Mielestäsi karseita sisustusjuttuja jotka ovat olleet valtaisa hitti kansan keskuudessa?
Esimerkiksi spottivalaisimet, sellaiset missä kepin varressa on niitä spotteja ja sitten ne kattoon upotettavat spotit. Näitä oli ihan jokaisella joskus 2000-l alkupuolella. Vallilan kelohonka. Harmaa laminaatti.
Kommentit (3976)
Vierailija kirjoitti:
Kirppiskoti, eli sellainen jossa kaikki tavarat on värikkäitä ja niitä on joka paikassa. Ja samoja tuotteita on monta, mut kaikkina eri väreinä. 🤦🏻♀️
Voi ei :(... Mulla on nimenomaan oikein värikäs kirppiskoti. On aiheuttanut paljon ihastusta. Tai sitten ihmiset ovat valehdelleet.
Mutta näitä ns. "kirppiskotejakin" on monenlaisia. Jotkut osaavat toteuttaa ne tosi tyylikkäästi. Itse suorastaan rakastan kaikkea kierrätettyä ja vintagea
Mies32vuotta kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kirppiskoti, eli sellainen jossa kaikki tavarat on värikkäitä ja niitä on joka paikassa. Ja samoja tuotteita on monta, mut kaikkina eri väreinä. 🤦🏻♀️
Voi ei :(... Mulla on nimenomaan oikein värikäs kirppiskoti. On aiheuttanut paljon ihastusta. Tai sitten ihmiset ovat valehdelleet.
Mutta näitä ns. "kirppiskotejakin" on monenlaisia. Jotkut osaavat toteuttaa ne tosi tyylikkäästi. Itse suorastaan rakastan kaikkea kierrätettyä ja vintagea
Arvostan todella paljon niitä, jotka osaa taitavasti yhdistellä kirppislöytöjä muuhun sisustukseen. Värien käyttö hyvin on vaikeaa, mutta kun sen osaa saa aivan ihanan ja persoonallisen kodin aikaiseksi. Valkeaksi Kela-konttoriksi kaikki osaa kämppänsä muuttaa.
MW kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
MW kirjoitti:
Kaitaliina ja verhokappa. En ymmärrä kummankaan tarkoitusta. Kappaverho madaltaa tilaa eikä näytä missään tilanteessa hyvältä.
Auttaisiko ymmärrystäsi, jos kerron että joillain on kotona baaripöytä? Se on sellainen kapeampi ja korkea pöytä. Siihen sopii kaitaliina. Itselläni on baaripöytä ainoana pöytänä kotona ja siinä kaitaliina. Ymmärrän hyvin valintaani.
Miksi? Miksi siihen tarvii sen liinan? :)
No öööööö, suojaa puista pöytää???? - sama
Vierailija kirjoitti:
Italian tai ranskan maaseudun inspiroima ysärikeittiö. Mikään pinta tai astia ei ole valkoinen. värit murrettuja tyyliin punainen/vihreä/luonnonvalkoinen yhdistelmä. Tapeteissa, tekstiileissä ja kaakeleissa kukkakoreja, ruokaa tai hedelmiä. Ja jossain on ehdottomasti oltava viiinirypäleköynnöskuvio (innokkaimmat maalasivat näitä itse, huh). Koristeina valkosipulinippu ja savipytty (tai viiksekäs kokkihahmo) jossa säilytetään puukauhoja.
Tässä on muuten lähes täydellinen kuvailu lapsuudenkotini ysärikeittiöstä! 😄 Kuivatut kukat puuttuu.
Yleisesti en muuten pidä oikeastaan mistään, mikä tuo mieleen juuri tuon lapsuudenkodin. Esimerkiksi Artekin kalusteita on hyvin vaikeaa nähdä muun kuin "kotikodin" tai kasarin ajan lastentarhan kautta. Edes viherkasveissa en voi valita niitä, mitä meillä oli silloin. Viirivehka, rönsylilja, not even once. En tiedä, että mikä siinä on. Monelle lapsuudenkodin sisustusasiat on nostalgisia ja niitä haluaa itselleenkin, mutta minulla ei kyllä ole niin.
Menee mullakin kyllä yli hilseen tuo ysärin rempseä maalaisromantiikka. Lapsuudessa kotona tuntui auttamattoman vanhanaikaiselta. Sen sijaan vasta aikuisena olen oppinut arvostamaan vanhempien laadukasta ja klassista tyylitajua. Perinteiset ysärikodit, 00-luvun kodit ja osin 2010-luvun sisustuksetkin ovat vanhentuneet, mutta lapsuudenkodissa näyttää edelleen hyvältä.
