Lue keskustelun säännöt.
Neuvokaa minua, miten toimia kun parisuhteessa erikoinen ongelma?
26.02.2013 |
Olen seurustellut vuoden ikäiseni (24) miehen kanssa, joka on mielestäni kasvatettu yhdellä tavalla "vinoon": hänen vanhempansa halveksivat koulutusta ja tiedon hankkimista yleensäkin, ja ovat pilanneet omien lastensa koulutukset. Kukaan heistä ei ole saanut jatkaa yläasteen jälkeen mihinkään kouluun, vaan perheen yritykseen tai muualle töihin. Tietenkään ketään ei voi sinänsä pakottaa jäämään kouluista pois, mutta kun lapset on tähän ajatustapaan pienestä saakka kasvatettu niin on ymmärrettävää että he eivät ole kapinoineet asiaa vastaan.
Seurauksena on se, että miehestäni on kasvatettu äärimmäisen hyvä työntekijä, mutta surkea opiskelija. Vasta minun kauttani mieheni on ymmärtänyt kuinka erikoisen päätöksen hänen vanhempansa ovat lastensa koulutuksen suhteen tehneet, eikä hän ole tyytyväinen näihin ratkaisuihin. Hän on kuitenkin ollut jo vuosia työelämässä, ja pärjää siellä hyvin ilman koulutustakin, joten en usko hänen enää menevän kouluun. Korkea-asteen koulutukseen hän ei edes pääsisi ilman yo-tutkintoa.
Minä olen todella tyrmistynyt siitä että joku voi tehdä lapsilleen näin. Tämä tuo suhteeseemme myös ongelman: mieheni sivistystaso on todella alhainen. Kieliä hän ei osaa juuri ollenkaan, eikä mitään yleissivistäviin aineisiin kuuluvaa. Esim. kylmästä sodasta hän ei ollut kuullutkaan ennen kuin katsoimme erään aiheeseen liittyvän dokumentin, ja toisesta maailmansodastakin hän vaivoin muisti että se liittyi jotenkin Hitleriin. Kun kysyin tietääkö hän miten esim. juutalaisille Hitlerin vallan aikana kävi niin hän muisteli että eivätkös Hitlerin joukot taistelleet juutalaisten kanssa. Sama koskee muitakin aineita, mm. uskontoa, biologiaa, maantiedettä jne.
En tiennyt että nyky-Suomessa nuorella ihmisellä voi olla tällainen tilanne. Huono tai laiska ihminen mies ei todellakaan ole, mutta (minun mielestäni) vanhempiensa takia alakynteen jäänyt.
Mitä neuvoisitte minun tekevän? Joskus turhaudun niin kovasti että harkitsen eroa, mutta välitän miehestä kyllä kovasti enkä usko, että hyviä miehiä tulee vastaan joka nurkan takaa. Pitäisikö minun vain pikkuhiljaa yrittää "opettaa" miestä? Koko ajatus tuntuu ihan hullulta, koska olemme sentään molemmat aikuisia ihmisiä, en minä ole mikään äiti.
Kommentit (70)
[quote author="Vierailija" time="27.02.2013 klo 17:42"]
Ja millähän tavalla vaikuttaa elämäänne että miehesi ei tiedä mitä tapahtui jossain muinaisessa historiassa...?
Huhhuh... :DDD
[/quote]
Parisuhteelle ei tee pitkän päälle hyvää, jos ei ole mitään puhuttavaa tai jos joutuu joka toisen sanan vääntämään toiselle rautalangasta. Voin kuvitella.
Jos siis mies on liian juntti, kannattaisi harkita vaihtoa. Ei se junttius siitä katoa, ellei mies oikeasti yritä sivistyä esim. iltakoulun kautta tai lukemalla paljon.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itse pidän suhteen kantavana voimana yhteistä ajattelutapaa ja keskustelua. Miehelläni saattaa olla vakaviakin aukkoja yleissivistyksessä, mutta toisaalta tietää paljon monesta muusta asiasta. Hän on kiinnostunut ympäröivästä maailmasta ja rehellisesti sanottuna pidän häntä hyvin älykkäänä. 15v aikana on ollut välillä aikoja, jolloin en ole häntä rakastanut, mutta silloinkin olen kunnioittanut häntä jä hänen tapaansa suhtautua maailmaan.
Älykkyys on mielestäni myös seksikästä. Olisi vaikea haluta miestä, jota en pitäisi ajattelultaan ja tietämykseltään vähintään oman tasoisenani. Näin siis pitemmässä suhteessa kun arki tulee, ulkonäkö repsahtaa ja kotityöt kasaantuu. Silloin on ilo ja onni jos saa aamulla Hesaria lukiessa keskustella hetken sujuvasti maailman tapahtumista.
