Lue keskustelun säännöt.
Neuvokaa minua, miten toimia kun parisuhteessa erikoinen ongelma?
26.02.2013 |
Olen seurustellut vuoden ikäiseni (24) miehen kanssa, joka on mielestäni kasvatettu yhdellä tavalla "vinoon": hänen vanhempansa halveksivat koulutusta ja tiedon hankkimista yleensäkin, ja ovat pilanneet omien lastensa koulutukset. Kukaan heistä ei ole saanut jatkaa yläasteen jälkeen mihinkään kouluun, vaan perheen yritykseen tai muualle töihin. Tietenkään ketään ei voi sinänsä pakottaa jäämään kouluista pois, mutta kun lapset on tähän ajatustapaan pienestä saakka kasvatettu niin on ymmärrettävää että he eivät ole kapinoineet asiaa vastaan.
Seurauksena on se, että miehestäni on kasvatettu äärimmäisen hyvä työntekijä, mutta surkea opiskelija. Vasta minun kauttani mieheni on ymmärtänyt kuinka erikoisen päätöksen hänen vanhempansa ovat lastensa koulutuksen suhteen tehneet, eikä hän ole tyytyväinen näihin ratkaisuihin. Hän on kuitenkin ollut jo vuosia työelämässä, ja pärjää siellä hyvin ilman koulutustakin, joten en usko hänen enää menevän kouluun. Korkea-asteen koulutukseen hän ei edes pääsisi ilman yo-tutkintoa.
Minä olen todella tyrmistynyt siitä että joku voi tehdä lapsilleen näin. Tämä tuo suhteeseemme myös ongelman: mieheni sivistystaso on todella alhainen. Kieliä hän ei osaa juuri ollenkaan, eikä mitään yleissivistäviin aineisiin kuuluvaa. Esim. kylmästä sodasta hän ei ollut kuullutkaan ennen kuin katsoimme erään aiheeseen liittyvän dokumentin, ja toisesta maailmansodastakin hän vaivoin muisti että se liittyi jotenkin Hitleriin. Kun kysyin tietääkö hän miten esim. juutalaisille Hitlerin vallan aikana kävi niin hän muisteli että eivätkös Hitlerin joukot taistelleet juutalaisten kanssa. Sama koskee muitakin aineita, mm. uskontoa, biologiaa, maantiedettä jne.
En tiennyt että nyky-Suomessa nuorella ihmisellä voi olla tällainen tilanne. Huono tai laiska ihminen mies ei todellakaan ole, mutta (minun mielestäni) vanhempiensa takia alakynteen jäänyt.
Mitä neuvoisitte minun tekevän? Joskus turhaudun niin kovasti että harkitsen eroa, mutta välitän miehestä kyllä kovasti enkä usko, että hyviä miehiä tulee vastaan joka nurkan takaa. Pitäisikö minun vain pikkuhiljaa yrittää "opettaa" miestä? Koko ajatus tuntuu ihan hullulta, koska olemme sentään molemmat aikuisia ihmisiä, en minä ole mikään äiti.
Kommentit (70)
Tama oli paras ketju pitkiin aikoihin. Ongelma tiivistettyna, sen ydin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen ollut hiukan saman tyyppisessä tilanteessa: seurustelukumppanin kanssa oli vaikea käydä keskusteluja eri aiheista, koska tuntui ettei toinen tiedä eikä välitä niistä asioista, jotka minusta kuuluivat ihan yleissivistykseen tai joista itse olisin halunnut jutella. On turha eritellä mitä toinen tiesi ja mitä ei, meillä oli samantasoinen koulutus mutta se ei vaikuttanut asiaan. Lopulta erosin miehestä, eroon vaikuttivat muutkin syyt mutta kieltämättä myös tämä asia. Olen keskusteluihminen ja kaipasin suhdetta, jossa voidaan käydä käydä tasapainoisia keskusteluita. Nyttemmin olen sellaisen löytänyt ja olen onnellinen.
Pointti on se, että jos tämä piirre häiritsee sinua kumppanissasi, ainut keino on pohtia, kuinka paljon se häiritsee ja hyvittävätkö suhteen hyvät puolet tämän puutteen. Sinun ei tarvitse miettiä, miten yleissivistys määritellään voidaksesi tehdä päätöksen tässä asiassa! Tärkeintä on se, miten itse koet teidän käymät keskustelut: jos vastassa on pelkkää tyhjää ja koet jo keskustelun yrittämisen turhauttavaksi, hän ei todennäköisesti ole kiinnostunut samoista asioista kuin sinä ja sinulla on siksi ihan lupa tuntea siitä turhautumista - täysin riippumatta siitä, kuuluuko aihe esim. lukion oppimäärään vai ei. Itseäni esim. ärsytti se, kun huomasin ettei mies edes tunnistanut rakastamiani maailman tunnetuimpia musiikkiartisteja - voidaan miettiä onko tämä yleissivistystä vai ei mutta se on samantekevää, itse sitä kautta vähitellen ymmärsin, että olemme kiinnostuneita ihan tavoin musiikista, ja laajemmin viihteestä ja kulttuurista. Minulle ne olivat tärkeitä, hänelle ei. Aika iso elämänalue rajattiin siinä "ei yhteistä" -osastoon.
