Mielestäsi karseita sisustusjuttuja jotka ovat olleet valtaisa hitti kansan keskuudessa?

Olen kyllä esteetikko, ja tykkään siitä, että oma kotini näyttää tyylikkäältä/kauniilta/kivalta/kotoisalta, mutta muiden kodit näyttää heidän kodeiltaan, ja antaa näyttää. Toisilla on ihastuttavan upea tyylitaju, toiset saavat kotinsa kodikkaaksi ja viihtyisäksi kuin itsestään, toiset vähät välittää, ja toiset kamppailevat sisustuksen kanssa loputtomiin, ja semmoista se on. Äitini koti on röyhelöinen ja hyllyt ja seinät pursuaa kitch-henkistä kamaa, parhaan ystäväni kotona on esillä mitä sattuu (pokaaleista marimekkoon ja kalsaripinoista kirjahyllyssä sisustustauluun) ja tyyli on jäänyt vuosituhannen vaihteeseen, mutta mitä sitten, kodit ovat heidän näköisiään.

Ja vaikka kuvittelen oman kotini näyttävän tyylikkäältä, niin varmasti joku näkee asian aivan toisin.

Ihanaa...nyt sai päivän naurut, kun tunnen melkein vastaavan rakkaan ihmisen-siis itseni. Olen neuroottinen koti-ihminen, alati rikkaimuria lataava haukansilmä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Liian kirjavat lastenhuoneet. Niin sekavan ja levottoman näköistä. Ei ihme, että lapsi ei jaksa keskittyä mihinkään ja joka toisella on adhd. Mullakin menisi hermot, jos pitäisi tehdä töitä huoneessa, jossa on 12 eri väriä.

12 väriä tulee melko pian täyteen jo lattialle heitetystä vaatekaapin sisällöstä.

Nopeasti laskin, että mulla on olohuoneessa ainakin 12 eri väriä :D ja ihan on harmonista, kun värit on luonnonläheisiä ja sointuu hyvin yhteen.

Sitä paitsi lapsethan tykkäävät värikkäästä, virikkeikkäästä ympäristöstä. Edistää aivojen kehitystä tjsp.

Onko tuo oikeasti totta vai joku aikuisten oletus, siis että lapset tarvitsevat ja haluavat värikkään sisustuksen?

MIetin tätä kun yksi tuttava sanoo, että lapsi kaipaa "iloisia" värejä ja nyt maalaa lastenhuoneeseen kirkkaanvihreän tehosteseinän. Minusta se on kauhea. Se on vuokra-asunto, kiva sitten maalata sitä peittoon kun kuitenkin muuttavat taas parin vuoden sisällä.

Kyllä se on ihan tutkittu juttu että lapset tykkää väreistä. Tosin onhan lapsissakin eroja, toiset tykkää hempeämmistä sävyistä kuin toiset ja varmaan sekin vaikuttaa mihin lapset kotona tottuu ja millaisia värejä heille tarjotaan... Sitä en ymmärrä mikä siinä on niin kamalaa jos joku haluaa maalata lastenhuoneen seinän vihreäksi? Saa sen tosiaan maalattua peittoon sitten, ei maalaaminen ole vaikeaa.

Erikoista, kuinka tässäkin ketjussa jaksetaan pahastua, vaikka tää on tämmöinen purkautumislanka.

Karsein sisustus on se, kun sitä ei ole. Mikään ei sovi mihinkään, ja kaikki kamat on otettu vaan, koska halvalla/ilmaiseksi sai, eikä ollut mitään väliä miltä se näyttää. Toki, aina ei ole vaihtoehtoja, mutta kamalalta se silti näyttää. Semmoinen opiskelijan ensiasunto look.

Mäntyinen katto- ja seinät. Ihan kuin ruumisarkussa asuisi.

Akaasiapuu-hyllyt ja laatikostot.

Elfa- laatikostot, tai niiden jäljitelmät. 

Tuikkukuppikokoelmat, esim. erivärisiä Kivi- tai Kastehelmikuppeja kasattuna kokoelmaksi.

