Lue keskustelun säännöt.
Mielestäsi karseita sisustusjuttuja jotka ovat olleet valtaisa hitti kansan keskuudessa?
Esimerkiksi spottivalaisimet, sellaiset missä kepin varressa on niitä spotteja ja sitten ne kattoon upotettavat spotit. Näitä oli ihan jokaisella joskus 2000-l alkupuolella. Vallilan kelohonka. Harmaa laminaatti.
Kommentit (3977)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Harmaa. Ja harmaan kanssa valkoinen. Tulee heti sellainen olo, että ihminen joka sisustaa noin kotinsa, on yhtä tylsä kuin värit itsessään. Tai että sisustussilmää ei ollenkaan ja on parempi sitten suosiolla sisustaa ruma kämppä.
Joskus tällaiseen voi olla ihan syy. Itse en pysty olemaan huoneessa, joka on värikylläinen. Minua alkaa huimaamaan ja päätäni särkemään. On sellaisia sairauksia, että ei kestä voimakkaita värejä.
Mitä nämä tällaiset sairaudet ovat? En ole koskaan kuullutkaan sellaisista...
Etsi netistä Gloria Vanderbildin kuvia kodistaan jossa kaikki pinnat on rikottu. Ruutua ja raitaa kuin silputtua kangasta,sekamelskaa,mautonta ja sairasta. Sängyn yläpuolella satanistinen asetelma. Tunnettu outo maalaus piiskatut pikkutytöt altaan reunalla ja se allas oli hänen kodissaan.
No en etsi. Tuo ei liittynyt mitenkään kysymykseen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olin joskus lastenhoitajana perheessä, jossa rouva harrasti sisustamista. Vasta silloin tajusin miten paljon se voi jotakuta kiinnostaa. Tavaroita veivattiin sinne, tänne ja tuonne. Jatkuvasti oli uudet esineet jossain hyllyn reunalla. Osa laitettiin välillä johonkin komeroon ja osan paikkoja vaihdeltiin keskenään. Siis jatkuvasti. Toki myös tapetit vaihdettiin kun muoti muuttui. Onnekseen oli löytänyt itseään fiksumman miehen ja kykeni täyttämään päivänsä noinkin tuottavaan puuhaan.
Siellä yksi karsea juttu olivat kummalliset asetelmat, joissa oli monta asiaa päällekkäin ja sisäkkäin. Alla joku liina tai parikin, jonka päällä tarjotin, jonka päällä lautanen, jonka päällä joku kippo tai parikin, joiden sisällä vielä vaikka kynttilä. En tiedä olivatko mikään hitti, mutta todennäköisesti jostain sisustuslehdistä matkittua, kuten kaikki muukin.
Näitten ihmisten sielu ammottaa tyhjyyttään. Kuluuhan se noinkin elämä. Kirjatkin pöydällä on tarkkaan harkittuja ja missä asennossa. Kaunokirjallisuutta hankittu kuolinpesistä. Mies hyvin pian alkaa etsimään seuraa kodin ulkopuolelta ja tuleeko yllätyksenä?! Luen sisustuslehtiä kun elämä käy stressaavaksi, toimii viihteenä, saa hyvät naurut ja huomaa että sittenkään ei omaa elämää ja kotia vaihtaisi.
Totta, tiedän pari tällaista noin 45-vuotiasta sisustusbloggaajaa ja ukothan läx jo pari vuotta sitten.
Aika moni sisustaa kauniisti ja arvostaa estetiikkaa, ja silti niillä on ihan normaali parisuhde. Miten kirppisroinan keskellä sikolätissä eläminen tekee muka paremmaksi kumppaniksi?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Harmaa. Ja harmaan kanssa valkoinen. Tulee heti sellainen olo, että ihminen joka sisustaa noin kotinsa, on yhtä tylsä kuin värit itsessään. Tai että sisustussilmää ei ollenkaan ja on parempi sitten suosiolla sisustaa ruma kämppä.
Joskus tällaiseen voi olla ihan syy. Itse en pysty olemaan huoneessa, joka on värikylläinen. Minua alkaa huimaamaan ja päätäni särkemään. On sellaisia sairauksia, että ei kestä voimakkaita värejä.
Mitä nämä tällaiset sairaudet ovat? En ole koskaan kuullutkaan sellaisista...