Mielestäni sinun on myös turha miettiä, miten onnistuisit muuttamaan miestä, innostamaan häntä lukemaan tai perehtymään asioihin. Täällä on annettu ihan hyviä vinkkejä - mutta mieti miltä itsestäsi tuntuisi jos miehesi alkaisi tehdä tosissaan töitä sen puolesta, että sinä olisit enemmän kiinnostunut hänelle tärkeistä asioista. Olisitko itse valmis muutokseen, vai loukkaantuisitko, kokisitko saavasi arvostelua osaksesi? Toista ihmistä on vaikea muuttaa mieleisekseen. Kumppanin iloksi on kivaa perehtyä vaikka toisen lempiurheilulajin saloihin ja sitä kautta ilahduttaa toista, luoda lisää yhteistä, mutta laajemmat kiinnostuksen kohteet ovat aikalailla sisäsyntyisiä ja niihin on vaikea sytyttää toisessa aitoa paloa.
Summa summarum: luota itseesi ja tunteisiisi ja mieti mitä suhteelta haluat!
Huonomminkin voisi olla.
Vai mitä sanoo av-raati minun mieheni kommentista tv-ohjelmasta: "Se on niin opettavainen".
Ohjelma oli BB. Eikä todellakaan tarkoittanut sitä millään tavalla sosiologisena, psykologisena tai millään muulla tavalla tieteellisenä.
[quote author="Vierailija" time="01.03.2013 klo 09:06"]
Huonomminkin voisi olla.
Vai mitä sanoo av-raati minun mieheni kommentista tv-ohjelmasta: "Se on niin opettavainen".
Ohjelma oli BB. Eikä todellakaan tarkoittanut sitä millään tavalla sosiologisena, psykologisena tai millään muulla tavalla tieteellisenä.
[/quote]
Hehehee :D Ei voi olla totta
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ihana :D Mutta kieltämättä olen kyllä oppinut BB:sta, että Pariisi on maa.. Eli kyllä sieltä niitä pieni tiedonjyväsiä saa kerättyä!
[quote author="Vierailija" time="01.03.2013 klo 05:38"]
Pointti on se, että jos tämä piirre häiritsee sinua kumppanissasi, ainut keino on pohtia, kuinka paljon se häiritsee ja hyvittävätkö suhteen hyvät puolet tämän puutteen. Sinun ei tarvitse miettiä, miten yleissivistys määritellään voidaksesi tehdä päätöksen tässä asiassa! Tärkeintä on se, miten itse koet teidän käymät keskustelut: jos vastassa on pelkkää tyhjää ja koet jo keskustelun yrittämisen turhauttavaksi, hän ei todennäköisesti ole kiinnostunut samoista asioista kuin sinä ja sinulla on siksi ihan lupa tuntea siitä turhautumista - täysin riippumatta siitä, kuuluuko aihe esim. lukion oppimäärään vai ei.
[/quote]
Komppi tälle. Mun mieheni on pakolaistaustainen, muuttanut Suomeen parikymppisenä ja saanut kotimaassaan suhteellisen hyvän koulutuksen, joka oli kuitenkin tietyssä mielessä suppeaa. Esim. historian ja maantiedon opetus keskittyi sosialistisiin maihin. Kieliopinnot olivat myös hyvin rajalliset. Tapasimme nuorina, jolloin koulutuksella ei ollut niin väliä. Mies luki opistotason tutkinnon, minä korkeakoulun jatkotutkinnon.
Mieheni on luonteeltaan utelias ja oppimishaluinen: hän katsoo dokumentteja ja uutisia, lukee lehtiä, kyselee ja keskustelee asioista. Mutta luonnollisestikaan hän ei aina voi tietää asioiden viitekehyksiä ja ymmärtää selittämättä, mitä milloinkin tarkoitetaan vaikkapa Kekkosen ajalla. Keskustelumme ovat siis jossain määrin rajallisia tai ainakin vievät aikaa, mutta toisaalta, kyllä niitä mielenkiintoisia aiheita löytyy. Toki meillä on lisämausteena miehen kotimaa ja sen kulttuuri, josta taas mä en voi koskaan olla samalla tavalla perillä. Meillä kuilu ei ole iän myötä kasvanut, vaan yhdessä olemme edelleen, yli 20 yhteistä vuotta takana.