 

Kaikki sellainen, mistä vanhasta roinasta on koitettu silputa väkisin jotain huonekalua, valaisinta tai vastaavaa. Tai seinille koristeeksi ripustetut vanhat rojut.

Minä siis rakastan vanhoja esineitä, mutta niille on käyttötarkoituksensa. Ovi on ovi, ikkuna on ikkuna. En ymmärrä miksi pitää ylipäätään koristella asuntoa rojulla jota ei oikeasti käytetä. Jos tarvitsee kauniiden huonekalujen, kasvien ja mattojen lisäksi koristeita, hankkisi vaikka kirpputorilta oikeaa taidetta eikä vanhoja ikkunoita tai halpatuotanto rihkamaa ikeasta.

Lokki-valaisin. Takuuvarma sellaisessa kodissa, joka on sistutettu vieraita, ei itseä, varten.

Vierailija kirjoitti:

Valkoinen sisustus

nyt 4 vuoden päästä musta sisustus

Vierailija kirjoitti:

Lokki-valaisin. Takuuvarma sellaisessa kodissa, joka on sistutettu vieraita, ei itseä, varten.

Meidän naapurustossa about joka kolmannessa talossa on semmoinen. Sitä en ymmärrä miksi kuvittelet ettei kukaan voisi oikeasti tykätä siitä vaan ostaisi sen vain vieraita varten? Ja ei, meillä ei ole sellaista kun en halua samaa mitä kaikilla muillakin, mutta oikeasti se on minusta ihan hieno.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Liian kirjavat lastenhuoneet. Niin sekavan ja levottoman näköistä. Ei ihme, että lapsi ei jaksa keskittyä mihinkään ja joka toisella on adhd. Mullakin menisi hermot, jos pitäisi tehdä töitä huoneessa, jossa on 12 eri väriä.

12 väriä tulee melko pian täyteen jo lattialle heitetystä vaatekaapin sisällöstä.

Nopeasti laskin, että mulla on olohuoneessa ainakin 12 eri väriä :D ja ihan on harmonista, kun värit on luonnonläheisiä ja sointuu hyvin yhteen.

Sitä paitsi lapsethan tykkäävät värikkäästä, virikkeikkäästä ympäristöstä. Edistää aivojen kehitystä tjsp.

Lapset tykkäävät tutkimusten mukaan pastelliväreistä mieluummin kuin tummista sävyistä. Mutta riemunkirjava lastenhuone näyttää levottomalta silloinkin kun se on siisti, puhumattakaan sitten kun lelut ovat esillä ja leikit kesken.

Mutta ihan vapaasti. Tehkää vaan lapsistanne adhd-lapsia. Mitäpä se minulle kuuluu.

Adhd ei kyllä tule värikkääistä huoneista.

Joo, ihan harvinaisen typerä väite.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lightboxit ja ns rappukäytävätaulut joihin on yritetty keksiä jotain mukamas persoonallisia tai hauskoja tekstejä.

Korkeakiiltovalkoiset kalusteet, harmaa laminaatti, peikonlehti kuvioidut tms verhot ja muut tekstiilit, muka vanhat kalusteet, Vallilan kelohonka muun muassa ovat ihan karmeita.

Mut pahin kaikista on se, että ei osata kunnioittaa itse rakennusta, eli koitetaan tehdä esim vanhasta puutalosta tosi moderni tai uudesta kerrostalokämpästä maalaisromanttinen.

Vaikka tottahan toki jokainen tekee omasta kodista sellaisen kuin haluaa.

Miksi pitäisi "kunnioittaa rakennusta" ei sillä tunteita ole.

Minä inhoan sitä et jos asuu rintamamiestalossa se on pakko sisustaa mummolatyyliin.

Minä sisustan juuri miten itse tykkään ja rintamamiestalo nyt oli miehelleni edullinen hankinta. En tule laittamaan tänne ritsikka ajan tyyliä kun se ei sovi mun makuun yleensä.

Kaikilla ei oo varaa valita asuntoa joka sopisi lemppari sisustustyyliin täydellisesti ulkoapäin.

En edes hirveästi pidä rintamamiestaloista mutta ei ole varaa ostaa toista taloa.