Itselläni on esim. hortonin neuralgia ja glaukooma. Pidän vaaleista ja neutraaleista väreistä kyllä muutenkin, mutta esim. tummat tapetit, kirkuvat värit (punainen, vihreä) tekevät pahaa. Ruudut ja viivat huimaavat.
Minä olen hiljalleen vuosien varrella muuttanut sisustusta enemmän vaaleaan ja neutraalin suuntaan, vaikka aiemmin ajattelin sen olevan tylsän näköistä. Enpä ajatellut, että voisi liittyä siihen, että olen sairastunut migreeniin. Jotenkin aivot kaipaavat seesteisyyttä ja rauhallisuutta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Harmaa. Ja harmaan kanssa valkoinen. Tulee heti sellainen olo, että ihminen joka sisustaa noin kotinsa, on yhtä tylsä kuin värit itsessään. Tai että sisustussilmää ei ollenkaan ja on parempi sitten suosiolla sisustaa ruma kämppä.
Joskus tällaiseen voi olla ihan syy. Itse en pysty olemaan huoneessa, joka on värikylläinen. Minua alkaa huimaamaan ja päätäni särkemään. On sellaisia sairauksia, että ei kestä voimakkaita värejä.
Mitä nämä tällaiset sairaudet ovat? En ole koskaan kuullutkaan sellaisista...
Itselläni on esim. hortonin neuralgia ja glaukooma. Pidän vaaleista ja neutraaleista väreistä kyllä muutenkin, mutta esim. tummat tapetit, kirkuvat värit (punainen, vihreä) tekevät pahaa. Ruudut ja viivat huimaavat.
Minä olen hiljalleen vuosien varrella muuttanut sisustusta enemmän vaaleaan ja neutraalin suuntaan, vaikka aiemmin ajattelin sen olevan tylsän näköistä. Enpä ajatellut, että voisi liittyä siihen, että olen sairastunut migreeniin. Jotenkin aivot kaipaavat seesteisyyttä ja rauhallisuutta.
Mä teen töitä kotona.
Muutin miesystäväni luo syksyllä ja alakerrassa on 2 makuuhuonetta käyttämättöminä
Tehtiin koko alakertaan pintaremontti ja mun työhuoneesta poistettiin ikivanhat kaapit ja kaikki pinnat vaihdettiin.
Nyt on 2 kaappia, joissa on lähes koko maallinen omaisuuteni.
Sähköpöytä, hyvä valaistus ja muutamat kauniit sisustusesineet.
Työni on hektistä. En voisi tehdä hyvää tulosta, jos ympäristö veisi liikaa huomiota
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Harmaa mikrosementti tai mikä lie, jota laitetaan kylpyhuoneen seiniin, ja huone näyttää pommisuojalta tai navetalta. Mustat saunan lauteet ja ikkunanpokat.Valkoiset tai mustat kiiltävät keittiönkaapin ovet.
Meillä on ollut keittiössä jo 3 eri ovet. Kun muutettiin taloon oli siellä männtypuiset lakatut peiliovet jotka oli jo hieman huonossa kunnossa ja vaikeat pitää puhtaina, joten ne vaihdettiin sen ajan "muotiväriin" eli vaniljaan. Edelleen ne oli peiliovet ja huonoa laatua näköjään, koska kärsivät käytössä aika äkkiä. Nyt viimeisimmässä rempassa ovet vaihdettiin valkoisiin kiiltäväpintaisiin täysin tasaiseen pintaan ja kyllä on ehdottomasti parhaat ovet. Helpot pitää puhtaina ja kivan raikkaat. Alakaapit on värilliset ja eri pinnalla, niin ei ole liian valkoista. Rempasta nyt 6 vuotta ja edelleen tykätään.
Itse en tykkää noista koristetauluista joissa lukee jotakin tai esim isosta kirjaimesta joka kököttää lipaston päällä.
Ja muutenkin tässä iässä alkaa jo mieli tehdä vain eroon kaikesta turhasta ja pölynkerääjistä ja paljon on rompetta saanut lähteä kierrätykseen.
Ikean taulut (ainakin suurin osa), kiiltovalkoisuus ja muu valkoinen, steriili, superhillitty ja tyhjä meininki.
String-hyllyt ja niiden lähistöllä oleva lakisääteinen peikonlehti.
Mustat, halpis-sohvat, jossa on halpis-kirkuvanvärinen tyyny.
