Lue keskustelun säännöt.
En enää rakasta vaimoani, mitä teen??
01.03.2013 |
Siis olen jo pidempään painiskellut tämän asian kanssa. En vaan enää rakasta tuota vaimoani. Surullistahan tämä kai on, kun lapsiakin on ja pienin vasta 1,5 v. Olen yrittänyt ajatella, että pitäisikö minun vaan lasten takia olla hiljaa ja jäädä. Mutta koko ajan suurimmassa määrin ajatuksia valtaa tunne, että kaitpa meikäläinenkin kuitenkin vielä ansaitsisi onnellisen parisuhteenkin.
Vaimossa ei sinänsä ole mitään vikaa, ihan sutjakka ja nättikin edelleen, ei meillä riitojakaan juuri ole, vaimo kyllä välillä naputtaa että teen töitä liikaa tai etten osallistu kotihommiin. Tottahan hän puhuu. Kai tämä nyt on vaan tällaista yhteiseloa, mitään romanttisia fiiliksiä minulla ei ainakaan enää todellakaan ole. Eikä varmaan ole mitään kiinnostusta yrittää kaivaakaan niitä jostain. Olisikohan niin, että kun sitä tunteenpaloa ei enää ole, ei sitä kai usko enää että sitä voisi saavuttaakaan? En tiedä.
Mutta jospa täällä olisi jollain jotain järkevää kommenttia tähän, neuvoa tai vertaistukea. Miten kerron vaimolle. Hän menee varmaan shokkiin. Tosiaan kun mitään konkreettista eroon viittaavaa ei ole ilmassa. Ei vaan jaksaisi enää elää tällaisessa kaverisuhteessa. Lapsista tulen pitämään huolen varmasti ja tapaamaan heitä, rakastan heitä palavasti!
Olisi kiva saada asiallista kommenttia.
Kommentit (128)
apua...tää taitaa olla mun mies :(
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Voisko vaimon väsymykseen auttaa mies, joka tekisi joskus kotiöitä?
Kuinka kauan olet ollut rakastamatta?
Rakastuminen on tunne, rakastaminen on tahtotila. Voisitko yrittää kehittää vain teille kahdelle jotakin parisuhdetta virkistävää? Teatteria, ravintolaa, hotelliyötä tai jotain mikä teille sopii...
Yritä vielä! Tunteet tulee ja menee, mutta lasten takia ei kannata antaa periksi muutamassakaan vuodessa.
Ap:n kannattaisi hakea Thaikuista joku alistettu kotihiiri siivojaksi, joka ottaisi oikein elämäntehtäväkseen pitää romantiikkaa ja siivoustasoa yllä. Ap itse ei ole valmis oikein tekemään mitään, ottamaan vastuuta tai pitämään suhdetta yllä tasa-arvoiseen suomalaisnaiseen, jonka kanssa suhteeseen kuuluisi esimerkiksi avoin keskustelu asioista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Varsinkin pikkulapsivaiheessa on tavallista, että seksielämä väljähtyy ja jää sivuosaan. Se ei tarkoita sitä, että seksi loppuisi kokonaan. Tuosta asiasta sinun tulisi KESKUSTELLA vaimosi kanssa, ei tehdä aloitteita ja loukkaantua jos toinen ei jaksa. Tulihan se viimein sieltä, se totuus tästä sinun rakastamattomuudestasi, seksin puutteessa elät ja siksi tylsistyttää elämä. En kyllä ymmärrä tuota sinun lorvikatariasi parisuhteesi suhteen. Miksi sinä et jaksa edes yrittää? Varsinainen lapatossu.