Se, että ymmärtäisi ja kunnioittaisi talon alkuperäistä ilmettä, sen arkkitehtuuria, kertoisi sivistyksestä. Mutta sitä vaan ei kaikilla ole. 

Jos sivistys on tollasta niin eipä kiinnosta olla sivistynyt, se kuulostaa tylsältä ja ankealta elämältä

Ei, vaan rikkaalta ja mpnipuoliselta, jos siis osaa "lukea" talon tai esineiden kieltä. Pystyy siis itse ajoittamaan rakennukset, tuolit, kattokruunut yms., että miltä vuosisadalta tai vuosikymmeneltä ne ovat tai mitä tyyliä ne edustavat. Se tekee elämästä paljon rikkaampaa kuin, jos ei osaisi yhtään sanoa, että miltä ajalta mikäkin talo tai esine on peräisin.

SINÄ ajattelet noin, mutta ei kaikki.  Sivistystähän on monenlaista.  Tärkeintä on, että käyttäydymme sivistyneesti.  Se on mahdollista, vaikka ei kaikesta niin kaikkea tietäisikään.  Ihmisillä on erilaiset kiinnostuksen kohteetkin.

Onhan sekin teko, että suojelee esimerkiksi alkuperäistä interiööriä tai huone- tai tilajaottelua, sen sijaan että tuohoaisi sen lopullisestii. Sitä alkuperäistä vanhaa ei saa, katsos, koskaan enää takaisin, jos se on kerran tuhottu.

Mikä agenda siinä on, että se vanha pitäisi aina saada takaisin?  Kaikki ei sitä halua kumminkaan eikä koskaan.

Ymmärrän tietenkin ajatuksesi, mutta sen ei ole mikään pakko toteutua yksityisten ihmisten omien kotien ja omien tavaroiden kohdalla.  Jokainen saa muuttaa oman kotinsa mieleisekseen, vaikka tuhoamalla täysin sen vanhan.  On ihan hänen oma asiansa, mitä omaisuudelleen tekee.  Vain museovirasto voi kieltää jotain.

 Mielestäni on karseaa se, että vouhotetaan sisustuksessa muodin mukaan. Ei minulla ole ollut koskaan vara sisustaa kotia muotivirtausten mukaan. Huonekaluja ja mattoja on hankittu tarpeeseen, eikä mitään designiä. Osa on saatu vanhemmilta.  Vanhimmat huonekalut ovat 70-luvun alusta. Kaunis valkoinen pinnatuoli ja lipasto, jotka isä osti vanhempien erottua. Jäin isän kanssa asumaan ja kokosimme pikkuhiljaa kotia.  Ostin ensimmäisillä kesätyörahoillani mäntypuisen kukkapylvään, joka on minulle aarre.  Lähisuku on aiheuttanut rahavaikeuksia, joista selviäminen on vaatinut todellista venymistä. En kerää mitään krääsää enkä varsinkaan muumimukeja.  Rakas esine on Nanny Stillin keltainen Grapponia lasipullo. Sain sen kavereiltani synttärilahjaksi 70-luvun alussa. Se on ikkunan edessä lipaston päällä. Kun siihen osuu auringonsäteet, se valaisee koko huoneen.  Rakas huonekalu on ollut jakkara, jonka poika teki koulun käsitöissä.  Metallijalat ja tumma, puinen istuinosa.  Se on nyt pojan omassa asunnossa. Parkettilattia on lämpimän ruskea, vähän punertavaan vivahtava tammi.  En ikinä vaihtaisi sitä kylmän harmaaseen lattiaan. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ne ankkataulut, en muista enää tekijää.[/quote

Et taida olla taiteesta mitenkään kartalla, jos et tiedä Kaj Stenvallia Ankkatauluihin liittyen.

🙄

No ei tarvitse ollakaan.  En minäkään voi sietää niitä ankkatauluja ja sen vuoksi en yleensä muista edes tuota tekijän nimeä.  Palautuu tietysti heti mieleen kun sen kuulee.

Niin paljon on muitakin "tekijoitä," joiden tekeleitä ei erityisemmin ihaile.   Kaikestako pitäisi olla niin kauheasti kartalla?  