Enimmäkseen pidän ihmisten kodeista ja etenkin ns.tavallisista kodeista, joissa ei olla onnistuttu tekemään mitään tyylipuhdasta jonkin sisustustyylin sisustusta, vaan elelty vaan ja koti on muokkautunut vuosien aikana.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tajuaako kukaan arvostelija, että on jokaisen oma asia ja jokainen sisustaa oman maun mukaan kotinsa?
Eli ei ole olemassa oikeaa ja väärää sisustusta.
Aivan kuin me ihmiset olemme yksilöitä ja erilaisia - onneksi , niin voimme elää ja laittaa kotimme just sellaiseksi kuin haluamme.
Samoin voimme pukeutua kuin haluamme jne.. eläköön erilaisuus ja se ettemme ole toistemme klooneja.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kiiwi kirjoitti:
En tajua pehmustettuja, kankaisia sängynpäätyjä mitä nykyään myydään ihan erikseen. Eikö ne kerää pölyä ihan hulluna? Taas yks juttu lisää mikä pitää imuroida, ei hyvä.
Toinen on boho jutut pampaheinineen ja makrame räpellyksineen. Onhan jotkut tyylin esineet hienon näköisiä kuten luonnolliset punoskorit, mutta yleensä laatu on sellasta et hajoaa heti tai tulee tikkuja.Ihan samalla tavalla sohvat ja nojatuolit, verhot ja matotkin keräävät pölyä. Etkö tajua niitäkään?
Sohva ja nojatuoli ovat käyttöesineitä, joiden päällä istutaan. Sängynpääty on vain koriste silloin jos se ei ole samalla yöpöytä. Sohvia siis myös pestään, joko irtopäällisiä, tai sitten esim. nahkasohvaa ihan nahanpesuaineella. Moni käyttää myös sohvaa suojaamassa vilttiä tms. Sängynpäätyä tuskin suojataan millään, tai pestä.
Matto taas on hyvä pölyn/irtohiekan kerääjä. Eteisessä on yleensä matto juuri tätä varten. Muualla asunnossa matto toppaa pöyn leijumisen ympäri kämppää.
Sängynpääty ei ole pelkkä koriste, vaan sillä suojataan seinää, jos sänky on sijoitettu niin, että se päätypuoli on seinää vasten. Koska jokainen meistä ainakin jo hieman elämää elänyt tietää, että seinästä kyllä sitten näkee, että sitä vasten on ollut sänky ilman päätyä. Ja varsinkin jos seinässä on tapetti, se on aika ikävän näköinen sitten siltä kohtaa.
Itse en kyllä ottaisi kankaalla verhottua sängynpäätyä, koska sillehän käy sitten samalla tavalla kuin seinälle, varsinkin sille tapetille. Meillä on sen sijaan puinen maalattu pääty, sitä voi pyyhkiä puhtaaksi.
Miten se seinä likaantuu ilman sängynpäätyä? Silloinko jos nojataan seinään, ja iho ja hiukset on likaiset?
Ilmeisesti sängyssä istuskellaan nojaillen sängynpäätyyn, tai seinään jollei päätyä ole. Itselleni aivan vieras ajatus. Pehmeällä kankaisella ei-pestävällä sängynpäädyllä suojataan seinää, mutta itse päätyä ei suojata mitenkään, joten se on tämän pään hieromisen jäljiltä melko äkkiä oksettava kapistus. Se varmaan sitten vaihdetaan aina uuteen pehmeään kankaiseen sängynpäätyyn.
Meillä on puinen sängynpääty, ja se on helppo pitää puhtaana.
Itse mielelläni nojaan sängynpäätyyn (pehmustettuun ja kankaiseen) lukiessani. Se on paljon ergonomisempi asento lukea kuin makuultaan. Eikä se sängynpääty siitä likaannu yhtään sen enempää kuin sohva tai nojatuolikaan. Sängynpääty on aina jokusen sentin irti seinä, joten sänky ei hankaa seinää eikä tyynyt karkaa sängyn ja seinän väliin. Ilman sängyn päätyä sängyssä lukeminen istuallaan ei olisi mahdollistakaan niin, ettei seinä siitä kärsisi.
Pesetkö siis tätä sängynpäätyä, vai suojaatko sen jotenkin? vai etkö pese sohvaasi/suojaa sitä mitenkään?
Hyi kankainen sängynpääty tai sohva.