Mäkin suosittelelisi odottelemaan vielä ja yrittämään ihan lasten takia. yhtään sellaista eroa en ole nähnyt, jsosa lapset eivät olisi millään tavoin kärsineet. Minusta se nyt vaan on niin, että jos tähän maailmaan lapsia pukkaa, päätökset on tehtävä ensi sijassa heidän parastaan ajatellen. Olet luvannut TAHTOA rakastaa, nyt sitä tahtoa pitää kaivaa jostain. Puhu vaimolle. Ehkä hän on niin väsynyt, ettei ole jaksanut enää ajatela lasten lisäksi sinun tarpeitasi. Jospa lupaisitte toisillenne yrittää sitä tahtomista, käydä treffeillä ja helliä toisianne. Mieit, mihin vaimossasi rakastuit ja ala etsiä näitä asioita hänestä. Vaikka löytäisit uuden, hänelläkin olisi luultavasti lapsia, ja nuo uusperhekuviot ovat lähes aina ongelmallisia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hyi mikä itsekäs siivellä eläjä koko mies. Voi olla aika vaikea pariutua uudelleen noilla eväillä.
Olisiko teidän mahdollista päästä kahdestaan jonnekin edes muutamaksi päiväksi? Niin että voisitte jättää äidin ja isän roolit kotiin ja kohdata pitkästä aikaa vain naisena ja miehenä?
1,5 v kyllä pärjää jo yhden yön hoidossa, jos vain joku hotajaksi löytyy.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Etpä taida itsekään vaimollesi mikään löytö olla, jos noin huonosti siedät epämukavuutta. Sehän on juuri normitilanne, se arjessa pärjääminen. Aikansa kutakin, kun lapset lentävät pesästä niin sitten saatte olla taas kaksin ja on aikaa muuhunkin kuin lasten tarpeisiin.
Hahaa, näkee että vastaajat on naisia, jotka salaa pelkää että oma aviomies tollasia kirjoittelee! Mun neuvoni on, että lusikat jakoon ja uutta onnea metsästämään. Ei se väljähtynyt suhde siitä mihinkään parane, usko pois. Kun on kerran tunteet kadonneet niin ei ne siitä uudelleen leimahda pakolla. Voit pysyä ystävänä vaimosi kanssa ja kantaa vastuun lapsista omalta osaltasi. itse en kestäisi tietoa, että mies on mun kanssa pelkästä säälistä tai tavan vuoksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mietippä hetki. Olet valmis eroamaan kun ei sitä erotiikkaakaan ole. Mutta et ole valmis järkkäämään teille lisää tilaa tai järjestelemään paikkoja niin että kuopukselle löytyisi muualta nukkumapaikka ? Ja jos vaimolle järjestäisi hieman vapaata niin ehkä hänkin innostuisi enemmän erotiikan saralla ?
Ihan vinkkinä että allergisen lapsen hoito on niin rankkaa että kyllä siinä erotiikka jää unholaan varsinkin jos mies on vielä paljon töissä ja on yksin kaikesta vastuussa.
Mitäpä jos tekisit/hakisit tänä iltana hyvät ruuat teille kun lapset on nukkumassa. Jos vielä toisit samalla vaimollesi kukkakimpun ja sanoisit että sinua harmittaa kuinka vähän erotiikkaa ja parisuhdetta teillä on jäljellä ja ehdottaisit että voisitte tehdä asialle jotain.
Mietitte yhdessä miten löytäisitte aikaa toisillenne (lapsenvahti illalla/päivällä milloin teillä se nyt parhaiten onnistuisikaan). Voisiko nukkumapaikkoja järjestää toisin ? (Meillä allergiset lapset nukkuu viereisessä makkarissa jossa on myös parisänky ja telkku eli jos lapsi valvottaa kovin niin toinen siirtyy nukkumaan sinne tai valvoo lapsen kanssa ja katselee telkkua tai surffaa netissä. Näin ainakin toinen saa nukkua ja sitten vuorotellaan sen kanssa kumpi nukkuu lasten kanssa. Näin kumpikin saa välillä nukkua hyvin ja jaksaa paremmin.