Oma sisustus on mennyt uusiksi kahteen-kolmeen kertaan vuosien varrella. Räsymattoja tai lastulevyä en koskaan ottaisi kotiini. Siinä menee rajat. Kaikki muu on varmaan neuvoteltavissa. Tai ei aivan kaikki.
Kaikki tehosteseinät missä tahansa väreissä.
Vitriinikaapit täynnä krääsää. Lasi- tai puurungolla, ihan sama.
MW kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
MW kirjoitti:
Kaitaliina ja verhokappa. En ymmärrä kummankaan tarkoitusta. Kappaverho madaltaa tilaa eikä näytä missään tilanteessa hyvältä.
Auttaisiko ymmärrystäsi, jos kerron että joillain on kotona baaripöytä? Se on sellainen kapeampi ja korkea pöytä. Siihen sopii kaitaliina. Itselläni on baaripöytä ainoana pöytänä kotona ja siinä kaitaliina. Ymmärrän hyvin valintaani.
Miksi? Miksi siihen tarvii sen liinan? :)
En ole sama, mutta meillä on kaitaliina pöydän suojana. Eihän se koko pöytää suojaa, mutta pöytäliinaa ei voida laittaa, kun iso koira vetää sen mukanaan kun nuohoaa pöydän alla.
Jos talo on ulkoisesti vanha maalaistalo, mutta sisätilat remontoitu modernisti esim. Keittiö. Lisäksi koko sisustus simppeliä skandimodernia tavaraa täynnä. Riitelee.
Vierailija kirjoitti:
Vesisängyt aikanaan.
Vesisänky oli aivan mahtava juttu!
Selkäni pysyi hyvässä kunnossa ja se ihana lämpö talvella esim.
MW kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
MW kirjoitti:
Kaitaliina ja verhokappa. En ymmärrä kummankaan tarkoitusta. Kappaverho madaltaa tilaa eikä näytä missään tilanteessa hyvältä.
Auttaisiko ymmärrystäsi, jos kerron että joillain on kotona baaripöytä? Se on sellainen kapeampi ja korkea pöytä. Siihen sopii kaitaliina. Itselläni on baaripöytä ainoana pöytänä kotona ja siinä kaitaliina. Ymmärrän hyvin valintaani.
Miksi? Miksi siihen tarvii sen liinan? :)
Tyhmä kysymys. Mihin yleensä tarvitaan mitään? On runsaasti asioita, joita ei itse asiassa tarvita mihinkään, asuminen onnistuu vallan hyvin ilman verhoja, mattoja, liinoja, koristeita, maljoja, maljakoita, kukkaruukkuja ja kukkia, viherkasveja, tauluja, julisteita, kirjoja, sohvatyynyjä, sisustustavaroita, ylipäänsä juuri mitään esilläolevia tavaroita, joiden tarkoitus on vain olla kaunistuksena tai tyylin antajana.
Siihen kategoriaan kuuluvat siis myös pöytäliinat. Niillä on sentään myös se tarkoitus, että niillä suojataan alla olevan tason pintaa, mutta monet pitävät sitä ihan vain näyttävyydenkin vuoksi. Kaikki eivät halua asua missään ankeassa sellissä ja katsella pelkkiä seiniä ja tyhjiä pintoja.
Äläkä enää kysele tyhmiä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vesisängyt aikanaan.
Vesisänky oli aivan mahtava juttu!
Selkäni pysyi hyvässä kunnossa ja se ihana lämpö talvella esim.
Oli oli! Siinä oli ne ihanat puolensa kyllä. Minäkin muistan, kun tulin sairaalasta leikkauksen jälkeen kotiin ja vatsassa oleva iso leikkaushaava oli kamalan kipeä, mutta miten ihanaa oli levätä vesisängyssä, mikä antoi periksi joka kohdasta eikä painanut mistään.
Se oli kyllä varsinainen lepotila, meillä vielä miehen lisäksi kolme koiraa kölli siinä joka yö. Olihan se sellaista aalloilla lillumista.
Mutta oli siinä huonotkin puolensa. En jaksaisi enää sen kanssa. Kamala iso rohjohan se oli ja järkyttävän painava. Olin ihan tyytyväinen kun se viimein lähti ja saatiin tavallinen sänky.
Kyllä voi mennä kaitaliinakin tunteisiin 😃😂
Joskus ysärillä sisustuslehdissä oli kuvia keittiöistä, joissa oli katossa parrut ja niissä roikkui kuivakukkia ja yrttikimppuja, mihinkähän ne on nykyään hävinneet?