Nahkainen sohva helppo pyyhkiä ja pääty ehdottomasti kova että voi vaan pyyhkiä. Irtotyynyt tuo pehmeyttä nojailuun, ei se itse pääty.
Sängynpäädyn funktiokin on täysin väärin ymmärretty näköjään.
Se suojaa seinää päästä irtoavalta rasvalta, ei ole mikään lukunojailuteline.Nahkaiset sohvat on rumia.
Nykymuodin mukainen harmaa kulmasohva se vasta ruma on. Itse ostin Torista komean italialaisen 2 + 3 sohvaryhmän, samalla rahalla olisin saanut jonkun uuden Masku-hirvityksen. Ajattelin, että tämä nahkasysteemi kestää aikaa paremmi, ollut meilläkin jo kymmenkunta vuotta ihan priimana.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kiiwi kirjoitti:
En tajua pehmustettuja, kankaisia sängynpäätyjä mitä nykyään myydään ihan erikseen. Eikö ne kerää pölyä ihan hulluna? Taas yks juttu lisää mikä pitää imuroida, ei hyvä.
Toinen on boho jutut pampaheinineen ja makrame räpellyksineen. Onhan jotkut tyylin esineet hienon näköisiä kuten luonnolliset punoskorit, mutta yleensä laatu on sellasta et hajoaa heti tai tulee tikkuja.Ihan samalla tavalla sohvat ja nojatuolit, verhot ja matotkin keräävät pölyä. Etkö tajua niitäkään?
Sohva ja nojatuoli ovat käyttöesineitä, joiden päällä istutaan. Sängynpääty on vain koriste silloin jos se ei ole samalla yöpöytä. Sohvia siis myös pestään, joko irtopäällisiä, tai sitten esim. nahkasohvaa ihan nahanpesuaineella. Moni käyttää myös sohvaa suojaamassa vilttiä tms. Sängynpäätyä tuskin suojataan millään, tai pestä.
Matto taas on hyvä pölyn/irtohiekan kerääjä. Eteisessä on yleensä matto juuri tätä varten. Muualla asunnossa matto toppaa pöyn leijumisen ympäri kämppää.
Sängynpääty ei ole pelkkä koriste, vaan sillä suojataan seinää, jos sänky on sijoitettu niin, että se päätypuoli on seinää vasten. Koska jokainen meistä ainakin jo hieman elämää elänyt tietää, että seinästä kyllä sitten näkee, että sitä vasten on ollut sänky ilman päätyä. Ja varsinkin jos seinässä on tapetti, se on aika ikävän näköinen sitten siltä kohtaa.
Itse en kyllä ottaisi kankaalla verhottua sängynpäätyä, koska sillehän käy sitten samalla tavalla kuin seinälle, varsinkin sille tapetille. Meillä on sen sijaan puinen maalattu pääty, sitä voi pyyhkiä puhtaaksi.
Miten se seinä likaantuu ilman sängynpäätyä? Silloinko jos nojataan seinään, ja iho ja hiukset on likaiset?
Ilmeisesti sängyssä istuskellaan nojaillen sängynpäätyyn, tai seinään jollei päätyä ole. Itselleni aivan vieras ajatus. Pehmeällä kankaisella ei-pestävällä sängynpäädyllä suojataan seinää, mutta itse päätyä ei suojata mitenkään, joten se on tämän pään hieromisen jäljiltä melko äkkiä oksettava kapistus. Se varmaan sitten vaihdetaan aina uuteen pehmeään kankaiseen sängynpäätyyn.
Meillä on puinen sängynpääty, ja se on helppo pitää puhtaana.
Itse mielelläni nojaan sängynpäätyyn (pehmustettuun ja kankaiseen) lukiessani. Se on paljon ergonomisempi asento lukea kuin makuultaan. Eikä se sängynpääty siitä likaannu yhtään sen enempää kuin sohva tai nojatuolikaan. Sängynpääty on aina jokusen sentin irti seinä, joten sänky ei hankaa seinää eikä tyynyt karkaa sängyn ja seinän väliin. Ilman sängyn päätyä sängyssä lukeminen istuallaan ei olisi mahdollistakaan niin, ettei seinä siitä kärsisi.
Pesetkö siis tätä sängynpäätyä, vai suojaatko sen jotenkin? vai etkö pese sohvaasi/suojaa sitä mitenkään?
Hyi kankainen sängynpääty tai sohva.