Älä syyllistä vaimoasi tai itseäsi vaan katse tulevaan ja mietintä miten tästä ja huomisesta saataisiin parempia. Olen melko varma että olemassa olevaan suhteeseen panostamalla saat pitkällä aikavälillä onnellisemman elämän mitä uusperheessä monien uusien haasteiden kanssa. Näin ainakin usein jos ei ole mitään isompia ongelmia.
Usko tai älä, mutta minä kyllä haluaisin eroon sinunkaltaisesta miehestä. Ei sinulla mitään tee, jos pikkulapsiaikana ajattelet vain näin. Muka rakastat lapsia, mutta et jaksa elää sitä arkea, mitä pienet lapset tuo tullessaan.
Toiseksi en haluaisi sinunlaista miestä, joka ajattelee, että on oikeus onnelliseen suhteeseen. En usko, että sinulla ikinä on onnellista suhdetta, ellet osaa ajatella elämää perheenä ja kokonaisuutena.
Vaimosi elämä on varmaan myös samaa, härdelliä, väsymystä ja illalla kaatuu uupuneena sänkyyn.
Kuinka onnellinen olenkaan, kun tapasin miehen, joka ymmärsi kokonaisuuden ja sen paketin, että kakkua ei voi säästää ja syödä. Eli halutaan lapsia, mutta halutaan elää silti romanttista kahdenkeskitä parisuhdeaikaa.
Teet vaimollesi palveluksen kun lähdet ja hänellä on oikeus löytää aikuinen mies rinnalleen.
[quote author="Vierailija" time="01.03.2013 klo 12:30"]
Ap vastaa.
No, en osaa sanoa rakastanko aidosti vaimoani enää. Kamala sanoa näin, todella kamala. Siis välitän, haluan hänen olevan onnellinen, enkä toivo todellakaan hänelle mitään pahaa. Ehkä huolestuttavinta on se, että minulla ei ole minkään näköistä tahtoa tai intoa edes yrittää palauttaa välillemme romanssia tai rakastua uudelleen.. Tämäkin kuulostaa kamalan itsekkäältä. Tämä nyt ei ole mikään hetken mielijohde, vaan useampien kuukausien pohdiskelua. Onhan tämä nyt toki aika hektistä aikaakin täällä kotona, välillä oikeasti jopa mietin, miksi tuli lapsia hommattua.. Tuntuu, että teen vaan töitä ja töiden jälkeen kotona vallitsee lapsirumba ja illalla kaadutaan sänkyyn lopen uupuneina. Kaitpa tämä tilanne lasten kanssa helpottaisi parin tai vaikka kolmen vuoden kuluttua. Mutta onhan joku kolmekin vuotta aika pitkä aika vaan katsoa tapahtuuko mitään, helpottaako, herääkö tunteet uudelleen. Jos ei herää, aika on mennyt tavallaan hukkaan. Ja nyt tosiaan tuntuu aika todennäköiseltä, etä ei ne tunteet mihinkään sieltä herää, vaikka jäisin odottelemaan. Juu pitäisi tehdä töitä suhteen eteen, mutta pakko sanoa ettei kiinnosta, eikö pitäisi tulla luonnostaan sekin, että haluaisi pelastaa avioliittonsa? En halua puhua vaimolle, ennen kuin olen satavarma. Hän sitten huolestuu, stressaantuu, masentuu ja alkaa panikoimaan. Hän on hyvin perhekeskeinen ihminen, tuskin ikinä jättäisi minua, ellen tekisi jotain todella tyhmää, vaikkapa pettäisin. Sellaisin juttuihin en kuitenkaan ole lähdössä, suhde kerrallaan.
Ihan hyviä pointteja olette kertoneet ja voin yrittää ajatella asiaa vielä. Ehkäpä kaipaan jotain taikatemppua. toki se ideaalitilanne olisi, että lapsilla säilyisi koti. Mutta kyllähän lapsista voi tulla ihan tasapainoisia ja onnellisia, vaikka vahemmat eroaisivatkin.