Ettei vain olisi jouduttu toteamaan ihan käytännössäkin se, mitä itse ja kaverini silloin jo uumoilimme. Että ne on helkatinmoisia pölypesiä ja karistaa kaikki vihneensä pitkin keittiötä, kun ohi kulkee. Mutta voi kun ne oli hienoja ja niin etelä-eurooppalaisia!
Noita hienoja keittiöitä kun esitellään, niin vallalla on ollut jo kauan se suuntaus, että ikään kuin ihmisillä olisi jatkuvasti ystäviä ja naapureita kylässä syömässä. "Tähän pitkän pöydän ääreen mahtuu suurempikin seurue ja täällä on niin helppoa ja ihanaa tarjota ystäville ja sukulaisille ja kaikille ihmisille ruokaa ja herkkuja, tänne voi kutsua vaikka koko kylän syömään jne." Ja "ruokailutila on käytännöllisesti järjestetty että isäntäväen on helppo kantaa keittiöstä ruuat ystäville ja kylänmiehille siihen suuren ruokapöydän ääreen" jne jne.
Ikään kuin se todella olisi itse tarkoitus. Vieraita vartenko koti tehdään? Ja kenellä oikeasti vieraita käy niin paljon, että kannattaa kaikki suunnitella niitä varten?
Ei tarvitse kuin tätä palstaa lukea, saati sitten muutenkin seurata yleistä elämänmenoa, niin vieraat ovat suuresti vain rasite ja suuria vieraskutsuja järjestetään aina vaan vähemmän. Lapsiperheen arkeen ei kovin helposti kuulu ylimääräisten vieraitten alituinen kestitseminen.
Mulla oli aikaisemmin paljon kynttilöitä, erilaisia tuikkukuppeja, koriste-esineitä. Sitten pari vuotta sitten tajusin että kaikista kaunein tyhjä pinta. Sohvapöydällä vain kaukosäädin jne. Luovuin kaikista valokuvakehyksistä, niistä kynttilöistä ja maljakoista. Keittiössä varsinkin oli oma hommansa tyhjentää pöydät vaikkei siellä juuri koriste-esineitä ollut, mutta aina joku tavara sieltä otti paikkansa.
Kirppiskodit, maalaisromanttiset ym monesti naisten kodit, niissä on kiva käydä ja ovat ihan kauniita mutten pystyisi elämään niissä itse sitä muutamaa tuntia kauempaa. Tavallaan ymmärrän miksi jotkut haluaa niitä mutta mulla ei pysy enää pää kasassa jos on tavaraa.
Lisäksi lähes kaikissa kodeissa missä käyn, on ikkunat kiinni. Nytkin asun kerrostaloläjässä, tässä on joku neljä viiskerroksista kerrostaloa ja kun kävin ulkona, neljässä asunnossa oli sälekaihtimet auki joista yksi oli omani. Musta on kiva kun ikkunasta näkee ulos.
Ymmärrän kyllä tosi vilkkaiden paikkojen alimmat asunnot kun joihinkin näkee sisälle kuin akvaarioon.
MW kirjoitti:
Kaitaliina ja verhokappa. En ymmärrä kummankaan tarkoitusta. Kappaverho madaltaa tilaa eikä näytä missään tilanteessa hyvältä.
Kappaverhoista olen ihan samaa mieltä, rumia kuin mitkä.
Kaitaliina mulla sen sijaan on, ja tykkään.
Kaitaliinan käytöstä. Olen ’edustusrouva’ ja yritän selittää.
Kun pidetään päivällisiä, suoraan pöydän pintaa vasten tulee muovitettu frotee, joka suojaa pöydän pintaa. Sen päälle tulee mielellään yksivärinen valkoinen liina. Tämä on paras siksi, että valkoinen voidaan puhdistaa valkaisuaineilla, joten mustikkatahroista ja esim punaviinistä pääsee oikesti eroon. Kaitaliina tulee sitten keskelle pöytää, ja sillä voidaan tuoda väriä kattaukseen, huomioida sesonki, ja ylipäätään se toimii pohjana kukka-asetelmille, kynttilöille ja esim suola- ja pippurisirottimille. Minulla on aina ruokasalissa ruokapöydällä valkoinen liina, ja sen päällä sesonkiin sopiva kaitaliina.
Kaitaliinoista ruokapöydässä tulee mieleen suomalaiset junttihäät. Organzaa, pitsiä, juuttia, kuitua, Duni-rullat :P
Ecofurn tuoli. Ihan karmea.