Ei, mutta aika outoa verrata taidetta sisustukseen. Et pidä jostain taiteesta. Ok. Mutta onko se joku "sisustusjuttu", mitä tässä ketjussa käsitellään? Ymmärrät varmaan vaikka Ikean ja Kiasman eron?

Toivottavasti eivät nyt kaikki muutkin älä luettelemaan täñne taidetta, mistä eivät pidä.

No kyllä täällä on jo aika pitkälle lueteltukin taidetta, mistä ei pidetä.  Aalto-maljakoista ja Lokki-valaisimista on tullut jo moniakin kommentteja.  Tuossa alempana kirjoitetaan gobeliineista, gobeliinitaide on myös taidetta, omanlaistaan.  Gobeliineilla peitettiin ensisijaisesti kylmiä seiniä, mutta samalla niihin haluttiin kuvia, joiden tarkoitus oli koristaa huonetta. 

Itse asiassa kuvataide kuuluukin sisustukseen, vai mitä muuta varten sitä tehdään?  Ulkotilataide on tietysti eri asia kuin sisätiloissa esiintyvä, mutta ei niillä mitään muuta funktiota ole niilläkään, kuin se, että niitä katsotaan.  Mihin muuhun esim. jotain taulua tai patsasta voi käyttää?

Miksei voi sanoa, minkälaisesta taiteesta tykkää tai ei tykkää omassa tai muitten sisustuksissa?  Jos ei tykkää kukkatauluista ja pitää niitä mauttomina, niin kai sen voi tässä ketjussa sanoa?  Tai nk. modernista taiteesta, josta ei voi sanoa, mitä se esittää?  Kyllä ne vaan siihen sisustukseen vaikuttaa.  Ja niilläkin on aikakautensa.  80-luvulla ostettiin paljon ns. toritaidetta.  Monikaan nuori ei enää kelpuuttaisi sellaista omaan kotiinsa.

Ihan yleisesti, kaikki Ikeasta, Sotkasta, Jyskistä tai Askosta ostetut 🤮

Jos ei ole varaa muualta hankkia kalusteita, niin kannattiko edes vielä muuttaa pois vanhempien luota?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Liian kirjavat lastenhuoneet. Niin sekavan ja levottoman näköistä. Ei ihme, että lapsi ei jaksa keskittyä mihinkään ja joka toisella on adhd. Mullakin menisi hermot, jos pitäisi tehdä töitä huoneessa, jossa on 12 eri väriä.

12 väriä tulee melko pian täyteen jo lattialle heitetystä vaatekaapin sisällöstä.

Nopeasti laskin, että mulla on olohuoneessa ainakin 12 eri väriä :D ja ihan on harmonista, kun värit on luonnonläheisiä ja sointuu hyvin yhteen.

Sitä paitsi lapsethan tykkäävät värikkäästä, virikkeikkäästä ympäristöstä. Edistää aivojen kehitystä tjsp.

Onko tuo oikeasti totta vai joku aikuisten oletus, siis että lapset tarvitsevat ja haluavat värikkään sisustuksen?

MIetin tätä kun yksi tuttava sanoo, että lapsi kaipaa "iloisia" värejä ja nyt maalaa lastenhuoneeseen kirkkaanvihreän tehosteseinän. Minusta se on kauhea. Se on vuokra-asunto, kiva sitten maalata sitä peittoon kun kuitenkin muuttavat taas parin vuoden sisällä.

Kyllä se on ihan tutkittu juttu että lapset tykkää väreistä. Tosin onhan lapsissakin eroja, toiset tykkää hempeämmistä sävyistä kuin toiset ja varmaan sekin vaikuttaa mihin lapset kotona tottuu ja millaisia värejä heille tarjotaan... Sitä en ymmärrä mikä siinä on niin kamalaa jos joku haluaa maalata lastenhuoneen seinän vihreäksi? Saa sen tosiaan maalattua peittoon sitten, ei maalaaminen ole vaikeaa.