[/quote]
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ihan aikuisten oikeesti, tällaisetko vätykset tekee lapsia maailmaan. Miehellä on pienet lapset ja hän miettii vaan että kun ei ole tunteita vaimoa kohtaan. Kuule, luulen että aika monessa perheessä ollaan aika väseyneitä jos on ihan pieniä lapsia. Ajattelitko sitten lähteä ja jättää lapset vaimon hoidettavaksi? Olet kyllä itsekkäimpien sikojen joukossa keitä satun tietämään. Minä, minä, minä ja minun halut.
Ja kyllä, sinun olisi ehdottomasti kannattanut jättää lapset tekemättä. Ei kukaan voi olla noin munaton.
Olen aikalailla samantyyppisessä tilanteessa mutta olen nainen ja minun suhteeni ongelmia on miehen kotitöiden tekemättömyyden lisäksi se ettei mies huomioi minua juuri koskaan, naljailee, haukkuu mukamas vitsillä, kulkee omissa menoissa mutta valittaa jos menisin jumppaan tms. Aika raskasta on!!
Olen onneton ja olen asiasta sata kertaa sanonut ja on puhuttu,mikään ei muutu. En ole vuoteen tuntenut rakkauden tunteita..seksi pakkopullaa. Koitan lasten takia järjestää kahdenkeskistä aikaa ja romantiikkaa vaikka väkisin. En halua luopua perheestäni ja lapsille isä on kaikki kaikessa. En kestäisi jos he joutuisivat äidin luona ikävöimään isää ja isän luona äitiä. He ovat niin pieniä kaikki vielä kuitenkin!!!
Jos tämä nyt on tosijuttu, niin mietippä vielä. Onko romantiikankaipuusi sellainen asia että sen takia kannattaa hajottaa perhe? Vaikka erot ovat niin yleisiä, se on kuitenkin lapsille todella suuri kriisi.
Ja pikkulapsivaiheessa ero on siinä mielessä huono idea, että kun se suhde saattaisi palautua siksi ihanaksi sen jälkeen, kun lapset vähän kasvavat. Tuo on vaan niin totaalisen arkinen ja väsyttävä vaihe, että se vie mehut. Olet nyt muutaman kuukauden asiaa miettinyt. Mielestäni kannattaisi miettiä pari vuotta, niin tietäisi ainakin että tuliko ero vain siksi että pikkulapsikausi oli niin väsyttävä, vai oikeasti siksi että ei vaan enää halunnut olla yhdessä.
Ja tuossa teidän tilanteessahan auttaisi ihan käytännön asiat. Lisää tilaa, kuopus omaan huoneeseen, osallistut niihin kotitöihin niin että vaimon ei tarvitse kaatua koomassa sänkyyn joka ilta ja sitten se tärkein; muuta surkea asenteesi. Jos itse elättelet toiveita jostain hekumallisesta suhteesta toisen naisen kanssa, niin se ei oikein suuntaa energiaa teidän perheen tilanteen parantamiseen.
[quote author="Vierailija" time="01.03.2013 klo 13:40"]
Hahaa, näkee että vastaajat on naisia, jotka salaa pelkää että oma aviomies tollasia kirjoittelee! Mun neuvoni on, että lusikat jakoon ja uutta onnea metsästämään. Ei se väljähtynyt suhde siitä mihinkään parane, usko pois. Kun on kerran tunteet kadonneet niin ei ne siitä uudelleen leimahda pakolla. Voit pysyä ystävänä vaimosi kanssa ja kantaa vastuun lapsista omalta osaltasi. itse en kestäisi tietoa, että mies on mun kanssa pelkästä säälistä tai tavan vuoksi.
[/quote]
Jaahas.. Eli että kun tunteet laimenee, pitäisi vaan rikkoa heti lapsilta perhe yrittämättä edes?