Nahkainen sohva helppo pyyhkiä ja pääty ehdottomasti kova että voi vaan pyyhkiä. Irtotyynyt tuo pehmeyttä nojailuun, ei se itse pääty.
Sängynpäädyn funktiokin on täysin väärin ymmärretty näköjään.
Se suojaa seinää päästä irtoavalta rasvalta, ei ole mikään lukunojailuteline.Nahkaiset sohvat on rumia.
Kyllä, näin on.
Totta, mutta tuskinpa tuo ns. nahkasohvan omistaja ihan tosissaan oli. Kunhan halusi provoilla vähäsen aikansa kuluksi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kiiwi kirjoitti:
En tajua pehmustettuja, kankaisia sängynpäätyjä mitä nykyään myydään ihan erikseen. Eikö ne kerää pölyä ihan hulluna? Taas yks juttu lisää mikä pitää imuroida, ei hyvä.
Toinen on boho jutut pampaheinineen ja makrame räpellyksineen. Onhan jotkut tyylin esineet hienon näköisiä kuten luonnolliset punoskorit, mutta yleensä laatu on sellasta et hajoaa heti tai tulee tikkuja.Ihan samalla tavalla sohvat ja nojatuolit, verhot ja matotkin keräävät pölyä. Etkö tajua niitäkään?
Sohva ja nojatuoli ovat käyttöesineitä, joiden päällä istutaan. Sängynpääty on vain koriste silloin jos se ei ole samalla yöpöytä. Sohvia siis myös pestään, joko irtopäällisiä, tai sitten esim. nahkasohvaa ihan nahanpesuaineella. Moni käyttää myös sohvaa suojaamassa vilttiä tms. Sängynpäätyä tuskin suojataan millään, tai pestä.
Matto taas on hyvä pölyn/irtohiekan kerääjä. Eteisessä on yleensä matto juuri tätä varten. Muualla asunnossa matto toppaa pöyn leijumisen ympäri kämppää.
Sängynpääty ei ole pelkkä koriste, vaan sillä suojataan seinää, jos sänky on sijoitettu niin, että se päätypuoli on seinää vasten. Koska jokainen meistä ainakin jo hieman elämää elänyt tietää, että seinästä kyllä sitten näkee, että sitä vasten on ollut sänky ilman päätyä. Ja varsinkin jos seinässä on tapetti, se on aika ikävän näköinen sitten siltä kohtaa.
Itse en kyllä ottaisi kankaalla verhottua sängynpäätyä, koska sillehän käy sitten samalla tavalla kuin seinälle, varsinkin sille tapetille. Meillä on sen sijaan puinen maalattu pääty, sitä voi pyyhkiä puhtaaksi.
Miten se seinä likaantuu ilman sängynpäätyä? Silloinko jos nojataan seinään, ja iho ja hiukset on likaiset?
Ilmeisesti sängyssä istuskellaan nojaillen sängynpäätyyn, tai seinään jollei päätyä ole. Itselleni aivan vieras ajatus. Pehmeällä kankaisella ei-pestävällä sängynpäädyllä suojataan seinää, mutta itse päätyä ei suojata mitenkään, joten se on tämän pään hieromisen jäljiltä melko äkkiä oksettava kapistus. Se varmaan sitten vaihdetaan aina uuteen pehmeään kankaiseen sängynpäätyyn.
Meillä on puinen sängynpääty, ja se on helppo pitää puhtaana.
Itse mielelläni nojaan sängynpäätyyn (pehmustettuun ja kankaiseen) lukiessani. Se on paljon ergonomisempi asento lukea kuin makuultaan. Eikä se sängynpääty siitä likaannu yhtään sen enempää kuin sohva tai nojatuolikaan. Sängynpääty on aina jokusen sentin irti seinä, joten sänky ei hankaa seinää eikä tyynyt karkaa sängyn ja seinän väliin. Ilman sängyn päätyä sängyssä lukeminen istuallaan ei olisi mahdollistakaan niin, ettei seinä siitä kärsisi.
Pesetkö siis tätä sängynpäätyä, vai suojaatko sen jotenkin? vai etkö pese sohvaasi/suojaa sitä mitenkään?
Hyi kankainen sängynpääty tai sohva.
Nahkainen sohva helppo pyyhkiä ja pääty ehdottomasti kova että voi vaan pyyhkiä. Irtotyynyt tuo pehmeyttä nojailuun, ei se itse pääty.