Koulutuksen puute ei itsessään ole mikään ongelma. Yleissivistyksenkään puute ei sitä ole, mutta ongelma on jos toinein ei ole edes kiinnostunut oppimaan ja tietämään. Älykkyyttä mielestäni nimenomaan on halu tietää ja kehittää omaa ajatteluaan eikä se onnistu jos ei ole kiinnostusta ottaa asioista selvää.
Tuohan on hyvä merkki, jos mies on kiinnostunut matkailusta. Joka reissulla käytte vaikka paikallisessa historiallisessa kohteessa. Antiikin historia on paljon kiinnostavampaa colosseumilla kuin kirjasta luettuna. Otat hyvän opaskirjan mukaan, jotta osaat kertoa kohteesta ja sen historiasta vähän enemmän. Älä myöskään hoida kaikkea puhumista ulkomailla. Kyllä miehesi osaa kioskilla itse pyytää "water please". Siitä se rohkeus puhua ja kielitaito karttuu. Samoin Suomi on väärällään erilaisia näyttelyitä ja museoita. Alatte kiertämään niissä, niin kyllä sieltä aina joku tietojyvä tarttuu. Käyttekö teatterissa? Näytelmätkin monesti lisää tietoa tai herättää kiinnostuksen eri asioihin.
[quote author="Vierailija" time="27.02.2013 klo 16:32"]
tuo on aika yleistäkin, että vanhemmat eivät halua lastensa nousevan itsensä yläpuolelle ja naamioivat sen sitten esim koulutuksen kieltämisellä itselleen hyväksyttävään muotoon.
Ap:lle vinkki. Ei ole sinun hommasi kouluttaa miehestä itsellesi kelpaavaa. Ehkä teillä ei ole tarpeeksi yhteyistä. Minua vaan kylmää, että on tuollaisia ihmisiä, jotka arvottavat koulutuksen perusteella.
[/quote]
Ei taida olla kyse arvottamisesta. Jo normaali keskustelu tuottaa vaikeuksia, jos toinen ei kykene konkretiasta yhtään irtautumaan, tai vastaavasti jos ei käsitteellisistä sfääreistä kykene arkirealismiin laskeutumaan.
Pysyvä ihmissuhde perustuu - ei sukupuolielämään - vaan henkiseen yhteyteen, jota voi pahasti haitata tuon asteinen epätasapaino. Seksillä voi pärjätä maksimissaan muutaman vuoden, mutta sen jälkeen ei ole mitään odotettavissa.
Täytyy kommentoida sen verran näin miehenä, et hän kuitenkin on Mensan mukaan sua älykkäämpi ja kelpaat silti hänelle? Kannattaisiko olla tyytyväinen, että hän ymmärtää olla tekemättä ongelmaa tyhmyydestäsi. Sä valitset puolisoa itsellesi etkä kavereille.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
35 vastaa: Tapasin silloisen poikaystäväni niin nuorena, etten tuollaisia asioita silloin osannut ottaa huomioon. Kun sitten aikuisena aloin miettiä asiaa siltä kannalta, että kenen kanssa haluan lapsia, oli vastaus aika selvä: en ainakaan sen miehen kanssa. Emme jakaneet samaa arvomaailmaa enkä keksinyt mitään, mitä haluaisin sen miehen lapsilleni opettavan. Silti oli todella vaikea lähteä niin pitkästä suhteesta. Eräänä iltana istuin miespuolisen opiskelukaverini kanssa oluella ja puhuimme tuntikausia kaikesta maan ja taivaan välillä. Tajusin, että en voi koskaan keskustella mieheni kanssa samalla tavalla. En minä tuota opiskelukaveriani itselleni halunnut, mutta ymmärsin, että jos sellaisia ihmisiä on olemassa, olen väärän ihmisen kanssa. Sinä iltana itkin junassa koko kotimatkan, ja kotiin päästyäni sanoin samantien miehelleni, että tämä oli tässä. Eihän hän sitä tajunnut. Sanoin, että siksi juuri lähden. Sinä et vain tajua.
Ihminen voi sivistyä monilla muillakin tavoilla kuin käymällä lukion. Saanko suositella aluksi sanomalehtiä, siis ihan oikeita eikä mitään iltapäivälehtiä?
Voi myös lukea muutakin kuin sarjakuvia ja ns. miestenlehtiä. Kirjastosta löytyy, ja romaaneista on hyvä aloittaa. Varsinkin historiallisilla pääsee hyvin sivistymisen alkuun.
