Lue keskustelun säännöt.
Mielestäsi karseita sisustusjuttuja jotka ovat olleet valtaisa hitti kansan keskuudessa?
Esimerkiksi spottivalaisimet, sellaiset missä kepin varressa on niitä spotteja ja sitten ne kattoon upotettavat spotit. Näitä oli ihan jokaisella joskus 2000-l alkupuolella. Vallilan kelohonka. Harmaa laminaatti.
Kommentit (3976)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisustustarrat joissa joku teksti. Tapetit joissa esim maisema. Karvamatot.
Mustat huonekalut pienentävät tilaa ja imevät kaiken valon.
Vierailija kirjoitti:
Pakko kysyä? Mikä on hyvää ja haluttua sisustuksessa? Kun kaikki mahdollinen about rokokoota lukuun ottamatta on haukuttu.
On se haukuttu sekin.
Liian iso saareke pienessä keittiössä ja sen lähelle nurkkaan tungettu ruokailuryhmä custom-made kulmapenkkeineen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kiiltopintaiset keittiönkaapin ovet, pöytä, hyllyt.... liian kliinistä.
Huonekalut yritetään maalata näyttämään vanhalta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Aidot teakkiset retrohuonekalut maalattu valkoisiksi, mitä tuhlausta!
Kylmänsävyiset huonekalut lämminvärisessä ympäristössä ja päinvastoin.
Puunsävyiset huonekalut muovimatolla tai muoviset huonekalut puulattialla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Puupintojen maalaaminen, harmaat laminaatit, lasiseinä saunassa kohti vessanpyttyä.
Pölyä keräävät makramee -hökötykset. Eivät edes ole kauniita.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kaikenlaiset sanataulut tai seinätekstit näyttävät aivan dorkalta, naurettavia.
Yleensäkin se, että kun nykyelämä on irrallista ja juuretonta niin hankitaan vanhoja esineitä luomaan aitouden tunnetta- vaikka niillä ei ole mitään oikeaa käyttöä.
Että ulkoisella sälällä yritetään paikata sisäistä.
Jotenkin ällöä pinnallisuudessaan!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minulla on paljon parjattu neliskanttinen syvä allas keittiössä. Se on erinomainen. Siinä on kaato viemäriin, joten ei siihen jää vesi seisomaan lainkaan. Lisäksi sen vieressä on toinen allas joka on noin kolmasosa tästä isosta altaasta, sekin on tarpeellinen.
Kmalinta olisi joku yksi pienehkö pyöreä allas.
Niin minullakin, en tykkää. Mutta kun se oli tässä ostamassani kodissa, niin olkoon. Se on musta tai lähes ja minusta tuntuu aina että onko varmasti puhdas, kerää hajuja vaikka pesen usein. Vesi ei jää siihen, kuivahtaa nopsaa. Toinen ikävä on lähes musta graniittitaso, koliseva ja kylmä. Sen vaihdatan, ehkä myös altaan teräkseen. Ei noita graniittitasoja taideta enää laitella, yhteen aikaan niitä pidettiin hienona. Kiitos ei.
Vierailija kirjoitti:
Yleensäkin se, että kun nykyelämä on irrallista ja juuretonta niin hankitaan vanhoja esineitä luomaan aitouden tunnetta- vaikka niillä ei ole mitään oikeaa käyttöä.
Että ulkoisella sälällä yritetään paikata sisäistä.
Jotenkin ällöä pinnallisuudessaan!
Ei käyttöä? Itsellä ainakin on wanhat täyspuiset (yleensä tammiset) kaapit/lipastot ihan hyötykäytössä, samoin ruokapöytä tuoleineen. Vanhaa Arabiaa käytössä myös, ja Finelin emalikulhoja. Toki kaapeissa osa vanhoista astioista on ihan keräilymielessä hankittuja. Osa vanhoista tavaroista myös perittyjä, omat aikuiset lapsetkin on jo ilmoittaneet halunsa saada tiettyjä kalusteita/astioita. Tuo jatkuvuutta, olen osa sukuni historiaa.