Sängynpäädyn funktiokin on täysin väärin ymmärretty näköjään.
Se suojaa seinää päästä irtoavalta rasvalta, ei ole mikään lukunojailuteline.Nahkaiset sohvat on rumia.
Nykymuodin mukainen harmaa kulmasohva se vasta ruma on. Itse ostin Torista komean italialaisen 2 + 3 sohvaryhmän, samalla rahalla olisin saanut jonkun uuden Masku-hirvityksen. Ajattelin, että tämä nahkasysteemi kestää aikaa paremmi, ollut meilläkin jo kymmenkunta vuotta ihan priimana.
Se on italialaista genuiininnahkaa, nähkääs.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olin joskus lastenhoitajana perheessä, jossa rouva harrasti sisustamista. Vasta silloin tajusin miten paljon se voi jotakuta kiinnostaa. Tavaroita veivattiin sinne, tänne ja tuonne. Jatkuvasti oli uudet esineet jossain hyllyn reunalla. Osa laitettiin välillä johonkin komeroon ja osan paikkoja vaihdeltiin keskenään. Siis jatkuvasti. Toki myös tapetit vaihdettiin kun muoti muuttui. Onnekseen oli löytänyt itseään fiksumman miehen ja kykeni täyttämään päivänsä noinkin tuottavaan puuhaan.
Siellä yksi karsea juttu olivat kummalliset asetelmat, joissa oli monta asiaa päällekkäin ja sisäkkäin. Alla joku liina tai parikin, jonka päällä tarjotin, jonka päällä lautanen, jonka päällä joku kippo tai parikin, joiden sisällä vielä vaikka kynttilä. En tiedä olivatko mikään hitti, mutta todennäköisesti jostain sisustuslehdistä matkittua, kuten kaikki muukin.
Näitten ihmisten sielu ammottaa tyhjyyttään. Kuluuhan se noinkin elämä. Kirjatkin pöydällä on tarkkaan harkittuja ja missä asennossa. Kaunokirjallisuutta hankittu kuolinpesistä. Mies hyvin pian alkaa etsimään seuraa kodin ulkopuolelta ja tuleeko yllätyksenä?! Luen sisustuslehtiä kun elämä käy stressaavaksi, toimii viihteenä, saa hyvät naurut ja huomaa että sittenkään ei omaa elämää ja kotia vaihtaisi.
Siis sun mielestä ihminen on sisältä tyhjä jos nauttii omasta mielestään kauniin ja viihtyisän ympäristön luomisesta? Ja naureskelet sisustuslehdille? Ymmärrätkö mitään muitakaan ihmisten harrastuksia tai kiinnostuksenkohteita? Pitääkö kysyä sinulta lupa, mitä saa harrastaa ettei vain ole sisältä tyhjä ja naurettava?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mustat, kahdeksankulmaiset kahvikupit - niin WT:tä että...!
Nuo on siinä rajoilla, että ovat karseudessaan jo hienot ja retrot. 80-luvun settiä, kuten nahkasohvat, lasipöytä jne
Paljon hienommat nuo ovat kuin useimmat nykyisin myytävät iittalat ja muut keskiluokan rakastamat "laatuastiat".
80-luvulla oli paljon sellaista, jota kaipaan tähän päivään.
Nahkasohva on ihana. En ikinä hankkisi kangassohvaa. Se nuhjaantuu tai on täynnä myrkkyjä. Nahkapintaa voi huoltaa. Ihanimman tuntuinen on nupukkinahka.
Mutta ymmärrän että jos bujetti on satanen niin se on haettava kangashäkkyrä Ikeasta tai Jyskistä.
Olipa ylimielinen kommentti.
Hyvän maun omistaja saa Jyskistä ja Ikeastakin hankituksi ihan kaunista ja kestävää. Ja jostain vieläkin halvemmissa paikoista.
Niin se vaan on.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olin joskus lastenhoitajana perheessä, jossa rouva harrasti sisustamista. Vasta silloin tajusin miten paljon se voi jotakuta kiinnostaa. Tavaroita veivattiin sinne, tänne ja tuonne. Jatkuvasti oli uudet esineet jossain hyllyn reunalla. Osa laitettiin välillä johonkin komeroon ja osan paikkoja vaihdeltiin keskenään. Siis jatkuvasti. Toki myös tapetit vaihdettiin kun muoti muuttui. Onnekseen oli löytänyt itseään fiksumman miehen ja kykeni täyttämään päivänsä noinkin tuottavaan puuhaan.
