim. lisätuesta koulussa (esim. osa-aikainen erityisopetus, lisäaika kokeissa jne).
Eli yhteenvetona ap ole suoraan yhteydessä koulun psykologiin tai erityisopettajaan. Saat sieltä parempia vastauksia siihen että pitäisikö huolestua kuin täältä palstalta :)
Apua kysyisin ilman muuta. Jos on lukihäiriö, niin saisi apuja ja neuvoja kuinka opiskella.
Terkkari, kuraattori, koululääkäriltä, koulupsykologi. Soita.
Kyllä pyytäisin tutkimuksia ja tukea. Syitähän voi olla monia, ei pelkästään lukihäiriö. Tuntuuko osaavan kotona, ilmeneekö se vasta siinä koetilanteessa? Meneekö paniikkiin tms?
Nukkuuko riittävästi, liikkuuko? Asiat ei jää muistiin ilman unta, liikunta parantaa opintosuorituksia todistetusti. Monipuolinen ravinto? Adhd/add?
Äänikirjat saa käyttöön Celiasta erityisopen kautta tai ilmeisesti jopa itse kirjastosta pyytämällä.
En nyt jaksanut lukea aiempia vastauksia, voi olla että tuli toistoa. Mutta se on ihan soopaa, että vanhemman pitäisi tehdä lapsen opettamisesta toinen päätyö itselleen. Ei, vaan lasta pitää tukea oppimaan itse. Varsinkin, kun kyse jo noin isosta oppilaasta.
Kannattaa selvittää, niin voitte saada tukitoimia. Osan aineista voi suorittaa mukautettuna, jolloin saa tähtimerkintäsuorituksen. Jos numero olisi siis vaikka 7*, se tarkoittaisi normaaliopetuksessa 6. Tekee kuitenkin hyvää lapsen itsetunnolle ja nostaa keskiarvoa. Mitään haittaa noista merkinnöistä ei myöhemmin ole ja ne voidaan purkaa, jos lapsi niin haluaa. Ole yhteydessä erityisopettajaan, kuraattoriin tai koulupsykologiin.
Nyt ovat ne vuodet, jolloin lapsesi pitäisi oppia selviämiskeinot aikuisuutta varten. Muuten syrjäytymisriski on suuri! Kun saatte diagnoosin, lisäätte saamienne ohjeiden mukaan harjoittelua reilusti. Hahmotushäiriöt ja lukivaikeus ovat aivojen heikkoa toimintaa. Aivot ovat plastiset ja voivat kehittyä, kun niitä vaan rasitetaan.
Älä välitä näistä epäasiallisista vastauksista. Ilman muuta ota suoraan yhteyttä erityisopettajaan sekä psykologiin. Lapsesi on juuri siinä rajoilla, että pärjää sen verran, että erityisopettaja ei tee lukitestiä ilman huoltajien pyyntöä. Tekee kyllä, kun kerrot tilanteen ja sanot, että lapsi yrittää kovasti ja silti tulokset on huonoja.
t.erityisopettaja
Missä iässä lapsi oppi lukemaan? Onko muuten ihan normaali, ymmärtääkö esimeriksi vitsejä tai leikkaako arkielämässä hyvin?
Nykyään on tukitoimia saatavilla ja erityisammattikouluja niille joille oppiminen on haastavaa.
Koulussa on , tai ainakin pitäisi olla, kuraattori/terkkari/lääkäri/opo/psykologi/opettajat/erityisopettajat/whatever ihan niiden mukeloiden ongelmien vuoksi. Eli puheinta/nettiä kouraan ja ottamaan yhteyttä kouluun. Täälä on ihan turha arpoa, mutta nähtävästi tämä lapsi on perinyt hoksottimensa tältä vanhemmalta...
Meitä on erilaisia.
Oma keskikoulun päästötodistus oli 5,7 ja pääsin lukioon koulumme historian huonoimmalla keskiarvolla. YO todistuksessa huima 6,7 ja C:n paperit.
32 vuotiaana työnhaussa tehdyssä 3x3 h palikkatestissä 5% fiksuimman joukossa (muut miehiä). Vastaavat tulokset myös muissa vastaavissa testeissä. Mulla ei siis ollutkaan älykkyydessä vikaa, olin vain vilkas ja kiinnostunut ihan muista asioista. Ehkä sille olisi saatu joku hieno kirjainyhdistelmäkin jos olisi tutkittu. Onneksi ei joten mikään ei päässyt "luokittelemaan" minua vaan sain elää ihan normaalia elämää.
Työssä olen aina menestynyt erinomaisesti. Olin vuosia johdon assistentti, travelmanager, asiantuntijatehtävissä ja nyt viimeksi myyntijohtajana.
Omat lapset on osanneet kanavoida älykkyytensä jo kouluvuosiin, keskiarvot välillä 8,5-9,4.