Voit yrittää innostaa miestä ja tarjota vaihtoehtoja, mutta et voi muuttaa toista. Valinta on sun: mitkä ovat sun tarpeesi ja pystyykö mies vastaamaan niihin. Onko teillä mitään yhteisiä mielenkiinnon kohteita? Jos jossain asiassa häviät, saatko jotain muuta vastineeksi?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No enpä tiedä, kuinka paljon tuosta on vanhempien aikaansaamaa. Nuo kaikki esimerkit on sellaisia, että jos nyt olisi edes hieman tunneilla kuunnellut ne olisi sieltä päähän tarttuneet. Eli ei taida miestäsi ihan oikeasti nuo asiat kiinnostaa? Samoin kielet, jos olisi halunnut oppia peruskoulun oppimäärän kunnolla opettelemalla kyllä pärjäisi ihan kohtuullisesti. Eli jos tuo sinua nyt jo noin paljon häiritsee, enpä usko että ongelma ainakaan pienenee vuosien varrella.
[quote author="Vierailija" time="01.03.2013 klo 11:51"]
[quote author="Vierailija" time="01.03.2013 klo 05:38"]
Pointti on se, että jos tämä piirre häiritsee sinua kumppanissasi, ainut keino on pohtia, kuinka paljon se häiritsee ja hyvittävätkö suhteen hyvät puolet tämän puutteen. Sinun ei tarvitse miettiä, miten yleissivistys määritellään voidaksesi tehdä päätöksen tässä asiassa! Tärkeintä on se, miten itse koet teidän käymät keskustelut: jos vastassa on pelkkää tyhjää ja koet jo keskustelun yrittämisen turhauttavaksi, hän ei todennäköisesti ole kiinnostunut samoista asioista kuin sinä ja sinulla on siksi ihan lupa tuntea siitä turhautumista - täysin riippumatta siitä, kuuluuko aihe esim. lukion oppimäärään vai ei.
[/quote]
Komppi tälle. Mun mieheni on pakolaistaustainen, muuttanut Suomeen parikymppisenä ja saanut kotimaassaan suhteellisen hyvän koulutuksen, joka oli kuitenkin tietyssä mielessä suppeaa. Esim. historian ja maantiedon opetus keskittyi sosialistisiin maihin. Kieliopinnot olivat myös hyvin rajalliset. Tapasimme nuorina, jolloin koulutuksella ei ollut niin väliä. Mies luki opistotason tutkinnon, minä korkeakoulun jatkotutkinnon.
Mieheni on luonteeltaan utelias ja oppimishaluinen: hän katsoo dokumentteja ja uutisia, lukee lehtiä, kyselee ja keskustelee asioista. Mutta luonnollisestikaan hän ei aina voi tietää asioiden viitekehyksiä ja ymmärtää selittämättä, mitä milloinkin tarkoitetaan vaikkapa Kekkosen ajalla. Keskustelumme ovat siis jossain määrin rajallisia tai ainakin vievät aikaa, mutta toisaalta, kyllä niitä mielenkiintoisia aiheita löytyy. Toki meillä on lisämausteena miehen kotimaa ja sen kulttuuri, josta taas mä en voi koskaan olla samalla tavalla perillä. Meillä kuilu ei ole iän myötä kasvanut, vaan yhdessä olemme edelleen, yli 20 yhteistä vuotta takana.
Voit yrittää innostaa miestä ja tarjota vaihtoehtoja, mutta et voi muuttaa toista. Valinta on sun: mitkä ovat sun tarpeesi ja pystyykö mies vastaamaan niihin. Onko teillä mitään yhteisiä mielenkiinnon kohteita? Jos jossain asiassa häviät, saatko jotain muuta vastineeksi?
[/quote]
Joo ei minunkaan mies tietäisi Kekkosesta yhtään mitään... Jokin aika sitten tuli puhe kylmästä sodasta ja suomettumisesta. Eipä tiennyt niistäkään mitään.
aloittaja
[quote author="Vierailija" time="27.02.2013 klo 17:42"]
Ja millähän tavalla vaikuttaa elämäänne että miehesi ei tiedä mitä tapahtui jossain muinaisessa historiassa...?
Huhhuh... :DDD
[/quote]
Tämä kommentti summaa aika hyvin palstan henkisen tason :D