Siellä yksi karsea juttu olivat kummalliset asetelmat, joissa oli monta asiaa päällekkäin ja sisäkkäin. Alla joku liina tai parikin, jonka päällä tarjotin, jonka päällä lautanen, jonka päällä joku kippo tai parikin, joiden sisällä vielä vaikka kynttilä. En tiedä olivatko mikään hitti, mutta todennäköisesti jostain sisustuslehdistä matkittua, kuten kaikki muukin.
Näitten ihmisten sielu ammottaa tyhjyyttään. Kuluuhan se noinkin elämä. Kirjatkin pöydällä on tarkkaan harkittuja ja missä asennossa. Kaunokirjallisuutta hankittu kuolinpesistä. Mies hyvin pian alkaa etsimään seuraa kodin ulkopuolelta ja tuleeko yllätyksenä?! Luen sisustuslehtiä kun elämä käy stressaavaksi, toimii viihteenä, saa hyvät naurut ja huomaa että sittenkään ei omaa elämää ja kotia vaihtaisi.
Siis sun mielestä ihminen on sisältä tyhjä jos nauttii omasta mielestään kauniin ja viihtyisän ympäristön luomisesta? Ja naureskelet sisustuslehdille? Ymmärrätkö mitään muitakaan ihmisten harrastuksia tai kiinnostuksenkohteita? Pitääkö kysyä sinulta lupa, mitä saa harrastaa ettei vain ole sisältä tyhjä ja naurettava?
No saathan sitä sinä toki harrastaa mitä tahdot kyselemättä lupia.
En ole tuo, jolta kysyit, mutta kyllä muakin nuo sisustuslehdet huvittaa. Enkä minäkään kysy siihen keltään lupaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olin joskus lastenhoitajana perheessä, jossa rouva harrasti sisustamista. Vasta silloin tajusin miten paljon se voi jotakuta kiinnostaa. Tavaroita veivattiin sinne, tänne ja tuonne. Jatkuvasti oli uudet esineet jossain hyllyn reunalla. Osa laitettiin välillä johonkin komeroon ja osan paikkoja vaihdeltiin keskenään. Siis jatkuvasti. Toki myös tapetit vaihdettiin kun muoti muuttui. Onnekseen oli löytänyt itseään fiksumman miehen ja kykeni täyttämään päivänsä noinkin tuottavaan puuhaan.
Siellä yksi karsea juttu olivat kummalliset asetelmat, joissa oli monta asiaa päällekkäin ja sisäkkäin. Alla joku liina tai parikin, jonka päällä tarjotin, jonka päällä lautanen, jonka päällä joku kippo tai parikin, joiden sisällä vielä vaikka kynttilä. En tiedä olivatko mikään hitti, mutta todennäköisesti jostain sisustuslehdistä matkittua, kuten kaikki muukin.
Näitten ihmisten sielu ammottaa tyhjyyttään. Kuluuhan se noinkin elämä. Kirjatkin pöydällä on tarkkaan harkittuja ja missä asennossa. Kaunokirjallisuutta hankittu kuolinpesistä. Mies hyvin pian alkaa etsimään seuraa kodin ulkopuolelta ja tuleeko yllätyksenä?! Luen sisustuslehtiä kun elämä käy stressaavaksi, toimii viihteenä, saa hyvät naurut ja huomaa että sittenkään ei omaa elämää ja kotia vaihtaisi.
Siis sun mielestä ihminen on sisältä tyhjä jos nauttii omasta mielestään kauniin ja viihtyisän ympäristön luomisesta? Ja naureskelet sisustuslehdille? Ymmärrätkö mitään muitakaan ihmisten harrastuksia tai kiinnostuksenkohteita? Pitääkö kysyä sinulta lupa, mitä saa harrastaa ettei vain ole sisältä tyhjä ja naurettava?
No saathan sitä sinä toki harrastaa mitä tahdot kyselemättä lupia.
En ole tuo, jolta kysyit, mutta kyllä muakin nuo sisustuslehdet huvittaa. Enkä minäkään kysy siihen keltään lupaa.
