Lapsellani on yläkoulussa lukuaineiden keskiarvo 6,5 vaikka yrittää parhaansa. Pyytäisitkö tutkimuksia/tukea?
Suvussa lukihäiriötä on ja tämän yläkoululaisen lukiolaisella isosisaruksella on lukihäiriö todettu nyt lukion alussa.
Tällä seiskaluokkalaisella on numerot laskeneet reilusti ala-asteen jälkeen, moni aine tippunut pari numeroa alaspäin. Lapsi ei ole pää kirjassa viihtyvää sorttia, mutta tekee läksynsä ja lukee kokeisiin + kyselen.
Meillä vanhemmilla oli yläasteella lukuaineiden keskiarvot noin 7,5, samoin esikoisella.
Kommentit (86)
Kyllä tekee myös muistiinpanoja itse ja alleviivauksia koetta varten. Nimenomaan siihen pyritään ettei lueta "hauki on kala" vaan ajatuksella pohdiskellen.
ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lukee ja kyselette. Millaisia vastauksia saatte, kun kyselett lapselta? Tämä on tärkeää. Jos kerrotte, että meni väärin ja oikea vastaus on tämä, se ei välttämättä sinne pääkoppaan jää. Tästä kokemusta omalla kohdalla. Olenkin lapsille sanonut, että voit lukea vaikka 10 krt koealueen läpi, mutta jos ajatukset harhailee ja et keskity omaksumaan lukemaasi, ei se auta. Taistellen ollaan saatu numeroja ylöspäin.
Kyselen ja lapsi vastaa usein lyhyesti ja osin väärin. Korjailen hellävaroen ja lisäilen siihen kirjan mukaan lisäasioita. Pyydän lasta kertomaan mitä hetki sitten sanoin. Jutellaan samasta asiasta vastavuoroisesti pitkään ennen kuin siirrytään seuraavaan alueeseen.
Minä ja isänsä olemme korkeakoulut käyneet vaikkemme niin välkkyjä olekaan, joten jotain opiskelusta tiedämme.
ap
Eli tuo ei selkeästikään toimi.
Luultavimmin se ajatus ja pointti häviää jonnekin tuonne keskusteluihinne.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lukee ja kyselette. Millaisia vastauksia saatte, kun kyselett lapselta? Tämä on tärkeää. Jos kerrotte, että meni väärin ja oikea vastaus on tämä, se ei välttämättä sinne pääkoppaan jää. Tästä kokemusta omalla kohdalla. Olenkin lapsille sanonut, että voit lukea vaikka 10 krt koealueen läpi, mutta jos ajatukset harhailee ja et keskity omaksumaan lukemaasi, ei se auta. Taistellen ollaan saatu numeroja ylöspäin.
Kyselen ja lapsi vastaa usein lyhyesti ja osin väärin. Korjailen hellävaroen ja lisäilen siihen kirjan mukaan lisäasioita. Pyydän lasta kertomaan mitä hetki sitten sanoin. Jutellaan samasta asiasta vastavuoroisesti pitkään ennen kuin siirrytään seuraavaan alueeseen.
Minä ja isänsä olemme korkeakoulut käyneet vaikkemme niin välkkyjä olekaan, joten jotain opiskelusta tiedämme.
ap
Tässähän alkaa itseäkin korkeakoulu kiinnostaa. Näköjään sinne otetaan ihan ketä vaan.
Halusin nyt lähinnä kysyä sitä, pyytäisittekö koulun puolelta tukea tai tutkimuksia, vai sinnittelisittekö jatkossakin kotikonstein?
Mun on nyt lähdettävä töihin, mutta palaan lukemaan vastauksia myöhemmin.
KIITOS KAIKILLE!
ap
No, kun ei selkeästikään toimi, niin antakaa vinkkejä? Jos ei koulun puolelta ole hyvä idea pyytää tukea, niin olisiko joku erityisopettajan tutkinnon hankkiminen äidille ja isälle hyvä idis? ;) Vai mitenkä tässä sumplitaan?
ap
Vierailija kirjoitti:
Halusin nyt lähinnä kysyä sitä, pyytäisittekö koulun puolelta tukea tai tutkimuksia, vai sinnittelisittekö jatkossakin kotikonstein?