Joku mainitsi täällä semmoisen pienen kampauspöydän jossa on kolmiosainen peili. Mulla on semmonen, äidiltä peritty. Ehtaa 60-lukua. No meikkaamisen teen kylpyhuoneessa, siellä on parempi valokin, mutta kampauspöydän laatikossa ja pikku kaapeissa säilytän korujani, ja pöytätasolla hajuvesipullojani. Muistan pikkutyttönä kun äitini rullasi papiljotteja päähänsä pöydän ääressä istuen. Pöytään kuuluva jakkarakin on yhä paikallaan, voi työntää pöydän alle. Siinä oli oranssi karvapäällinen alunperin. Verhoilin sen vasta uudelleen, kun oli hapertunut reikä siihen, niin karvapäällinen osoittautui värjätyksi lampaannahaksi.
Tuo kampauspöytä oli joskus 60-luvulla kaikkien (tai siis lähes kaikkien) nuorten tyttöjen huoneissa, ja ihan ehdoton!
Paitsi ei tietenkään minulla. Koska oltiin köyhiä ja varsinkaan teinitytön huoneeseen nyt ei rahaa laitettu. Olin kauhean kateellinen kahdelle ystävälleni, joilla kummallakin oli sellainen.
Ja tuon turkipäällysteisen jakkarankin muistan hyvin. Niin ihana!!!!
Nyt en ottaisi vaikka maksettaisiin.
Mutta siis, sehän oli kätevä, kun siitä pystyi näkemään sen kampauksen niin sivulta kuin takaakin.
Teinien huoneen seinät oli silloin vuorattu Suosikki-lehden kuvilla, vaihtuva näyttely tarpeiden mukaan. Kätevää sekin, ei näkynyt vanhat repsottavat tapetit.
Vieläkö ihmisillä on niitä maitolasisia kaapin ovia keittiöissään?
Ne oli kauhean näköisiä jo muotiin tullessaan, näytti valmiiksi likaisilta ja takaa häämötti kaapin sisältö epämääräisen näköisenä. Mikä ihme muoti se sekin oli?
Yhteen aikaan oli tärkeätä saada olohuoneeseen Lundia -hyllykkö. Se näytti varastohyllyltä. En ole koskaan tykännyt hyllyistä, joissa ei ole taustalevyä. Ne on aina huteran ja väliaikaisen näköisiä rakennelmia.
Itämaiskuvioinen matto. En käsitä, mitä kaunista ihmiset niissä näkee. Ne tuntuu olevan vaan muodissa nykyäänkin. Ne ei sovi mihinkään muuhun sisustukseen, kuin johonkin tyylihuonekaluilla sisustettuun kartanoon tai linnaan. Silti niitä on kerrostaloasunnoissakin. Yleensä vielä haalistuneina ja vanhoina. Muka arvokkaan näköisinä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mannerheimin valokuvat.
Tuo tuskin on ollut valtaisa sisustushitti sitten 40-luvun 🤔
Meillä kotona oli kehyksissä seinällä kuva Mannerheimista hevosensa selässä! Hyvä kun muistutit!
Muistan vielä kun isä ja äiti sen kehysti ja laittoi seinälle. Se oli 50-luvulla. Se oli meillä vielä kun olin teini. Mihinkähän se sittemmin katosi?
Itse asiassa voisin nyt laittaa sen seinälleni ihan nostalgian takia.
Sitten oli kipsitaulu, joka esitti Viipurin linnaa. Vanhemmat oli Karjalasta. Sen muistan, kun se putosi seinältä ja halkesi, joskus 60-luvulla. Isä yritti liimata sitä kasaan, mutta ei onnistunut.
Löysin kirpputorilta melkein samannäköisen ja se on nyt seinälläni. Sen takana on ihana kaiverrus: Rakkaalle Aunelleni muistoksi Eskolta. Ja päivämäärä v:lta 1949.
Jaa. Mulla on vaan maisemia. Semmosia mitkä kävis suomalaisista. Vaikka oonkin kohta 60 ja mummo, niin ruusukimppu-kanavatöitä en (vielä) seinille laittaisi :)