Minua taas naurattaa nuo autolehdet, kun en niistä mitään ymmärrä ;D
Selailin siivotessani joitakin vuosia vanhoja sisustuslehtiä joutessani. Sanotaanko n 2-10 v vanhoja. Monessa oli tapettia Ken kiurusta kaunein tai Kiurujen yö. Minulle me eivät ole olleet niitä haaveiden tapetteja, miksi monet niitä ko. jutuissa kertoivat.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Harmaa. Ja harmaan kanssa valkoinen. Tulee heti sellainen olo, että ihminen joka sisustaa noin kotinsa, on yhtä tylsä kuin värit itsessään. Tai että sisustussilmää ei ollenkaan ja on parempi sitten suosiolla sisustaa ruma kämppä.
Joskus tällaiseen voi olla ihan syy. Itse en pysty olemaan huoneessa, joka on värikylläinen. Minua alkaa huimaamaan ja päätäni särkemään. On sellaisia sairauksia, että ei kestä voimakkaita värejä.
Mitä nämä tällaiset sairaudet ovat? En ole koskaan kuullutkaan sellaisista...
Itselläni on esim. hortonin neuralgia ja glaukooma. Pidän vaaleista ja neutraaleista väreistä kyllä muutenkin, mutta esim. tummat tapetit, kirkuvat värit (punainen, vihreä) tekevät pahaa. Ruudut ja viivat huimaavat.
Sairauksien sanelemia sisustuksia on paljon muitakin. Mummolla on kotona sairaalasänky ja vessatuoli makuuhuoneessa.
Astmaatikoilla on usein paljaat lattiat, samoin huonojalkaisilla.
Kaikki ei siedä edes tavallisia kynttilöitä, saati tuoksukynttilöitä.
Toisella mummolla on seniorituoli, itse asiassa aika hyvän näköinen. Mutta painava.
Näkövammaisten on pidettävä asuntonsa sellaisena, että siellä on helppo kulkea eikä sisustuksia kannata kovinkaan paljon muutella.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olin joskus lastenhoitajana perheessä, jossa rouva harrasti sisustamista. Vasta silloin tajusin miten paljon se voi jotakuta kiinnostaa. Tavaroita veivattiin sinne, tänne ja tuonne. Jatkuvasti oli uudet esineet jossain hyllyn reunalla. Osa laitettiin välillä johonkin komeroon ja osan paikkoja vaihdeltiin keskenään. Siis jatkuvasti. Toki myös tapetit vaihdettiin kun muoti muuttui. Onnekseen oli löytänyt itseään fiksumman miehen ja kykeni täyttämään päivänsä noinkin tuottavaan puuhaan.
Siellä yksi karsea juttu olivat kummalliset asetelmat, joissa oli monta asiaa päällekkäin ja sisäkkäin. Alla joku liina tai parikin, jonka päällä tarjotin, jonka päällä lautanen, jonka päällä joku kippo tai parikin, joiden sisällä vielä vaikka kynttilä. En tiedä olivatko mikään hitti, mutta todennäköisesti jostain sisustuslehdistä matkittua, kuten kaikki muukin.
Näitten ihmisten sielu ammottaa tyhjyyttään. Kuluuhan se noinkin elämä. Kirjatkin pöydällä on tarkkaan harkittuja ja missä asennossa. Kaunokirjallisuutta hankittu kuolinpesistä. Mies hyvin pian alkaa etsimään seuraa kodin ulkopuolelta ja tuleeko yllätyksenä?! Luen sisustuslehtiä kun elämä käy stressaavaksi, toimii viihteenä, saa hyvät naurut ja huomaa että sittenkään ei omaa elämää ja kotia vaihtaisi.
Totta, tiedän pari tällaista noin 45-vuotiasta sisustusbloggaajaa ja ukothan läx jo pari vuotta sitten.
Aika moni sisustaa kauniisti ja arvostaa estetiikkaa, ja silti niillä on ihan normaali parisuhde. Miten kirppisroinan keskellä sikolätissä eläminen tekee muka paremmaksi kumppaniksi?
Oo, kunnioittakaamme taas kerran ääripäitä! Koska nehän on ainoat, mitkä on olemassa!
Etsi netistä Gloria Vanderbildin kuvia kodistaan jossa kaikki pinnat on rikottu. Ruutua ja raitaa kuin silputtua kangasta,sekamelskaa,mautonta ja sairasta. Sängyn yläpuolella satanistinen asetelma. Tunnettu outo maalaus piiskatut pikkutytöt altaan reunalla ja se allas oli hänen kodissaan.