Mun on nyt lähdettävä töihin, mutta palaan lukemaan vastauksia myöhemmin.
KIITOS KAIKILLE!
ap
Tee itse. Toisin kuin nyt.
On muös yksityisiä tutor-firmoja.
Vierailija kirjoitti:
Kaikkia ei välttämättä hirveästi edes kiinnosta koulu. Jos teillä oli keskiarvot noin 7,5 lapsesi ei välttämättä ole mikään kovin nerokas tai lahjakas. PS. Ihan ekana kannattais varmaan lukea enemmän? 3 edellisenä iltana kokeisiin luku ei riitä.
Jos lukee jatkuvasti läksynsä kunnolla, niin lyhyt kertaus riittää ennen kokeita.
Vierailija kirjoitti:
No, kun ei selkeästikään toimi, niin antakaa vinkkejä? Jos ei koulun puolelta ole hyvä idea pyytää tukea, niin olisiko joku erityisopettajan tutkinnon hankkiminen äidille ja isälle hyvä idis? ;) Vai mitenkä tässä sumplitaan?
ap
Älä lötise ja lavenna. Keep it simple.
Piirtäkää. Ehkä se menee visuaalisesti perille. Tai liikkeen kautta. Ota selvää miten juuri hän oppii.
Harjoitelkaa vastaamista.
Tiivistä ja opeta tiivistämään.
Lapsellani on huonot arvosanat. Hänellä on pakko olla joku häiriö.
Lukihäiriö se ei voi olla koska jos kuuntelee tunnilla niin kokeesta saa vähintään ysin.
Lukihäiriö ei tee tyhmäksi vaan se vaatii opiskelutekniikan muuttamista.
Luetaan kokeeseen kolme iltaa eli vain pari tuntia ja sitten ihmetellään kun ei saa hyviä arvosanoja.
Todella ilkeitä kommentteja on ap saanut. Ehdottomasti pyytäisin koululta tukea. Tosi moni lapsi on tehostetun tuen piirissä. Kouluilla on resurssit tiukassa mutta kyllä ap:n lapsi tarvitsisi tukea koululta tilanteeseen joka on muuttunut noin paljon ala-asteen jälkeen.
Normaalisti yläasteella ei vanhempien tarvitse lapsiaan opettaa vaan opetus tulee koululla ja läksyt hoidetaan itsenäisesti. Max jotain pientä kokeeseen lukemista. Jos ei tällä pärjää niin on pienryhmiä, jopo-opetusta yms.
Joo, kyllä sitä tukea yms. kannattaa hankkia. Opiskelen AMK:ssa teknisellä alalla, ja ihan hirveän monella tyypillä on vasta tässä vaiheessa todettu lukihäiriö. Useampi heistä on sanonut, että on ollut ihan mukava kuulla, että opiskelun vaikeuteen on oikeasti joku syy. Lisäksi lukihäiriödiagnoosilla saavat lisäaikaa tenteissä, jolloin tuloksetkin paranee, kun rhtii rauhassa lukea tehtävät ja kirjoitella vastaukset.
Ei yläasteella pitäisi joutua auttamaan lasta opiskelussa tuntikausia ihan vaan, jotta tämä pääsee läpi. Jotain ongelmia on pakko olla, koska jos on yhtään välkympi niin yläaste menee ns. vasemmalla kädellä.
Ole yhteydessä kouluun.
Ihmettelen ja pahoittelen näitä asiattomia vastauksia Sinulle! Tsemppiä!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lukee ja kyselette. Millaisia vastauksia saatte, kun kyselett lapselta? Tämä on tärkeää. Jos kerrotte, että meni väärin ja oikea vastaus on tämä, se ei välttämättä sinne pääkoppaan jää. Tästä kokemusta omalla kohdalla. Olenkin lapsille sanonut, että voit lukea vaikka 10 krt koealueen läpi, mutta jos ajatukset harhailee ja et keskity omaksumaan lukemaasi, ei se auta. Taistellen ollaan saatu numeroja ylöspäin.