Ei se yksi värikäs seinä mitään haittaa, mutta se että samassa huonessa on kaikki mahdolliset vastaväriparit, niin se on kuin jostakin psykeelisessä diskossa. Lapsi ei varmasi jaksa keskittyä mihinkään ja tulee ärtyisäksi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Liian kirjavat lastenhuoneet. Niin sekavan ja levottoman näköistä. Ei ihme, että lapsi ei jaksa keskittyä mihinkään ja joka toisella on adhd. Mullakin menisi hermot, jos pitäisi tehdä töitä huoneessa, jossa on 12 eri väriä.

12 väriä tulee melko pian täyteen jo lattialle heitetystä vaatekaapin sisällöstä.

Nopeasti laskin, että mulla on olohuoneessa ainakin 12 eri väriä :D ja ihan on harmonista, kun värit on luonnonläheisiä ja sointuu hyvin yhteen.

Sitä paitsi lapsethan tykkäävät värikkäästä, virikkeikkäästä ympäristöstä. Edistää aivojen kehitystä tjsp.

Lapset tykkäävät tutkimusten mukaan pastelliväreistä mieluummin kuin tummista sävyistä. Mutta riemunkirjava lastenhuone näyttää levottomalta silloinkin kun se on siisti, puhumattakaan sitten kun lelut ovat esillä ja leikit kesken.

Mutta ihan vapaasti. Tehkää vaan lapsistanne adhd-lapsia. Mitäpä se minulle kuuluu.

Adhd ei kyllä tule värikkääistä huoneista.

Ei se sitä keskittymistä myöskään helpota tai lasta rauhoita.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lightboxit ja ns rappukäytävätaulut joihin on yritetty keksiä jotain mukamas persoonallisia tai hauskoja tekstejä.

Korkeakiiltovalkoiset kalusteet, harmaa laminaatti, peikonlehti kuvioidut tms verhot ja muut tekstiilit, muka vanhat kalusteet, Vallilan kelohonka muun muassa ovat ihan karmeita.

Mut pahin kaikista on se, että ei osata kunnioittaa itse rakennusta, eli koitetaan tehdä esim vanhasta puutalosta tosi moderni tai uudesta kerrostalokämpästä maalaisromanttinen.

Vaikka tottahan toki jokainen tekee omasta kodista sellaisen kuin haluaa.

Miksi pitäisi "kunnioittaa rakennusta" ei sillä tunteita ole.

Minä inhoan sitä et jos asuu rintamamiestalossa se on pakko sisustaa mummolatyyliin.

Minä sisustan juuri miten itse tykkään ja rintamamiestalo nyt oli miehelleni edullinen hankinta. En tule laittamaan tänne ritsikka ajan tyyliä kun se ei sovi mun makuun yleensä.

Kaikilla ei oo varaa valita asuntoa joka sopisi lemppari sisustustyyliin täydellisesti ulkoapäin.

En edes hirveästi pidä rintamamiestaloista mutta ei ole varaa ostaa toista taloa.

Se, että ymmärtäisi ja kunnioittaisi talon alkuperäistä ilmettä, sen arkkitehtuuria, kertoisi sivistyksestä. Mutta sitä vaan ei kaikilla ole. 

Jos sivistys on tollasta niin eipä kiinnosta olla sivistynyt, se kuulostaa tylsältä ja ankealta elämältä

Ei, vaan rikkaalta ja mpnipuoliselta, jos siis osaa "lukea" talon tai esineiden kieltä. Pystyy siis itse ajoittamaan rakennukset, tuolit, kattokruunut yms., että miltä vuosisadalta tai vuosikymmeneltä ne ovat tai mitä tyyliä ne edustavat. Se tekee elämästä paljon rikkaampaa kuin, jos ei osaisi yhtään sanoa, että miltä ajalta mikäkin talo tai esine on peräisin.

SINÄ ajattelet noin, mutta ei kaikki.  Sivistystähän on monenlaista.  Tärkeintä on, että käyttäydymme sivistyneesti.  Se on mahdollista, vaikka ei kaikesta niin kaikkea tietäisikään.  Ihmisillä on erilaiset kiinnostuksen kohteetkin.

Onhan sekin teko, että suojelee esimerkiksi alkuperäistä interiööriä tai huone- tai tilajaottelua, sen sijaan että tuohoaisi sen lopullisestii. Sitä alkuperäistä vanhaa ei saa, katsos, koskaan enää takaisin, jos se on kerran tuhottu.