Itse olen mieheeni uudelleen rakastunutkin. Nyt rakastan, mutta en ole rakastunut. Kaksi eri asiaa. Nämä menee vähän silleen sykleissä jotenkin. Aina esim. yhteisen lapsettoman loman jälkeen, on taas tunteet kuumana. Juuri oltiin marraskuussa kahdestaan Tukholmassa 2 yötä hienossa hotellissa. Kyllä teki ihmeitä meidän suhteelle. Pitäisi taas alkaa miettimään jotain vloppulomaa huhtikuulle, kaipaisin taas kipinää :). Mutta ei tuollainen hullaantunut fiilis kauaa pitkässä suhteessa kestä, eikä sen kuulukaan kestää. Nuo minilomat vaan aina niin kivasti antaa muistutuksen siitä, miksi ollaan yhdessä.
Miten ihmeessä siis sinä (nro 28) voit mennä neuvomaan toista eroamaan? Onko sinun kantasi siis se, että aina pitää erota n. 3 vuoden yhdessäelon jälkeen? Kukaan ei voi olla rakastuneena puolisoonsa vuosi tolkulla, ei ole mahdollista.
Itse neuvoisin sinua Ap ottamaan nyt takapakkia ja miettimään, oletko valmis menettämään perheesi? Pystytkö ihan tyynellä mielellä kuvittelemaan, että vaimosi rakastelee jtain toista miestä joskus? Tai että kotonasi häärää joku toinen mies, hoitaa SINUN lapsiasi ja kasvattaa heitä? Onko sinulle aivan ok ajatus, että vaimosi tekisi vaikkapa lisää lapsia jonkun toisen miehen kanssa? Miltä tuntuisi, jos nääkisit nyt vaimosi seksipuuhissa vieraan miehen kanssa tai suutelemassa kiihkeästi jotain muuta kuin sinua?
KOSKAN ei ole liian myöhäistä. Kun olet kerran rakastanut ja rakastunut, voit tuntea samoin uudelleen. Se on fakta!
Miltä kuulostaisi, että löytäisit sydämestäsi uudelleen paikan vaimollesi, saisitte nauttia lapsistanne, kävisitte kaksistaan minilomilla, treffeillä ja vaikka yhteisessä harrastuksessa, saisit nauttia jouluista, synttäreistä ja lomista perheenä, pussailla mökkisaunan lauteilla yömyöhään vaimosi kanssa, kun lapset jo untenmailla, käydä salaa kahdestaan naku-uinilla kesäyössä, sinulla olisi tuttu aikuinen kumppani rinnallasi jakamassa arjen haasteet, tukemassa sinua työstressissä, murheissa, lasten kasvaessa saisitte yhä enemmän kahdenkeskistä aikaa, kävisitte leffassa, juhlissa, risteilyillä, viettäisitte leffailtoja sohvannurkassa, yhdessä saisitte aikanaan nauttia lapsenlapsista jne. Tätä kaikkea kannattaa miettiä tarkkaan.
Vaimosi mukana menetät myös hänen puolensa perheen ja sukulaiset, ehkäpä osan yhteisistä kaveripariskunnista? Tähän astinen elämäsi on suuri kokonaisuus, ei vain vaimosi. jos teillä todella ei ole suurempaa kriisiä, kuin sinun tunteidesi lopahtaminen, harkitse hyvä mies todella tarkkaan. Mielestäni olet tekemässä elämäsi suurinta virhettä..
Älä riko perhettäsi vain sen takia, ettei ole enää "huumaa". Rakastuminen ja huuma kestää kuitenkin vain sen pari kolme vuotta. Vaikka olisi millainen kumppani. Etsi itsellesi vaikka uusi mielekäs harrastus, olet ehkä vain tympääntynyt arkiseen elämään. Tulet katumaan jos kaipaat rakastumista ja intohimoa ja jätät perheesi (lapset kärsii kun perhe hajoaa) sen takia. Olen tyytyväinen etten hylännyt omaa puolisoani kun tympi enkä tuntenut suuria tunteita!