Jos aloittaja on tosissaan, niin aika erikoisen sivistymättömältä ja avuttomalta vaikuttaa itsekin, jos ei osaa opastaa miestään aktiiviseksi kirjastonkäyttäjäksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ihminen voi sivistyä monilla muillakin tavoilla kuin käymällä lukion. Saanko suositella aluksi sanomalehtiä, siis ihan oikeita eikä mitään iltapäivälehtiä?
Voi myös lukea muutakin kuin sarjakuvia ja ns. miestenlehtiä. Kirjastosta löytyy, ja romaaneista on hyvä aloittaa. Varsinkin historiallisilla pääsee hyvin sivistymisen alkuun.
Jos aloittaja on tosissaan, niin aika erikoisen sivistymättömältä ja avuttomalta vaikuttaa itsekin, jos ei osaa opastaa miestään aktiiviseksi kirjastonkäyttäjäksi.
[quote author="Vierailija" time="27.02.2013 klo 16:32"]
tuo on aika yleistäkin, että vanhemmat eivät halua lastensa nousevan itsensä yläpuolelle ja naamioivat sen sitten esim koulutuksen kieltämisellä itselleen hyväksyttävään muotoon.
Ap:lle vinkki. Ei ole sinun hommasi kouluttaa miehestä itsellesi kelpaavaa. Ehkä teillä ei ole tarpeeksi yhteyistä. Minua vaan kylmää, että on tuollaisia ihmisiä, jotka arvottavat koulutuksen perusteella.
[/quote]
Mistä asti se on alkanut olla yleistä ja missä, että vanhemmat eivät enää halua lapsilleen parempaa kuin mitä oli itsellään?
Kyllä minun nuoruudessa pidettiin jokseenkin itsestään selvänä, että lapset saavuttaisivat vähintään vanhempiensa tason niin koulutuksessa kuin elintasossa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos miehesi ei ole lukumiehiä, niin katseleeko hän mielellään televisiota. Minun mieheni on sivistänyt minua toiseen maailmansotaan liittyen istuttamalla katsomaan dokumentteja ja elokuvia, jotka perustuvat tositapahtumiin. Minulla tosin oli perustiedot hallussa mutta koska aihe oli miehestäni kiinnostava hän halusi minun tietävän enemmän ja katsoi itsekin mielellään dokumentit ja elokuvat kanssani. Lisäksi se on hauskaa yhdessäoloa, jos sen osaa ottaa vaikkapa romanttisena leffailtana.
Suomen historiaa Venäjän vallan aikana on mukava seurata esimerkiksi Hovimäki-sarjasta (löytyy esimerkiksi Netflixistä). Toisesta maailmasodasta kertovista sarjoista tykkäsin Taistelutovereista (Band of Brothers) ja viihteellisemmistä elokuvista Schindlerin lista, Pelastakaa sotamies Ryan, Kunniattomat paskiaiset ja Operaatio Valkyrie. Elokuvat eivät tietenkään kerro täydellistä totuutta mutta niistä saa kuitenkin hyvää kuvaa siitä mitä on tapahtunut ja miten se on vaikuttanut ihmisten elämään. Ne myös herättävät keskustelua, ainakin toivonmukaan, jolloin voitte keskustella vaikka siitä miksi natsit tekivät niin kuin tekivät.
Kannattaa aloittaa aiheista, jotka kiinnostavat miestäsi tai sinua erityisen paljon. Katsele vaikka mitä telkkarista tulee, loppujen lopuksi ei ole väliä mistä kimmoke tulee. Niin, ja ota tavaksi katsoa uutiset aina vaikka aamukahvin aikaan tai muuten niin, että mies joutuu katsomaan ne samalla. Tämän jälkeen voit viritellä keskustelua jostain uutisissa olleesta aiheesta.
Minäkin suosittelen telkkaria. Uutiset aamulla tai illalla, lyhyt ja selkeä keskustelu/kommentointi parista aiheesta (esim. varmistat, että tietää, mikä on eduskunta tai hallitus mutta ei saarnaamalla vaan kommentoimalla asiaa yleistajuisesti esim. mainitsemalla, että olisipa pian eduskuntavaalit, niin saataisiin äänestämällä vaihdettua nuo 200 kansanedustajaa, kun eivät tee hyviä päätöksiä). Sanomalehteä ei miehen tarvitse itse lukea vaan näytä jokin juttu, kerro siitä ja kerro oma mielipiteesi. Jos mies on oikeasti älykäs niin kuin testi väittäisi, niin hän oppii sinun kommenteistasi ja saa rakennuspalikoita hiljalleen päivien mittaan.