Mikä agenda siinä on, että se vanha pitäisi aina saada takaisin?  Kaikki ei sitä halua kumminkaan eikä koskaan.

Ymmärrän tietenkin ajatuksesi, mutta sen ei ole mikään pakko toteutua yksityisten ihmisten omien kotien ja omien tavaroiden kohdalla.  Jokainen saa muuttaa oman kotinsa mieleisekseen, vaikka tuhoamalla täysin sen vanhan.  On ihan hänen oma asiansa, mitä omaisuudelleen tekee.  Vain museovirasto voi kieltää jotain.

Jos siihen muuttaa joku arkkitehtiopiskelija tai sivivstyneessä kulttuurikodissa varttunut, joka olisi valmis maksamaan jopa vähän enemmän siitä asunnosta, jos alkuperäisestä tilasuunnittlelusta ja pintamateriaaleista olisi vielä jäljellä jotakin.

Se voisi olla siis  kilpailuvaltti niillä asuntomarkkinoilla. Sillä aidolla ja  alkuperäisellä ilmeellä voisi erottua niistä lukuisista uusista asunnoista, joita on uusissa lähiöissä  ja jotka ovat ihan sitä persoonatonta bulkkitavaraa.

Tyylihuonekalujen ympärille sisustetut kämpät miellyttää minun silmääni. Ovat tosin kalliita varsinkin uutena, mutta käytettynä voi päästä hyvin sisustamaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Liian kirjavat lastenhuoneet. Niin sekavan ja levottoman näköistä. Ei ihme, että lapsi ei jaksa keskittyä mihinkään ja joka toisella on adhd. Mullakin menisi hermot, jos pitäisi tehdä töitä huoneessa, jossa on 12 eri väriä.

12 väriä tulee melko pian täyteen jo lattialle heitetystä vaatekaapin sisällöstä.

Nopeasti laskin, että mulla on olohuoneessa ainakin 12 eri väriä :D ja ihan on harmonista, kun värit on luonnonläheisiä ja sointuu hyvin yhteen.

Sitä paitsi lapsethan tykkäävät värikkäästä, virikkeikkäästä ympäristöstä. Edistää aivojen kehitystä tjsp.

Onko tuo oikeasti totta vai joku aikuisten oletus, siis että lapset tarvitsevat ja haluavat värikkään sisustuksen?

MIetin tätä kun yksi tuttava sanoo, että lapsi kaipaa "iloisia" värejä ja nyt maalaa lastenhuoneeseen kirkkaanvihreän tehosteseinän. Minusta se on kauhea. Se on vuokra-asunto, kiva sitten maalata sitä peittoon kun kuitenkin muuttavat taas parin vuoden sisällä.

Kyllä se on ihan tutkittu juttu että lapset tykkää väreistä. Tosin onhan lapsissakin eroja, toiset tykkää hempeämmistä sävyistä kuin toiset ja varmaan sekin vaikuttaa mihin lapset kotona tottuu ja millaisia värejä heille tarjotaan... Sitä en ymmärrä mikä siinä on niin kamalaa jos joku haluaa maalata lastenhuoneen seinän vihreäksi? Saa sen tosiaan maalattua peittoon sitten, ei maalaaminen ole vaikeaa.

Ei se yksi värikäs seinä mitään haittaa, mutta se että samassa huonessa on kaikki mahdolliset vastaväriparit, niin se on kuin jostakin psykeelisessä diskossa. Lapsi ei varmasi jaksa keskittyä mihinkään ja tulee ärtyisäksi.

No höpö höpö. Se jos sinä et tykkää väreistä ei tarkoita ettei ne voisi olla jollekin muulle mielekäs ympäristö. Se että vedät tähän jotkut lasten keskittymishaasteet on aika paksua, silloinhan kaikilla 70-luvun lapsilla olisi ollut kauheita keskittymisongelmia kun kodeissa oli keltaiset seinät, vihreät lattiat ja oranssinpunaiset keittiönkaapit jne.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lightboxit ja ns rappukäytävätaulut joihin on yritetty keksiä jotain mukamas persoonallisia tai hauskoja tekstejä.