Kyselen ja lapsi vastaa usein lyhyesti ja osin väärin. Korjailen hellävaroen ja lisäilen siihen kirjan mukaan lisäasioita. Pyydän lasta kertomaan mitä hetki sitten sanoin. Jutellaan samasta asiasta vastavuoroisesti pitkään ennen kuin siirrytään seuraavaan alueeseen.
Minä ja isänsä olemme korkeakoulut käyneet vaikkemme niin välkkyjä olekaan, joten jotain opiskelusta tiedämme.
ap
Näin vähän ajattelinkin. Ihan nopeana johtopäätöksenä: lapsi lukee jne. , mutta pää ei ole mukana. Niin kuin sanoin, tuttua. Ja tällä ei ole mitään tekemistä älykkyyden kanssa. Voisin kuvitella, että moivaatio asioiden sisäistämiseen tulisi katsoa. Uskon kyllä, että on ahkera ja kyselette yms. Nyt on kyse tuosta sisäistämisestä. Toinen on, että lyhyet vastaukset eivät meillä kelvannet, vaan piti omin sanoin kertoa vastaus. Olisikohan mahdollista lähestyä tuota oppimista udella näkökulmalla? Meillä esim. pidetään asioiden esittämisestä. Eli motivointi asioiden sisäistämiseen. Tämä tietysti arvailua.
Ehdottomasti tutkimukset!
Älä välitä näistä idioottimaisista vastauksista mitä olet saanut aiemmin.
Normaaliälyinen lapsi jolla EI ole oppimisvaikeuksia saa yli 7 keskiarvon opiskelutekniikoista huolimatta.
Rohkeasti yhteys koulupsykologiin ja luokanvalvojaan, siitä se lähtee! On ehdottomasti lapsen etu että oppimisvaikeudet huomataan.
Vierailija kirjoitti:
Ehdottomasti tutkimukset!
Älä välitä näistä idioottimaisista vastauksista mitä olet saanut aiemmin.
Normaaliälyinen lapsi jolla EI ole oppimisvaikeuksia saa yli 7 keskiarvon opiskelutekniikoista huolimatta.Rohkeasti yhteys koulupsykologiin ja luokanvalvojaan, siitä se lähtee! On ehdottomasti lapsen etu että oppimisvaikeudet huomataan.
Mistä käy ilmi, että tämä lapsi olisi normaaliälyinen, eikä sen alle? Älykkyys on normaalijakautunut ominaisuus, puolet ovat keskimääräistä vähemmän älykkäitä.
Ei siitä tarvitse numeroa tehdä, jos lapsi kuitenkin pääsee läpi kokeista.
Aiemmin jo joku kommentoikin, että välttäv tai tyydyttävä koulumenestys ei estä työ- ja yksityiselämässä pärjäämistä.
Kaikkein suurin apu on ottaa selvää, millainen oppija tämä ihminen on ja miten hän oppii parhaiten. Ja sitten tukea kotona sitä.
Kaikki ulkopuoliset ns tukitoimet jne ovat vain hätälaastareita, eivätkä ne anna yhtään mitään oikeita eväitä jatkoon.
t. kahden lukihäiriöisen sisko
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lukee ja kyselette. Millaisia vastauksia saatte, kun kyselett lapselta? Tämä on tärkeää. Jos kerrotte, että meni väärin ja oikea vastaus on tämä, se ei välttämättä sinne pääkoppaan jää. Tästä kokemusta omalla kohdalla. Olenkin lapsille sanonut, että voit lukea vaikka 10 krt koealueen läpi, mutta jos ajatukset harhailee ja et keskity omaksumaan lukemaasi, ei se auta. Taistellen ollaan saatu numeroja ylöspäin.
Kyselen ja lapsi vastaa usein lyhyesti ja osin väärin. Korjailen hellävaroen ja lisäilen siihen kirjan mukaan lisäasioita. Pyydän lasta kertomaan mitä hetki sitten sanoin. Jutellaan samasta asiasta vastavuoroisesti pitkään ennen kuin siirrytään seuraavaan alueeseen.
Minä ja isänsä olemme korkeakoulut käyneet vaikkemme niin välkkyjä olekaan, joten jotain opiskelusta tiedämme.
ap
Tässähän alkaa itseäkin korkeakoulu kiinnostaa. Näköjään sinne otetaan ihan ketä vaan.
Huomaa monikko.