Hyvät tv-sarjat ja elokuvat sivistävät myös. Taistelutovereita olisin ehdottanut minäkin mutta tämän lisäksi voisitte iltaisin katsoa dokumentteja, matkaohjelmia jne. Matkustamisen voitte ottaa siinä mielessä harrastukseksi, että suunnittelette kohdetta ja yhdessä luette (sinä voit lukea ääneen) historiaa, nähtävyyksiä jne. Voitte mennä työväenopiston kurssille opiskelemaan esim. espanjan alkeita. Kaikessa ei tarvitse ajatella, että miehen on otettava kiinni sinut tiedossa vaan niitä rakennuspalikoita voi syötellä hiljalleen niin, että osa jää sinne pohjalle mutta osan opitte yhdessä uutena.
Minusta tärkeintä olisi se, että miestä itseään kiinnostaisi nämä asiat ja että sinä saisit heräteltyä hänessä tiedonjanon. Siinä mielessä minusta ehdottomasti voi syyttää vanhempia, että se tiedonjano ja oppimisen mielekkyys opitaan kotoa lapsuudessa. Jos vanhemmat eivät arvosta mitään opiskelua, on vaikeaa nähdä itsekään siinä mitään mielekkyyttä. Kyse on arvomaailmasta, jota miehen kohdalla pitää muuttaa hiljalleen niin, että hän ihan itse alkaa kiinnostua ja innostua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kuten jo aiemmin kirjoitin, niin pahoin pelkään teidän olevan tässä asiassa miehesi kanssa liian erilaisia. Jatkuva opettajana olo ja se keskustelu- tai pohdiskelukumppanin puute kyllä ei olisi sopinut minulle. Kerroin huomattavan tietämättömästä ja hitaasta poikaystävästäni, jonka lopulta jätin tuosta syystä, vaikka muuten kauhean kiltti ja sympaattinen, komeakin, hän oli.
Nyt olen naimisissa miehen kanssa, jonka ns. kirjatieto ja yleissivistys on paljon parempi kuin minun, ja osaan arvostaa tätä todella. Meitä yhdistää eräänlainen tiedonjano, ihan kaikkia asioita kohtaan. Voisinkin suositella sinulle yhtä meidän tapaamme oppia uusia asioita tai muistutella mieleen unohtuneita, jos haluat miestäsi kannustaa kartuttamaan tietojaan..
Katsomme telkkarista aika paljon dokumentteja, tiedeohjelmia, historiallisia elokuvia, matkailuohjelmia, henkilökuvia. Kerran ihmettelin, miksi mieheni samaan aikaan katselikin iPadiaan. Hän googletti sieltä samalla katsomamme historian dokumentin tapahtumia, paikkoja ja henkilöitä. Nyt olen alkanut tehdä tuota samaa itsekin. Kun kuulen jonkun vieraamman sanan tai jotakin, josta haluan tietää lisää, googletan sen heti. Usein googletukseni rönsyilee ihan uusiin mielenkiintoisiin aiheisiin. Välillä ihmettelemme lukemaamme toisillemme tyyliin "tiesiksä että Irwin oli vain 48-vuotias kuollessaan, oon koko ajan ajatellut, että se oli vanha kääkkä silloin", ja sitten jutellaan siitä aiheesta, toinen mahdollisesti sieltä tietokoneelta heittää muitakin uusia tietoja aiheeseen liittyen. Eli ei siis todellakaan aina jumiteta vaan tärkeissä historiallisissa tapahtumissa :D Vaikka varmaan aika nörtiltä kuulostaa tämä meidän toimintamme..
Olisikin tärkeä saada miehesi ymmärtämään se, että tiedonhankkimisen ei tarvitse koskea vain niitä "tylsiä" historian ja politiikan kiemuroita. Kannattaa aloittaa häntä enemmän koskettavilla aiheilla. Juuri nuo teidän matkakohteet, häntä kiinnostava musiikki, urheilukisojen isäntämaat ja -kaupungit, tositapahtumiin sijoittuvien elokuvien tapahtumat, jne.
Toisaalta kannattaa pitää mielessä, että toista ei pysty loputtomiin muuttamaan, oikeastaan aika vähän. Suhteen jatkoa ei mielestäni pitäisi perustaa sen olettamuksen varaan, että sen ja sen ominaisuuden voi muuttaa toisessa. Pukeutumiseen ja hiustyyliin vaikuttaminen on vähän eri asia kuin tämä. Hyvä, että olet tiedostanut ongelman. Se ei pidemmän päälle ole ihan pieni seikka kahden ihmisen yhteiselossa.