Korkeakiiltovalkoiset kalusteet, harmaa laminaatti, peikonlehti kuvioidut tms verhot ja muut tekstiilit, muka vanhat kalusteet, Vallilan kelohonka muun muassa ovat ihan karmeita.

Mut pahin kaikista on se, että ei osata kunnioittaa itse rakennusta, eli koitetaan tehdä esim vanhasta puutalosta tosi moderni tai uudesta kerrostalokämpästä maalaisromanttinen.

Vaikka tottahan toki jokainen tekee omasta kodista sellaisen kuin haluaa.

Miksi pitäisi "kunnioittaa rakennusta" ei sillä tunteita ole.

Minä inhoan sitä et jos asuu rintamamiestalossa se on pakko sisustaa mummolatyyliin.

Minä sisustan juuri miten itse tykkään ja rintamamiestalo nyt oli miehelleni edullinen hankinta. En tule laittamaan tänne ritsikka ajan tyyliä kun se ei sovi mun makuun yleensä.

Kaikilla ei oo varaa valita asuntoa joka sopisi lemppari sisustustyyliin täydellisesti ulkoapäin.

En edes hirveästi pidä rintamamiestaloista mutta ei ole varaa ostaa toista taloa.

Se, että ymmärtäisi ja kunnioittaisi talon alkuperäistä ilmettä, sen arkkitehtuuria, kertoisi sivistyksestä. Mutta sitä vaan ei kaikilla ole. 

Jos sivistys on tollasta niin eipä kiinnosta olla sivistynyt, se kuulostaa tylsältä ja ankealta elämältä

Ei, vaan rikkaalta ja mpnipuoliselta, jos siis osaa "lukea" talon tai esineiden kieltä. Pystyy siis itse ajoittamaan rakennukset, tuolit, kattokruunut yms., että miltä vuosisadalta tai vuosikymmeneltä ne ovat tai mitä tyyliä ne edustavat. Se tekee elämästä paljon rikkaampaa kuin, jos ei osaisi yhtään sanoa, että miltä ajalta mikäkin talo tai esine on peräisin.

SINÄ ajattelet noin, mutta ei kaikki.  Sivistystähän on monenlaista.  Tärkeintä on, että käyttäydymme sivistyneesti.  Se on mahdollista, vaikka ei kaikesta niin kaikkea tietäisikään.  Ihmisillä on erilaiset kiinnostuksen kohteetkin.

Onhan sekin teko, että suojelee esimerkiksi alkuperäistä interiööriä tai huone- tai tilajaottelua, sen sijaan että tuohoaisi sen lopullisestii. Sitä alkuperäistä vanhaa ei saa, katsos, koskaan enää takaisin, jos se on kerran tuhottu.

Mikä agenda siinä on, että se vanha pitäisi aina saada takaisin?  Kaikki ei sitä halua kumminkaan eikä koskaan.

Ymmärrän tietenkin ajatuksesi, mutta sen ei ole mikään pakko toteutua yksityisten ihmisten omien kotien ja omien tavaroiden kohdalla.  Jokainen saa muuttaa oman kotinsa mieleisekseen, vaikka tuhoamalla täysin sen vanhan.  On ihan hänen oma asiansa, mitä omaisuudelleen tekee.  Vain museovirasto voi kieltää jotain.

Onhan se nyt brutaalia (= raakalaismaisen junttia) tuhota kulttuurihistoriaa, jos sitä on säilynyt vielä sinun elinaikaasi saakka. Esim., jos sattuu löytämään helmen, jossa on vaikka 1930-luvun asunnon pintamaterilaaleja tallella, niin kannattaahan ne nyt säilyttää tai entisöidä, jos on tarvetta.  Miksi se tila pitäisi raiskata sen näköiseksi kuin se olisi rakennettu 2020-luvulla? Uusi saa näyttää uudelta, mutta jos vanhaa on säilynyt, kyllä sitä pitäisi osata kunnioittaa. Se nyt vain sivistyneen ihmisen toimi.

https://www.alvaraalto.fi/arkkitehtuuri/alvar-aallon-kotitalo/