-5
Minäkin kerran seurustelin ihanan miehen kanssa, joka oli lämmin ja lempeä, kaikkea mitä olin halunnut. MUTTA, hän ei tiennyt mistään mitään. Hänelle ei voinut puhua julkkiksista, poliitikoista, kenestäkään - koska ei tunnistanut ketään. Jokaisen vähänkään vaativamman aiheen kanssa piti aloittaa siitä, että selitti jokaisen asian taustat ja viitekehykset, koska muuten tällä jäi "pointti" tajuamatta. Siinä vaiheessa kun tapasin hänen vanhempansa ja sisaruksensa niin ymmärsin, että se sivistymättömyys on kotoa peräisin. Lopetin suhteen melko pian sen jälkeen. Ei se vain olisi toiminut. En voisi kuvitella loppuelämää sellaisen kanssa, jonka tunnen tyhmäksi ja jonka kommentit aiheuttavat lähinnä myötähäpeää.
Uskoisin, että hänen älyssään ei sinänsä ollut vikaa, vaan ongelma oli juurikin se, että ei ollut kiinnostunut ympärillään tapahtuvista asioista. Esimerkiksi päivän polttavat aiheet luulisi pääpiirteittäin tietävän jokainen joka vähintään kassajonossa seisoessaan silmäilee iltapäivälehtien lööpit läpi? Ei se vaadi mitään yliopisto-opintoja edes...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ja sitten tää suomen älymystö kokoontuu av-palstalla.. vai täältäkö olette kaiken sivistyksenne ammentaneet? huh heij :D
Kiitos paljon kaikille jotka olette jaksaneet kirjoittaa pohdiskelevia ja analyyttisiä vastauksia, olen saanut paljon mietittävää suuntaan ja toiseen. Haluan vielä korostaa etten tosiaankaan pidä miestäni mitenkään "vajaana" tai hitaana, sillä tosiaan mensan testin mukaan hänen ÄO:nsa on normaali (ja vähän parempi kuin minun), ja lisäksi hän tietää oman alansa asioista todella laajasti. Tuo ala on vain kovin kapea. Voi kun saisin hänet innostumaan muustakin!
aloittaja
No esim. Päivittäin iltapäivälehtiä lukemalla oppii jo monenlaista maailman menosta. Mitäpä jos. Alkaisitte säännöllisesti lukea vaikka Iltistä? Oma yleissivitykseni pohjautuu pitkältisiihen ja peittoan mennentyllen muut mm. Tietovisoissa :)
No just joo! " Mieheni sai minua paremman tuloksen Mensan testissä" ????
Että olet sit nyt olet kateellinen siitä vai mitä? En tajua.....?????
[quote author="Vierailija" time="28.02.2013 klo 00:22"]
No just joo! " Mieheni sai minua paremman tuloksen Mensan testissä" ????
Että olet sit nyt olet kateellinen siitä vai mitä? En tajua.....?????
[/quote]
Mensan testi mittaa vain tietynlaista älykkyyttä, kuten loogista päättelykykyä. Se ei kompensoi yleissivistyksen puutteita.
Omalta osaltani voin sanoa että yksinkertaisesti en pystyis olemaan parisuhteessa sellaisen henkilön kanssa jolla ei ole yleissivistystä eikä edes kiinnostusta hankkia sellaista. Itse janoan tietoa, luen paljon esim. tieto- ja historiankirjallisuutta, käyn gallerioissa, katson tv:stä dokumenttejä. Samoin keskustelemme myös PALJON puolison kanssa näistä asioistsa. Mun elämästä ei tulis mitään jos tällaista aspektia ei siinä olisi. Näin se vaan on.
Te olette nyt nuoria ja väitän, että kun tulee ikää ja kokemusta ja lisää avaruutta maailmaanne niin tuo kuilu välillänne vaan kasvaa :(
[quote author="Vierailija" time="27.02.2013 klo 17:08"]
En ota aiheeseen muutoin kantaa, mutta tämä on oiottava. Kyllä Yliopistoon pääsee ihan vaikka suoraan Yläasteeltakin, mutta ei se helppoa ole. Ylioppilaat saa lisäpisteitä hyvistä arvosanoistaan.
Aina voi myös aloittaa opiskelemisen Avoimesta Yliopistosta ja jos se sujuu, voi anoa opinto-oikeutta Yliopiston puoleltakin.
[quote author="Vierailija" time="26.02.2013 klo 22:16"]Korkea-asteen koulutukseen hän ei edes pääsisi ilman yo-tutkintoa.
[/quote]
[/quote]
Korkea-asteelle pääsee toisen asteen eli vaikka ammattikoulun tai kauppakoulun tutkinnolla. Lukio ei ole ainut tie.